"Rannalla, sannalla... kun suutelit mua..."; mites se menikään se yksi kesäinen rallatua? Taisivat olla Finkut ( Finlanders ) jotka sen lauloivat...
Joops - muttas...
   ...mie ja ranta. Mie ranta ja MERI!
Se riemu, onni ja kaikkinainen "ykseys" kun äärelle aavan pääsen!
Jos voisi ottaa ja purkittaa sen tunteen, nuo tuokiot, tuulen, tuoksun, suolan - kaiken sen, purkkiin tahi johkin purnukkaan, ja sitten aina tarpehen tullen hivenen kanttansa raottaa, tuoksuttaa sekä tunnelmoida... Onnesain olisin!
   Miten voikaan tällainen "maakrapu" olla hulluna mereen, järviin, lampiin, jokiin, purosiin - yleensäkin kaikkeen misä on vettä vapaata?
Sit toisaaltaan taasen: aavalle, ulapalle? Ei kiitos!

   Täsä, kuten valokuvastain tästä näkyvi, MIE ja miun jarppini ( aivan jarpain-jaloin ) olemme äärellä aavan tuon, täällä Marjoniemessä tänä pänä:



Täsä me olla-tilloteltiin, Arskaa oteltiin. Lämmä oli.
   Ihana oli vaine olla. Mie, tällainen Duracell-pupu!
   Katselin, kuuntelin - kevättä. Kuuntelin Leivosten liverrystä ( jatkuvaan jokin Leivonen, jossahin, äänessä! ), Tiirojen kirjuntaa, Lokkien rääkymistä. "Lintukuoron" ihanuutta.
Ihmistenkin ääniä kuului mutta sen verta vaimeana ja vähäisenä ( kun ei viel monttaa meitä tuossa vaiheessa rannalla tuolla ollunna ) etteivät ne mitenkään häirinneet. Se vaine etttäs tiesi muidenkin siellä käyskentelevän ja olevan; turvallisuutta toi kun tiesi ettäs jos jotahin sattuu niin joku ainaskin on huutomatkan päässä...
    Mielen päällä ajatukset Kullan tykönä...









   "Kaislikossa suhisee."



   Täsä mm. niitä muitahii ihmisiä, ja elukoita myöskin - tai no, elukoihin jälkiä...:









   Vesileikeistä kaikki irti!
   Juttelin vanhempiensa kera että mitenkä sitä lapset tarkenevat näinkin alkukeväästä jo olla ja leikkiä vedessä, vasiten merivedessä joka viel kylmempää on kuin mitä ( pienempien vesistöjen ) järvien vedet ovat.
Samaan syssyyn sitten käytiin muisteloita mitenkä sitä itse lapsena tarettiin vastaavasti ihan hyvin...






   Aallonmurtajalla; aavaa avaraa.






   Lokki, yllä ja alla - siis....






   Tukkasotka-pariskunta.



   " "Pitkospuita" pitkin."



   "Tauko."

   Näinpä sitä sitten on ehtooseen taasen päästy.
   En tiedä onko mitenkään järkevää... onko mitään itua... Vasiten kun ei ole viel tääkään reissu loppuun asti taputeltu - muttas niin vaine mie otin tänä pänä ja varasin jo syssy-puolla issellein seuraavan "hollin" tänne!
Saa nähdä mitä siitähin tulee - ja tuleeko yleensäkin mitä? Syökö sika eväät jo ennen lähtöäin, sitä aikaa, vahi mitenkä käy? Muttas varattu on, ja PISTE!

   Ps. Käväisin viellä kattoo ehtoon korvalla rantaa.
Näytti olevan väkeä. Lapsia uimassa.