Poutaheinä

Kesää 2026 leipoen: 6. osa.

2026-08-22T16:10:00+03:00

Ja taas mennään...

Pitimmä mennä Töihin tiettyyn aikaan, muttas Pomo soitteli, ettäs tulisitkos jo aikaisemmin....?
Meninhän mie ja olinkin sitten paaal-jon pidempään ko alkujaan oli suuniteltu; töitä ko piisasi asiakkaiden käydessä sen verta tihiään edelleenkin vaik jo syksyyn taitutaan; koulut alkavat huomenissa tällä levelillä.

Palastin ja koristelyy tämän pari päivää sitten täyttämäin Mustaviinimarja-suklaamousse-kakun; gluton, lakton.
Päällisesään olevaiset epätasaisuudet, montut, johtuvat leikatessa eteen sattuneista vereksistä, viinimarjapuskista poimituista, suoraan käyttöön otetuista, kakkuun tähän laittamistain, marjoista jotka leikatessa sit painuvat veitsen terän mukana osan matkaa pintansa suklaamoussen mukana alaspäin.

Niin ikään paripäivää sitten täyttämäin Lämminsavulohi-voileipäkakut joihin nyt vedin pinnat sekä koristelyt teimmä; normaali jauhoiset kaupan paahtoleivät, lakton maitotuotteet.

Mansikka-kinuski -täytekakku; gluton, lakton.
Myöskin täytteeseensä sivalsin kinuskia mauksi mukaan.
Ja hei - nyt häätyy miun "perua" sanojani. Tämä kaupan kinuski jota sittemmin olen pitänyt maidollisena, niin sepä ei sitä olekkaan ( tänään työlkaverin kera tarkistettiin ) vaan on laktoositon.

Teimmä, tekeytymään tein Luumu-suklaa -juustokakun ja tosiaan olimma sitten ns. täyden työpäivän töissä muutamien tunteroisten sijasta. ( Jonka koristelusta ei tullut "kaksinainen" jotenka en sitä tähän nyt laittele esille. )

Mennään ns. lopun alkua vaikkas touhua kyllä riittä näin kun ollahan syksyä jo: koulut alkaneet ja meiltä kesätytöt kouluihinsa suorineet ja sehän terkoittaa tekeviä käsiä vähemmän.

Päivänä yhtenä tekemäin Katettu XXXXXX-Mummelin Omppupiirakka; gluton, vege.
Ei Kaiketon koska sisältää valkoista sokeria.
Ja Alli Hopa made by me.

Samoin kuin teimmä nämä kaikki sit seuraavana päivänä:

Rättänä, alias Mustikkakukko, ylinnä.
Vasemmalla Persikkapiirakka ja ihan oikeista persikoista teimmä: pilkoin, maustoin, jne.
Oikialla sitten Marjaisapiirakka jossa Sinikoita, Vadelmia ja Mustaviinimarjoja.
Kaik nämäkin gluteenittomina, vegenä - sisältävät valkoista sokeria.
Uuunituoreena myin suoraan jo vu´uastaan muutamat palaset asiakkaille.

Olipahan ( jälleen ) päivä, muttas tulipahan tehtyä - positiivarisessa mielessä enimmäkseen.

Olen muistini mukaan tänä kesänä kerran tehnyt suolaistenpiirahin taikinat, en sitten ollut mukanaan alusta loppuun, tai sii siitä lähtien loppuun asti, vaan toiset ovat tehneet ne ja/tai sitten olen ollut vaine osan "matkojaan" mukana, muttas...
NYT sitten oli virallisesti EKA kerta ( näin kesän kohta jo loppuissa, paikkamme mennessä kiinni käyntiasiakkailta ) tälle kesää ko teimmä itse kaiken alusta loppuun asti!
On se hyvä nyt näin tässä vaiheessa tehdä niitäkin, et kerkiän edes kerran kesään niitähin duunata.
Pomokin reagoi tähän ja jutteli hänkin, et taitaa olla sit eka kerta tälle kesälle kun mie teen suolaisia alusta loppuun....
On kuin jonkin lainen merkkipaalu olisi, piiretään kuuluisat ruksit seinään, et nyt on muuten Mummelikin tehnyt piiarahia - edes kerran.

Yllä Feta ( ei saisi enää sanoa terveystarkastajan mukaan "feta" vaan salaattijuusto.... ) - Aurinkokuivattu tomaatti -piirakka ja alla sitten vain Feta-piiras;

Tässä Vuohenjuusto-piiras, joita teimmä kaksi tsipaletta;

Feta sisältää maitoa, Vuohenjuusto vuohenmaitoa - eivät täten ole laktonna. Normaalijauhoisina tein nämä kaikki.
Kuten lisäksi pienen, pyöriän Lohipiirahankin; normaalijauhoisena, muttas sen laktonna.
Sitten teimmä myös kaksi, pientä, pyöriää, Kasvis-vege piirasta; tietenkin maidotonna, kananmunatonna, jne. ilman eläinperäisyyttä - ja gluteenittomana myöskin.
Asiakaspalvelua, vasiten ko kassavastaavana olin...

"Nyt tää saa jo riittää...": erään laulun sanoin; toisiks vika viikko tältä erää menossa.

Pienellä tuntimäärällä vain kaksi pellillistä tällaisiä Ansapiirakoita Omppu-Pompuilla; gluteenittomat, laktoosittomat.
Pomo halusi päästä herkkua maistamaan jotenka hän veti palasiksi het´ ja - nautti.

Ohje on miulla tähän ( yksi niistä harvoista mitä ohjehella teen: ohjeeni kotoiseni ovat nyttemmin kaikkien käytössä Töissä ) sellainen jonka määrän tuplasin vanhasta tottumuksesta vuottain, ettäs siitä kaksi pellillistä saan.
Eikö mitä, ei tullut vaan sainen siitä yhden pohojataikinan ja kahden murupinnat. Tätempä sitten pakersin heti peräänsä toisen piirahan pohojan taikinan kasaan ja siitä sitten itse piirahan kasaan.
Toiseen pohojaan laittelin alkuperäisen ansan ohjeen ainesten tilalle vatkattua vispikermaa ja toiseen käyttämäämme kasvis-maitokermaa. Tulipas aivan erilaiset taikinat kasaan näin eri koostumuksellisista aineksista johtuen.
Muttas hyvää kummastakin!

Tekeytymään tein Vanilja-Kirsikka -juustokakun - ja sit läksimmä kotio jatkamaan taikinajuuri-Huldalla Leipästen taikinan tekemistä: seuraavana päivänä niiden leivonta sekä paisto omiksi tarpeikseni.
Käväisin ostamassa valmiin pizzan paikallisesta liikkeestä, sekä jätskin kaupasta; pitsan söin kerta istumalta, jätski vuottaa nyt pakkasessa, ettäs kospo "ratkian" moiseen herkkuun?
"Raskaat työt, raskaat huvit."!

Päivän sana: "Nopeus."

Ensin nopsaan tiskiin asiakkaille tarjota laittaa ja tehdä jotain lisää. Siihen lisukesalaatin valmistus ja asiakaspalvelua...

Toisten tekemä kakkupohoja, täyttäminen ja maustaminen - mie vedin nopsaan pinnat sekä koristelyy:
Kuningas ( mansikka, vadelma ja mustikka ) -täytekakku; gluton, lakton.

Edellisen kaveriksi tiskiin nopsaan Vanilja-kirsikka -juustokakun koristelyy.... asiakkaalle palane jo ennen ko olimma koristellut... gluton, lakton.
Toisten leipoma pohojaslaissi, miun tekemäin muutoin.

Leivoin, paistoin kaksi Kääretorttua tummana ja toisen kerkesin juuri ja juuri koristelyy päivän yhdelle kokoontumiselle.
Täsä siitä asiakkaille jääneet palaset; gluton, lakton.
Makuinaan Mustaviinimarja-mustikka pienelllä sitruuna-twistillä; sillä keltaista yllään hivenen.

Tumpelon päivä!

Sekosin tilauksista/tilaisuuden kakuista, teimmä tilaukseen tulevaan juustokakkuun liikaa "juusto"massaa ( ylimääräisestä tosin sit tein asiakkaillemme tulemaan oman, yhden, pienen juustokakun... ) ja sitten tämä kääretorttu;

Jostahin kumman syystä pidin tätä Sitruuna-kääretorttuna?!?
Nyt kotio tultuain muistin, ettäs tämähän on Mansikka-Vadelma- kääretorttu! Itsehhän tämän juurikin mansikoilla ja vadelmilla täytin...
Hitsin-vimpula, et ihminen osaa olla tumpelo!

Gluton ja lakton tämä nyt ainakin on, piste.

Ennen kotio mirs-marssimista ( Hepo Hopialla olemma tään kesän KAIKKI työmatkani ajellut nivelieni takia! ) tein isomman Muffinitaikinan jota työtoverini jäi sitten paistelemaan.

Toka-vikaa viedään.

Ihan ekas´ teks´ korjasin virheeni kääretortun: Koristelyy sen myös Vadelmilla ja mansikanlehdillä. Nimesin sen Vadelma-mansikka -kääretortuksi sitruuna-twistillä.
Sitten aloitin työt: Pomolla hoitoja joten vedin itse puljua. Availin liikettämme, kaffiotamme sekä palvelin asiakkaita.
Senkin verta asiakaspalvelua, ettäs ko tilauskakun tilaaja tuli hakemaan kakkuaan reilusti etuajassa, niin joutui hän odottamaan tovisen kunne sen hetkiset asiakkaat sainen palveltua, sitten aloittaa ja tehdä tilauskakkunsa vu´uasta irtipäästön sekä koristelyy ettäs pakata sen kuljetusta varten:

Tämä eilen tekeytymään jättämäin Mustikka-vadelma -juustokakku; gluton, lakton, josta sitten pienen, pienen, teimmä asiakkailemme tarjota;

Kumpaisessakin toisten tekemät kakkupohoja-slaissit ja muutoin miun tekemiäin.

Sitten huomiseksi viel yksi kakku tarjolle....

Mustaviinimarja-suklaamousse -täytekakku pienellä kinuski-twiatillä; gluton, lakton.
Toisten leipoma kakkupohoja ja miun tekemäin muutoin.

Sittempä olin valmis kotio lähtemään, muttas muistettiin juuri tuolloin Pomon kera et huomiseksi oli yksi kakun tilaus saatu jotenka sitäpä sitten tekemään viellä....

Se on sit myöhäistä nyt - tulla meil kaffeelle, ko juuri tänä pänä laiteltiin "kesä tää pakettiin".

Koristelyy tämän eilen tekemäin Vadelma-suklaamousse -kakun...

.... gluton, lakton. Toisten leipioma kakkupohoja, miun täyttö, maustaminen, pinnat sekä - koristelyy.

Pizza-rullia Skinkkena kera ananaksen;

.... sekä kasvis-versiona jossaa olivia, aurinkokuivattua tomaattia sekä ananasta;
( molemmat normaali jauhoiset sekä lakton.

Sittempä asiakaspalvelua, sekä yhden ryhmän palvelimiset työkaverini kera.
Tein, leivoin, myös kaksi pellillistä Porkkanakakkupohojia; normaalit jauhot, maidotonna.

Kaikkien näiden "Kesää 2026 leipoen"-kakkujen ohessa olen täällä Mäkitorpalla leiponut itsellein, vain itsellein, "joka päiväistä leipääni" sekä joskus Sämpylä-Pämpylöitä ettäs myöskin Siemennäkkäriä.
Täsä "loppusuoralla" tuli mieleen, jottas nyt muuten itsellehin jotain "himpleetä", jotain kakkumaistakin, eikää aina kaikille toisille, toisille tarjota, toisia varten.
Näimpä leivoin tällaisen juustokakun Sinikoilla ja Vadelmilla, jotka kävin vartavasten poimimassa tätä kakkuain varten:

Ruokosokerilla tehty kakkupohoja-slaissi, gluton. Lakton maitotuotteet. Massassaan ei lisä-makeutusaineita, tms. ylimääräisiä.

Marja, marjassa, marjasta...

2026-08-09T17:48:00+03:00

Aamusella seurasin simmuin tarkkana konsa maa ja maaperä etenkin, olisi sen verta kuivunut yöllisen kosteuden jälkeen, nottas mie voinen marjaan lähtiä. Mie tälläinen marjastuksen inhojaja....?
Kuivuihan se ja mie matkaani pääsin; serkkupojan maille jälleen menin, kuten nyt olen jo parisen kertaa tätä ennen käynyt ko hän itse totesi taanoin miulle, ettäs nyt on muuten marjaa - Vadelmia etenkin. Tiesinhän mie Sinikoita olevan ihan riittämiin asti, muttei Vadelmista miul ollut mitään tietoa tuota tokaisuaan ennen. Luvansa kera mie täten sit olemma nyt maillansa stallade ja poiminut - enhän mie tosin nuita Vadelmia sieltä loppuun saa poimittua millään. Kyl siel olisi muillehin antaa ihan kystä kyllä.

No, siis tänä pänä, tänä pänä matkaani suorin ja aikain poimittuain ekan evästystauon pitelin paikoillansa yhden korkiamman kallion kupeella korkialla;

Mikäs oli pidellessä ko tällaiset maisemat edessäin auksesivat....

... ja sopivasti Tuuli Tuittupäinen jo hikeen asti kerennyttä kuvettain kuivasi ja vilvoitteli.
Ennen "uuden erän ottoa" ripsuin ohuen kerrastoni yltäin poies - sen verta alkoi jo olla lämmä. Olisikohan jotahin +20´C?
Tälle kallion kupeelle kapusin ensin vieden sinne evääni talteen ja sittemmin evästämään. Ei siin mitä, muttas sit kun toisen kerran menin evästämään, niin "ottia ja tuota": siitä kallion kupeesta lehahtivat ampiaiset lentoon!
Jeeru sentäs! Ja kun mie olimma siitä heidän kotinsa kohdalta jo parikin kertaa ylös kalliolle tuolle kavunut!
Otimpas takapakkia ja etsiskelin toisen tien ylös yrittää. Kivasti löysinkin kivan kuvettaan myöten vaakana nousevan rinnepätkän ja siitä sit ylös menin.
Siirsin muuten eväänikin tuon jälkehen hivenen kauemmaksi tuolta "näköalapaikaltain", sen kallion juuren kupeen likeltä! Ihan vaine varalta siis.... Jos vaikkas evääni tahi poimimain marjain tuoksut olisivat niitä ampiaisia houkutellut tyköni....?

Tuumailin poimiessain, tuumailin eväitäin syödessäin:
" Vähän aikaa sitten, tunteroinen-toista, juttelin mesen kautta Amerikan serkkumme kera, et "Now I go pick up berres." .... and this like.
Nyt kerään, poimin ylös... poimin ( kirjaimellisesti ) ylhäältä, marjoja.
( Ojitettu aukon pohoja ja kun seisoin tuollaisen ojan pohojalla, sekä muutoinkin poimiessain, sainen monta kertaa poimia Vadelmia ylhäältä kuin vaik Omenia puustansa! Parista paikka olivat Vadelman oksat sen verta piiiiit-kät, ettäs ne ylsivät Pihlajan marjain tasolle asti! Tuumailin: "Kumpaistako poimisin....?" )

Jeeru et on marjaa, Sinikoita, Vadelmia, ja Puolukoitakin näyttäisi tulevan!
Kuin paljon jää metsiin, ei ihmiset kerää!
Itse keräisin enempi jos kroppain antaisi...

Kerätessäin mummomme XXXXX ja äitimme ( Sukumme Mummo ) XXXX, pyörivät mielessäin.
Se kuin he, vasiten mummomme, poimi ain yksikseen marjoja, enkä lasna voinut ymmärtää miksi hän poimi ( itselleen ja meille vunukoillensa syödä ) ja miksi yksin?
Äitimme kera sit ns. kaik rommelikot keräten - enkä yhtään tykännyt: miksi ain kaik mahdolliset huonot maastot? ( Eikää se/tää ole vielkään valjennut miulle... )

No, nyt ymmärrän, ylen äijy ällennän, ainakin sen, nottas tää on näitä MUMMO-hommia, ja eläkelläisten myös...."

Menihän siin vajaata kolmisen tuntia - kasassa sellaiset 2l 8dl.
Kappasin Vadelmat kotio ja sitten päätimmä suoria suoraan Sinikoita poimimaan. Tiedä vaik huomenissa sit tarjoan Suomalaisia marjoja, tänä päivänä poimimiani marjoja, tuolle Amerikan serkullemme jonka kera oli juttua, nottas jos vaikkas hän huomenissa miun tyköni kylään tulisi käymään ko täällä Suomemme maassa nyt on reissullaan?
Sinikoita poimiessain ( nyt sellaiset 3l 1dl ) "tuskastelin" kuin onkaan aivan tosiaan niitähin vaik toisille antaa!
Voi ko ihmiset kävisivät metsissä ja poimisivat marjoja. Jos eivät itselleen, niin vaik jollehin tuttavalleen antaa; vanhemmalle väellä, huonompi kuntoisille jotka eivät itse metsiin pääse poimimaan.
"Hehtaarin - tai ainakin aarin..." poimin.
Olinpas utelijas ja oikein astellen mittasin mimmottiis alueen sitä jälleen putsasin Sinikoista puhtahaksi tuolta kylän tään rinteiltä? 6x4m elikkäs noin 24m2 sitä tuli puhdistettua.

Aikas hyvin miul on jo "pullat uunissa": laskeskelin, ettäs Vadelmia pikkasen vajaa 10l ja Sinikoita hivenen päälle 20l.
Kyl näillä jo itse talven ylitse aikas hyvin pääsen - sen mitä nyt yleensä marjaa syön ja käytän.
Muttas voisin viel poimia. Veisin perheelliselle muksullein heidän niitä sit syödä...

Olla olematon?

2026-08-09T06:21:00+03:00

Ei toisaaltaan liity mitenkään asiaan tähän ja kuitenkin liittyy kun totean näin aluksi alustukseksi, nottas Sukumme Mummo on nyt poissa. Ei ole tarvista häntä hoivata, peräänkatsoa, tykönään käydä eikää häntä esim. Sukumme Mökillä käytellä ja hänen kera siellä olla sekä touhuta.
Eikää ole Sukumme Mökkiäkään enää suvullamme jotenka ei ole miulla paikkaa minne mennä, missä olla ja missä touhuta jotahin. Kuten esim. eilennä Töiden jälkeen tuli tunne, ettäs nyt sit ko vapaat alkoivat, niin tällä vapaalla sitten sinne - niin, minne? Mökkiin olemattomaan, mökkiin jota meil ei enää ole.

Olen pohtinut näiden tarpeettomuuksien lisäksi sitä kuinka on Työni laita?
Olen tällä hetkellä... sanoisinko 99%:sesti Oloneuvoksetar. Siis ihan virallisestikin. Sainen nimittäin tuossa taanoin "lisenssin" jossa todetaan, että olen sit ollut jo tuolta heinäkuun aliusta lähtien Oloneuvoksetar - eläkefirman nimissä.
Nyt enää kun vaine Kela tekee oman päätöksensä asiasta moisesta, niin saisi selkoa, nottas olenko vahi enkö ole - heidän mielestä Oloneuvoksetar?
Olen nimittäin kuullut, ettäs vaik eläkefirma myöntäisi eläkkeen, niin Kelapa voi sen sit evätäkkin!?
Toisaaltaan jännitän sitä vastaustaan: tuleeko eteeni urakka haastaa heidät siellä päätäntä päässään päätöksestään kielteisestä vahi "lankiaako ko Manulle illallinen" kohdallain?
No, oli mitenkä oli, tahi siis tuli mitä tuli, niin olemma täsä kuitenkin peilaillut tuota eläkefirmani myöntämää eläkettä vasten tilannettain tätä nykyistäin ja tulevaanikin.
Se mitä olemma tehnyt Töitä tähän astisia, niin nyt ne sitten tipahtivat tuon päätöksen takia viel vähäisimmiksi: eläkkeellä työkyvyttömällä ko saa työskennellä vain tiettyyn ansaintarajaan asti. Jos työskentelee enempi, niin eläke juuri saatu, lähtee lätkimään sillä sekentillä! ( Onni olemme voineen Pomon kera tähän asti ja kenties tulevaisuudessakin hivenen "sovittelemaan" työtuntejani siten, ettäs voinut olen työskennellä ja sit ain palkkain niistä töistäin kuitenkin saanut - vaik sit myöhemminkin... )

Niin - entä jos Pomo sanoisikin, ettei hän enää miuta tarvitse, en ole enää kelvollinen hänelle Töihin; tuyöpanokseni kun on liian pieni työpaikan vaadittavaan työntekijän tarpeeseen, töiden määrään, nähden? ( Vaikkas juurikin nyt mennä viikolla hän kysyikin miulta, ettäs olenhan tulossa sit taasen syyslomien aikana töihin? )
Niin, mikä olisi silloin tilanteeni miun?
Olisinko sankkevan tytyväinen kun täysin työttömäksi jäisinkin? Olisin Oloneuvoksetar totaallisesti! Ei edes näitä tällaisiä kausittaisia, osa-aikaisia Töitä!

Hui, kauhia sentäs!
Enhän mie osaisi, en haluaisi, en tykkäisi, en.
Tuntuisi ihan kauhialta olla täysin tekemäti mitään, olla täysin työtönnä - ei edes tätä vähäistä määrää mitä nyt sitten saanen tehdäkkin; noin 16 tuntia/viikko. ( Pomon kera sovitellen työtuntieni määre liikkuu tuontuntimääreen kahta puolta; asiakastilanteiden mukaan, sillä asiakkaat ne ovat viime kädessä niitä jotka "määräävät" meitin työt, työtahdit ja työajat. )
Miten mie osaisinkaan olla tekemäti Töitä, ns. mitään - tällainen Durasell-pupu joka on jo syntymässäin rokotettu tekemisen neuloilla? Vasiten ko tykkään tuosta Työstäni "ko hullu puurosta"!
Tiedän, tiedostan, ettäs silloin kun miulla on huono kausi nivelissäin menossa ( kuljen kahdenkin kepakon kera ), niin eihän miusta mihkään ole, minkään tekijäksi ole.
Tiedän, ettäs tuolloin ovat kivut sen verta isot, nottas hyvä ko miusta on edes olemaan jotan kuten jossain asennossa - puhumatikaan jonkin tekemisestä, mitään.
Tiedän, et tähänkin asit olemma ain löytänyt esim. omasta huushollistain jotahin tekemistä sen verta ettei ole konsa ollut mitään "vapaa-ajanongelmaa" vaan tekemistä on ollut aivan tarpeeksi, liikaakin; sillä pienempään asuntoonkin muutin....
Muttas siltikin!
Eihän se olisi kivaa.
Enkää mie osaisi olla vaine, en.
Mitä mie silloin tekisin?

Ei ole enää tuota Sukumme Mummoa, ei Sukumme mökkiä - eikää olisi Töitä kausittaisia joita odotella ain alkavaksi ja joita sit tehdä kun aikansa tulee. Eikä näköjään ketään "omaakaan" enää missään....
Sitähän tuntisi itsensä aivan tarpeettomaksi, olemattomaksi. Sitähän ns. tipahtaisi yhteiskunnastammme tästä poies ko ei olisikaan palkallista työtä ( jonka tulojen varaan mm. miekin olemma hivenen omain toimeentuloni nyttemmin laskenut.... ).
Muuttuisinko näkymättömäksi muille ihmisille silloin - kuten olen kuullut monen todenneen kun ovat eläkkeelle päässeet/joutuneet?
Tuleeko miusta "taakka" yhteiskunnalle, läheisilleni?
Olenko mie sitten hän jota pitää "kaitsea", perään katsoa, huolta pitää, jne., enkää olekkaan enää yhteiskunnan yksi rataspykälä, yksi rakentava "aines"/rattahan osanen? Olenko taakka yhteiskunnalle, toisille ihmisille, läheisilleni?
Mikä onkaan sitten, ja jo nytkin 99%:sena, miun "statukseni", miun tarkoitukseni, miun merkitykseni?
Onkoo miuta sitten enää olemassakaan päällä tään maan, Telluksemme stallattavan? Olenko Olematon? "Oskari Olematon, Nolla-katu nolla."? ( Värssy tämä jatkuu: "Läskiset portaat, luurankohissi. Oven päällä luki; Oskari pissi." )

Ei miusta ole täyttämään tuollaista "olemattomuutta" esim.lähtemällä johkin jumpparyhmään mukaan - IN-HO-AN jumppaamista, liikuntaa, yms. tointa! Vaikkas miulle sellaista taasen suositeltiinkiin ( fyssarin toimesta ) ja sinne mukaan kannustettiin; häätyneen käydä katsomassa/kokeilemassa, muttas ihme täytyy tapahtua, et mie siellä sit mukana pysyisin myös.
Jokin eläkelläisten ryhmä - niitä kun on kait tällaisellakin kyläpahasella ainakin kaksin tsipalein!
No, tiedä häntä? Tiedä en, ovatko ne jotenkin aatteellisesti eroavia toisistansa - ja kun mie en periaatteessanikaan halua "edustaa" mitään aatetta, mielen suuntaa, tahi tahoa!
Muutoin kyllä; voisin ainakin käydä katsomassa mitä touhuavat, mitä sellaise ryhmät pitävät sisällänsä, sillä ei miulla muutoin ole kyseisiä ryhmiä vastaan mitään. En esim. ajattele ettenkö kuuluisi iältäni, "statukseltani", tahi muutoin niihin ryhmiin mukaan! Ei, ihmisiähän hekin ovat ja täten saman laisia ko mitä miekin 99%:sena nyt siis.>
"Ala harrastamaan jotain, mene ryhmiin mukaan, tee vapaaehtoistyötä, jne.": kuulee ain sanottavan ko joku jää eläkkeelle.
Tiedän nämä mahdollisuudet, kiitos.
Harrastuksia - no, en tiedä. Mitähän se sellainen olisi? Kudonta, neulonta, jumppaa, kokkausta - mitä? Ei kiitos, kaikelle edelliselle. Sinakin tään hetken mielelläin sanottuna.
Ryhmiin - no, se olisivat nuo eläkelläiset. Mitä muita ryhmiä voisi olla? Kekkasetko sie Armas Lukijain miun, jonkin sellaisen?
Vapaaehtoistyötä? No, juuri tässä Luovon vuosinain sellaisen toimen poies jättäneenä - ei ihan kiinosta, ei enää.

Tätenmpä taitaisin olla vaine Oloneuvoksetar. Niin kauan kussa jotahin muuta kekkaiseisin. Milloin, ja mitä, se olisi sit sen ajan homma, se.
Ottaisin ensi alkuun ( niin kauan kuin miulla ei Töitä olisi ja sinne olisi menemisiä ) ja olisin vaine. Tekemäti mitään. Olisin vaine. Kuuntelisin, katselisisin; miltä kuulostaisi itsestäin? Mik´ onkaan olo, mik´ tilani miun?
( Luulisin, ettäs siin toisen tunnin aikana jo kyllästyisin tuollaiseen olemiseen....!? )
Sitten suunitteleisin jotahin - reissua?
Ja sitten eläisin. Ihan vaikka tämän yhteiskuntamme uhalla, läheisteni harmiksi, itseni iloksi.

Kesää 2026 leipoen: 5.osa.

2026-08-08T16:14:00+03:00

"Pulla päivässä pitää pepun pyöriänä."

Päätin tehdä pullaa piiit-kästä aikaa ja jotta se onnaisi, menin omia aikojani Töihin ja teimmä pullataikinan sekä leivoin sitten;

Dallas-Bostoni; normaalit jauhot, vaniljakreemen kreemijauhe sisältää maitoa jotenka siten siis maidollinen. Itse taikinanhan teen ain veteen.
Olipa hyvä ko teimmä, sillä tuli kuuden hengen "mummo-ryhmä" jotka korkkasivat tämän Bostonin ottain kukin jo yhden pullasen tästä syödäkseen - eli puolet meni jo sillä kertaa suihin maittaviin.

Illan tilaisuuteen Mansikka-mustikka -täytekakku; gluton, lakton.
Toisten leipoma kakkupohoja, miun täyttö, maustaminen, pinnat sekä koristelyy.

Eilennnä laitoin aluille tämän Kinuski-Biscoff -juustokakun ( maut eri kerroksina ).
On normaali jauhoinen koska Biscoff´it sisältävät normaaleja jauhoja ja maidollinen sillä käyttämämme kinuskikreemi sisältää maitoa.
Toisten leipoma kakkuslaissi pohojanaan, miun tekemäin muutoin.

Sacher-kakku aidosti aprikoosilla; gluton, lakton.
Toisten leipoma kakkupohoja, miun täyttö, maustaminen, pintin teot/vedot sekä koristelyy.

Sitten tein tekeytymään Lämminsavulohi-voikkarin, sekä teimmä asiakaspalveluakin. Neuvoin kesätyttöä juustokakun tekemisessä.

Päivä päivien joukossa, muttas ihan kiva sellainen.

Se eilinen Lohivoileipäkakku; kaupan normaalijauhoiset paahtikset, lakton maitotuotteet.
Mie tein ja vaik sanon, ettäs tulipas hyvä, niin en yhtään kyl rehentele, sillä asiakkaatkin tykkäsivtä, kertoivat et on hyvää.

Sitten täyttelin tulevaan tilaukseen yhden Skinkkenavoikkarin ja toisen pienemmän asiakkaillemme.
Tuosta pienestä voikkarista oli toinen työntekijä jutellut yhden asiakkaan kera ja sitten minullekkin; kerroin asiakkaalle sellaisen kyllä jo olevan - ilman päälystä ja koristeita, muttas voin kyllä siitä jo anataa jos kerran haluaisi siitä palasen syödäksensä. Ja näinhän hän halusi. Syötyään palasensa huikkasi miulle lähteissään, ettäs olipa todella hyvää!
Kiitin kehuista ja olin/olen mielissäin ko osaan mie jotahin hyvin!
Tekeytymään tein yhden juustokakun tilaukseen, ja asiakaspalvelua suoritin myös.

Vapaapäivä kääntyi työpäiväksi.

Miun pitimä käväistä pari tuntia vaine tekemässä töitä omaan aikaan aamusella ( menin vajaata seitsemän Töihin ), muttas ko Pomo otti yhteyttä, ettäs pipi on, niin jatkoinpa päivääni tätä.
Suunitellut olim aikaisemmin ( vapaapäiväni kun muutoin olisi ollut ), ettäskäväisen kirjastosta näyttelyni purkamassa kussa se aukiaa ja sitten iltapäivään olin sopinut putkimiehen käynin kotonain.
Nyt kun sit olinkin Töissä, niin tuli pätkittäinen työpäivä ko kahteen välleen käväisin nuo asiani hoitamassa.
Muttas kerkesin mie pätkisinä töaikoina jotahin tehdä - vaikkas sit nyt ehtoolla tuli muistutus, ettäs niitä yksiä kakkuja olisi hyvä olla kaksikin tsipaletta.... No, teemmä sen toisen huomenissa sittten.

Asiakkaillemme Skinkkenavoileipäkakku; normaali jauhoiset kaupan paahtisleivät, lakton.
Made by me.

Mansikka-vadelmatäytekakku; gluton, lakton.
Toisen leipoma kakkupohoja, miun täyttö, mausto ja pinnat sekä koristelyy.

Tilauksena oli joku suklainen juustokakku. Tuli tällainen Piparminttu-juustokakku johka teimmä valkosuklaasta sydämen sisällensä; gluton, valkosuklaa sisältää maitoa.
Toisten leipoma kakkupohojaslaissi, miun tekemäin muuten.

Tiskiin nopsaan Mustaherukka-suklaamousse -täytekakku; gluton, lakton.
Made by me.

Aamusella yksin työskennellessäin täytin tilaukseen täytekakun ( se toinen täytyy siihen tehdä sit huomenissa ) sekä myöhemmin vedin siihen pinnat iltapäivällä.
Tein pinnat myöskin tilauksen voikkariin.
Ja kussa liike aukesi, niin sitä asiakaspalvelua...

Kätteni jäljistä ja tekemisistäni myöskin, ylpiä siinä suhteessa, ettäs kehtaan, voin, haluan, sanoa, ettäs MINÄ tein nämä!

Tilauksesta , riparijuhliin kait, Skinkkena-voikkari; kaupan normaalijauhoiset paahtoleivät ja maitotuotteet laktonna.
Miun tekemät alusta loppuun asti.

Niin ikään kyseiseen juhlaan marjaisa, Kuningas-täytekakut; gluteenittomat, laktoosittomat.
Toisten leipomat kakkupohojat, miun täytöt, maustamiset, pinnat sekä koristelyy.

Siinäpä se päivä sit menikin; nuita tehdessä sekä myöskin neuvoessa toisia kuin tehdään Suukko-juustokakku suukkoset siellä piilossa, kuin sitrusjuustokakun saa tehtyä Jaffa-kekseistä, jne..

Päivä pitkä jolloin tiskivuoremme kasvoi kasvamistaan, emmekä oikein "mitään saaneet aikaseksi" - muuta ko asiakaspalvelua.

Mustaviinimarja-suklaamousse -täytekakku; gluton, lakton.
Toisten leipoma kakkupohoja, miun tekemäin muutoin.

Ja pikaisesti kasaan Omena-kinuski -täytekakku; gluton, valmis-kinuski sisältää maitoa.
toisten leipoma kakkupohoja, miun täyttö, maustaminen, pinnat sekä koristelyy;

Kerkesin tehdä tekeytymään Mustikka-valkosuklaa -juustokakun jonka sittemmin käväisin seuraavana päivänä palaastelemassa sekä koristelyy vaikkas olikin vapaapäiväni miun;

Toisten leipoma pohojaslaissi; gluton, valkosuklaa sisältää maitoa.

Pari hassua tunteroista taasen vaine.

Tilaukseen mukaan mm. tämä Vadelma-täytekakku; gluton, lakton.
Luonnosta käväisin taasen poimimassa koristeluun tarpeita. Nyt niin vadelmien lehdet ko itse vadelmatkin.
Toisten leipoma kakkupohoja, miun tekemäin muutoin.

Samaiseen tilaukseen mukaan Sitruuna-juustokakku; gluton, lakton, ja kananmunaton - kakkupohojansakin.
Meillähän ei esim. juustokakkujen massaan sekoiteta kananmunaa ollenkaan, kuten toiset kait edelleenkin saattavat tehdä; vatkattua kananmunan valkuaista massan sekaan laittaa?
Pohojaslaissina toisten leipoman kakkupohojan slaissi, miun tekemäin muutoin.

Asiakkaille tarjolle Sitruuna-mustaherukka -juustokakku; gluton, lakton.
Tässäkin toisten leipoma -slaissi, ja miun tekemäin muutoin.

Osaksi koristelin toisen tilauksen Kuningas-kakun; jäi odottamaan viel Pomon tuomia lisäkoristeita...
Pikkasen asiakaspalvelua ja sit täytin, maustoin ja koristelyy yhden Britan raparperillä.
Ja sit kotio - saunomaan.

Tykkään ko sika puurosta!

>

Tilauksesta 10:n henkilön Kuningas-täytekakku; gluton, lakton.
Toisten leipoma kakkupohoja ja miun täyttämä, maustama, pintain vedot sekä koristelyy.

>

Toiseen tilaukseen sitten tää tällainen....

... Mansikka-vadelma -täytekakku; gluton, kinuski sisältää maitoa, muutoin olisi lakton kokonaan...
Toisten leipoma kakkupohoja sekä täyttäminen/maustaminen, miun pintain vedot sekä koristelyy.
Koristeluissa ensin versiona "pliisu", "pläkki" ja sitten ko lisää yhden pienen elementin, mansikkain lehtiä, niin näkee kuin kakun koristelu herää ELOON!

Tekeytymään teimmä kaksi Lohivoikkaria sekä yhden Mustaviinimarja-suklaamousse -kakun.
Asiakaspalvelua, tiskaamista, yms. tointa jotak kuuluu toimenkuvaani tähän.
Niin ja tänä pänä, näin valtakunnallisena Kansallispuku-päivänä, pidettiin Töissä mekin kansallispukupäivä! Pomolla oli Raja-Karjalan puku yllään, miulla äidiltäin saamani/perimäni Alavus-puku ylläin.
Vuoteltiin, notta asiakkaita olisi pistäytynyt myöskin jokin tällainen Kansallispuku, Muinaispuku, Seutupuku, tms. asu yllään, muttas ei kukaan, ei ketään, joka olisi meidän lisäksemme päivää tätä kunnioittanut puvulla tuollaisella. Snif.
( Oikeasti Aluvus-puku on ns. kuoropuku, eikä kansallispuku, vaikkas näin kansan suussa puhutaan tästäkin asusta kansallispukuna. )

Sanaton.

2026-07-29T18:17:00+03:00

Toissapäivänä se sitten tapahtui - Sukumme Mökin myynti!
Muutamat "Hiirulaisten vedet on tullut keitettyä", muutamat nieleskeltyä ja monen monituista hetkeä funtsittua, mietittyä sekä pysähdettyä ajattelemaan, että mitä ja et miltä tuntuu; tuntuu, tuntuu todella syvältä...

Lähdin matkaan ( myyntipaikalle ja tapahtumaan ) siten, että viel viimeisen kerran käyn Sukumme Mökillä, sillä sehän oli viel tuolloin meidän mökkimme eikä tulevien ihmisten.
Kaffeen keitin termariini mukaan, vettä pulloon toiseen mukaan. Eväät tätä Mummelia myöten; Leipäsiä kaikettomia, sekä mennessä kaupasta maggaraa kärtsättävää.
Vaatetus sään mukainen. Kumiset tassukat jalkaan, ns. sömppävaattehet yllein, jne., sillä mökillehän mie menin satehen alle.
Taivaatkin siis itkivät juuri eilennä kun oli luopumisen hetki. Ne itkivät kanssani.

Tuo pihapiirimme meillä ollut oli tullut sukuumme aikoinaan sotakorvausten aikana ihmisille valtion maksaessa menetyksistä korvauksia, maksuna ja avituksena siitä kun suvussamme oli hiukan isompilapsinen perhe silloin - isämme ollessa nuista lapsista yksi lapsi.
Tila tuo oli raivattu viljelyyn, rakennettu rakennukset ja siten, ettäs ensin oli noussut sauna jossa saunottu, puhdistauduttu ja asuttu 1951 vuonna. Sitten talo 1952. Täten voi sanoa et pientilalla tuolla ikää on/oli jo sen 74-75 vuotta.
Tuon rakentamisen jälkeen vaihtui isämme tilan omistajaksi joskus tuolloin 1950-luvulla, 1960-luvun alkuun tultaissa siten, ettäs äitimme sinne nuorikoksi meni tuossa 1960-luvun alkupuolella.
Sitten synnyimme me sisarukseni ja mie. Näin sitä sitten miullahin elettyä elämää tätä-mätä on ollut tuolla paikalla sen vähintään 60-vuotta!

Ja nyt sit on kaikki se elämä, ne kokemukset, ne tunteet... Se mitä pieni tyttönen tää siellä tanhuvilla kulkeissaan, töitä tehdessään, leikkiessään, unelmoidessaan, elämänsä tielle kulkiessaan tunsi, tiesi, ymmärsi... Ne tunteet mitä muistan kokeneeni kun naapurin mies humalassa pihaamme asteli, kun romaanit tulivat kauppaamaan pitsiliinojaan, kun pikkusisko oikaisi paskatunkion poikki pellolle, kun tipahdin navtan heinäladon kattoparruilta jalan lipsahtaissa, alas ja satutin korvani korvanlehteni siihen parruun nirhauttain, kun elon puintiin oli lähtö ja aamusella seisoin ulkorappusilla nuuhkien aamuista usvaista säätä, kun talvipakkasilla vesikelkalla vettä kuljetin sisarusteni kera karjakeittiöstä saunallemme, kun kesähelteellä lähdettiin naapurimme lapsen kera polkupyörillä sotkien uimaan kilo ja metrien päähän, jne., jne., jne.. .... kaikki se nyt on muisto vain mielessäin. Näille ja monelle muulle muistollein ei ole enää "tarttumapintaa", ei paikkaa fyysistä itsellämme, johak ne "kiinni kiinittäisi".

Mökillemme saavuttuain aloin piirtää tulta notskiimme ja huomata saimma et nyt on muuten toisetkin käyneet mäkillämme tuolla: on ilmestynyt tupakan natsat nuotiopohojalle.
Sinällään mainittava näky kun ei konsa ole ollut missään koko tontillamme tupakannatsoja/tumppeja/pätkiä kun ei kukaan ole tupakoija ( suvussamme vain yksi tupakoi... ) niitä sinne nakellut konsa.
Tosin notskia vuottaissain hiiloksille ja mieun kierellessäin tonttiamma tuota, sainen huomata siellä käyneen toisten myöskin muualla pihapiirissämme tuossa, ja rakennuksissamme noissa:

Olivat käyttäneet kurseilemati hyväkseen luopumisen hetkeä tuota.
Se mitä tyhjäsimme taloamme, rakennuksiamme noita jo Sukumme Mummon eläissä ajatuksella et turhat roinat poies kuleksimasta, ja se mitä sinne sisarukseni sittemmin "antoivat luvan" tyhjätä sen mitä haluaa sieltä itselleen ottaa, NIIN NYT olivat sitten itse roudanneet paikalle kaikkea sellaista itseltään, jota eivät tarvitse, jotka olisivat oikeasti olleet vietävissä jonnahin jätepaikalle kierätettäväksi tahi ihan vain sekajätteeksi!
Sinne oli tuotu tällaiset vanhat ovat, polkupyörä, rottinkituolin osaa, jotain lautaista pöytää/tasoa, trampoliini osineen, jne., jne.. Kaikkea joka on täten heiltä itseltään "poissa silmistä, poissa mielestä" ja nyt sitten tuon kaupan myötä siirtyivat tuon uuden omistajan "harteille" sekä huoleksi hävityksineen!
En voi kuin miettiä mitksi nuin? Miten kehtasivatkaan tehdä nuin? Miksi?
Vasiten kun muistan Sukumme Mökin tämän olemassa ollen ja siellä meidän itsekunkin ollessa sekä käydessä useinkin, kuin kerran puolisoin elon jälkeen nostivat ökyä siitä kuin sinne olimme vieneet aikoinaan puolisoin kera varastoitavaksi ja sieltä kenen vain käyttöön otettavaksi ( lähinnä omat jälkipolvemme siis ) yhden sohvan; kuin se piti sieltä saada poies ko se ei kuulu sinne! "Kenen se on? Kuka sen omistaa? Viekää se sieltä pois!"
Niinpä. Nyt sitten itse nuin roudasivat sinne itselleen turhaa roinaa. Siis suoraan turhaa ja roinaa! Vertaa; tuo sohva oli siellä kuten muutkin sukumme kuuluvat tavarat: varastoituna kenen tahansa otettavissa käyttöön kun jälkipolvemme lähtevät maailmalle ja sieltä itselleen huonekaluja etsivät.

Kellarimme tuon rakentamisen vuosimääre.
1971 vuonna yksi sisaruksistamme lähti eka luokallensa, mie 1973.
1971 tuli taloomme eka televisio ja se oli musta-valkia lähetyksiltänsä. Vaine kaksi kanavaa näkyi.
Nuihin aikoihin ( 1971 ja siitä eteen päin ) tuli päivällä televisiosta lapsille Musta-ori -niminen sarja ja meillä oli kiirusta päästä koulusta kotio, jotta kerkeisimme sen sarjan katsomaan.
Näin aikuisena ajatellen: "kiirettä kotio"; koulun päättymisajanhan ovat määrittäneet aivan toiset kuin me lapset. Koulusta kotio olemme kulkeneet kylän henkilöautoisella taksilla joka on kulkenut ain samaisen reitin koululta lähtien; ei meillä senkään aikaan ja kulkemiseen mitään tekoa ole ollut. Eli ain olemme olleet toisten ajallisten aikojen käytön varassa tuolloin ja itse voimattomia sen ajan käytön käyttöön - vaikkas kuin "kiirehdimme" kotio.
1971 tuli taloomme tuohon, pihapiiriimme, pelloillemme, yms. käyttään traktosi joka siten syrjäytti Tähti-hevosemme jonka kait vanhempamme sitten myös poies laittoivat koskapa siitä sen hevosen jälkeisestä elämästä ei miulla mitään muistoa enää ole. On vain ajoista tuota 1971 vuotta edeltävistä ajoista muistoja.
Muistan Tähden tähtikuvion otsassaan. Kuin se kölli talvisin pihamme lumipinnoilla, kuin sen vetämin konein heinät, elot, niitettiin niittokoneen kera, kuin ne karhittiin karhille. Kuin hevonen veti äestä ja sillä hagmottiin peltojen pintoja, kolukärriinsä kiviä nakeltiin pelloilta nuoilta. Ja kuin esim. tuolla kolukärrillä kuskattiin maitotonkkia muutamien kilometrien päähän isomman tienvarteen maitoautolle haettavaksi ja kyläkuntain meijerille vietäväksi - saaden ns. vaihdossa edellisenä päivänä niin ikään sinne viedyt ja sittemmin meijerillä puhdistetut, tyhyjät, maitotonkat takaisin.

Pihapiiriä kiertäissäin sainen kärtsättyä maggarani toden teolla mustiksi!
Sitä se aika teetti, sitä se muisteleminen teetti; evähät mustuivat.

( Tekstin tämän kuvat kännykällä ja kamerallain sekaisin kuvaten. )

Viimeisen kerran evästuokio mökillämme, viimeinen kerta evästämässä mökkimme porstuan rappusilla;

Keittiöstämme "en yli, en ympäri" päässyt vaan sinne oli pakko palata uudelleen ja uudelleen.
Mietin miksi näin, miksi niin?
Tässä on puuhella. Hella jossa äitimme keitteli aamuvellit ja -puurot, valmisti päivälliset. Tai sitten luonamme käymässä ollut mummomme. Tai sitten meistä lapsista joku vuorollansa. Monet, monet, monet kerrat tuli valmistettua aamusyötävät ja/tahi päivälliset. Aina silloin kun ei äiti tahi mummo ollut "ruorissa".
Liekkö se, liekkö tämä, "työpaikka" ollut se joka paikalla tässä piteli miuta?
Toinen paikka keittiössämme: Tiskipöytä ja sen päällinen josa monet, vielä useammat kerrat ko hellalla ruokaa valmistamassa, kerrat osui tiskikerta osakseni. Ei, meillä ei ollut tiskivuoroja vaan se vaine ain "naksahti" jollehin meistä lapsista osaksemme.

Tuohon hellankupeeseen tuli aikanaan sähköinen hella, muttas kyl se oli vainen sellainen venkavara jos ei tulta joskus jostahin syystä puuhellaan piirelty. Sekä sittemmein tähän liki-aikaan tultua kun talossa lopetettiin puilla touhuamiset vain käydessä pikaisesti mökillämme tuolla.
Ja tiskipöydän ympäristökin muuttui aikan saatossa. Tuli tuo jääkaappi liki-aikoina käyttöön vasemmalle. Oikialla oli tiskikone! Nii-in - tiskikone oli silloin kun talossa oli asumassa viellä vanhempamme viimeisiä vuosiaan siellä.

Kammarimme piskuinen takka, Porin Matti.
Tämän muistaakseni olemma pakissut jo, muttas...
Tätä lämmitettiin ain talviseen aikaan ko oli kovemmat pakkaset ( tuvan leivinuunin lämmityksen ja keittiön hellan käytön lisäksi ).
Perheemme pienimmäisen häkkisänky siirettiin tuosta takan edestä kauemmaksi ja me lapset saatiin silloin virittää sen päälle peitoista katon sekä muodostaa täten sinne sisällensä sellaisen pesäkolon siellä allaan olemistamme varten.
Muutoin muistan kun vanhempamme nukkuivat kammarin nurkkauksessa 120cm parivuoteessa, mie yhden sisaruksen kera sieltä parivuoteen alta yöksi esille vedettävässä pienessä petivaatelaatikossa jonka isämme oli rakentanut - päiväksi sitten tuo -laatikko työnettiin takaisin sängyn tuon alle. Mitä isommiksi kasvettiin tuossa vuodevaatelaatikossa nukkuessamme, niin sitten me aloimme nukkumaan "toistemme varpaat naamallamme".
Kunne tuli aika teineinä ja saimme siirtyä tuvan puolelle nukkumaan siellä olevassa levitettävässä laverissa; koko lapsikatras yhdessä. Ei siin paljoa tilaa kenellekään jäänyt.
Kammarissa lauantaiehtoisin, saunan jälkeen, maatiin makuusijoillamme ja kuuneltiin tuvan nurkkauksessa olevasta putkiradiostamme Lauantain toivotut -sävelradiota. Joka lauantai.

Tuvassa oli kahdessa nurkkauksessa tällaiset isämme rakentamat vaatekaapit. Yläkaappi ja alla sitten yksi henkarirekki ja sivussaan useampi pikkuinen hylly.
Tämä kuvani kaappi tässä on uudempiaikainen, vanerista rakennettu. Aikaisemmat taisivat olla jostahin laudoista rakennetut...
Kun taloomme tuli vieraita kylään käymään ja me lapset sitten keskenämme alettiin leikkimään piilosta, niin nämä, ja varsinkin tämä ns. isämme työvaatekaappi, oli hyvä piilopaikka! Mentiin kaapin sisälle, ovi kiinni, ja sitten kavuttiin mahdollisimman korkialle kaapin sisällä käyttäin hyllyjä tikapuina. Mentiin sinne kaapin "kattorajaan" pitkällemme piiloutuen henkarivaatteiden hartijaseutujen taakse. Jalat ylähyllyllä ja sit käsin "pingotimme" itsemme toiseen päätyyn/reunaan kaappia kiinni.
Toinen hyvä piilopaikka oli talvisin tämän leivinuunimme ylinen.
Vierahat ko tulivat tupaan ja heittivät ulkotamineet kylmät tuonne uuninpankolle lämpimälle lämmittelemään, niin sinne muodostui niistä vaattehista sellainen vaatemuuri ympäri uuninpankon reunamaa, jonka taaksi sitten jäi tyhjempi tila ja sinne sit vaine piiloon;

Uunin kupeessa vasemmalla näkyy uunimme toisen maalauksen vaaliansinistä väriä koskapa tuolla kyljellä sijaitsi mein keinutuoli jolla sit keinuen on pakutettu uunin kyljestä tuol´ viisiin maalia poies. Alkujaan oli uunimme tämän väri punainen jossa oli laastien kohdalla valkiaa. Sitten joskus, 70-luvulla ehken, isämme maalasi tämän ensin tuolla sinisellä ja sittemmin vaalean punaisella...
Muistiini on jäänyt kuin pienenä tämä uuni tuntui todella isolta ja korkialta ko seisoin tämän leivinuunin äärellä ja ojensin käteni suoraksi uuninpankkoa kohti, enkä ylettänyt edes pankon reinamalle asti. Nyt kun isompana sitten seisoin äärellänsä, niin ihan hyvinhän tuota näen/näin vaine seisten liki pankon perille asti!
Näin se maailma on pienenä suuri ja suurena se sit pienenee.
Pienenä toivoin aukaistavaksi tuosta uuninpankon takaa taustan avonaiseksi keittiöön suoraan, muttas eivät vanhemmat sitä taineet edes pohtia?
Olisi leivinuunin lämpö levinyt tuosta suoraan keittiöön ja sieltä hellan lämpö tupaan.

Tiedossain on, ettäs kun tätä taloa on aikoinaan rakennettu, niin tämän talon kaavat olivat olleet toisenlaiset. Tuvan kohdalla olisi ollut tupa-keittiö, kammari kammarina ja keittiön kohdalla sitten toinen kammari, muttas silloinen tilan asioista päättänyt isämme äiti oli halunut tehdä ja teettää oman mielensä mukaan sekä täten talo oli sit saanut tällaisen järjestyksen: tupa, kammari, keittiö - ri toista kammaria.
Ei niin kauan aikaa kunne joskus 70-luvun loppupuolella isämme rakensi vintille ( säkä korkeus alle virallisten huonekorkeuksien ) meille lapsillensa kaksi erillistä kammaria.

Tupamme nykyinen pöytä penkkeineen.
Pöytä on ns. uusi vasemman puoleisen penkin kera ja tuo oikian puoleinen on ns. alkuoperäinen, muttas sittemmin alkuperäisen tummemman vihiriän päälle valkoisella maalattu.
Alkujaan tuvassa tässä meillä oli sellainen neliökantinen, sirojalkainen ( 50-luku ), pieni pinta-alainen ruokapöytä, se kiikkutuoli sekä yksi tuollainen pitkä ruokapöydän penkki vieraiden istuinpaikkana toisen akkunan edessä ettäs yksi senkkikin ja heteka uudemman ajan laverin paikalla.
Sittemmin tuli se levitettävä laveri tänne, sekä kaksi nojatuolia.
Tuolla oikialla nurkassa näkyy kertomani toisen nurkkakaapin tilalla todella nykyaikainen, kaksiovinen, vaatekaappi jossa on sisällänsä vaine hylklyjä.
Näin se aika muutti tätäkin tupaa.

Yläkertaan, vintille vievät portaat jotka isämme rakensi tähän uudistaissa tätä pitkää vistiä joskus.... 80-luvulla?
Vaihtoi seinien pinkopahvien tilalle lastulevyt ( kuten sitten myöskin tuvan, kammarin ja yläkerran makuuhuoneidenkin seinille sekä kattoihin ), poisti tuossa vasemmalla portaiden edessä olleen ruokakomeron jossa oli lattiapintaa alempana oleva lattia, jotta siten sai sinne ruokakomeroon maavarasta lisää viileyttä JA käänsi nämä rappuset kulkemaan tästä suunasta ylös entisen tuosta oikialta ollehen lähtökohtansa sijasta.
Aikaisemmin sinne entisten portahin alle kuljettiin ovettomasta aukosta joka oli tosiaan sitten tässä näiden portaiden lähtökohdalla. Silloin pienenä oli to-del-la pelottavaa mennä sen entisen portaikon alle ko siellä ei ollut mitään valoa. Ei ollut sähköjä silloin, oli vaine huoneissa kaasuiset "tillie"-lamput ( vahi miksikä niitä nimitettiinkään? ), jotenka valoa oli yleensäkin sankkevan vähän. Saati sit tuollaiseen piskuiseen komeroon johka perille oli viskelty kaik vanhat ja tarpeettomammat kenki´raajat, vaattehia, yms..

Täsä tuon pitkän vistin nykyinen muoto sitten nykyisten portaiden lähtösuunnan suuntaisesti katsoen keittiötä kohti ja tuvanoveakin. Ovet nuo ovat alkuperäiset, muttas siten ovat nuo lastulevytetyt seinät sekä katot joihin isämme tosiaan valitsi hivenen erikoiset värit: vaalean sinistä, punaista ja keltaista!
Ja tuvanoven takaa näkyy pitkänvistin uudenaikainen naulakkokaappi!
Kohdallansa oli ennen isämme tekemä perintainen naulakko johka voi ripustaa hengareissa vaatteita koukkuihin sekä pällensä laitella hatut, huivit ettäs lapaset.
Tuo alkuperäinen naulakko on ollut jo vuosikymmeniä miulla mukanain elämsääsin - olen asunut sit missä asunnossa vaine. Nyt täällä Mäkitorpalla se pääsi eka kerran alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa! Se toimii miulla täällä naulakkona hengareineen ja hattuhyllyineen.

Navetta jossa avonaisten ovien takana heinälato-osio, sitten piskuinen "eteinen" josta kuljettiin toisesta ovesta talliin, toisesta navettaan. Tuohon eteiseen seuraava avoin ovi ja eteisestä pääsy suoraan heinälatoon sekä yhdestä ovesta talliin, toisesta navettaan. Navetasta ovi karjakeittiöön ja karjakeittiöstä ovi ulos tältä samalta kyljeltä navettaa tätä.
Monia, sen millonia muistoja tästäkin navetasta on...
Kassotahan kirjaanko niitä viel tänne myöhemmin.

Aitta vilja-aittoineen ja vilja-aittojen ovineen. Päädyssään sen 70-luvulla pihapiiriin tullehen traktorin traktoritalli.
Tämän puoleisessa aitassa oli kaksi isoa viljalaaria täynä viljaa talviset ajat. Emmekä me lapset saaneet sinne mennä silloin kun siellä oli viljaa, jottemme olisi menneet laareihin likaamaan viljain jyviä ja/tahi niihin mentyämme sitten painuneet jyvien sekaan, alle, tukehtuen sinne allensa.
Toisessa aitassa oli myöskin viljalaareja ja sieltä oli/on pertaat aitan ylisille joka on aina ollut enempi-vähempi tavaroiden säilytyspaikka. Oli kenties viljasäkkejäkin joskus siellä?
Sittemmin kummankin aitan viljalaarit purettiin kun ei enää itse jyviä säilötty, ei viety lähi-myllylle jauhettavaksi vaan isämme teki "toiseen" aittaan luukun etuseinäänsä, viritteli siihen hihnain sekä traktorin avulla oman myllyn ja jauhoi sitten jyvät itse jauhoiksi.
Kunne jauhanta loppui ja jauhot ostettiin kaupoista, ei itse jauhettu, tuli tuosta "toisesta" aitasta traktorin, moottorisahan, yms. sellaisten koneiden öljy/ain-aitta sekä erinäisten tavaroiden säilytyspaikka. Mm. suksien, polkupyörien, kassaroiden, yms..
Kun olimme pieniä, saimme viritellä tähän ekaan aittaan viljalaarien tyhjennyttyä ( kesäiseen aikaan ), teltan ja sitten siellä aitan ja teltan sisällä yöpyä turvallisesti ja aikas itikattomastikin.

Sauna, "Meit - in sauna."
Sauna jossa oli alkujaan ( täänkin mie olen siul Armas Lukijain miun, pakissut jo aikaisemmin! ) iso, yli puolet tästä rakennuksesta, saunapuoli jossa myös peseydyttiin avolattian ollessa lattianamme. Ikkanan takana paloi pimeään aikaan tillielamppu, alttialla oli sammakoitakin... Sekä heti ulko-ovesta suoraan mentiin höyläpenkkihuoneeseen joka oli tosi kapia höyläpenkin siellä ain ollessa, kun me riisu´uduttiin ja pukeuduttiin siellä.
Joskus 70-80 -luvulla isämme remontoi sisuksensa naapurin miehen kera siten, ettäs saatiin löyöyhuone, pesytymishuone/pyykkihuone sekä pukuhuone - höyläpenkki hävisi silloin jonnehin poies.
Tuli sähköiset valot, paneliseinät ja betoniset lattiat! Se oli modernia meille!

Sauna tämä toimi meidän pienenä olessamme ainakin yhden perheen evakkopaikkaan kun sen huushollin naapurin isäntä heilui viinapäissään ja ajoi nämä meidän ja heidän sukulaisensa perheineen tienpäälle.
Onni matka oli sen verta peini, että kykenivät kävelemään meille asti ja oli tarjota tällainen ( varsinkin saunaillan jälkeen ) lämmin, seinällinen ja katollinen yöpymispaikka.

Talo, koti, synninkoti.
Hirsirunkoinen josta ei olisi enää siltänsä asuinrakennukseksi vaan saisi vähintään kengittää kauttaaltaan alimmat hirret uusiksi tahi peräti enimmän osan seiniensä hirsistä vaihtaa uusiin hirsiin.
Kutterinpurua hirsien ja ulkolautojen välissä - hirsistä sisäänpäin isämme, tätä tuolloin 70-80 -luvulla remontoidessaan, eristi karhunvilloilla, yms. sen aikaisilla jutuilla seiniä nuita. Keittiön seiniä ja kattoa ei ole remontoitu. Niissä ovat edelleen alkuperäiset pinkopahvit sekä niiden takana alkuperäiset eristeetkin!
Äitimme vaihdatutti alakerran huoneisiin ( tupa, kammari, keittiö sekä pitkävisti ) tässä muutamien vuosien sisällä uudet vanhan tyyliset akkunat. Ulko-ovi jouduttiin vaihtamaan jotain 2000-vuoden tiemeellä tahi sen jälkeen siinä, uuteen ko tämän talon toimiessa jo vaine Sukumme Mökkinä, tänne murtauduttiin kesäiseen aikaan, sen alkuperäisen oven särkien.
Tuolla katon lappeen alta kuikistaa kaksi piskuista akkunaa. Ne isämme rakensi sinne kun remontoi vintille ne kammarit ja sit samalla remppasi myös ns. kylmät ullakkotilat siisteiksi vaatteiden ( tämä ikkunallinen etu-ullakko ) sekä tavaroiden ( takaullakko ) säilytyspaikaksi.

Pihatie, ei mökkitie, joka niin rakas on.
Tästä on monet kerrat tassuteltu laitumille lehmiä lypsämään, lehmiä laitumille viemään, laitumilta hakemaan, jne.. Monet kerrat pelloille menty peltotöille, metsiin marjaan ja sieneen.
Sittemmin muksut ajelleen polkupyörillään ain "tienvarteen" ja sit takaisin pihaan. Tien päädyssä ei mitään estettä, ei porttia, eikä mittää sellaista. Se oli vaine kirjoittamton sääntö heille ain ettei sen kauemmaksi ilman erillistä lupaa ( ja isommaksi tuloaan )saanut ajaa vaan ain siinä kohtaa ätytyi pyörtää takaisin päin. Jopa miun 24/7-muksunikin sen säänön oppi!
Lapsena ollessamme ei ollut tätä koivukujaa vaan oli avonainen tie. Äitimme, Sukumme Mummo, istutti nämä koivut pieninä alkuina 1991 tähän kahtapuolta. Helppo muistaa tuo vuosimääre ko se on samainen vuosi kuin mitä on miun ja puolisoinkin, yksien lapsiemme synnyinvuodet.

"Ei sanoja." - ei postia.
Postilaatikkomme tien päässä, isomman tien varressa.
Sekä talomme numeroviitta jonka mie tuohon kohtaan pystytin aikoinaan Sukumme Mummon kera kaksistaan.
Täsä oli sittemmin, täsä postilaatikon paikkeilla, isontienvarteen maitotonkkain vientien jälkeen, oma maitolaituri johka sitten vain omat -tonkkamme vietiin ja josta sittemmin myöskin, maitoauto ( imumaitoauto ) kävi imaisemassa tonkat tyhyjiksi - me pesimme ne tonkat sit itse omassa karjakeittiössämme.
Ensin oli pelkkä maitolaituri, yljessään paotilaatikkomme.
Sitten tuli -laiturin päälle lasikuituinen koppa, sellainen saranoilla olevainen, avattava koppamainen kansi, jonka sisälle laitettiin ne -tonkkamme.
Ja sitempä sitä saine hävittää koko maitolaiturin kun maitoauto alkoi peruttaa pihapiiriin ja kävi imaisemassa karjakeittiöön asennetusta tilatankista suoraan maidot talteensa! Eli meillähin sittemmin siiryttiin ns. putkilypsyaikaan.

Sateesta viis, tuosta Taivahasta joka kanssani itki antaamuksella, mie keräsin vihon viimeisen kerran "Äidin kukkamaalta, perennakukkien katveista" perennakukkasia ja vein ne Töihin pöytiemme koristeiksi;

Tuolloin, toissa päivänä, ja nytkin viellä kun tätä täsä nakuttenen - aikas tyhyjä olo.
Enää ei ole miulla paikka ( kuten olemma pakissut täsä lähiaikoina ) mihkä mennä ja olla. Ei ole paikkaa mihkä "paeta" kaikkea omaan rauhaan - jos ei ketään tosita paikalle samalla sattuisi tulemaan.
Ei ole enää mökkiä joka täytyisi kesää varten valmiiksi laittaa ja syksyisin talvehen taittaa.
Ei huolta, et kuin se Sukumme Mummo siellä yksinään touhuaa - kuten aikoinaan teki kun viel kunnossansa oli ja sinne kirkonkylältä polkupuyörällänsä edes-takaisin ajeli.
Ei ole polttoainekuluja matkoihin mökille ja sieltä kotio takaisin ( eikä esim. Luovolla asustaissa sinne asti! ). Mitä tuo olisi.... Noin suunilleeen ylle-alle 20e käyntikertansa. Jos vaik kaksikin kertaa kuukaudessa, joskus useamminkin kuten tsaasen täsä viime aikoina tein; jokahinen endi, niin sehän teki vähintään sen 40e kuukaudessa johka sit täytyi Matti Kukkaroisesta ain saada jotenkin rahat kasaan! ( Elikkäs nyt sit tulee tuon verta säästöä - vahi tuleeko? )
Nytkö sitä meikä Mummelista "kaupunkilainen" tulee?
Nytkö sitä sit "asetun" neljän seinän sisälle ja "olen vain"?
Minne mie menen krapsuttamaan maata? Vasiten ko ei ole enää edes sitä Humisevaaharjua ja sen perennapenkkiäkään...
Aikas "holotna" olo. Sanaton.

Hehtaari tai ainakin aari.

2026-07-26T17:45:00+03:00

Tuntui et kyl varmaan vähintään hehtaarin kävin lävitse, muttas totuuden nimissä, kyl se taisi olla ennemminkin aarin verta yhteensä mitä kävin juuri äsken lävitse, poimien Sinikoita
Sainen nyt tällä kolmannella poimintareissullain kasaan desiä vajaata kuusi litraa kun putsasin putipuhtahaksi pari plänttiä marjaisesta metsästä. Nyt niillä kohdin ei ole kyl marjan marjasta moisia Sinikoita - poimin myöskin muutamat Mustikatkin taltehen aina ko etehen niitähin tuli.
Evähät miul mukanain olivat;

Yhden tauon pitelin kohdillansa, toisen vasta ko lopetin poiminnan.
Toivoin, poimintain ajan hienoisia toivehia lähettelin tuonne ylös Ukko-Ylimäiselle, nottas pitäisi sen tovin sateetonne kussa olen mieleiseni määrän saanut kasaan. Ihan kivasti se oikeastaan toimi: hivenen hippu välleen, muttas ne jäivät onneksein sit niihin meinaamisiin. JA kussa olimma lopussa, niin sitten aukesivat Taivahan ukset.
En kuitenkaan kaikonnut sen sateen ajamana poies vaan istahdin oikaisemaan jalkain, kera kipeiden nivelieni, puun runkoon nojaten sekä evästin viimeiset evääni kera kupposen lämmitä kaffeeta.

Muistan kuin Sukumme Mummo ain jutteli, ettäs hänen äitinsä, mein mummo oli sellainen ihminen joka oli tarkka kerääjä. Huononakin marjavuona hän ain sai marjat talteen kun hän keräsi tarkkaan kaik marjat saaden vähäisestä marjamäärästä paljon kasaan.
Mietin, ettäs taidan olla toinen saman moinen kerääjä ko miun jälkehen on turha kenenkään mennä mitään marjaa keräyspaikoiltani noukkimaan - tahi edes etsimään mitään marjaa niiltä paikoilta!
Poimin kumpaisellakin kädelläin ja tarvittaissa mahdollisuuksien mukaan yhtäaikaa. Tahi sitten jos tarvitsee, niin pitelen toisella kädelläin marjan varvusta kiinni ja toiselle noukin siitä sit marjat taltehein.
Nyt ko nivelein ovat mitä ovat, olen alkanut miettiä, nottas josko tuota rohmua kehiin? Ei vaine pirtain ole viel periksi antanut siihen.
Sen sijaan jo ennen ja nytkin polvillain ylärinteeseen päin edeten, noukin marjain. Tahi sitten kuten nyt eka kerran teimmä: istuin maassa ja siitä sit ynpäriltäin keräsin kaiken poies.
Ja puhtahana poimin kaik marjat. Nytkin vajaata kuusi litraa ja täsä kaik roskat mitä löysin laitellessain marjain kylmän puolelle;

Kesää 2026 leipoen: 4.osa.

2026-07-26T10:09:49+03:00

Tuli tässä mielehein miun juttuja muutamia näin yleisesti ko ihmisten kera on ollut juttua leivonnaisista näistä joita olemma ollut tekemässä ja joita teen.

Joku sanoi, että on paljon koristeita kakuissain.
Kyllä, näin on kun katsoo kakkuja näitä kokonaisina, kokonaisuuksina; se on paljon silloin.
Muttas sitten kun erottaa näistä kakuista aina sen yhden palasen erilleen, sen jonka olen useimmassa leivonnaisessa kokonaisessa palastanut asiakkaille valmiiksi annospalaksi nostella ja antaa sekä tarjota, niin silloin se ei olekkaan enää paljoa.
Eli Armas Lukijain miun, kassos näitä kuviain ain sillä simmulla, ettäs erotat sen yhden palasen omalle lautasellesi ja katsot sitten vaine sitä yhtä palaa - onko liikaa koristeita sille yhdelle palaselle? Ei miusta.
Tosin sitten on kakkuja joihin teen yhdellekin palaselle sankkevan vähän koristeita. Ne vaine ovat harvempia tapauksia, ne, sillä sellaiset eivät oikein ole ihmisille ihailtavai katsottavia yhtenä palasena ollen.
Ja sitten kunne pääsen tekemään tilauksesta tahi tilaisuuksiin kakkuja ( joita ei jaeta valmiiksi - toiset kyllä jaetaan niistäkin ), niin nautin suuresti kun ei tarvitse tehdä jokahiseen palaseen pohjautuvaa koristelua vaan pääsen tekemään koko kakun koristelun, katsomaan koko kakkua ja vain siihen nähden ja tilaisuuden luonteeseen nähden, sopivan koristelun! Se on mannaa miulle. Ja silloin on usein paljon vähemän koristeita kakun sen yllä.

Toiset kysyvät, ettäs millä mie ( yleensä pyöriät ) kakut tekemäin jaan?
No, käytän ihan sellaista yleistä ja tavallista pitkäteräistä perus-keittiöveitseä.
Sillä jaan kakun eri kerroksiin ihan vaine asettain käteni kakun ylle ja sitten käsin tuntemalla vedän ne tasakerroksiksi.
Ja kakun jakamisen annospaloiksi suoritan myöskin samaisella veitsellä ihan vaine käsin ja simmumitallain mittilöiden, ettäs mistä kohtaa palasensa jaot vedän.
Jotta saanen siistit jaot, niin teen vedot kakun keskeltä reunaan päin ja sitten lasken veitsen kakun pohojan kauttan alas.
Siis silleen etukenossa ensin ja sittemmin ulkoreunamalle päästyäin jo enempi takakenossa sekä viimeisesti vasta pohojaan asti painain.
Joihinkin harvoihin kakkuihin vedot täytyvi tehdä sit juuri toisin päin: kakun ulkoreunalta keskustaan päin; usein esim. Sacher-kakut.
Tämän/näiden vetojen jälkeen pesen/huuhtaisen sen veitsen terän juoksevan veden alla. Sitten kuivaan sen terän ja vedän uuden vedon. Ain niin monta kertaa toistain tään "repertuaarin" kuin on kuhunkin kakkuun tarvista. Yleensä sen 12-16 kertaa ja joihinkin kakkuihin sitten enempikin; 25-26 kertaa.

"Mitä on gluteenittomana?"
Henk.koht. mielipiteenäni olen onnessain ko Töissä tehdään/saa tehdä jo lähes kaikki makiat tarjolle gluteenittomina.
Suoleiset ko viel saisi kaik gluteenittomiksi, niin olis kyl paree. Jo ihan tuotteiden varastoimisen, pakastamisen, astioiden käytön, uunin käytön, koko työskentelytilan käytön ja ennen kaikkea asiakkaiden takia....
Sillä yhä enempi asiakkaista tiedustelee gluteenitonta syötävää ja moni on onnessaan kun kysymykseensä voimme vastata, että tämä, tämä, tämä, tämä, tämä, ja tämäkin.... ovat gluton. Monelle se on kuin kultaa ojentaisi, sillä sen verta moninainen valikoima meil on aina glutonna - sekä laktonna, joka on nykyaikana onneksi jo aikas kaikki ja alla aivan päivän selvä juttu. ( Jos joku tuote ei ole laktonna, vaan sisältää maito-maitoa, niin merkitään se isolla esille, et sis. MAITOA. ) Moni sanookin ilahtuneena ja sittemmin paikkaamme tutustuttuaan ja vasiten tuotteisiimme tutustuttuaan, et on muuten sellainen paikka ettei täällä ole likellä toista moista - siis hyvässä mielessä tietenkin.
Toki aina kerrotaan ja teroitetaan asiakkaille, ettäs paikkamme ei ole täysin gluteeniton paikka, emme ole gluteeni-vapaa paikka vaan meillä käsitellään samassa tilassa myöskin gluteenillista ainesta elikkäs se kuuluisa "kulmininaatio", suomeksi kontaminoituminen eli ristikontaminoituminen ( jeeru, en konsa opi näitä vaikeita sanoja! ) voi tapahtua tiloissamme.
Tähän asiaan kuuluu ja ei kuulu tää tällainen "points":
Nyt kun olin terveystarkastajan kera tekemisissä ( vedin hänelle paikkamme terveystarkastuksen lävitse, Pomomme ollessa poiessa töistä ), niin kun merkitsemme asiakkaille tiskiin ain gluteenittoman tuotteen perään merkinnän "g", kertoi tämä -tarkastaja, ettäs se ei ole oikein.
Hänen sanoin nottas "g"-merkintä voi tarkoittaa myös sitä, ettäs tuote nimenomaan sisältää gluteenia! Ettäs sinne tiskiin pitää merkitä johonkin ja jotenkin, ettäs "g"= gluteeniton - eikä gluteenillinen...?
Siis mitä, täh, häh?
Kyllähän tähän asti yleis-maailmallisesti, vasiten Suomemme maassa, on viel ollut et "g" merkitsee nimenomaan gluteenittomuutta, kuten esim. "l" tahi "L" merkitsee, et tuote on laktoositon, "vl" = vähälaktoositon, jne.!
No, teimmä "työtä käskettyä" hänen suhteensa ja merkitsin tiskiimme "suomennoksen"; "g"= gluteeniton ja sillä selvä!

-----------------------------------------------------------------------------------------

Nyt muuten "kissa nostaa häntäänsä" - vahi housujako se oli....?

( kuvani suklaamoussekakku mallina parin vuoden takaa )

He-le- katti vieköön, ettäs olen ylpiä tekemisistäni!
Osaan, taidan ja voin. Kyllä kehtaan sanoa tehneeni ja taidoillani kaiken sen minkä teen.
Tänä pänäkin muutamat Bagel´sonit täyttelin; Pomo paistoi ne, muttas sitten asiakaspalvelun ohessa, joka oli vähäistä osaltani tänään, teimmä ( täytin, maustoin ja pinnatkin vetelin jo ) huomiseen tilaukseen kolme Marjaisaa-suklaamoussekakkua JA ihan voinen taatusti taata ja sanua, et MIE muuten teimmä ne!
Huomenissa sit viel koristelyy....

Jotka nyt täsä sitten ovatkin;

Gluton, lakton. Sis. mansikkaa, vadelmia, musta- ja valkoviiniherukkaa sekä raparperiä, ettäs suklaamoussea.
Toisten leipomat kakkupohojat, miun maustaminen, täytöt, pintainedot ja koristelyy - sekä kirjoitin viel sukalaalla pintaansa "Runotaika"-tekstin...

...ja sitten on päiviä etten kerkiä muuta ko Töihin lähteissä kuvata omalta pihanmaaltani kotilon;

Tein kyllä JOPA yhden kokonaisen perus-Mansikkatäytekakun, mutten kerennyt kuvata sitä...
Koristelin kakkuja, tein tekeytymään kaksi voikkaria, paistoin Riisipiirakoita + tein munavoin niihin, paistoin Bageleita + täytin ne tarjolle, tein asiakaspalvelua, jne., jne..

Nyt oli TYÖpäivä.

Aamusella ekas´ teks´ ko menin Töihin yksin siellä työskennelläkseni, teimmä ja paistoin kaksi Kääretortunpohojaa jotka sitten "päällystin" makuaineilla sekä käärin kumpaisenkin erikseen rullaati rullaati, mutta nyt ensin poikittain leikkaamisensa jälkeen, perätysten kahdeksi eri "täytekakuksi".
Teimmä siis kierre-täytekakkuja:

Marjaisa ( mansikka, vadelma ja mustikka elikkäs kuningas-sekoitus ) -käärekakku; gluton, lakton sekä...
Sitruuna-valkosuklaa -käärekakku; gluton ja valkosuklaa sisältää maitoa elikkäs maitoinen;

Vedin pinnat, päällystin, sekä koristelyy eilennä tekemät Lämminsavulohi-voileipäkakkuni miun.
Kaupan paahtisleivät normaali jauhoisina, täyttehet laktonna.

Tekeytymään teimmä, tilaukseen yhden ja toisen asiakkaille tarjottavaksi, Hedelmäiset-juustokakut.
Asiakaspalvelua en tehnyt oikeestaan olleskan, muttas sitten neuvoin toista kuin päällystetään täytekakku, kuin se leikataan paloiksi sekä koristelyy. Tein ja paistoin kaksi täytekakkupohojaa ja osallistuin toisten kahden vastaavaan tekemiseen.

"Balattikuviot" - taasen.

Se et meillä oli eilennä ja on aina työskentelyalanamme noin 1,6m x 2,5-2,7m kokoinen "pläntti" ja ME KAIKKI, hyvässä lykyssä neljä ihmistä ( tänään mukana viideskin - kiitos yhden Pirpanaiseni), tehdään töitämme siinä tilassa, niin arvatkaas millaisia balettikuvioita saamme aikaseksi päiviemme mittaan, ja kuin monilla askelilla!?
Eilenkin suoriuduimme näistä askekkuvioistamme todella hyvin; todella, todella, harvoin tulee yhteentörmäyksiä, harha-askelia tahi muutoin muita vahinkoja.
Olemme oppineet taitaviksi kuin jotkin kuvioluistelijat; sujahtajiksi, automaattiseksi toisemme väistäjäksi, tilaa antaviksi ja myöskin itsellemme tilaa ottaviksi, työkavereiksi.
Laitappas siihen tahi sekaamme nyt kuitenkin, joku ventovieras ihminen äkkisiltään, niin mutkillehan hää menisi, sekoaisi askelkuvioistaan, törmäyskurssille asettuisi.
Tahi sitten vaine seistä-tapittaisi paikallansa ko ei osaa sujahtaa askeleittemme sekaan, pelkää astua kiivaaseen tahtiimme mukaan, pelkää ettei osaa samaan aikaan väistää ja edetä, ottaa tilaa itselleen ja antaa sitä myöskin toisille.

No, muttas - eilennä ahkerat ahertajat, ja miekin, tehtihin kaikkemme ko oli festariasiakkaita paljon liikenteessä normi-asiakkaiden lisäksi.
Kiitos työtovereilleni XXXXlle, XXXXlle ja XXXlle - näille taitajille ihanille, ahkerille ahertajille. Todella osaavaa ja tekevää väkeä ovat!
Mie tein ainakin sen pari-ja-kymmentä.... oikeesti jonkun kymmen kunta ja rapiat Bageleita eri täyttehillä.
Tein varuilta yhden Mustikka-mansikka -täytekakun valmiiksi "iskuun" sekä koristelyy Hedelmäisen-juustokakun; ei kuvia paljoa kerennyt nappailla...
Paistoin pari pellillistä Riisipiirahia keittäin niihin kanamunaset; valmistain miistä muna-voit aito-voin kera.
Nostelin tarjolle aikaisemmin tekemiäin makeita kakkuja sekä suolaisia syötäviä, edellisten loputtua.
Katsoin et makijaa ja suolaista tarjottavaa riitti ain tiskeissämme, katsoin et keittolounaamme valmistui, sitä tarjottavaa riitti tarjoilupöydässänsä tykötarpeineen koko ajan.
Pidin väen kaffeen ja teen syrjässä kiinni; eivät neljä pannuamme kerenneet tyhyjänä seistä.
Tiskasin, tarjoilin, raikkasin pöytiä, jne., jne..
Ehtoolla kotio päästyäin miust ei sit ollutkaan mihkään muuhun.

Niin, jos tätä tästä ja vapaalle jo?
Paitsi et ihan äsken palasin takaisin Töihin ja koristelyy yhden synttärisankarittaren tilauskakkusen: 24/7-muksuin tilasi Hedelmäisen juustokakun itsensä synttäreille tarjota... ;

Makuinaan persikka, aprikoosi, banaani, mango, guava, passion. Gluton, lakton.
Toisten leipoma kakkupohoja, miun täyttö, maustaminen ja koristelyy.

"Mä annan sut pois..."

2026-07-21T07:23:00+03:00

" ... mä päästän sut pois,
vaikka sattuu.
Sä annat mut pois,
sä pääsät mut pois,
kaikkeen tottuu.
Hymyillään vaan,
ei oo muutakaan,
enää antaa.
Luovutaan toisistamme hiljaa."
- Laura Närhi; "Mä annan sut pois." -

Nyt ko tätä juuri nakuttelen, niin eilennä käväisin taasen Sukumme Mökillä.
Tiedossain on juuri nyt, ettäs tästä sekentistä vajaan viikon päästä tätä Sukumme Mökkiä ei enää ole suvullamme meidän! Se myydään ( sisarusteni toimesta ) tuossa viikon päästä maanantaina ulkopuoliselle taholle, yhdelle kylämme henkilölle.
Kuten olemma aikaisemminkin todennut, niin ihanhan se on järkevää ko ei meistä kenestäkään tahi jälkipolvistamme, ole tätä paikaa itse/perheenä ylläpitämään, muttas siltikin....
Kyllä kirpasee!
Mihkäs mie sitten tarpeen tullen "pakenen"? Mihkä mie matkaan notkistelemaan, olemaan, pienesti touhuamaan?
Minnekkäs mie tään/tuon jälkehen menen, misä olen ja oleilen? Ei miul ole sit enää paikkaa mihkä mennä - vasiten ko taitaa se tuo Luovokin nyt hivenen "jäähtyä".... ( parkkipaikkamaksujen takia! )
Misä mie käyn tästä lähin kevään ekat maggarat kärtsää hangilla lumisilla ja missä mie sitten äppäröin reisiäni myöten "mennen pihaan laitellaksein notskia pystyyn, jne.?
Minne mie menen kevään ekoja kevätöitä tekemään?
Missä mie kuljekelen syksyisiä värikkäitä vaahterain lehtiä ihastelemassa ja aistimassa tuleentuvien peltojen kauneutta?
Minne mie menen?!? ( Tuleeko miusta täten "mökkihöperö" neljän seinän sisäinen? )
Tähänkö se katoaa tämän sukumme yhteys maaseutuun? Meidän ja meidän jälkeläistemme yhteys maaseutuun ja sen elämään olleeseen sekä sukumme perinteenä olleeseen maaseutuelämään? Toki mie ja miun sukupolvi oli SE viimeinen sukupolvi suvustamme joka oli viel peltotöissä, maatilatöissä, yms. mukana, eivät enää meidän jälkeläisemme. Muttas kun.... käviväthän hekin tuolla aikaa viettämässä, vasiten miun jälkipolveni oli ain miun mukanain tuolla tahi miun ja puolisoin, Tupsuleukain, kera.

"Sammuu,
talossamme lamput sammuu.
Autioituneita
huoneet ovat yksi kerrallaan..."

Eilennä en piirtänyt notskia enää; ei hoksittanut. Muttas kaffeet kyllä kannoin mukanain ja maggarankin josta sit teimmä kylmiltään evääni miun.
En valokuvanut kukkasia "Mummon kasvimaalta, kukkapenkin katveesta", sillä ei - hoksittanut.
Imuroin Hepo Hopianin viimeisen kerran tuolla tanhuvalla ko kerta sen vielä siellä voinen tehdä ja tarvista oli.
Evästin ain välleen ja pidin taukoja.
Nostelin perennapenkeistä kukkasia Töihin viedä ja sinne Pomolle istuttaa; ovat siel edes tallessa paikassa jossa miekin niitä joskus sit näen.... Sekä itsellein yhden Villiviinin taimen mukaani nostelin jonka sit ehtoolla laittelin tään Mäkitorpan takaverannan katveeseen toivosa suuressa väkevässä, ettäs se siinä alkaisi kasvaa ja hyvin voida...
Kiersin KAIK´ lapsuuteni ajan ja myöhemmänkin ajan, Kampsikka, Metsäkampsikka paikat sekä keräsin kampsikkansa saaden niitä ison erän talteheni miun. ( Työpaikalle mentyäin annoin niitä kopralliset Pomolle ja hänen miehelleen maistaa ja sit loput Loppasuuna söinen itse koissain ollen. )
Ja tosiaan keräsin perennakukkasista sit viel Töihin pöytäkukkaset jotka vein suoraan Töihin ja asettelin samalla sit astioihinsa paikallensa. Parituntistahan siin ain hyvin hurahataa ko niitä laittelee, muttei se miuta haittaa, sillä mie tykkään tehdä tuollaista tointa ihan muuten vaine.
Mökille ajaellessa ja sieltä poies tullessain, mietiskelin, nottas kuinkahan sitä sit tulevaisuudessa tulee, vahi tuleeko konsa, ajeltua tuota "mökkitietä" suuntaan tahi toiseen?
Taitavat ne tienoot tienvarren tuon jäädä unholaan täten. Ei ole enää mitään syytä ajella tuolla suunassa.
Ja kun ei ole syytä sinne ajella, niin miulta säästyvät polttoaineet, evähät Hepo Hopiain miun; halventuu elämäin tämä sen verta...
Tuleeko nuista tienoista tien tuon ja Sukumme Mökin, paikkoja jotka kaihertavat, kaivertavat, mielessä ja sisuksissa, et ko pitikin myydä.... "Oli se kerran meidän...." ... ja sitten aikanansa haihtuvi unholaan pikku hiljaa? Kuten esim. puolisoin miun kun hän Tuonilmaisiin meni; ensin kirpasee kovinkin, sattuu ja satuttaa, muttas aikain kuluessa tunnemuisti lievenee, haihtuu ja hälvenee, kunne sitten häviää aikanansa kokonansa poies. Tulee "elintila" jossa on vaine mielessä, ettäs kyllähän se sellainen-kin oli, muttas ei ole enää.

"... Liukuu sun ote käsistäni.
Vaihtuu viikot huomaamatta.
Ääntä kuuluu koko ajan hiljempaa."

5kk 13pv 20h n.40min. -

2026-07-19T17:29:00+03:00

- meni siitä ko mie tämän Mäkitorpan itsellein aikoinaan lunastin murhehenkryyni-saunain kera itsellein ja sitten vihdoin viimein tänä pänä sainen sen käyttö- ja kylpy-kuntoon!

Itse lautehet "palautuivat" entrattuina miulle noin viikkonen sitten; kuten kerroinki tästä jo siulle Armas Lukijain miun.
Tuon jälkehen vosekin huolellisesti petsaten kattonsa ja seinät kaikki sekä alta. Jätin kuivumaan päiviksi useammaksi ja a´ vot sie ko paree tuli. Vasiten ko lautehin seinätuennatkin irrottelin ja petsasin nekin!

Täsä toissapäivänä aloin sitten kasaamaan seinille tukia takaisin.
Sainenkin hyvin toiseksi viimeistä ruuvaustaan vaille; siitä päätynsä oli kulahtanut jotenka en sitä saanut asennettua ollenkaan, sekä jalkatuennasta en jaksanut painaa yhtä ruuvia tarpeeksi syvälle siten et sen seinään asti kiini olisin saanut.
Otimma yhteyttä perheelliseen muksuuni ja he tulivatkin sovitusti tänä pänä miun avukseni entraamaan nuita viimoisia jutskia kohdillensa. Hyvä he, kiitos heille - kaik saatiin yksissä tuumin kasaan ko oli isomman voiman omaavia ihmisiä kehissä mukana!

Kussa saunan tämän "palaset" kohdille saatiin, otin ja "poltin" sen ihan ensimmäiseksi. Ja ihan jo sillä, ettäs sainen testata samalla kiukaankin tehon johka aikoinaan kerkesin uudet kivet kyllä ostaa, mutten muutoin sitä käyttää olleskana.
Hieman jäi nytkin epätietouteen miulla, nottas toimiiko se kunnolla vahi oliko hivenen hitaamman puoleinen lämmityksensä?
No, nyt kun varmahan huomenissa viimeistään sen itsellein lämmähytän, ylisillensä itse kapuan ylös, niin silloin sitten saanen tuohon asiaan viel varmuuden. Toimiiko se vahi onkoo viel uuden kiukahan ostokin edessäin?
Muttas kaikkinensa - nyt on miulla SAUNA!

Kesää 2026 leipoen: 3.osa.

2026-07-17T19:44:00+03:00

"Viikko uusi - uudet puhdit."

Kasvis-feta -voileipäkakku; gluteeniton, laktoositon. Kaupan gluton-paahtikset.
Made by me.

Mansikka-täytekakku suklaisella päällysellä; gluton, lakton.
Toisen leipoma kakkupohoja, miun täyttö, maustaminen, pinnat ja koristelyy.

Tekeytymään kerkesin tehdä Skinkkenavoikkarin.

Pikainen pyrähdys Töissä.
Vaine pari-tuntinen oli tälle päivälle annettu työaikani....

Tilauksesta Skinkkena-voileipäkakku; normaali jauhoiset kaupan paahtisleivät, lakton maitotuotteet.
Miun tekemäin alusta loppuun.

Englanninlaku-juustokakku; olisi gluton, muttas lakut sis. normaaleja jauhoja, lakton.
Alin kerros lakua, keskikerros vaniljaa ja ylin keltainen sitruunaa.
Toisten leipoma pohojaslaissi, miun tekemäin muutoin.

Mansikkatäytekakku; gluton, lakton.
Toisten leipoma kakkupohoja, miun täyttämä, maustama ja pintain vedot ( nakde- ) sekä koristelyy.

Pari tuntiahan näissä meni, muttas sitten jatkelin viellä noin tunteroisen ko opastin toista työntekijää Mansikka-Bicoff -juustokakun teossa alusta loppuun asti.

Toinen "lyhyt" päivä.

Perus-mansikkakakku; gluton, lakton, tulossa seuraavan päivän tilaisuuteen.
Täytin, maustoin, vedin pinnat ja sit huomenissa koriste-kretat ja asettelen kampsikat viellä.
Toisen leipoma kakkupohoja, miun tekemäin tullee olemaan kaikkinensa muutoin.

Britat vadelmalla ja raparperillä: normaali-jauhoiset Britat, täyteet lakton.
Teimmä nyt tämän raparperisen hivenen tavallisuudesta poikkeavalla täytöllä. Teimmä kaksi kerrosta täyttöä ko satuin saamaan Britasta "irti" sen verta taikinamassaa.
Toisen leipomat Britat, täsä miun maustama, täyttö ja koristelyy.

Piti tosiaan olla taasen parin tunnin keikka, muttas venyikin neljään puoleen tuntiin....
Paistoin Bagelit sekä täytin ne eri makuisina: kana, Aura-juusto, feta ja vuohenjuusto.
Sitten irrotin vu´uastansa sen eilisen neuvomani juustokakun sekä palastin ettäs koristelyy sen valmiiksi.
Ja paikan avaamista oli aamuun asiakaspalvelua ohessa.

Pyörimässä kuin puolukkana ja siellä...

Täsä näin "iskuun" laitettuna tämä Mansikka-täytekakku; gluton, lakton.
Ja seuraavan päivän ryhmälle jälleen Kasvis-feta -voileipäkakku; kaupan normaali jauhoiset paahtikset, täyte lakton.
Made by me;

Pikkasen asiakaspalvelua, muttas sitten muutoin neuvoin työkavereitani ( vedin keittiötämme siis ) Skinkkena-suolaisenpiiraan teossa, Uunijuustokakun teossa,vegaanisen Marjapiiraan teossa, Britan täytössä ( jonka sit itse koristelyy ) ja myöskin Mustaviinimarja-suklaamoussekakun täytössä.
Aamuisen muistotilaisuusryhmän valmistelujen, ja palvelemisen jälkeen...

Vähän kuin luppopäivä.

Koristelyy tuon aikaisemmin tänne laittamani Mansikka-täytekakun tilaisuutta varten. Oli yhden naisen 80-vuotis synttärit ne.

Muutoin tein tekeytymään juustokakun mansikalla + mintunmakuisena.
Neuvoin toista tekemään Marjaisen peruspiiraan glutonna, maidotonna.
Ja "käskyttelin" kesäisiä tyttöjä tekemään sitä, tätä sekä tuota, ettäs itsekkin puuhasin kaiken ja laista.

Ja taas mennään!

Ekas´teks´ vedin pinnat Kasvis-feta -voileipäkakulle ( gluton, lakton ), ja siitä kerkesi ennen koristelyy, yksi asiakas yhden palasen itselleen tilata.
Sitten paloittelin ja koristelyy tämän Mansikka-minttu ( After Eight + Marianne ) -juustokakun;

Toisten leipoma kakkupohojaslaissi, miun tekemäin muutoin.

Hedelmätäytekakku; gluton, lakton.
Makuinaan appelsiini, aprikoosi, banaani, mango, guava, passion.
Toisten leipoma kakkupohoja, miun täyttö, maustaminen, pinnat ja koristelyy.
Tähän kakkuun yllensä koristeappelsiinejä leikallessain tuli yhdestä palasta vastaan "Päivän Sydän <3.";

Sacher vadelmalla; gluton, lakton.
Toisten leipoma kakkupohoja, miun maustama, täyttämä ( tein suklaamoussen sisälleen ) ja pinnan teko koristelunsa kera. Suklaan liedellä sulattelin kretan kera ja sitten levitelyy...

Neuvoin ja olin päivän lopussa toisen mukana tekemässä Mustikka-valkosuklaa -juustokakkua.

Päivä jolloin - niin mitä? ... jolloin tein töitä taasen.

Leivoin piiiit-källä ajalla Porkkanakakkua pellillisen koskapa tein sitä lot of asiakaspalvelun lomassa.
Ja ihan engalnninkielitaidollanikin joka nyt on juuri ja juuri auttava "hoono-suomi"-tasoa olevainen. Muttas niin vaine palvelin ja sain palveltua asiakkaat tällä taidollain!
Näinpä tuon Porkkanakakun pohjan kananmuna-sokeri -seos saine aivan taatusti tarpeeksi aikaa vatkautuakseen vaahdoksi kunnolliseksi. Ja kunne pääsin sitten sen kokoon leipomaan ja paistamaan, niin kerkesimpäs paistaa sen mutten sit loppuuna asti tehdä; huomenissa sitten...
Kerkesin kuitenkin valmiiksi kandeerata porkkanaa tämän -kakun ylle laitettavaksi!

Sainen kuin sainenkin kokonaista yhden kakun kasaan:

Perus-Mansikkatäytekakku; gluteeniton, laktoositon.
Toisten leipoma kakkupohoja, miun täyttö, maustaminen, pinnat ja koristelyy.

Kiirettä, kiirettä, kiirettä...

Päivän eka töikseni ( liikkeen avaamisen lisäksi ) vedin reunojensa pinnat ja koristelyyn tämän toisten tekemän Mansikka-suklaamoussekakun; gluton, lakton.

Aikaisemmin tekemäin Porkkanakakku ( sis. ananasta purkillisen ); gluton, maidoton.
Tänään otin tämän käsittelyyn:
Pilkoin palasiksi koko pellillisen ja kussa täytin, niin ennen sitä vedin jokahisen palasensa keskeltä poikittain kahdeksi kerrokseksi.
Täytteekseen teimmä perinteisen tuorejuusto-tomppa -seoksen johka vatkasin mukaan hivenen kasvismargariiniä; täten tästä tuli sit lakton-tarjottava ko mm. tuorejuusto sis. lakton maitoa.
Pinnalleen pursotin tavan lakton-kretaa josta värjäsin puolet keltaisella värillä.
JA sitten viel ripotelyy klandeeraamieni porkkanoiden hippusia yllensä. ( Suomeksi: puhdistin porkkanat, raastoin, keitin, sokeroin ja kuivasin. )
On muuten asiakas menekissä merkitystä esim. tällä, ettäs tarjoaako Porkkanakakkua perinteiseen tapaan tehtynä: levyllinen ja palastettu Porkkanakakku joka on sit päälystettynä perinteisesti tuorejuusto-tompalla vedellen se massa koko pintansa peittäväksi massapinnaksi; VAI tekeekö siihen jotain muuta, esim. tällaista.
Kyl muuten tällainen menee käsistä nopsempaan.

Pikana tiskiin asiakkaille Herukka-kinuski -täytekakku; gluton, olisi lakton muutoin, muttas kaupan kinuski sisältää MAITOA:
Sisältää Musta-, puna- ja valkoviiniherukoita.
Toisten leipoma kakkupohoja, miun tekemäin muutoin.

Kasasin, tekeytymään ahersin, Rocy Road -juustokakun ja kerkesin tehdä myös Raparperisen Uunijuustokakun uuniin sen laittain; toisille jäi sen paistaminen.

Ja tään päivän jälkeen ovat nyt vasemman käden kaikki sormet rystysnivelistään to-del-la kipeät!
En muista et konsa olisi käsien nivelet ollehet näin kipiät ja nuin monesta sormesta yhtä aikaa, Töitten jälkeen.
Eka kerran myöskin vedin Töiden terveystarkastajan käynin lävitse! Pomo on sen tavallaan tehnyt, muttas ko Pomo ei nyt ole paikalla, niin miehän se sitten ja siihen...

Teen TÖITÄ!
Siis ihan tosissani ja alvariinsa. Ihan oikeesti.

Eilisen tekemäin Uunijuustokakun raparperillä; gluton, lakton, palastin valmiiksi.

Rocy Road -juustokakun; normi-jauhot ( ko täytteissään mm. Bicoff-keksit sis. normi-jauhoja ) ja lakton - täänkin palastin palasiksi valmiiksi.

Sitten otin ja täyttelin loput tekemästäin Porkkanakakusta sekä koristelyy ne samalla.

Pomon muksuille tulossa synttärit ja kertoivat haluavansa kakkunsa mauksi mansikan sekä suklaan.
Miehän tein työtä pyydettyä. Gluton ja lakton.
Toisten leipoma kakkupohoja, miun täyttö, mustaminen, pinnat sekä koristelyy.
Pintaansa toivottiin eri värejä sulattain ne toisiinsa. No, en ihan häiveenä tehnyt - teimmä enemmänkin tälläisen tilkkutäkin.

"Viellä on kesää jäljellä." - Sitruunakääretorttu; gluton, lakton.
Made by me.