Poutaheinä

Tuuli Tuittupäisen hatut.

2026-06-11T08:30:50+03:00

2dl vettä
100g kasvisrasvaa
1,5dl käyttämääsi jauhoja
3 kananmunaa

- Kiehauta vesi teflon tahi emalikattilassa.
- Sulata kiehuvaan veteen rasva.
- Lisää joukkoon kaikki jauhot KOKO ajan puuhaarukalla hämmentäen.
Seos on valmis kun se irtoaa kokonaan kattilan reunoilta.
- Anna seoksen jäähtyä hivenen.
- Vatkaa kananmunat yksitellen sähkövatkaimella taikinan sekaan.

- Pursota pursottimella haluamasi mallisia Tuulihattuja tai ota vaikka ruokalusikalla taikinaa ja muotoile sillä haluamasi mallisia Tuulihattuja.
- Paista kiertoilmauunissa +180´C n.25min.
- ÄLÄ AVAA UUNIN LUUKKUA PAISTON AIKANA OLLENKAAN!

- Kun Tuulihatut ovat paistuneet ja jäähtyneet aukaise ne joko käsin raottamalla tahi veitsellä leikkaamalla...
- ... sekä täytä haluamallasi täytteellä.

Täytteiden teossa on vain taivas rajana:
Makeaan käyvät kereta, maitorahkat ja tuorejuustot ja näitä korvaavat tuotteet, hillot, marjat, hedelmät yms. mitä vain keksit.
Suolaiseen käyvät niin ikään maitotuotteita korvaavat tuotteet ( kuin myöskin alkuperäiset maitotuotteet ), kalat, lihat, kanat, yms. mitä vain haluat.
Tai tee vaikka täyte seos/tahna haluamistasi aineksista ja täytä sillä Tuulihatut.

Päivän reissu.

2026-06-08T14:42:00+03:00

Matti-Kukkaroinen antoi miulle hiukan venymisvaraa ja täten reissurahnaa jotenka organisoin pika-pikaa pikkuisen ja pikaisen, yhden päivän pituisen, reissun itsellein ja Pirpanoilleni miun.
Kyseltyäni heiltä tietenkin ensin ettäs olisivatko lähdössä mukaani miun ja heidän kaikkien kolmen myöntävästi vastattua, olimme me kaikki eilennä aamusella noin klo. 8.30. jo menossa reissullemme tälle.
Suunaksi otimma Pohojois-Karjalan ja siellä luostarit olevaiset - vaikkas Pirpanat katsoivatkin nettisfääreistä, ettäs ihan oikiasti näistä luostareista Lintulan-luostari onkin Pohojois-Savon puolella eikää -Karjalan puolella!
No, muttas moinen tieto ei meidän meoa haitannut tahi haittaa, vaan mehän mennään vaine - tuu sielkin mukaan Armas Lukijain miun!

Eka maihinnousu tällä perinteisellä paikallain elikkäs Soitunlahden levähdyspaikalla, joka yksi lahdeke on osana Juojärveä.

Ronttipuisto jossa sitten taasen Juojärven vesistö yhdistyy Monikkaseljän, Outinseljän, Patoonseljän, Tekojärven, Nälönvirran, Paskolahden, Koskijärven, Saunavirran, Saunalammen kautta Hapatoslampeen, Sahalahteen, Leppäsaaren, Pouhansaaren ja "millonan" muun pienemmän saaren ympäristön vesistöihin sekä sitä myötä sitten Suvasvesistöön.
( Eikös tullutkin hyvin lyhyesti ja ytikekkäästi kerrottuna - vink, vink? )

"Rastapää." - löysimmä kaltaiseni Hapatoskosken tuon ääreltä....

Hapotuslammen kauneutta kosken alajuoksulla.

Ja tää, tää kivinen hääty kuvata taasen näine erikoisimmin kuvioineen jotka ovat ajan kera pintaansä syöpuneet.

Kurjenpolvi, kait Metsä-Kurjenpolvi.

"Maailmaan lähtijät."

Lintulan nunnaluostari.
Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostari nunna- eli naisluostari joka on Pohjoismaiden ainua nais´luostari ja tosiaan on Heinäveden kunnanan Palokissa.

Entinen päärakennus. Nykyisin on kaffio tässä kuvauspäädyssä johka mennään tuosta likimmästä porstuasta - toisen päädyn toiminnoistaan en tiedä mitään.

Tällä reissullain tekemälläin mie haastelin näille Pirpanoille ummet ja lammet siitä mitä näistä paikoista itse tiedän, mitä olen näissä kulkenut ja mitä olen näissä nähnyt sekä kokenut.
Täältä Lintulasta muistan kuin täällä oli aikoinaan lampaita ja lehmiäkin. Muistan tämän talon ja nykyisen kirkon välisen pellon kasvimaat marjapuskineen ja kuin niissä käyskenteli ja työskenteli silloisia ihmisiä.
Kerroin kuinka olen ollut täällä "tuossa talossa" ( ei tässä päätalossa ) yötä kun luostarilla tällä on kesäiseen aikaan yöpymismahdollisuudet olemassa.
"Tuolta menee rannalle, uimarannalle, polku, muttas sinne on kävijöiltä pääsyt kieletty. Se on vain talonväelle."
"Täällä Lintulassa olen sattunut vain jonkun kerran palveluksen aikaan kirkkoon. Siellä vo käydä oli palvelusta tai ei; porstuaan asti pääsee."
Ennen olivat nunnien asuinpaikat tuolla ja tuolla, nyt ne ovat tässä kirkon yhteydessä uudessa asuinsiivessä.
"Muistan kuinka silloin pienenä ollessain täällä käytiin ja näin kuin uuden kirkon eri tiloineen rakensivat tuohon."
( nettisfääreistä katsoin uuden kirkon rakentamisvuoden ja se on ollut 1973 elikkäs olemma kyllä jo ollut kouluikäinen, ala-aste-ikäinen, silloin; muistan tuon rakentamisen kyllä. )
Kerroin ennen matkaan lähtöä Pirpanoille kuin pitää olkapäät peittäviin vaatteisiin pukeutua, ei mielellään shortseihin ja hameen täytyy olla sitten alle polven pituinen - ei minnari. "Muttas huivipakkoa ei enää niin tiukasti ole kuin ennen kumpaankin luostariin oli. Esim. muistan kuin Valamossa oli (näin mie tään muistan ) tapana portilla naisille ojentaa talonväellä huivi päähän, ko ei avopäin naiset saaneet luostarin alueelle tulla.
Tästä sitten pohdimme Pirpanoiden kera, ettäs hei...
Naisilla päähinepakko, ei avopäin saanut tulla ja sitten miehet saivat kuitenkin ilman päähinettä liikkua ja olla nuilla alueilla?! Hei, haloo! Misä oli tasa-arvo silloin?
Onneksi tosiaan nyttemmin ei ole niin tiukkaa, eikää naisten ole ihan pakko huivi päässä olla jos ei tahdo.

Varistaipaleen kanavilla.
Kanava joka yhdistää toisiinsa nuo samaiset Juojärven ja Suvasveden Varislammen ja Varisveden ollessa likimmät vesistönsä.
Kanava on rakennettu tähän vuosine 1911-1915, jotta vene ja laivaliikenne pystyy liikkumaan näiden vesistöjen välillä toisiinsa ja tämä kanava neljän eri kanavasulkunsa kera on Suomemme maan korkeimman korkeuseron ( 14,5m ) omaava kanava sulkuineen näin pienellä, lyhyellä, matkalla.

Jokin mökki-punainen tuon kanavan nykyisin Kanavamuseona toimivan pihapiirin rakennuksista.

Portit aukeavat.
Sattui ihanasti juuri tuolloin saapumaan alasululle yksi pikkuinen huvivene joka alkoi matkustamaan näiden sulkujen lävitse. Me Pirpanoiden kera, kuten muutamat toisetkin matkalaiset kanavan tämän toisella puolella, jäimme seuraamaan ja katselemaan kuin se ihan oikeastikin käytännössä toimii, tuo tuollainen kanavan lävitse kulkeminen veneillä.
Olipas kiva katsella ja seurata. En ole konsa sattunut millekkään kanavalle tällaisella hetkellä.
Istuttiin välleen ja välleen sitten vaihdoimme paikkaa siten, ettäs kiersimme loppuin lopuksi koko kanava-alueen suokuja myöten lävitsensä.
Täsä ollahan ylimmän sulun päällä josta nappasin kuvan alapuolensa sululle päin;

Nähtiin maisemia näitä kauniita, nähtiin kuin näiden vanhojen sulkurakenelmien reunamien välistä vesi tihkui kanavaan kun Ajan-Hammas oli jo niitä pureskellut.
Kuin myös kuinka nopsaan kukin allasväli tyhjeni ja/tai täyttyi. Katseltiin kuinka sulkujen alapuolelta aukesi luukkuja ja niistä alkoi ryöppyämään kovalla paineella paljon vettä altaaseen.
Nähtiin perhosia, muurahaisia ja yksi - IIK! - Nämänkkikin seljässä yhden meistä.
Alkoi lämmä päivä porottamaan siten, että tunsimme kuin hiki jo kohosi ihomme pinnoille ja varjokohdat aikas toivotuiksi ja ihaniksi tulivat. Siten jopa, nottas Hepo Hopialle toivoimme tästä perkistä lähtien ain jotain varjoisaa kohtaa johka sen voimme ain jättää parkkeihin: edes hivenen viileämpi ajokki mihkä parkkerauksen jälkeen kavuta ko sellainen todella kuuma pätsi!

Kanavamuseo elikkäs tämän rantaman, tämämn pihapiirin "pääpaikka".

Valamo elikkäs Uusi Valamo, Valamon luostari, Valamon Kristuksen kirkastumisen luostari - "rakkaalla lapsella monta nimeä"....

"Hauta - rauha."
Pyörähdettiin mennessä hautausmaalla jossa on yksi tsasouna. Taisi olla jokin Johanneksen tsasouna, tms..
Tälle hautausmaalle on haudattu niin Lintulan nunnia kuin Valamon munkkeja.
Toiset merkitty puisin ordotoksisin ristein, toisissa metalliset ristit tahi kivinen tahi metallinen hautakivi/levy. Joissakin muutamissa on vanhan ortodoksisen tavan mukaisesti yllään sellaiset sielujen majat.

Sielujen maja on vainajan talo, viimeinen lepotila jossa vainaja saa symboolisesti olla ja asustaa. Joihinkin näistä majoista, grobu´sta, on rakennettu pienet ikkunaluukutkin päihinsä joista sitten vainajan sielu pystyy matkaamaan vapaasti ulos ja sisälle.
Majat hautakummut peittävät ovat rakennettu aina puusta ja yleisesti nimenomaan hirsistä. Ne ovat malliltansa kuin ihan oikiat talot/majat, muttas seinänsä ovat korkeudeltansa suunilleen puolet mittasuhteistansa. Sellaisia matalija majoja siis.
Nykyaikana tällä on tosiaan symboolinen merkitys, ja heille jotka tosiaan uskovat sieluihin, uuteen elämään kuoleman jälkeen, jne., niin heille tällaiset sielujen majat ovat edelleenkin ja nykyään yhä enenevimmissä määrin käytössä, muttas...
Alkunsa tällainen perintö, käytäntö, on saanut siitä kun näillä majoilla on pyritty takamaan hautakummuille rauha. Tällaisen rakennelman alta ko eivät esim. eläimet voi vainajan tykö kaivautua ja täten häiritä heidän lepoaan siellä haudassaan. Tahi sitten ei luonnon vedet ( ennen vanhaan ko monesti kalmistot, hautausmaat olivat nimen omaan vesistöjen äärillä ) ja ilmojen Tuulet Tuittupäiset, pääse kuluttamaan sekä muokkaamaan hautoja "mielin määrin".

Ja sitten mentiin syömään... Matti-Kukkaroisen kera pulleamman.
Olipas muuten ihanaa kun pystyin, voin, kerrankin tarjota ihan menun mukaiset syötävät Pirpanoilleni. Kaikille omansa buffee-pöydästä tuosta. Se jos mikä on harvinaista "herkkua" Mummelille tälle.
Sekin oli yhtä harvinaista "herkkua", se kun pystyin itse ottamaan tuosta pitkästä ruokapöydästä aikas monia ruokia itselleni syödä. Jotain feta-juusto ja majoneesi-valmisteista salaattia lukuun ottamati.
Olipas ihana varmahan kymmenen jollei kymmenien, vuosien jälkeen eka kerran mennä johkin ruokapöytään siten, että syödä löytyi suoraan tarjoilupöydästä eikää tarvinnut keittiöstä erikseen omaansa laista pyydellä!
Mikä ihanimpaa ko siellä oli paneroitua kanaa sekä kalaa jotka olivat paneroitu gluteenittomina! Wau! Miullehin siitä suoraan siltä tarjoilupöydältä ja vielläpä paneroituina! Paneroidun, yleensäkään minkään ru´uan paneroidun, syömisestäni ko myöskin on tooooosi kauan aikaa.

Täytyi ikuistaa tää tällainen harvinaisuus. En konas ole nähnyt Iiristä misään tällaisessa vaaliassa, vaalian keltaisessa värissään!
Iiris eli Kurjenmiekka

Nykyinen matkailijoiden yöpymis´talo - entinen munkkien asuintalo.
Ja alla sitten entinen kirkkorakennus joka toimi kirkkona vuoteen 1977 asti jolloin valmistui uusi, iso, valkia kirkko, ...

... muttas täsä kirkkorakennuksessa toimitetaan uuden kirkon ohella, edelleen kirkollisiatoimituksia.
Tästä olen pakissut ennenkin, muttas siis tässä on silloin aikoinaan kaksi erillistä aittaa jotka on yhdistetty 1940 vuonna yhdeksi rakennukseksi ja vihitty Kristuksen kirkastumisen kirkoksi.

En muista kerroinko tätä siulle Armas Lukijain miun, jo aijemmin, muttas nyt ainakin pakisin näille Pirpanoille tästä kuinka...
Muistan tuolloin piennä täällä käydessäin kuin tässä kirkossa oli jumalanpalveluksia ja pienen ihmisen mielestä ne munkit olivat ns. kaikkinensa pieniä, kumaria ja ihan mustissaan ollen, todella pelottavia hahmoja.
Puhumatikaan ko tuo koko kirkkosalitila oli tumman puhuva ( ja on vielläkin hivenen ), niin kyllähän se pelotti kovin pientä ihmisentainta.
Muistan kuin munkit asettivat sitten kirkon menojen ulkopuolella ruokailujen aikana tuohon saliin pukkijalkojen ylle pöytälevyt ruokailujaan varten. ( Ihmeellistä mitä se tällainen ihmisen, silloisen pienen ihmisen, muisti onkaan tallentanut mielensä sopukoihin! )
Pohdin mielessäin ja ääneenkin Pirpanaisille, kuin sitä aikoinaan reissasin täällä ja näissä tään retkemme paikoissa, vasiten luostareissa, perheemme kera. Sitten omien muksujeni kera ja nytten...
Niinpä nytten - olen sankkevan pahoillani, ettäs vasta nyt sitten näiden Pirpanoideni kera ekaa kertaa. Nyt ko ovat jo näinkin isot; kaksi jo omasta synnyinpesästänsä poies lentäneenä.
Kaduttaa.

Laivarannan tsasouna, Pyhän Nikolaoksen tsasouna.
Taivasteltiin laiturilla ja yksi Pirpanoista hokasi kuin vetten päältä Vesimittareita katsellessamme, meille jokahiselle näytti olevan oma sädekehä hahmojemme ympärillä;

Uusi kirkko, rakennettu 1977 - ja täänkin rakentamisen, sen ajan, mie muistan...
Ja tämän kirkon ns. sisäpihan-ko, tuolla vasemmalla puolella täsä kuvassain, on seinällään näin hieno mosaiikkinen ikoniteos;

Karvio, Karvionkanavalla.

Täälläkin "paasasin" ( kerroin nätisti tämän Mummelin historiaa ) näille nuorilleni Pirpanaisille, kuin lasna ollessain, ihan alle kouluikäisenäkin, täällä olimma perheeni kera sukuloimassa ja missä rakennuksissa täällä ja mitä niissä oli silloin.
Kerroin myöskin kuin sitä sitten myöhemmin muksujeni ( heidän äitinsäkin ) sekä viel myöhemmin puolisonikin kera reissasin täällä yöpyenkin.

"Kalamies."

Liki Kuopiota Hiltulanlahden tiemeillä josta tiesi vanhimmainen Pirpanainen yhden uintirannan.
Tiesimme reissuun lähteissämme, nottas lämmän päivänhän se tekee koko päiväksi eiliseksi ja niimpä me otimme reissullemme tälle "varuilta" mukaamme uintivarusteemme.
Koko matkan ajan pidimme mielessä, ettäs josain uimme, muttas missä - sitä tieneet emme. Viimeisenä "oljenkortenamme" olivat tutut kotitienoomme uimarannat, et jos ei mistään muualta mieleistämme löydykkään, niin sitten siellä josain. ( kastautujia olikin sitten vaine kaksi neljästä )

Kakkaraiset kesäiset.

Kotiuduttuani noin kymmenen tunnin kuluttua Mäkitorpallein tälle ensin vietyäin jokahisen Pirpanaisen omaan kotiinsa, tuumailin täsä viel adoptoivani Pirpanaiset kaik´ nämä itselleni ko sen verta hyvin ja ihanasti tulemme toimeen keskenämme.
Nytkin kun ain yritimme sitä varjopaikkaa ajokillemme saada sen parkkiin jättäissämme, niin yhdelläkin kerralla vieressäin olevaisen "apukuskin" kera "yhdestä suusta" lausuimme: "Varjoon!"; kun varjoisan kohdan huomasimme yhtäaikaa.
Jutellessamme asiasta ja toisestakin, saatoimme ja saatamme, jatkaa toisen lausetta ( kenen tahansa kanssa näistä Pirpanoista ) siitä histä toinen juuri juttelee.
Monessa kohtaa mie opetan, neuvon, heitä ( mm. viimeiseksi keskimmäsitä vuokralaskun maksamisessa ) elämän tään arkiasioissa ja he sitten taasen miuta näistä nykypäivän "kotkotuksista" ja menoista muuttuvaisista.
Voi, kuinka mie tykkäänkään näistä lapsenlapsistani.
Täytyy yhtyä täysin sanonnan sanoihin; "Vanhemmilla on vastuu lapsistaan, muttas isovanhemmilla sitten se ilo ja rimu heistä - ei vastuuta." ( Todellisuudessa vastuukin on kyl olemassa. Eihän sitä voi elää "ko Ellun kanat" vaik eivät omiani olekkaan.) On se vaine sen verta ihana näiden Pirpanaiden kera olla, touhuta, matkata ja - elää.

Roskun Valkeinen...

2026-05-31T19:04:00+03:00

... on paikka... Tiedättehän sen Tiilikan jossa taanoin kävin? Sen "alapuolella" on, tuolta Tillikalta lounaaseen sellainen ko Huuhkajankireros josta olen ajatellut ainakin tähän asti etten tule sitä kiertämään. Miksi? Siksi, ettäs ainakin sen mitä olen sieltä nähnyt kuvia ja saanut kuulla ihmisiltä, niin se on "pelkkää metsää", ei muuta. Ja mie en tahdo metsääntahdon "vesille".
Niin näistä "Huuhkajasta" ko suuntaa Vongankosken, Yläkosken ja Näätähiekan kautta Älänteen rannalla kulkevaa polkua Kiukooniemeen, niin tulee Lapinsaaren alle ja sit taasen tuon Lapinsaaren pohjoispuolella on sitten Kaivannonkangas Roskun Valkeisen eteläkärjellä.
Niin siellä on tämä Roskun Valkeinen, Roskun Valkeinen jonka Tillikalla ( tarkoituksella käytän nimenään "Tillikka"-nimeä ) käyntini jälkeen löysin kartalta ko tsuumailin niitä seutuvia ihan muuten vaine; olisiko jotain jossain josa voisin kenties kulkea, muttas se ei olisi mikään "yleisömangneetti", "turistirysä", yms.. Paikka josa saisi "yksin" kulkea.
Tuon etsinnän jälkeen olen yrittänyt saada sopivaa, hyvää, sää ja tilaa yksiin itseni jonkinlaisen vapaan kera, jottas voisin tuolla käydä. Eikää sellaista ole oikein kohdilleni osunut - kunne tänä pänä sitten.
Aamusella seitsemän aikaan lähdin reppuni pakattuani liikenteeseen, poiketen ensin Keskimmäisen Pirpanaisen ekassa omassa asunnossaan; hän muutti nyt tänä pänä siihen miun taanoiseen Boxiini!
Sitten suorin matkoihini ollen noin kahdeksan aikaan perillä tuolla Roskussa.
JA siitä sitä Hepo Hopia parkkiin vuottamaan, reppu eväinen selkääni, kamera killuvainen kaulalleni sekä mirs-marssimahan iellehen Mummeli, alias Reissaaja-Lissi.

"Ah - tuu mun mukaan!"

Roskunhiekan kohdan tassutellessain ohitse, kohti Tiilikanlahtea, näin kuin siellä oli parkissa kaksi asuntoautoa ja yksi telttaileva motoristi. Myöhemmin näin kaukana parkissa olevaisen kolmannen asuntoauton sekä tapasin yhden naisen Mustikka- ja Martta-koirien kera. Siin olivatkin sit kaikki jotka näin koko reissullain tuolla. Ei paljon, ei monia, ja hyvä niin.
Jutellessani tovisen tuon ns. paikalliselta naisen kera ja kertoissain kuin itse löysin tuon paikan sekä mainitessain et ei taida olla kovin yleisessä tiedossa tuo seutukunta, niin sainen kuulla, että onhan se. "Tosin taitaa olla vaine ns. puskaradion kautta kiertävää tieto olemassa olostansa, ei muutoin."; sillä mm. hän on tavannut tuolla kulkeissaan eri Eurooppalaisista maista tulleita ihmisiä.

Roskun Valkeista.
Aamusen, jälkeen kahdeksan, ollutta harmajaa olo ja tilaa Taivahankannella ja sit sitä myöten myöskin vesistöjen pinnoilla noilla.

Suopursut kukkivat.
Kuten Juolukat, Puolukat, Mustikat. Sekä sitten rantamilla jokin Sara-kasvi - olisiko Jokapaikansara....? Männyt myöskin, siten jopa, ettäs vesistöjen pinnoilla lot of siitepölyänsä on nyt lillumassa.

Tillikanlahtea Kuokansalmelta pitkin pituuttansa, kohti Mäenpään Valkeista/Alaslampea;

Ei, en kulkenut nytkään niitä yleisiä, tavallisia, kulkupolkuja pitkin vaan stalladen pitkin-poikin metsäpohojia sinne minne mieleni miun veti.
Täsä kohtaa kapusin tämän korkian harjun päälle ja tillotin tovisen täältä päältänsä maisemia ja sitten laskeuduin alas tuonne rannallensa. Kopasin veden lämpö ja tilaa; ei ihan uimaan, ei nyt.

Kuokansalmi, Haatainniemi etualalla ja Tillikanselkä tuolla edessä Kuokanniemen takana;

"Varjo ja valo."

"Peili."

Sitä mie en vaine oikein ymmärrä, vaik tajuanhan mie kuitenkin...
Tillikka, alias Tiilikka järvi, luononsuojelualueineen on tästä alueesta kaukana koillisessa ja sitten täällä kaukana "alhaalla" lounaassa on Tiilikanselkä joka on Älänne nimisen järven yksi osanen!?
Mitä, häh, miten?
No, näitä vesistöjä yhdistää toisiinsa piiiiit-kä Tiilikkajoki. Et tälleensä, siin se yhteys ja yhteinen nimikkeensä, miksi näin sit on.

"Synergiaa." - vaik ei tällä ole mitään tekemistä moisen asian kera....

Kuokansalmen kohdalla on sellainen piskuinen saarimainen, saaren-pyöriä, ymmyrkäinen, jne. niemi, jolle nimeä en löydä, muttas siellä se nyt vaine kuiteskin on.
Sen niemen otimma ja kiersin, kuten kaikki muutkin niemet ( Roskun Valkean "sisälle" menevää niemeä vaille ) tuolta reissultani enempi-vähempi, ynpärinsä.
Täsä yhdeltä kohtaa tuota niemeä tällainen piskuisia pyörehiä kiviä täynä olevainen rantama;

Yleensäkin koko tuon matkani rantamilla pääsääntöisesti rannat olivat helppo kulkuiset, veteen mennessään aivan hieno-hiekkaiset joilla on helppo vaik´ tassutella. Paikoin välissänsä tällaisia piskuisia tahi sitten ihan reilun kokoisia, pyöreitä, kiviä joiden päälitse pystyi tassuttelemaan mennen-tullen ihan Kumisillakin Tassukoilla joilla nyt olimma matkalla.
Sillä lähdimmä kumisilla, nottas jos vaikkas vesien seassa rämmin - kuten rämminkin - tahi jos sattuu käärmehiä vastaan tulemaan; eivät ihan suoraan ihoon taplaa jos köplästi käy.

Olen kertonut ennenkin, muistelen näin, muttas kerrompas nyt taasen ko tuolla reissullain tajusin:
Jos olisin, jos kulkisin, villissä luonossa, villinä elukkana silleen et miulla olisi saalistajia, niin miehän olisin "tokan huonoin lenkki tahi sit muutoin yksin kulkijaisena silmään pistäväinen, johka saalistajat kimppuun kiini kävisivät.
Ne huomaisivat miun vaivaloisen etenemiseni. Ne huomaisivat kuin olen "ka-rampa", kuin klenkkaan, kuin klonkkaan ja olemma "varma nakki".
Jokahinen lievääkin isompi nousu, jyrkempi nousu... joka pientäkin jyrkempi lasku, epätasainen maasto ( mitäs muuta mettäpohojissa ja rantamilla onkaan kuin juurikin tällaisia maastoja! ) epätasaisempi maasto, rannoilta maihin nousu, maista rannoille laskeutuminen - JOKAHINEN kohta on haaste miulle kulkia!

Kohti Kaivannonkangasta.

Päivä paistaa! Päivä alkoi paistamaan ja matkan teko maistamaan.

Rentukka.

"Poro."

Kaivanto.
Luulin, että Kaivanto olisi saanut nimensä jostahin tuolle niemelle tehdystä isommasta kaivannosta, isosta jotahin varten tehdystä kaivannosta, muttas ei, eipäs olekkaan vaan se on saanut nimensä siitä, ettäs...
Kaivannonkankaan niemenkärki on ammoisina aikoina jatkunut yhtenäisenä, luonnon muokkaamana, Lapinsaareen. Eli Lapinsaari on ns. keinotekoisesti jäänyt itsenäiseksi saarekseen ja tämä Kaivannonnokka sitten näin mantereen lounaisimmaksi niemeksi tältä osin.
Ja ihminen, tämä ihminen luonon raiskaaja, luonon pahoinpitelijä, luontoa mieleisekseen muokkaava yksilö, Homo Sapiensiksikin kutsuttu "viisas" yksilö, kun on tuon ammoisen ajan jälkeen halunut kuljettaa puutukkeja pitkin tätä pitkää järvenselkää päästä toiseen eikää ole siihen kyennyt tämän silloisen piiit-kän niemekkeen takia - on kekkassut, ettäs niemi tämä tuosta poikki ja se siitä sitten.
Näinpä ovat ihmiset tuon aikaiset käsipelillä kaivaneet uoman tälle paikkaa, kuljettaneet maa-ainekset ( pääosin hienoa hiekkaa kait ) poies tältä kapialta kohtaa niemeä ja antaneet vedelle vallan vapaana kulkia, lainehien liplatella, aaltojen ailahdella, kohdalla tällä.
Jälkeen 1950-luvun on jo kaivinkoneella samaista hommaa tälle paikka tehty sekä sittemmin ( siltä yhdeltä paikalliselta naiselta kuulleena ) tuonkin jälkeen on moista operaatiota uusittu uudempia kertoja; Silloinen uittoväylä, nykyinen veneilyväylä, auki on pidetty.
Ennen matkallein tälle lähtöäin suunittelin, tällä stallade-matkallain ajattelin; josko uimaan täsä niemen katveessa josain?
Ei, ei tehnyt mielein miun. Ei niin hellettä tänä pänä ollutkaan kuin esim. mitä eilennä oli.
Muttas, siltikin täsä niemen tään nykyisen nokassa ollessain kyl kieltämäti tuli mielehein, et uimalla ja ylit tuon piekuisen salmen - kaivannon siis?
Ei se varmaan ole kuin jonkusen viisi-kymmenen metriä pituudeltansa.
Muttas pelotti, ko en tienyt, kuin onkaan syvä siitä? Jos vaikka virtausta suurempaa?
No, nainen tuo täsä kertomani ja muuten täsä niemennokalla tapaamanikin, kertoi miulle ettei se syvä ole. Kuivana kautena esim. tavan-vene karahtaa pohjastansa tuon paikan pohojaan.

"Kullankaivaja."
Olisiko silloisen jonkun kaivajan työväline täsä näin viel tallessa?

"Lävitse."
Parissakin mielessä lävitse.
Näin kuvatessa lävitse juuren muodostaman "rinkulan" kuin myöskin juuri täsä kohtaa tällä "mantereen" puolella näkee tuon ihmisten tämän kohdan lävitse kaivaman kaivannon jyrkän rinteen, ko niemi on pistetty poikki.

Mik´ ihanainen evästau´on paikka!
Mietiskelin jälleen... Lähtisivätköhän Airam´lla mukaan? Jotahin pinetä ponsse-rahnaa, reissurahnaa, evästauko-kuvieni käyttöönsä luovuttamista vastaan?

"Sara."

Mänty kukkii.

Kaivannon kärjeltä kohti Älänne järven selkää.
Vasemmalla välissä olevaisen Salakkalahden takana Salakkaniemi, edessä oikialla Lapinsaarta ja ihan oikiassa reunassa näkyy sit tuon Lapinsaaren pätkäisty, kaivettu, pääty.

"Istu vierelleni."

"Kaunis on katsella Kaivannon polku."

"Ruksi luonnolle."

Jälleen kerran tuumasin tuolla tassutellessain ettei miusta kyl tekemälläkään tee mitään metsäihmistä. Ei sit millään.
Nytkin tosiaan kaikki mahdolliset rannat kolusin paljon mieluummin kuin valmiilla polulla tahi metsäpohojaa pitkin, kuljin.

"Päivän Sydän <3."

Kaivannonniemen kaunalosta samaiset Salakkaniemi ja Lapinsaari.

"Minne matka matonen."

Salakkaniemi.

"Päiväverho." - Salakkaniemen kärki jo kierettynä. Edessä Roskunniemeä.

Salakkaniemeen kolusin tarkoituksella keskeltä niemeä kärkeensä saaden huomata kuin on sekin niemi ammoisina aikoina ollut eristyksissä, itsenäinen saari josain vaiheessa. Sen huomasi siitä ko se mentereeseen yhdistävä kannake oli piskuinen, kapia eikää mitenkään korkia. Sekä siitä et niemen juuren maasto oli Suopursuista maastoa täynänsä.
Senkin polven, jopa reiteen asti, ulottuvan, varvikon rämmin "tosta vaine".
"Tosta vaine":
Todella haastavaa näille jaloilleni, nivelilleni, muttas niin vaine mie kuljen. Ja kuljen taatusti viel tulevaisuudessakin! Ei se matkan pituus, ei se nopeus, vaan se, että kuljen nyt ja kuljen iellehen - kykenen kulkemaan!
Toisaaltaan haaste on hyväksi. Se laittaa miut puskemaan iellehen. Se saa miut liikenteeseen; miehän kyllä menen! Ja se saa sekä pitää siin samalla niveleni kuin muutoinkin miut liikenteessä, eivät niveleni, enkä miekään, jämähdä paikalleni!

Salakkaniemestä Matalalahteen.

"Sekunttikello."

" Eläväisen elontiet."

Mie hullu-hurja. Tällainen omantien kulkijainen. En usko ennen kuin näen, koen.
Nytkin tuon Matalalahden edessä olevaiselle piskuiselle niemekkeelle halajin.
Välissä selvästi soista maastoa, keskellänsä ihan suota vesineen lilluvineen, soisen maaperän päällä ja väliessä.
Muttas ko mie olimma päättänyt askeltaa sinne niemekkeelle, niin miehän ja-kans´ menen!
Aivan kuin Luovosa vesistöisissä maastoissa lilluvissa, kelluvissa, niin nytkin: askel kerrallansa. Tunnustellen ain askel kerrallansa, ettäs kantaako maa tassuin alla vahi ei, laitanko painoni sen jalan päälle vahi enkö; etsinkö jonkin toisen kohdan kantavaisemman tassuin aluseksein?
Ja niinhän mie mennä heilahdin!
Minkä taatta?
No, sen taatta, et halusin mennä ja halusin päästä kuvaamaan nämä männynkäppänät kaatuneet;

Uskon, luulen, näin ko tuon niemekkeen etelänpuoleisen vajaan puolen metrisen rantatörmään kupeelta lähti kaksi kiitäväistä lentoon; Tärmäpääskysiä.
Sillä uskon, ettäs ne olivat Törmäpääskysiä ko juuri hetki ennen tuon niemekkeen "valloittamista" näin Matalalahdella yhden kiitäjäisen ja kuulin sen laulelevan kuin Törmäpääskysen.

Roskunhiekka. "Back to business."

Viimeiset hörpyt ja ihan rauhassa, ajan kera ko jo näinkin loppumatkalla olimma.
Tillottelin Taivahankantta, katselin Taivahanrantaa, tunnustelin Aurinko Armahaista.

"Yökiitäjäinen." - loppunsa alussa.

Roskunhiekka.
Tään matkain pisin hiekkaranta ja ainua josa on hivenen enemmälti ko vaine ns. parin miehen kaistale.
Monin paikoin tämänkin reittini varrella on ihan tehtyjä nutskipaikkoja ja myöskin sellaisia omin avuin tehtyjä notskipaikkoja joista käy ilmi, ettäs esim. vesillä liikkuessaan, tahi talvisin järven lumisilla seljillä liikkuessaan, ihmiset rantautuvat, laittavat notskin "ylle" ja kärtsäävät sit siinä.

Kotimatkalla.

"Vanha-aika."
Paikassa josta väittäisin puolisoin aikanaan pakisseen, ettäs tuolla sitä ovat äiti ja isä ( hänen vanhempansa siis ) aikoinaan asuneet kunne sitten toiseen paikkaan muuttivat.
Saatan toki väärinkin muistaa, muttas jotenkin vaine olemma viel tähän asti näkömuistiini luottanut ja uskonut...

Näimpä.
Tietolähtehet kertovat valmiin kuljettavan polun pituudeksi noin 3,3-3,5km - riippusen mistä lähteestä katsoo.
Itse tiedän taatusti kulkeneeni paljon pidemmälti. Sanoisinko stallade noin 5km?
Aikaa Aika-Rautaisen meni sen aikas tarkkaan... kolme tunteroista? Joo, empäs sit väitäkkään, et olisin viitisen kilo ja metriä kulkenut. Kyl se ajallisesti vaikuttaa et ennemminkin likemmä tuon 3,5km?

Taiteilijan työ on "kivaa."

2026-05-27T18:19:00+03:00

Tään koko mennä päiväni tein, kokosin, sain suunilleen kasaan valokuvanäyttelyäni.
Ensin viikkojen ajan aina kun vain kerkesin ja jousin tuhansista valokuvista raakkasin 102 kappaleeseen asti, niihin kuviin jotka teetin sitten paperisiksi.
Sitten syventyen nykyisen nettimaailman tilaussysteemiin yhden, kahden, päivän kuluessa, tilasin ne ja kunne ne eilennä saapuivat miulle, hain ne postista paketteina kahtena ja tietenkin avasin ne sit samoin tein ehtoon korvalla;

( kännykkäkuvia kaik nämä kolme nyt )
Katselin juurikin tänä pänä kaik kuvat lävitse, järjestelin näyttelyjärjestykseen ja poistin niistä noin 12kpl joita en mukaan sit otakkaan. Miusta ne eivät ollehet hyviä ko papreisessa muodossa ne sainen nähdä...

Kuville näille nimet olen kopsannut täältä blogini syövereistä kuvaushetkiensä mukaan sekä niille joilla ei ollut nimeä näin jo valmiiksi, niille sitten kehittelin omat nimensä käyttäin myöskin hivenen hyväkseni jälkipolvieni idanikkareita.
Näiden nimet laitoin luettelomuotoon ja hivenen samalla tarinoin niistä siihen mukaansa.
  Sitten otin säilytykseni syövereistä taulukehykset esille. 30kpl. Purkaminen ne kaikki vuorotellen osiinsa ja...
  Jokahisen puhdistimma kummaltahin puolelta lasipinoiltansa, katsoen et kaikki ne ovat kolmen vuoden jälkeen edelleen ja yhä ehyet sekä käyttökuntoiset? Onneksi olivat ok.
  Sitten sapluunalla mätsäsin valokuvien kohdat alustalleen, kokosin kehykset kasaan ja pinosin kantolaatikkoonsa takaisin numeraaliseen järjestykseen.
  Tämän jälkeen tein ja tulostin järjestysnumeronsa. "Leikkaa-liimaa" ne kaikki 90kpl, jokaisen erikseen, 4A papereista yksilöikseen. Kokosin, kasasin, ne myös talteen pikku rasiaan.
  Sitten otin pikkurasialliset nastat käsittelyyn. Laskin kaikki ne, että ovathan ne kolmen vuoden jälkeen viel riittävät; löysin 480kpl joka on hyvä juttu. Riittävät juuri ja juuri... muutaman jäädessä ylitse, vara-sellaiseksi.
Nyt viellä sitten sovittelen työpaikan, Pomon, kera näyttelyn pystytys- ja purkuaikoja sekä jututettavan paikallaoloaikojani... Ilmoitan myöhemmin niistä kirjastolle.
Kirjastonhan kera olen jo ollut "juttusilla": sopien ajankohdan, käytännön asioita, lähettänyt sinne esimerkkikuviani näyttelystäni tästä, jne., jne..
  Vielä on edessäin mainontaa eri lehtiin, faceen, jne..
  Ja tietenkin: esittelytekstin teko itsestäni. Millainen kuvaaja olen ja mitä näyttelyni kertoo ainakin minulle - mitä sinä katsoja siinä itse sitten näetkään....?
Itse näyttelyn pysytytys joka ei tapahdu hetkessä, vaan vetää aikaa useitakin tunteja. Sekä purkamisensa aikanaan; noin tunti-toista "vaine".
Niin, että taiteilijan työ on "kivaa". ( Ja "edullista"! Vaik kuin tämä on taiteilija-pitäjä, taidetta ja taiteilijoita täällä mainostetaan, niistä puhutaan, niin mm. tämä kyseinen näyttelypaikka perii maksun aikasmoisen jokahiselta viikolta, koko ajalta! Tästä olen muuten aikaisemminkin nurissut siulle Armas Lukijain miun. + itse valokuvien teettämiset, aikoinaan noi taulupohojat, niiden taustakartongit, jne. ... )
Ja itse kuvaamisesta, niistä reissuistani jotka ovat välleen "hivenen" haasteellisia, etenkin nivelieni osalta nykyään, ja joista olemma siulle Armas Lukijain miun, täällä kertonut, niin niistähän ei sit "mitään puhuta" tässä kohtaa; kuin nekin ovat oman osansa, omansa vaikeudet, eteen tuovat taiteilijan ongelmat....

Jeeru - kyl mie kuvaan, kuljen ja kuvaan, muttas sitten tää tällainen "leikka-liimaa"-osio ei ole miun heiniä ei, vaik kuin onkin fyysistä tekemistä.
Mietin nuita taulupohojia käsitellessäin, ettäs niillähin ikää jo on.
Ne ovat ajalta Tiimari ja itseasiassa ehken vuodelta 2007 jolloin olen pitänyt ekan näyttelyni. Silloin kera muksujeni.
Ettäs täsä kohta niinkuin voisi pitää jo 20-vuotis´näyttelyn!
Ovat nuo taulupohojat muuttuneet tuosta ajasta, siihen mitä ne ovat nykyaikana jos haluaisi päästä helpommalla.
Itseni ovat metallia ja aitoa lasia lasiensa osalta = hevit taulut.
Nykyään olisi olemassa jotain muovisia kehyksiä ja "lasinaan" on olemassa sellaisia heijastamattomilla pinnoilla olevia, täysin lasin lailla lävitsensä näkyviä, pleksejä = kevyttä kamaa.

( Aikanaan kussa näyttelyni pystytän - sitten laitan ne siihen valitsemani valokuvani tännehin esille. )

Mäkitorpalla tuulee.

2026-05-22T06:50:00+03:00

Maisemat - joo, maisemat ovat nytkin ihan katsottavat Mäkitorppasen vaik ei Aurinkoista nävy aamuun alkavaan,
kuten nytten onni on ollut jokahinen aamu heräillä sen loistehen ihanaiseen akkunain aukon tään täydeltä ( kännykkäkuvia kaik nämä kolma );

- muttas....

Kolme kuukautta ja rapiat täsä nyt.
Koko tuon ajan on se yksi, tahi ne yhdet napseet kuuluneet kammarin kattorajasta enempi tahi vähempi häiriten. Napseet jota ei kait myyjän mukaan mm. entinen asukas ollut kuullut, tai ei ainakaan siitä mitään hänelle haastanut ollut.

No, muttas miepä olen haastanut ja haastanut olemma rakentajia eri "asteisiakin" korjaamaan sitä, kirjeitse sekä suullisesti. Ei mitään.
( Toisaaltaan mietiskelyt olemma täsä nyt, ettäs jos ei ole entinen asukas mitään kuullut, niin se totta olla voisi ko peilaa tätä nyt kolmen miun asumain kuukauden jaksoa: äänet ovat koko alan lisääntyneet ja voimistuneet - josko niitä ei sitten ole tuolloin viimeismpinä asutuina aikoina vuodenvaihtehessa menneessä, viel ollutkaan olleskana? )
Veistellyt nuille rakentajille olen, nottas ko ei voi nukkua vaan nukun tuvassa ja välleen sit ain kokeilen kammarin puolta tehden ain kuitenkin "paluumuuton" takaisin tuvan puolelle, tupani tämän hiljaisuuteen.
Kuinka ollakkaan....
Mennä yönä lähdimmä kammaristain tuosta eka kerran ihan kesken yön evakkoon ( olen toki muuloin evakossa ollut, muttas silloin sit ain jo ehtoosta aina aamuun asti kerrallansa, ja pääsääntöisesti kyl muutoin siel kammarissa nukkunut.... ) ko sen verta kovaa ja jatkuvaan nakuttaa jo. Lisäksi mielestäni uusi ääni mukanaan nyt on; ensin naksaa, naksaa, naksaa ja sitten "laukeaa" kuin jostahin pinteestä irti päästen.
Pahimmillaan jo mielikuvitus liikkuu sitä napsetta kuunellessa ja ajattelen, ettäs sinne on yksi putkimies jäänyt sen vajaata kymmenen vuotta sitten, satimeen ja hän se siellä nakuttelee - haamuna varmahan jo tosin....
Nyt tuli mielehein, et täytyiskö miun haastaa taloyhtiötä kun ei ole taloyhtiön joukkokanteestakaan rakentajille viel kuulunut mitään ( tänään kyselen sen perään ) ja kysellä vaik vastikkeeseen alennusta ko ei voi koko asuntoa käyttää.
Taloyhtiöhän se vastaa viimeisenä rakenteelliset viat seinäin takaiset putkistoineen, sähkötöineen, yms. ....

Sauna - tuo miun ihanainen, piskuinen ja oma myöskin, sauna-armahain.
Muistelen jolle-kulle tokasseeni jokusen kuukauden sitten, ettäs hyvä ko vaikkas toukokuun lopulla saunaani omaan pääsen kylpemään ja siltä se kyllä edelleen vaikuttaa vahvasti.
Ne seinäntakaiset tuennat panelien takaa on nyt jo rakenneltu. Lautehin pelekat paneleihin saunahuoneen puolelle asennettu paikoillensa - kuten myöskin kiuaskin tuettu ja paikoillensa asennettu, muttas...
Yksi remppamies kävi sopimuksemme mukaisesti hakemassa entiset lauderakenteet tykönsä ja siitä nyt on jo kohta parikin viikkoa aikaa, siitä.
Hän on luvannut hioa niiden materiaalit puhtahiksi, piskuisen askeljakkaran painarilla ( painepesuri ) laskea ylt´ ynpärinsä.
Sitten rakentaa nuista puretuista rakenteistaan uudet uutukaiset lautehet miulle saunaan tähän somaan, iki omaan.... sekä tulle rakentamaan niistä alkuperäisiä lautehia huomattavasti kevyemmät ja yks´ oikosemmat lautehet.
Hän tulee tänne, pesee ensin koko saunain tuon katosta lattiaan puti-puhtahaksi ( liekkö pesty kertaakaan tään asnnon valmistuttua; noin yhdeksän vuotta! ) ja sitten tekee viimo mittaukset, rakentaa ja asentaa vimpan päälle ne lautehet tuonne.
( Sen huikkahan tähän, nottas jos ne eivät ole kevyemmät kuten olen antanut ymmärtää kun ollahan niitä yksissä suuniteltu, jos ne eivät ole passelit, tms., niin hänhän muuten tekee ne sitten uusiksi! )
Ja, ja sitten pääsisin saunaani tuota vihoin viimein itse käyttämään!

Yhdeksän vuotta - aivan suotta?
Nooti, käytäntö, on tavallaan, ettäs ilmastointiputkistot häätyisi rakentamisen jälkehen putsi-putsistaa het´ sillään, muttas näyttää harva rakennusfirma sitä tekevän vaan jättävät tuonne putkistoihinsa kaiken sen rakentamisen pölyn, "mäskit", mitä sinne silloin menee ja joutuu. Niin täälläkin; kuten olen varmahan kertonutkin esim. tuon saunan katon ilmastointiräppänän ympäryksen pölyrenkaasta kattopanelinsa sen?
Nytten sitten viimeisimmän taloyhtiönkokoukseen osallistuttuani sanaiseni sanoin, ettäs ko se on kymmenen vuotta ensivuonna rakentamisestaan, niin voisiko ne putsi-putsitaa jo NYT eikää odottaa viel vuotta, sillä aikas pölyisiä näyttävät kyllä olevan.
Onneksein myöntyivät ja nyt käväisikin jo yksi firma ne kuunaamassa!
Kuten sopparissaan tuossa heidän ja taloyhtiön tämän kesken oli, niin he kuunasivat, puhdistivat kaik räppänät, itse koneen tuon ilmastoinnin sekä mittailivat ettäs asensivat ilamstointien vedot/työnnöt kohdillensa. Jee, hyvä!
Samalla he vaihtoivat myös esim. miun tuosta koneestain laakereita uusiin ko entiset olivat menossa sököksi jo!
Onpas ihanaa. Jotahin positiivarista tästä asunnosta - tuon ison akkunanäkymäin lisäksi siis.

Tänä aamuna aikaisena ( kun en tuvassain Itulaatikossa nukkuissain ihan hyviä unisia saa.... ) otimma ja kuunasin eka kerran pitkän mopin varresta kiini pitäin ( sillä moppipesällä, en vaine sillä varrellansa.... heko, heko.... ) tämän etukuistin puti-puhtahaksi laudoiltansa. Ovet, akkunan ukset, yms. olemma tätä ennen putsistanut jo aikaisemminkin... Nyt ne uusiksi sitten otimma tuossa samalla.
Olipas likaista vettä. Mietin konsa on joku nuokin laudat viimeksi pessyt...? Ja mietin sitäkin, ettäs tuostahin täytyy taloyhtiölle, sen huoltoyhtiölle siis, sanainen sanoa: lautoja nuita kiini saavat käydä laittelemssa, sillä irvottavat ruuvinsa, ko itse lautansakin, sen verta paljon, ettäs mm. repii sitä pestessä moppipesän räsyt rispoiksi ko ne kohoneet tarttuvat niihin lankoihinsa kiinni!
Muttas, hei - katso Armas Lukijain miun! Miun kesäkukkaseni nämä!
Humisevallaharjulla en voinut etukuistilla pitää kukkasia muualla kuin sen ison lyhtyni sisällä, sillä sehän oli sellainen vinkka-paikka, tuulitunnelissa olevainen kohta, ettei siinä kesäiset kukkaset olleskan viihtyneet. Täten niitä siellä joitahin takakuistillensa vaine laittelin - itsein iloksi. Ei ne sieltä muille kulkijoille näkyilleet olleskana, eivät.
Ja sittemmin Luovolla asuessain en näitä tälläisia siellä voinut olleskana pidellä koskapa en siellä itse kesäisiä aikoja vakituiseen viettänyt, vaan matkasin maille mannuille toisille; Töihin.
JOTENKA nyt sitten piiit-kästä aikaa ekat kesäiset kukkaset näin!
Nautin.
Toivottavasti viihtyvät ja kasvavat tuossa iltapäiväisessä Aurinkoisen kilossa ja paahtehessa.
"Kierrätän":

Ensin miulla oli tuo havukasvi narsissien kera Pesiäistä juhlistain, sit orvokkien kera kevättä ja nyt havu- sekä orvokit ovat näin kesää juhlimassa muiden uusimpien kesäkukkasien kera.
Tonkka, "1611" ( muistaisin varmaan tuon numeronsa ulkoa vielläkin ) lapsuudestani ja työmiehen vanhan, ISOn, -pakin sainen rakkaalta ystävältäin joskus... 2014... 2015... Tuon -pakinkin käytöstä on kotvanen. Olisinko juurikin nuilla 2014-15 tiemeellä siin viimeiseksi kesäisiä kukkia pidellyt? ( Tonkkaa olen pitänyt ain välleen sisäkukkien "pylväänä". )

Etkot kesän leipoin.

2026-05-20T18:34:00+03:00

Eilennä teimmä pienen pyrähdyksen Töihin hanslankarina.

Pellillisen Brownie´ta teimmä; gluton, lakton.
Normi-kokoinen, pyöriä Brownie; gluton ja vege.
Kahden pellillisen Britaa maustoin/täytin....

Lähteissä nappasin känny-kuvan ihanasta työpaikan perannapenkin tulppaanista ko en muistanut/kerennyt leipvonnaisistani nuista kuvaa napata ja...
Käväisimpäs sit ns. kesän tään olevaisen ekalla jäksillä kirkon portahillakin; olivat vihdoin tilanneet toiseen tään kylän kauppaan makeutusaineilla makeutettuja jätskejä ko sitä heiltä pyysin ( ei tällä kylällä tavallaan sellaisia ole ostettavina ).

Tänä pänä teimmä toisen pyörähdyksen Töihin.

Pellillisen Kolmen punaisen marja kimara-piirasta teimmä; gluton, lakton.
Tällaisen "piilo"-piirakan; maitotuotteinen täyte marjoineen välissä ja pinnallansa sitten muruseos.
Puolukka, vadelma ja kamosikka.

Ja jälleen kaksi pellillistä Britaa maustoin/täytelinmma...
Tiskaamaankin kerkesin välleen: jäi puhtahat, siistit pöydät/tiskipöydät jälkeeni miun.

E-lä-mä on ihanaa!

Bitaa - Britapa Britaa taasen. Edelliset normi-jauhoilla, nyt glutonna. Kumpaisetkin laktonna. 100 henkilölle.
Pomon leipomat edelleen itse Britat; nyt taasen pallillinen ja tää mini-pyöriä.
Miun täytöt edelleen ja täten maustamisetkin, sekä sittemmin tämän pienen koristelyykin.

Tein myöskin kaksi pellillistä Ansa-piirahia: 40 hlö. Nyt mansikalla ja mustikalla; gluton, lakton.
Jätin Pomon paistettavaiksi ko kotio lähdin.
Täsä toisen tuollaiset piirahan päältä "merihevosen" kuvanan ko se tekijäänsä siitä tillotti: Pomo kuvasi kännykällään;

Sit onkin varmahan seuraavat leivonnaiset itse kesältä.....

Kurvailut kummemmat.

2026-05-09T13:21:00+03:00

Eilennä ja tänä pänä on tätä Mummelia Mäkitorppasen sen verta tajuntaan ottanut ( suomeksi siis; kyrsinyt ), nottas oikein käväisin eilennä ehtoonkorvalla ostamassa itsellein jätskiä pienen paketillisen ( sellaisen makeutusaineilla makeutettu, jne. ). Lusikoin siitä het´sillään kitusiini muutamat teelusikalliset sekä sittemmin tänä aamuna jatkoin aamukaffeeni kera "urakkaani" tuota edellisenä ehtona aloittamaani - laitellen jälleen lopun jäänehen takaisin pakkaseen.
No - tänään tuumasin et ko ei se siitään taida kummemmin parantua ( tuo tajunnan selkiytyminen ), niin pirautimpas Pirpanoille ja kyselin heiltä, ettäs lähdetäänkö?
"Joo - mutta minne?"
Kerroin heille tilanteeni ja tokaisin paikan tahi kohteen valitun olevan aivan hakuammuntaa: mikä vaine kelpaa - mielellään vesistölle kuitenkin....
Siinä sitä sit pohdittiin kohdettamme ja päädyttiin seuraaviin:

Pilkkamäen ns. huipulla ja yhdestä kohtaa pilkottaa palanen Onkivettä. Olisiko Sipolan- tahi Karvaselkää?

Pohjois-Onkilahtea.
Viel ei kuuleman "pääse" uimaan, totesivat Pirpanaiset ko kädellään veden lämpö ja tilaa koittelivat.

"Mennyttä aikaa."

Oravilahti jonka vesistön keskellä kulkee; kuvain tämän vasenta puolta pitää Lapinlahti ja oikiaa puolta sitten Maanika, Kuopio ( nyttemmin siis ).

Pyörähdettiin myöskin yhdessä "ikuisuus"-kuvauspaikassain josa on ihanasti viel pystyssä vanhoja rakennuksia näitä:

Toisen aitan ylä "ikkunalla" kaksi pesää somaa - iki omaa;

"Kovaa kauneutta."
"Maailmankaton" alapuolista maailmaa.

Keväistä kauneutta.
Akkalansalmi ja paasiselkää.

"Pihlaja."

"Bongarit."
Joo, jo menomatkallain itse bongasin paikallisella lintujen kauttakulkupaikalla "pienen" parven Valkoposkihanhia, muttas vasta paluumatkallain päätin mennä kuvaamaan niitä.
Kunne Hepo Hopiain parkkiin olin laittanut sekä sit tyköänsä pellon laitamalle tassutellut, niin olipas jo ko millonapäinen parvi lehahtanut Taivahantuuliin!
Tassuttelin näiden bongareiden tykö ja jututin heitä kun huomasin heidän olevan tosa paikallaan niin mennessäin ko sit näin palatessain, nottas kuin monta-kytä-kaksi niitä oli?
Kertoivat tuhannen tsipaletta - vahi oliko se tuhansissa tsipaleissa....?
Ettäs "pieni" mikä "pieni" lauma se sit oli tuollahin paikalla, kuten nyttemmin tiedotuskanavista on saanut kuulle olevan lävitse Suomemme maan tään kaikki ja alla muuallahin; tuhansittain, tuhansittain ja tuhansittain.

"Käpyseni."
Lehtikuusen kävyt sekä emikävyt, myöhemmin kypsyttyään, kasvettuaan, kävyt.
... sekä hedekävyt;

Ns. kesken kaiken pikainen paluu kotio ko toinen mukana olevista Pirpanoista alkoi löytää kupailetansa punkkeja; yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi... Jotenka heille tuli todella kiirus päästä tarkistamaan koko kroppansa lävitse, tehdä punkki-syyni. Ja kun sen verta likellä kotiansa oltihin, niin mitäs me: nokka kohti kotiaan vaine.
Samaisen syynin teimmä itsekkin kotio päästyäin enkää yhden yhtä tavoittanut mutkista, niemistä, notkelmista tahi mäistänikään miun, muttas...
Annas olla, täsä istuissain, tätä nakuttaissain, alkoi hipiäin kupeilla joku selvästi käppäilemään ja tällainenhän sieltä löytyi tassuttelemasta;

Tehty älynväläys.

2026-05-07T08:48:00+03:00

Tuli vastahan laittaa tämän blogisaittini osoite toiselle ihmiselle kännykän tekstiviestin kautta. Mie enempi-vähempi nohevana sitä nakuttelin tänne koneeni tään hakuviivalle ja klikkasin, nottas mitäs sieltä sitten esille tulee, sillä enhän mie nyt ( hyvänen aika sentäs! ) osaa moista mitenkään ulkoa!
Saimpas siin sit mojavat aamuiset naurut kun hokasin ihan ekas´ teks´ vastahain tupsahtavan teko-sellaisen-älyn listaus mitä blogini tarkoittaa, mitä se pitää sisällänsä, jne.. Oli aikas moinen pläjäys.
Ja kuten näistä nauruistain makoisista arvata saattaa, niin ei misään nimessä kaikistellen paikkansa pitävää tietoutta - kuten yleensäkin tekoälyllä johka täten saapi todella varauksellisesti suhtautua, ei misään tapauksessa silmät ummessa uskoa.

Sieltä tuli vastaan mm.:
- ettäs, olen suomalainen ( minkäs muun maalaisen sitten olisin; itseni tietojeni mukaan olemma syntynyt suomalaiseksi, elänyt suomalaisena ja Ukko-Ylimmäinen suokoon, ettäs suomalaisena myöskin tulen kuolemaankin aikoinaan ) bloggaaja ja sisällöntuottaja.
Bloggaajan ymmärrän, muttas tuon sisällöntuottajan täytyi itse ottaa ja oikein selvittää.
Se tarkoittaa tekstin kirjoittajaa ( kyllä sitä teen parhaillaanikin täsä nyt ja näin ) blogiin ( tähän niis nyt ja näin ), sosiaaliseen mediaan tai muihin digitaalisiin alustoille ( joops - no, en mihkään muualle pruukkaha mitään pitemmälti skriivailla, ko tähän näin ja nyt ).
Tuo tuottaminen koostuu sisällön suunittelusta, kirjoittamisesta, editoinnista ja julkaisemisesta ( joo, kyllä, kaikkea nuita teen, muttas en editoi, en, sillä kaiken minkä tänne laittelen, niin mitään en muokkaa kuvistain näistä ja tekstinikin kirjaan suoraan siitä "mitä sylki suuhun tuo" - korkeintaan yritän kirjaamaani "oikolukia" ettei ihan hirveitä luki-pläjäyksiä mukaansa jää ).
- ettäs, olen instassa jossa esittelen leivonta- ja ruokatilauksia ( hele-katti vieköön; mitä TILAUKSIA! Kyl ne ovat enempi-vähempi suihin maittaviin meneväisiä ollehet, eikää mitään tilauksia joita siellä on vaine sen murto-osanen välissään; olisko 0,05%? ).
- ettäs, nuo leivonnaiset ovat gluton ja lakton - kyllä sitä ne ovat, muttas misäs on maininta, jottas myöskin sitten Kaikettomia! Kaikettomia ja muita erilaisia erikois-leivonnaisia! Hei, haloo PAHVI, senkin teko-sellainen-äly - herää todellisuuteen ja ajattele vähäsen ( niin kuin nyt tekoäly, "luojan kiitos", nyt viel nykyaikana mitään ajattelisi täysin itsenäisesti....? )
- ettäs, insatassa kuvain ovat "kuten" Brita-kakusta ja juustokakuista. Joo-o, myönnän kyllä tään, sekä sitten monen monen, muunlaisia leivonnaisia kuten äsken täsä paasasin.
- ettäs, "sekä hifi-aiheista sisältöä"?!? Niin, et mitä?
Tokihan tiedän, nottas "hifi" liitetään aina yleensä johkin hifi-teknologiaan, hifi-koneistoihin, yms., muttas ko se tarkoittaa myöskin muuta, tätä sanaa voi käyttää myöskin muuhun ( ainakin miusta! ).
"Hifi-välineiden halutaan tallentava esitettävä materiaali muokkaamattomana, luonollisena, todenmukaisena." Näin miekin haluan tehdä valokuvaillain jotka varsinkin yksityiskohtaisiksi otan ja kuvaan. Hifi-tarkasti, hifi-muokkaamattomina ja luonollisina. Silloinhan ne ovat hifisti, hifillisiä, hifi-kamaa, eiköstä vaine?
- ettäs, tämä Mäkitorppa josa nyt asustan liittyy luovaan tekemiseen ( ja leivontaan ). Todellakin luovaa, sitä yritän toteuttaa niin täsä itse -torpassain ja sen puitteissa ko muutoinkin elämäsäin täsä-mätässä!
- ja ettäs, "Mäkitorpan mummeli" ( jeeru, ei mikä tahaansa mummeli vaan Mummeli - isolla M-kirjaimella, sillä se on erillisnimi tässä tapauksessa! ) oli aikaisemmin Humisevan harjun ( siis: Humisevanharjun; yhteen kirjattuna, kiitos! ) Mummeli. Kyllä, näin olin kun asustin Humisevallaharjulla, ja sitä ennen Pienellä-Punaisella pirtillä; Pienen-Punaisen pirtin Mummeli, jne..
- sekä maininta koko tuo "värssy" ettäs, Poutaheinä tunnetaan "Mäkitorpan mummelina" ( aiemmin Humisevan harjun ja hän on aiemmin pitänyt blogia myös nimellä Poutaheinä.".
Siis mitä-täh-häh? "Aiemmin"? Milloin aiemmin? Siis milläs nimellä mie tätä blogiain olen pitänyt ja nyt pidän? Täh?
Miusta olen pitänyt, pidän nyt ja toivon mukaan vastakin pidän, nimelläin Poutaheinä blogiain yllä!

Vanhan sanonan mukaan: "Totta toinen puoli."; voi siis tätäkin teko älynväläystä toteuttaa, todeksi ajatella.
Lukee selontekonsa suodattaa osasen ( noin puolet ) poies ja uskoo vaine puolikkaan jos sitäkään kerronnastaan tuosta.
Asiaa liipaten voisi lainata myöskin sanontaa: "Kun savolaiselle puhuu niin vastuu siirtyy kuulijalle.".
Täsä tapauksessa vastuu siirtyy teko-sellaisen-älyn kerronnan lukialle; mitä lukija tuo tekstistä lukemastaan uskoo, mitä ei.
Onkohan tekoäly tää jonka tämäkin kone ain jotahin kysyttäissä, ensimmäisenä vastaus-pläjäyksensä esille tuo, SAVOLAINEN? "Kysy - mutta älä odota suoraa ja oikiaa vastausta."

Länsituulen kuiske.

2026-05-06T11:04:00+03:00

Aamusen tämän touhusin Leipäsiä Kaiketonna leipoen, sitten imuroin poies kaik rastoistain irroneet "roinat" lattioilta tämän Mäkitorpan. Istahdin takakuistini pöytäin äärelle tuumaustauolle kera kaffeemukillisen ja vereksen Leipäsen. Kuuntelin kuin Mustarastas liverteli, Lokit kirkuivat ja näyttivät Joukkahaisetkin lilluivat tuolla läheisellä lahdelmalla.
Iti ajatus lähtiä jonhin suuntaan sellaiselle pienelle pistäytymiselle ja kun täsä olemma nyt vähän aikaa mutustellut taanoin saamaani tietoa, ettäs eräälle Heiskalansaaren "sisälle" saa mantereelta ajokilla ajaa sekä ettäs siellä on myöskin laavu pysähdystä varten valmiina, niin sinneppä sitten "tuumasta toiseen".
Kaffeet termariini keitin, eväät vereksistä Leipäsistäin aamuisista teimmä; eikä muuten mitään Leipästen nuiden väliin ko ovat sen verta hyvää syödä verekseltään etteivät ne yksinkertaisesti mitään muut väliinsä/päälliseksensä kaipaa ko leviterasvaa vaine.
Kerrottakoon, nottas tämä tällainen Haiskalansaari on IIsalmen Nerkoojärven eteläisin kolkka joka kuuluu Iisalmenpitäjään.

Heiskalansaaresta Nerkooniemelle, länteen, päin jossa näkyy Sonnila-tila vastarannalla. ( Tuo Nerkooniemi sitten taasen näyttää olevan enimäkseen Lapinlahden-pitäjän puolta. )
Kaksi kuvaa liki samaiselta kohtaa kuvasin ja tätä ko itse kuvia näitä katselen, niin huomaan, nottas...
Kun kuvasin vaine vesistön ja vastarannan, niin näyttäisi, ettäs on tuo vastaranta ISOn vesistön takana, muttas sitten taasen....
Kun kuvasin nuin saaren rannan kasvillisuuden kätköistä käsin, kasvillisuutta tutota mukana kera vesistön välillisen, niin vaikutelmahan on aivan erilainen; välivesistön mitta kapenee kummasti;

"Ikipuu."
Tällaisia "ikipuita" iättömiä, eräitäkin kelosia pystyssä olevaisia tahi jo kaatuneita, muutoin jyhkeitä, muhkeita tahi jo kaadettuja isojen puiden kantoja on tuolla todella paljon.
Häätyi oikein tarkistaa kartastoista merkintöjään, ettäs olisiko luononsuojelualue muttei ole. Surku, sillä olisi miun mielestäin aivan sen arvoista luontoa, ettäs sen olisi hyvä suojella kyllä.
Täsä alla yhden tuollaisen ison kaadetun kuusen kanto laajan juuristonsa kera. Kiipesin tuon kannon päälle seistä-töpöttämään ja katselin sen laajaa, viuhkamaisesti ynpärilleen levittäytynyttä juuristoaan;

Lounaaseen kärjestänsä ja ymmärrykseni mukaan Talassaari edessä näkysällä.

"Kuiskeessa kuusien." - hetki ennen laavulle tuloa.

Kodalle tultuani/mentyäni huomasin siellä olevaisen laivalaiturin ( paikka tää on siis Iisalmen kaupungin yksi veneilyreitin rantautumiskohta ) vierustan opastetaulun johka oli mm. kirjattu:
"Toivottavaa on, että retkisatamassa oleskeltaisiin enintään 2 vuorokautta kerralla.
Annathan muillekin mahdollisuuden nauttia luonnosta!
Jokamiehenoikeuksista ( ovatkos ne nykyään "jokaisenoikeuksia"? )
Saat....
Liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen luonnossa muualla kuin pihanmaalla sekä muilla kuin sellaisilla pelloille, niityillä ja istutuksilla, jotka voivat kulkemisesta vioittua.
Oleskella tilapäisesti - esimerkiksi telttailla riittävän etäällä asutuksesta - siellä missä liikkuminenkin on sallittua.
Poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia.
Onkia ja pilkkiä.
Kulkea, uida ja peseytyä vesistössä sekä kulkea jäällä.
Et saa...
Aiheuttaa häiriötä tai haittaa toiselle.
Häiritä tai vahingoittaa lintujen pesiä tai poikasia.
Häiritä riistaeläimiä.
Kaataa tai vahingoittaa kasvavia puita, ottaa kuivunutta tai kaatunutta puuta, varpuja, sammalta, yms. toisen maalta.
Tehdä avotulta toisen maalle ilman pakottavaa tarvetta.
Häiritä kotirauhaa esimerkiksi leiriytymällä liian lähelle asumuksia tai meluamalla.
Roskata ympäristöä.
Ajaa moottoriajoneuvolla maaastossa ilman maanomistajan lupaa.
Kalastaa ja metsästää ilman asianomaisia lupia."
Hyvä kertaus miulle, siulle Armas Lukijain miun, ko esim. kaikille tuoll apaikalla käviöille.

"Länsituulen laineet."

Laavulla olikin ns. täysivarustus: se laiva/venelaituri, tulisija, penkit, puuliiteri, ulkohuussi. Ja itse laavukin josa oli sijat sellaiset, ettäs siinä kykenee vaik hyvin yöpymään maaten pieluksillaan.
Evästin ja retkieväin kuvasin - jälleen.
Mietin misä kaikki ja alla olenkaan kuvanut retkievääni kera termarini? Ja sainen a-haa-aatoksen ( onko kuin hakuammuntaa? ), ettäs minkäs takia mie en ole ain instaan termarilleni laitellut hästäggiä "Airam"?

Sit kreippahasti takaisin Hepo-Hopiain tykö ja kurvailut kotio kohti.
Kotonain kiittäin pikaisesta reissutain ( ei näjöjään niin pientä pyrähdystä, ei näköjään reissua ko reissua pituudestaan huolimati, etten ain kuitenkin eväitä ja kaffeeta mukaani kappahan ) ja siitä, ettäs sisälle asumukseen pääsin, sillä on se vaine tuo läntinen tuuli nyt ky-ly-mää!

Lähestymiskielto-ko?

2026-05-04T13:34:00+03:00

Täällä Mäkitorpallani on tästä miun asunnostani katsoin toisessa asunnosta, ei siis seinäntakaisesta vaan sen jälkeisestä asunnosta, kantautunut tupakanhajut tuonne takakuistillein ko olemma siellä ollut ja heistä on joko mies tahi nainen ollut siellä omalla terassillaan samaan aikaan tupakalla.
Saman huomion ovat tehneet myös toiset tykönäin käyneet ihmiset ja maininneet siitä miulle.
Tästä tupakansavun kantautumisesta olen kertaalleen maininnut heille kummallekin kun ovat silleen juurikin kumpainenkin sattuneet olemaan vuorollansa siellä tupakalla kun olen takapihan kautta käppäilyt tykönsä ja kohtelijaasti kertonut kuin on kurja olla omalla kuistilla nauttimassa raittiista ulkoilmasta tuossa tupakansavussa; siistä ovat myös vieraani maininneet miulle.
Puhumati, ettäs kun pyykkiä tahtoisi kuivata tuolla ulkotilassa; se savu voi tarttua niihin pyykkeihin. Ei hyvä, ei.
Tästä taisin siulle Armas Lukijain miun pakistakkin, sillä muistan kirjanneeni johkin ylös kun he olivat olleet yhteydessä taloyhtiön isännöitsijään joka oli kehoittanut heitä toimimaan kuten ovat toimineet ennenkin; tupakoivan entiseen tapaan takakuistillaan.
( Ja mie olen sit pyytänyt isännöitsijää tekemään asialle jotain kun tiedän, että taloyhtiö voi kieltää tupakoinnin "parvekkeella", osoittaa vaikka tontiltaan/tältä tontilta jonkin erillisen tupakointipaikan jos ei asukas halua omassa asunnossaan poltella.)

Olen myös pakissut kuin kammarini katossa vesiputket pitävät ääntä häiritsevää sekä senkin kuin olen yrittänyt saada rakentajan/rakennuttajan vastuuseen siitä; korjaisivat rakentamisen vian kuntoon ko rakentamisenvakuutusaika on viellä voimassa ja vika havaittu tuon vakuutusajan ajalla.
Tähän on miulle mainittu josain välissä, nottas olenko kartaittanut, voisinko käydä kysymässä tämän taloyksikön naapureiltani, ettäs onko heillä samaa ongelmaa? En ollut tätä viel tehnyt kunne eilennä sit teimmä.
Kiersin ovelta ovelle ja kohtelijaasti tiedustelin kaikilta heiltä tätä asiaa.
Kenelläkään toisella ei ole ollut moista onkkelmaa kuuneltavanaan!
Paitsi, ettäs...

Nuiden "toisen asunnon miusta nähden" ovikelloa soitimma aamusella eikä kait ketään ollut kotosalla ko ei kukaan tullut ovea tuota avamaan, jotta olisin heiltäkin asiaa moista tiedustellut.

En lannistunut vaan menin sitten uudemman kerran myöhäiseen iltapäivän aikaan ja pimpautin ovikelloaan.
Tuli nainen avaamaan ovea jota sitten tervehdin: "Päivää."

Hyvä kun kerkesin tervehtimään näin, niin vastaan tuli: "Miksi sinä vainoat meitä?" "Miksi häiriköit meitä?"
Meinasi mennä miulta pasmat sekaisin, muttas sitten sainen pyydettyä anteeksi ja kertoa koitin, ettäs kun olisi asiaa....
Sieltä tuli: "Olen nukkumassa, olen kolmivuorotyössä, yritän nukkua.... jne., jne.."
( tällä kirjoitushetkelläin tähän sivuhuomautus miulta: jos hän oli nukkumassa ja mies kenties kotosalla, niin miksei tämä mies tullut avaamaan tuota oveaan - vai oliko hän kotona; autonsa ainakin oli pihalla parkissa? )
Pyytelin anteeksi ja kerroin kartoittavani rakentamisenvikaa....
En kerennyt kertoa siinä hätäkässä, ettäs millaista vikaa kartoitin vaan katsoinkin parhaaksi pahoitella tätä kyselyäni, tätä häiriötäni, pyytää anteeksi ja kertoa etten tienyt tällaisia asioita; hän nukkumassa, kolmivuorotyössä, jne., jne..
"Olen pahoillani, anteeksi." "Hei."

Se siitä naapurisovusta.
Mietin, ettäs onko vain hän vahi ovatko he, tälleen "persiin ammuttuja karhuja" yleensä? Sattuiko tuolloin hänelle vain jostain muusta syystä huono hetki tahi päivä; ettei se johtunutkaan miusta ja tuosta ovikellonsoitostani?
Vahi onko todellakin niin ettei hän/he kestä vain tällaista tupakan poltosta mainintaa ( en siis moittinut kun tupakoivat, en kieltänyt tupakointiaan, tms., sillä eihän miulla ole tällaisiin asioihin lupaa tahi oikeutta ) ja sattumoisin sitten näin niiden hetkien jälkeen jonkun ajan kuluttua osuneesta kyselystä rakentamisen viasta?
Mistä oli/on kysymys?
Täytyykö täsä miun alkaa kulkemaan varpeillani heidän/hänen takiaan? Odottaa kenties lähestymiskieltoa kun "häiriköin heitä", "vainoan heitä"?

No, muutenkin - täällä näyttäisivät kaikki haluavan pysytellä yksiksensä, omiensa kesken ja asunoissaan. Ei täällä näytä asukkaat paljoa naapureidensa kera olla tekemisissä, esim. juttelemassa tuolla pihanmaalla.
Kaikki tahtovat vaine painella mahdollisimman nopeaan toistensa ohitse ja mielellään olla katsomati toista kohti, toista silmiin. Olla kuin ei oliskaan eikä vasiten olisi toistaan huomannut! Ei ole normia täällä sanoa päivää toiselle, hyvä ko heippaakaan. Surku.
Tokihan ymmärrän sen etteivät suinkaan kaikki halua olla toisten ihmisten kera tekemisissä, ei tuttavuutta tehdä, eikä edes päivääkään sanoa. Ihan ymmärrettävää toki.
Muttas jotenkin tuntuu uskomattomalta, nottas olisi sattunut koko näiden kahden talon, yhteensä kymmenen asunnon, -kolonaan, kaikkiin näihin juuri sellaiset ihmiset jotka pakenevat toisiaan; eikö olisi edes yhtä, kahta, ihmistä/huushollia jotka juttuun tulisivat?
Aikas katkeransuolisesti ikävöin Humisevalleharjulle näissä tapauksissa kun joku sattuu ulos täällä kanssani samaan aikaan... Siellä sitä juteltiin ihan reillusti ja kaikkien kera - paitsi yhden asunnon, yhden nuoren miehen kera; hän ei tainut pakista mitään kellekkään.