Poutaheinä

Lintuniemi.

2026-09-22T19:09:54+03:00

Täsä jo muutamia viikkoja olen mieleni sopukoissa alkanut ajattelemaan lähteväni käymään Lintuniemessä jossa muistelen viimotteeksi käyneeni noin vuosi sitten.... jollen sen jälkeen käväissyt joskus täsä välissä siellä Pirpanoihin kera....?
Täsä on ollut paljon "muuttujia" välissä, viimeksi eilen kun oli hyvä sää, todella hyvä sää, oli ns. suvun velvotteita, joiden takia en ole voinut tätä suunitelmaani toteuttaa joten tekemäti sit on ollut - kunneka tänään!
Aamusella seurasin Taivahanrantoja silmä tarkkana: selviäväkö sumut usvaiset ja haihtuvatko pilvet Taivahankannen jonnekkin ääreen maan ja sen taakse?
Pahalta näytti: piti oikein netistä katsella mitä sitä ovat Ilman ja Tieteilijät povanneet. Poutaista iellehen, eilisen jälkeen, ne povasivat jotenka uskoin sen, uskoin tään, ja aloin pakkailla patikointiani varten kamojani kasaan.
Piti ( jälleen ) mitata selkääni ripustavani reppuni paino vaa´an kera ja sehän näytti sellaiset päälle 4kg. Kulkeissain riisuin yllein pukemiani vaattehia ( lopulta ei ollut kuin urheiluliivit yläkropassain ja ulko- sekä alushousut alakropassain sekä kenkkäset jaloissain ) pakaten selkäiseen reppuuni ja arvelisin nottas ei jäänyt paljoa vajaata viittä kiloa silloin kokonaispainonsa, ei.
Menovettä Hepo Hopialle kitaan ja laukkaan käy oi, ratsuni oiva!
Jäi mieleeni: klo.9.02. ( siis minuutilleen jäi mieleeni nyt ) lähdin Mäkitorpaltain. Matkalla pyörähdin ystäväin oven takana jättämässä sinne pienille talonväkeläisille keppihevosia ja tarkalleen klo.10.58 olimma parkissa määränpäässäni. Täten liki kaksi tunteroista matkaan tuohon!
Tuosta sitten käppäilin tämän Lintuniemen ( Karttula ) nokkaan, ollen siellä edellisestä ajasta tunnin kuluttua. Uskomattoman piiiit-kä aika meni ( kameran kera kulkiessani tosin ) siihen noin 1,6km! Jeeru, mihkähän lie hupeloinut tuon ajan?
Paluumatkain suoritin jälleen rannan kivikkoja pitkin ( n.1,8km ) ihan vaikkas siksi et sainen siinä harjaanuttaa tasapainoani hypellessäin kivien päältä toisille, sainen harjoittaa silmä/jalat/kroppa-koordinaatiokykyjäni kun piti arvioidea mikä kivi on päälle astuttava, mikä taasen liian liukas ja mikä sitten olisi syössyt miut järven syleilyyn? Ja sain kulkea järven, veden, äärellä - tärkein aargumentti näistä kaikista.

Menossa, monot kenossa ( Rötkyilijä-tassukat jaloissain ):

"Kurkistus tulevaan." - päivään tähän.

"Elämän matka." - pitkin kelorungon tään...

Kotilanlahden puolelta lävitse Lintuniemen, kohti Lintulahtea.
Alla samaltakohdalta Kotilanlahdelta Lintuniemen edustan Huuhinsaarta johden;

"Piilossa." - tuon piskuisen, kapian kapeikon "harjan" päällä.

.... ihan kohta perillä....
... ja samalta kohdalta katsaus Lintulahden puolella taaksepäin kohti itse pitkulaista Lintuniemeä;

"Suomen syksyinen suvi."

Pe-ril-lä:

Nokalla ja ( alla ) nokalta sit iellehen;

... ettäs nokalta Lintulahtea ja sen taustaisen Leväniemen varteen;

I-ha-na evästauon kohta ja kussa huomasin tään taällaisen ihanuuden sieltä, niin enhän voinut olla hyväksi käyttämäti sitä;

"Leipäpino."

"Back to business.":

"Synergiaa." - yllä ja alla;

"Lämmä."
Sen verta lämmä et kyl usein kopasin käsilläin, nottas tokkopa tuota vesikin lämmä olisi.... jos sitä uimaan ko pyyhkehenkin varuilta viel mukaani otimma... Muttas ei, ei houkuttanut, oli sen verta jo kylmää.

"Mielen rauhaa."
Kyl muuten tämän takia kannatti lähtiä ajelemaan tuonne asti!

"Mitä siitä jälkeen jää..."

"Syyskirje."

"Tie vapauteen."

Parkissa hörppäsin vettä miettien, ettäs minnekkäs nyt? Lähdenkö iellehen suuntaan Suonenjoki, Iisvesi, jne., vahi palajanko "jäljilleni" takaisin?
Takaisin päätin lähtiä Aikaisen-Raudan näytellessä aikaa noin puoli kaksi. Siihen ko laskin paluumatkaani noin pari tuntia lisää.... "...ja jos sittenkin käyn maggaraa kärtsää viel tuossa alkumatkalla... Sehän tarkoittaa, nottas kois sitten jotahin jälkeen kolmen-neljän?"
Poikkesin sitten tosiaan Keihäsjärven lintutornin kupeella notskipaikallaan.
Siellä oli pariskunta joiden tulille sainen mennä eikää tarvinnut omaani alkaa viritellä. Siinä sit istuttihin, rupateltihin ja kävikin ilmi et "sukuahan sitä ollahan"; naisen suku lähtöisin "rajantakaa" samalta kylältä mitä miunkin.
Kotvasen kuluttua paikalle astelivat pariskuntana mies ja nainen jotka tulivat Lintuniemen nokkaan kun mie siellä olin ja evästin. Hekin sinne evästaukoaan asettuivat pitämään ja sanasemme siinä sitten silloinkin vaihdoimme kuten sitten tuolla Keihäsjärvelläkin.
Olipas kiva jutella kahden pariskunnan kera. Juttu luisti ja aika kului. Näiden "sukuselvitysten" lisäksi näin iäkkäämpinä meidän kaikkien ollen, tuli juteltua sairaudet ( ylläri-ylläri ko vanhoja jo ollahan!? ), kuolemat, sukupolvet; omamme on se seuraava sukupolvi joka tältä Tellukselta lähtee, jne., jne..
Niin ja ko mie istuin tämän ekan pariskunnan kera siellä sekä saapuivat nämä toiset ihmiset, niin mehän moikattiin toisiamme kuin konsa tuttuja jo olisimme: "No, muttas hei! Olette lähteneet sitten." "Joo, eikös me sovittu, että sitten täällä nähdään." Jne.. Ihania ihmisiä!
Takaisin kois aikas tasan tarkkaan Aika-Rauden nakutellessa neljää.

Viikon lopetusta.

2026-09-20T20:59:47+03:00

"Laiska se töitään luettelee.", muttas siltikin pakisen tähän nyt näin mitä mm. tänään olemma saanut aikaseksi.

Nukuin piiiiit-kään tämän aamun. En muistakkaan kospo olisin näin pitkään vetänyt jonkin aamun! Noin seitsemän... ei kun kahdeksatta mennessä nousin vasta ylös!
No, yön valvoin puolen yön jälkeen asti ko tölläsin tuosta Töllöttimestä yhtä elokuvaa... Sillä sitten venytin aamuain. Olisin ollut valmis ylösnousuun jo ennen kuutta, muttas päätin vaine kylkeäin käänellä ja olla öllötellä sänkyin pohojalla; siksipä sitten ylös vasta myöhä.
Aamutoimet ja sit toimehen päivän tään ollehen:
Parsin vanhaa kerrastoani; sen polvien reikiä umpeen. Pesaisin Hepo Hopiain muovi/jalkatilamatot ja imuroin sit muuten sen sisuksia.
Tein, paistoin ja hivenen söin myöskin, eilen saamistain Kanttarelleistä piirahan Kaikettomalla pohojalla. Palaset siitä veimmä tuonne entisille naapureillenikin maistaa...
Ja sitten kunne katsoin et olisi päivän tämän Tuuli Tuittupäinen puhkunut ja puhaltanut tarpeheksi asti jottas tienoot suht´ kuivaksi olisi saanut, niin suorin - Sinikkaan!
Ihan vaine itsellein ja nyt sit suoraan syöntiin. Olisinkohan sellaiset kolmisen litraa poiminut.
Mietin siellä, ettäs olen poimija kaikkien marjojen sellainen joka ei poimiessaan konsa syö niitä poimittavia marjoja, muttas sitten, kuten nytkin, kävin ihan varta vasten poimimassa pakkaseeni laittamieni lisäksi lisä-marjoja joita syön ns. suoriltansa vaine.

Evähät mukana, yksi tauko välleen pitäin.
Sen verta olivat nyt jo pehemenneet marjat Sinikoiden, nottas tään häätyi sit olla miun tään vuoden vika kerta Sinikassa. Ei niitä ole enää kiva poimia ko melkein jo enempi liiskaa ko ehyenä saapi.

Sinikat kotio, kamera kätehen ja kuvaamaan Aurinkoisen maille menoa:

"Illan kuikku."

"Kotona."

"Tyven."

"Kaikki hyvin."

Ja sitten viel tuon kuvausreissuin jälkehen päivän tään mittaan kasvattamastain Kaikettomasta taikinajuurellisesta taikinasta leipoen sekä paistain pieneksi palaseksi Sämpylä-Pämpylät;

Näin päivä yksi taasen elämästäin tästä taakse mennyt on.
Ihan hyvä päivä vaikkas ehken se hivenen toisin meni mitä kaavailin.... Kaavailin ompelutöitäni tekeväni sekä seinäin piirostain hivenen iellehe jouduttaa... muttas ei mitä. Hyvä näin, ihan hyvä.

Ei se vauhti, vaan se matka!

2026-09-16T09:12:00+03:00

24/-muksuni kävi päivän tykönäin.
Heti tultuaan tyköni ja sitten hivenen ennen poies lähtöään käväistiin steppailemassa. Ensin tunteroinen ja noin himpun päälle kolme kilometriä! Toisella kertaa 45min ja n.2,6km!

Ei kiirusta, ei hoppua, taivastelu kävelyä - joka nyt sit miulle passaa hyvin ko opettelen jälleen kävelemään silleen aikuisten oikiasti; askel kerrallansa ja oikiaoppisesti askeltain.
Muttas ettäs nuin piiiiiit-kät matkat ja kävelellen 24/7-muksuni miun! Wau!
Onkin tätä harjoiteltu jo useammen vuoden ajan. Hän hänen kotonaan mm. henk.koht.av. kera kuin myöskin sit pikku hiljaa miun kera miun tykönäin käydessään.

Sie Armas Lukijain miun, tämän 24/7-muksuin varmahan tiedät ja muistaa: mitä olen hänestä pakissut hänen pienenä lasna olostansa, yleensäkin kaikkinaisesta liikkumisesta hänen kera silloin ja välleen nyttemminkin. Kun näihin kertomiini viel kerron hänellä olleen vauvasta lähtien normaalit lastenrattaat, sitten erikoisrattaat ja rattaista niistä uloskasvettuuan viellä pyörätuolit kiinnipitovöineen, niin...
( Nämä rattaat ja pyörätuolit siksi ettei hän kipaseisi nopsaan sinne minne haluaa vaan pysyisi meidän toisten mukana yhdessä kulkiessamme, vyöt siksi, että hän pysyisi paikoillansa kyseisissä menopeleissä - kuin myöskin autoissa oli erilliset lisäasento/tukivyöt turvavöiden lisäksi - ja kyseiset kulkuvälineet sitten siksi, etten mie jaksanut, eivät voimani riittäneet silloistakaan voimillansa vastaan laittavaa lastani kantaa, ohjata, "sitoa", paikoillensa ja mukaamme.
Fyysisesti täysin omin avuin kulkemaan kykenevä ihminen vauvasta lähtien, täysin puhumaton, noin 3v. tasoinen toisissa asioissa, toisissa sitten kehittyneempi, nyt yli 30v., 24/7 vahdittava, ohjattava, opastettava, katsettava, huollettava, yms., ihminen. )
- onpahan jo piiiiiiiiiit-källe siitä tultu ja päästy!
Tietty vahdittava on kävelyteillä ettei autojen eteen pörhällä, syrjäisimmillä poluilla ettei esim. vesistöihin juokse, jne., muttas et hänen kera voi ja pystyy näin taistelemati, mitenkään kiini pitäin rajoittamati tahi ei edes ain käsi kädessäkään kulkemalle kulkia, niin - WAU!

Arvatkaas KUKA on sankkevan ylpiä!

Aamuiset hetket usvaiset.

2026-09-14T08:58:00+03:00

Tällä hetkellä, näillä leveleillä, tämän vuoden, tämän vuodenajan tiemeellä on harvinaista, ettäs aamuinen alku ( saati sit koko päivä ) on näin Aurinko Armahan valaisema ko mitä tänä pänä on ollut.
Tänään nämä ilmaisetsfäärit olivat sit myöskin yöllisen kosteuden sekä aikas kylmän olo sekä tilan johdosta usvaa täynänsä - kuten ain näin syssyn tullen yleensä aamuiset ajat ovat.
Rauhassain teimmä aamutoimeni katsastain ain välleen tämän tupakeittiöni panoraama-akkunasta ulos: "Oi, ko on kaunista. Katso noin se muuttuu, kuin luokseen kutsoisi..." "En taida mennä - menenkö? No, en mene."
Kävin taistoa mielessäin kunne periksi annoin ja läksin mirs-marssimahan.

"Sylissä usvan utuisen." - yllä ja alla;

"Even aamu aikainen."

"Aamu-uinille?"

"Mittatikut."

"Aamuongella."

"Mennään pohjoiseen."

Heijaste?
Oi, Armas Lukijain miun, kerro sie miulle mik´ olikaan tämä välke päällä vesien näiden joka usvain keskellä välkehti ja peilasi tuohon oikiaan laitaansa spektrin värit?

"Hälvenee."

"Timangi." - yllä ja alla;

... ja nuin sitä tuli tehtyä piskuinen happihyppely aamuun tähän.
Harmitus mukana siitä etten kykene entiseen tapaan maihin laskemaan ja sieltä ylös takaisin nousemaan, näiden nykyistennivelieni olo ja tilojen takia...

Puolukkapiiras.

2026-09-13T18:02:00+03:00

Maidoton, gluton, munaton, soijaton/palkokasviton, hiivaton, pähkinätön, jne.
Sis. 0,5dl tummaa ruokosokeria jonka kyl voi jättää poieskin.

Piiraan pohoja.
5dl jauhoja ( mie käytin nyt 3dl tummaa- ja 2dl vaalijaa jauhoseosta )
3tl leivinjauhetta
1tl kaardemummaa
1tl ( Caylonin ) -kanelia
5dl vettä tahi haluamaasi nestettä
n. 75g leivontakasvisrasvaa sulatettuna ( tahi noin 0,5dl kasvisruokaöljyä )
muutama kourallinen puolukoita

+ muutamat kouralliset puolukkaa piirahan ylle

Muruseos päälimmäiseksi piiraaseen.
1dl jauhoja
0,5dl käyttämääsi sokeria ( mie käytin tosiaan ruokosokeria tummana, muttas tään sokrun voi jättää kyl kokonaan poies )
1tl leivinjauhetta
50g leivontakasvisrasvaa sulatettuna

- Sekoita kuivat ainekset sekaisin keskenään.
- Lisää kuiviin ainekswiin pari desiä vettä... sekoita käsin kapustalla sekaisin...
- Lisää vettä, sulaa rasvaa... sekoita lisää.
- Lisää kaik´ loput nesteet sekä puolukatkin, ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
- Kaada taikina piirasvuokaasi ( noin 24-26cm ) jossa on leivinpapru jo paikallansa.
- Ripotelyy puolukoita taikinamassan ylle;

- Sulata muruseoksen leivontarasva ja sekoita siihen kuiva-aineet sekaansa.
- Sekoita muruseos ja ripotelyy se käsin piiraasi pintaan.

- Paista +180´C kunne piiraasi on valmis;

Syö verekseltään tältäänsä, tahi jonkin maitotuoteen ( kreta ) tahi maitotuotteita korvaavan aineksen kera, tahi miten vaine. Tahi pakasta pähan päivän varalle pakkaseen.
Piiraaseen käyvät yhtä hyvin muutkin marjat, kaik hedelmät, pähkinät, jne..

Hajatelmia 71.

2026-09-13T17:42:00+03:00

Murhaaja omin pienin kätösineni.

( miun hedelmä/banaani/kukkaiskärpäsansa )

Olen katsellut kuin taloyhtiön bioskaan ei tule kuin joku hassu bio-pussillinen biojätettä. Ei siellä ole kuin ns. yksi-kaksi pussillista ain ko omani sinne nakkaan.
Mietin miksi ei?
Eivätkö ihmiset syö mitään eloperäistä siten, että niistä jäisi biojätettä?
Eivätkö ihmiset tuuppaa syödä mitään hedelmiä; kuori- ja karo-jätteitä? Eivät vihanneksia; kuori, kanta-, yms. jätteitä?
Mitäs he sitten syövät?
Vahi syövätkö kuitenkin, muttas laittavakin kaiken tavan sekajätteiden sekaan; eivät lajittele - miksi näin kun on olemassa lajitteluroskikset jokahiselle "laadulle" taloyhtiön omastatakaa?
No, olisiko syynä se, ettäs vasiten näin syksyisin tulee talouteen, huushollien sisälle, "kutsumattomia vieraita" kaiken eloperäisen jätteen saattelemana?
Välttelevätkö ihmiset näitä siivekkäitä kantamalla kaiken sekajätteisiin?

Elän - haluan nähdä!

( kuva tää lainattu netistä )

Tästä asunnostain on suora yhteys noin vajaan 10m päähän entiseen taloyhtiööni ja sen pihan kahden rivitalon asuntojen olohuoneiden seunustoille kera akkunoidensa ( ei siis makkareihin, ns. yksityisempään huoneeseen ).
Samaten jos kuljen tämän nykyisen taloyhtiön pihanmaata pitkin ohitse toisten asuntojen, tahi takaa tuolta kauempaa kävelytietä pitkin, niin tämän taloyhtiön huoneistojen akkunat näen.
Jokahinen huusholli jotain harvaa yksittäistä sattumakertaa lukuunottamati, pitää kaikki, siis KAIKKI kaihtimensa yötä-päivää kiinni!
Ymmärrän jos ihmiset kesäheltaillä sulkevat aurinkoisen lämmön ulkopuolelle asunnostansa - kyllä.
Jos ihmiset eivät pidä verhoja vaan korvaavat ne kaihtimilla - no, eikös kaihtimia ( tahi verhoja ) voisi silti pitää auki aina päiväsaikaan? Itse ainakin pidän niin verhot ko kaihtimet auki jokaisesta huoneestani!
Mikä siinä on, että ihmiset haluavat sulkeutua neljän seinän sisälle, eivät nähdä ulkomaailmaa, eivät HENGITTÄÄ?
Ok - yksityisyys. Kyllä.
On kuitenkin jo tämä n.10m sen verta pitkä matka ettei toisten sisälle siitä matkasta näe jos et sitten ota vasiten kyylaukseskesi avuksi kännykkäsi/kamerasi suurentavaa linssiä, kiikaria, tähtäintä, tahi jotahin muuta suurentavaa odjektia.
Eikää normaalit ihmiset, normaalioloissa, yms. todellakaan kuiki vasiten toisten huusholleihin! En miekään.
Enkää pelkää sitä et jos joku nyt ohitse asuntoni kulkiessaan sattuu vilkaisemaan kotini suuntaan; kaihtimet ja verhot tosiaan auki aina ko ei vaine ole pimiää.

Koti-kuntoon.

( kaffeetaukoa pitämässä )

Eilen, juurikin eilennä siivosin mie tään Mäkitorpan läpeensä. Ei siinä mitä et siivosin; siivotaanhan sitä muutoinkin silloin ja tällöin, muttas ko mie ja yhtenä päivänä KOKONAAN, koko omain asumuksein, niin se on historiaa SUURTA!
Tätä tällaista en ole tehnyt koko-nais´muistiin piiiiiiit-kään aikaan!
Ihan häätyi muistella esim. Humisevanharjun siivouksiakin: sieltä lähdin helmikuulle poies ja siellä en kyl viime aikoina siivonut sitä koko asuntoa ( yli 60m2´) päivässä. Sitten muutto tänne Mäkitorpalle ja täällä oli jatkuvaan päivittäisiä siivouksia muuton tiimoilta, remppojen tiimoilta, jne. et en silloinkaan siivonut koko asuntoa - enkä olisi kyennytkään koskapa...
Maaliskuussa kuljin kaksin kepakoin josko sitäkään aina. Nestettä tyhjättiin, kortisonia piikitettiin, jne..
Tuosta maaliskuusta pikku hiljaa olemma nyt tullut omin avuin ylös päin.
Viime viikolla luovutin jo kumpaisenkin kepakon poies!
Viime endinä kapusin yhden kansallismaiseman useat, useat, kymmenet portaat ylös ja alas VUOROTAHTIA astellen! Tätäkään ko en ole tehnyt sitten tuon alkuvuoden; vuorotahtia portaita ja useita viellä peräjälkeen. Toki askelluksissa meni ain askeleellaan jokunen sekenti enempi ko normaali kuntoisella/toimivalla ihmisellä, muttas kuiteskin - MIE ja VUOROTAHTIA!
Sainen vosekittua lattiat mattoin puisteluineen, lattiat kontaten luututen. Suihkutilan seinät jynssäsin, lattiat vosekin, lattiakaivot kaivelin, jne. Pölyt kaikki ja alta pyyhin. Ja vieläpä oli puhtia käväistä kävelylläkin sen jälkeen ja tuolla kävellessä pohdinkin:
"Minkähän edessä tää tällainen? Tällainen vointi ja tila, ettäs kykenin siivuamaan sekä viel sit tassuttelemaan?"
Tuli aamu tämä tään aamuinen ja mie - kävelin ns. kaksinkerroin ko selkäin prakasi yön aikana!
Tään päivän olen hissutellut. Jumppasin aamusella, äskettäin käväisin tassuttelemassa.
Jospa se tästä. Koti kuntoon ja kotikuntoon itsekkin.
Kyllä elämä on kummaa.

Mietteitä ehtoon-ko?

2026-09-11T08:39:00+03:00

Joskus vuonna 2013 olen kirjannut:
"Ihmiset eläkää kuin viimeistä päivää
- sillä et koskaan tiedä mikä on viimeinen päiväsi!
Vielä tästä maanmatonenkin nousee ja aloittaa elämisen:
jätän vain paskavanan jälkeeni uusia käytäviä kaivaessani ja
tietäni maanpinnalle etsiessäni.
Laitan siis tosi haisevasti tuulemaan!
Vituttaa vain... siitä tää purkaus."; ja nyt juuri huomasin, et oli muuten puolisoin kuoleman jälkeistä olo ja tilaa tuolloin tuo.

Nyt ovat tunnelmain hivenen erilaiset:
"Aivan todellakin eläkeelle, ei normi-ihmiseksi!
Nivelvaivat ja nyt jo muistisairaskin?
Piirtelin sen mitä pystyin kunne lyijykynän päästä lyijy tylsyi piirtämättömäksi.
Etsin teroitinta. Tiesin, MUISTIN, sen seinäpiirostain keväällä aloittaessain ostanneeni, muttas..
Ei misään, ei sit misään, vaik tasan tiedän itseni, et se on sekä löytyisi todellakin vain yhdestä paikasta tään kattoin alta - ei mistään muusta kohtaa. Kävin tuon kohdan kaksikin! kertaa lävitse löytämäti sitä sieltä.
Nyt menin piirokseni ohitse, astelin kamariini päin ja ka, simmuin lattianrajaan alas luodessain: siinähän tuo oli, ja on ollut koko ajan, tään päivänkin ko piirtelin nokkain kiini pitäin tuossa seinässä - teroittimeni.
Luotisuoran painona langan päässä, piirokselleni tuolle."

Muistan kun Sukumme Mummo istu viiimeisinä aikoinaan paikallansa, vain paikallansa, ja oli vain.
Ajattelin tuolloin tuota, että miten ihminen kykenee vain olemaan paikallansa ja olla tekemäti mitään - Mummo tuo oli tuolloin jättänyt poies ( ei enää kyennyt, ei osannut ) neulomisetkin eikää enää oikein osanut mitään lukeakkaan siten et olisi esim. lehtiä selaillut ja niistä artikkeleja lukenut.
Nyt huomaan itseni tekevän, etenkin ehtoisin, samaa!
Muutin tähän pienempään asuntoon, noin 20m2 pienempi kuin Humisevaharju, juurikin sillä, nottas pärjäisin tämän kera. Kykenisin itse tämän hoitamaan, siivoamaan, ylläpitämään ( myöskin taloudellisesti, kuin fyysisestikin ) ja muutoinkin elämään tässä. Ei olisi niin paljon touhua kaikkinensa.
Nyt ovat Työt kesän aikaiset loppu ja olen huomannut kuin olen tullut laiskaksi. Tai näin miusta itsestäni ainakin tuntuu - et olen laiskistunut sillä en tee paljoa mitään! Ennemmin vaikka istua nakotan, olen vaine ja ajattelen, et tuon ja tuon voisi tehdä - mutten taidakkaan...
Herää kysymyksiä miksi näin? Olenko todella tullut laiskaksi?
Vahi onko vaine, niin ettäs olen "antanut periksi" olemiselle vaine; miekin olen sen jo oppinut - olemaan vaine. ( Siis näin yli kymmenen vuotta sen jälkeen kun puolisoni kuoli ja kuin hän silloin eläissään miulle kertoi kerta toisensa jälkeen: "Voisit välillä olla vain. Kyllä ne työt siinä odottavat, ei ne katoa minnekkään. Ole vain välleen.". )
Tahi onko miusta tullut vanha? Olenko jotenkin antanut iälleni, olemukselleni, periksi, myötä, tms., siten, ettäs suvaitsen tään tällaisen tekemättömyyden kohdalleni? Ajattelenko ns. tiedostamati, tunnenko sisimmässäni, odotanko ikään tähän jo kuuluvaksi, ettäs ihminen voi jo olla vain tekemäti mitään? Ei tarvitse aina tehdä, touhuta, suorittaa jotahin, saada aikaseksi jotahin, tehdä valmiiksi jotahin, voi vaine olla ja - niin, olla vaina?

Samaan aikaan mietin, ettäs ei kait, ei suinkaan?
Onko muka tää tällainen ikä ( alle virallisen eläkeikäni ) muka sellainen pykälä joka antaa ihmiselle luvan laiskotella, olla vaine? Vahi vetoanko jotenkin tähän ikään ja nyt sitten eläkkeelle siirtymiseeni, nottas kun miulla on lupa olla vaine nyt?
Voisinhan heittäytyä kokonansa Oloneuvoksettareksi tekemäti enää päivääkään Töitä; niin miksikäs sitä sitten tekisin muutoinkaan hommia missään, kotonanikaan? Onhan yleisenä tietona ja ihmisillä käsityksenä, ettäs "Eläkelläiset ne vain ovat, nauttivat elämästä ( joka tarkoittaa monelle ihmiselle olemista vaine, olla tekemäti töitä/mitään ) ja tekevät sit jotahin jos haluavat ja jos huvittaa.".
Toki toiset jatkavat eläkkeelläkin ollen töitänsä, ja ovat vasiten silloin viel kiireisempiä ko töissä ollessaan, työikäisinä ollessansa.... Miksen mie sitten olisi yksi heistä? Mikä aiheuttaa tään tällaisen tekemättömyyden nyt kohdallani?
Pohdin: "Olen tehnyt tähän astisen ikäni töitä jatkuvaan, touhunut ain jotahin, ollut kuin se kuuluisa "Aropupu" tahi Durasell-pupu, olemati, osaamatta olla, paikollain." "Olisiko se nyt sitten miun aikani rauhoittua, olla, ottaa aikaa itselleni. Pysähtyä, kuulostella - ja antaa periksi, iällekkin....?"

Kauhistuttaa tuon "antaa periksi iälle" sanominen.
Jeeru, mille iälle?
Kun mietin omaa ikääni versus äitini, mummoni ( tästä olemma pakissut aikaisemminkin siulle oi, Armas Lukijain miun ), niin hehän olivat tässä iässään jo vanhoja. Aivan mummoiksi luokiteltavia ja siihen aikaan -ko jo eläkelläisiä laillisestikin? Nykymaailmassamme ko ne nuo eläkeiät kapuavat koko ajan korkeammalle ja korkeammalle....
He käyttäytyivät kuin mummot, he pukeutuivat kuin mummot, heillä oli mummojen permanentatut, tosi säkkärät, kampaukset papiljoteiilla ain saunan jälkeen laineille laitettuina.
Kun taasen nykyaikana tässä iässä tosiaan ollaan ja oltaisiin viel aivan täysin töissä - mie nyt en enää...
Sen mitä töistä kerkeäisi, niin sit touhuttaisiin kaikkea muuta: omakotitalon ylläpitoa, jälkipolvien kaitsemista, maatilan/tontin touhuja tehden, yms.. Ei niitä paplareita, ei mummo-mekkoja, vaarin henkseleitä. Jälkipolvia kaitsien sit niissä vapaa-aikoina joita sit sattuu jäämään väliin omien touhujen; aikataulutettua elämää viel tässä iässäkin.
Mie. Ei tonttia omaa, ei tiluksia. Ei isoa asuntoa. Ei niitä mummon permiksiä - rastat. Ei mummo-vaatteita, eikä toivottavasti tulekkaan vaik olenkin huomannut pikku hiljaa pyrkiväni yhä mukavampiin vaatetuksiin itselleni kun ja koska tuota itäistä leveyttä, läntistä laajuutta, alkaa kertymään vaik mitä tekisin sen estämiseksi - eikää liikunta kiinosta pätkänkään vertaa! Ei pakollista työtä vaikkas Töissä pyrinkin viel käymään jos vaine kuntoni periksi antaa...
Niin miten, mistä kohtaa, kuinka, ja miksi, iälle miun sit pitäisi periksi antaa?
Miksi miun häätyisi heittäytyä laiskaksi ikäni takia, ikäni puolesta?
Eikös tämä ikä ole ( kuten äsken mainitsin ) ikä jolloin pitäisi alkaa ne kaiken maailman reissaamiset, kaikkinainen harrastuksien haaliminen ja harrastaminen? Erilaisiin eläkelläisryhmiin, yms. ryhmiin osallistumiset ja vähintäänkin sen seitsemän sortin "kissain ristijäiset"? Pitäisi tehdä toteen "ei vierivä kivi sammaloidu"-sanonta eikä alkaa kaivamaan itselleni kuoppaa omaa, ei asettua aloilleni, ei kalkkeutua, muuttua muumioksi, hautaa kaivaa kupeilleni, ei ennakoida elämänsä ehtooota?

Tiedän kyllä, jottas kaikki riippuu ihmisestä itsestään.
"Ei kukaan tule ovelta hakemaan" ( paitsi puolisoin tuli miun ovelleni miuta hakemaan ja meidän suhteemme, tutustumisemme, alkoi siitä! ) vaan ihmisen pitää itse aktivoitua siihen mitä haluaa!
Haluanko eläkelläis´ryhmiin? En.
Haluanko liikuntaryhmiin? En varsinkaan niihin!
Haluanko jotahin uutta harrastusta? Mitä? No - en välttis...
Haluanko alkaa matkustamaan? Kyllä, kiitos, muttas.... Matti Kukkaroinen ei halua!
Haluanko touhuta kotonain? Mitä tässä tänne voi enää tehdä? Olenhan tehnyt/teetättänyt kaik sellaiset tähän jo, mitkä ovat olleet välttämättömyydet, jottas tämä olisi kotini ja täsä voisi asuastaa.
Haluanko - mitä? Mitä on sellaista jota en nyt täsä elämänvaiheessani itse näe? Jääkö jotahin miulta huomaamati?

Vahi - pitäisikö miun sitten vaine osata olla vain?

Reissaaja-Lissi, Glotlantti: 6./6.

2026-08-31T17:35:01+03:00

"... laiva merta kyntää..."; jonkun laulun sanoja lainaten kun aamun valkenevan kera merenkantta pitkin edettiin kohti Suomemme maata ja Helsinkiä. Lähdimme matkalle tälle Turusta ja saavuimme Helsinkiin.
Herätessäin aamuun tuohon huomasin menneeni maate lähestyessämme Suomemme merialuetta ja Ahvenanmaata, heränneeni taasen Hangon paikkeilla.

Ensimmäinen tavoitteeni oli lähteä tervehtimään Aurinkoista ja toivoa, ettäs sen Taivahankannen rantamilta tavoittaisin?
Tavoitinhan mie, muttas aikas utuisissa ja pilvisissä merkeissä:

Hivenen pettyneenä moiseen "roiskeeseen" tassuttelin sisälle;

.... saanen hokasta ettei ketään, ei misään, vaine mie Mummeli yksinäin rauhassain steppailemassa...
Paitsi he!
Nämä kaverukset oli aseteltu sen lelukaupan ovelle josta sen "limlelun" ostin, katselemaan yöllisen kävelykadun vilseketä ja sen hiljaista eloa näin aamulla;

"Yövartiossa."

Ihana oli katsella tätä värien loistetta ja näiden vaihtuvaisuutta erilaisin valorytmein...

"Katso tuota peiliä, sen pakotettua pintaa!"
"Ja katso - tuota usvarintamaa joka taivahanrannalta meitä kohti vyöryy!";

"... tai siis me sukellamme sen sekaan...."

Usvaseinämän lannistaman sisälle laivaan taasen ja kunne aikani kutvailin hytissäin yritimmä uudelleen kansille noille. Hyvä kun menin sillä mikä ilotulitus alkoikaan kera Aurinkoisen ja tyvenen meren!

Paarpuurin paistetta...

... kokan kukoistutta lävitse katetun kävelysillan lasien ja...

... tyyrpuuurin tykitystä täysinäistä.
Ja tämä kaikki "vain miulle" sillä ei edelleenkään ketään, ei missään!

"Yksinäinen."

Kännykälläin räppäsin alla olevaisen kuvani yökerhon lasiakkunaseinän lävitse ulappaan rauhaisaan jonka horisontista katseeni tavoitti edelleämme matkaavan laivan tuon joka juuri äskettäin oli rinnallamme ( yllä ).
( Linja-autossamme sainen kuulla, ettäs tuo kyseinen laiva oli päässyt lähtemään satamastamme Tukholmasta reilusti myöhässä aikataulustaan ko sikäläisen Elokapinan jäsenet olivat kiivenneet sen piippuihin banderollejaan heiluttelemaan.
Muutoinhan kyseisen aluksen lähtöaika oli sieltä satamasta tunnin jälkeen meidän laimamme tään!
Eli aikas haipakkaa pisteli seilaten tuo alus ko sai sittemmin meidät kiinni ja jopa nuin elellemme sit ehättäytyi! )

Tässä "laivan kokassa" yökerhon edessä aamukaffeetain hörpätessä olimma niin ikään pitkän tovisen aivan yksin, kunne sitten aikain kuluttua sinne "eksyi" toisiakin ihmisiä, mm. aamupalaansa mukaanaan kantain ja siellä niitä evästäin.
Itse olin aamuisen kaffeeni jo hörpännyt ja sen tiimeiltä sitten mielessäin askastelin:
"Kapffi 3,8e normi kokoisena. Meillä Töissä perinteinen kaffeekupillinen kaffia 2,8e ja iso nykyajan mukillinen 3,8e.
Nykyään tuolla määrällä ja summalla saa tarjouksessa ollen noin 1/2 paketillista kaffia kaffijauhoina!
Entisellä markka-rahalla 1paketin kun oli 10mk/kolme pakettia.
Ja jos taasen 3,8e muutettaisiin markoiksi, niin sehän olisi noin 23 markkaa jolla sitten tarjouksessa ollen olisi ennen saanut 6pkt kattia kaffijauhoina!"

Matkalla kotio.

Matkalla tuolla yhden taukopaikkamme vessan vessakopin vaatenaula: ei kaksinen vaan yksinen. Ei mitään "Alienia" tahi muutakaan, vaine tappi yksinäinen;

"Olisipa kiva palata kotio ko olisi joku joka kotio vuottaisi, joku jonka tykö mennä - kuten oli taka vuosina George."

"Ihminen kulkee tavallaan, maapallo pyörii radallaan..."
Ns. viikkosen ( viisi päivää ) poissa "maisemista", osin tästä Maailmastamme Avaraisesta, Telluksestamme pyöriväisestä: "aivot narikassa", nettimaailman ulottumattomissa ( oman netti-osaamattomuuteni takia ), lehtilööppejä vieraskielisiä ymmärtämättömänä - ulkona kaikesta.
"Juuri saamamme tiedon mukaan...": kuuntelin paluumatkallamme bussin radiostamme ja mietin, ettäs reagoiko siihen kerrottuuun uutiseen matkalaisistamme kukaan toinen kuin mie?; Norjassa on kuningas Harald kuollut ja nyt on siellä sitten kuninkaana Haakon.
Samoin huomasin aamiaispöytämme puheiden perusteella etteivät ainakaan useimmat ihmisten tään reissumme ryhmästä tietäneet mitään Nepalissa tapahtuneesta tulvatuhoista jossa oli -ko Kiinan puolella jostahin jäätiköstä irronut palasia alas noin kilometsin päähän ja siellä sitten saanut aikaseksi alun isolle vesi-muta-maa-aines -tsunamille kanjoneita, vuorisolia, pitkin JA tuo "vuoksi" on sitten huuhtonut mukaansa ja hukuttanut kyliä pitkinen matkojen matkalta sieltä.
eivät he tieneet siitäkään, että josain päin maailmaa oli kait jonkin lentokoneen katosta palanen irronnut korkeuksissa lentäissä poies ja sen myötä sitten yhden lentoemännänkin...
Mie nämä hoksin niistä pätkittäisistä hetkistä kun nettini sainen toimimaan vaikken misään uutissivustoilla roikukkaaan netissä käydessäin. Ja vaikken tosiaan mitään lööppejä lehtien ymmärrä niiden vieraskielisyyksien takia.
Toki lukea niitä voin ja osaan kirjain kirjaimeltaan, muttas toinen juttu on sitten sen lukemansa ymmärtäminen!
ELI uutispimennossa kaikki ja alla, poissa Suomesta, kotoa muttas siltikin "Maailma pyörii radallaan, ihminen kulkee tavallaan".

Loppuin lopuksi - kiitos tästä netti-matkaseurastasi Armas Lukijain miun. Kiitos kun kävit reissullain tällä kanssani näin netin kautta.
Mieluummin mie Suomemme maassa reissaan iellehen, kuin tuonne maailmalle kulkemaan lähden.
Ja - mieli halajaa Luovolle yhä vaikkas sieltä nyt olenkin pysytellyt poissa osiksi aivan tarkoituksellakin.

Reissaaja-Lissi, Glotlantti: 5./6.

2026-08-31T16:00:02+03:00

Lähtökuopissa - ei kun lähdössä jo. Aika-Rauta jotahin... olikohan noin vartin yli kuuden.

"Hyvää säätä."

Laivaa tulevaa vuottaissa.

"Miksi laivarannassa, missä vaine laivarannassa, häätyy olla kauan ennen laivan lähtöä paikalla?"
"Koska ihmisiä tulee paljon samaan laivaan ja kaikkien täytyy olla laivassa ennen sen lähtöä ulapalle.
Näin saadaan kaikki saapumaan äärelleen ajoissa, ennen lähtöään, "suntin suulle" ja sitten kunne lähtee "pakattua" kaikki laivaan."
"Miksi pitää kiemurella käytävältä, kulkureitiltä, toiselle, miksei suoraan jotahin ramppia pitkin laivaan?"
"Näin saadaan paikalle tullut isompi määrä ihmisiä jaettua kulkunopeuksiensa mukaan pikku hiljaa purkautumaan, menemään, laivan uumeniin. "
"No, mitä olisi jos olisi yksi ramppi ( esim. maatasolta laivaan eikää "taivaista", sisään -malli ) ja ihmisillä tieto sekä käsky saapua laivaan VIIMEISTÄÄN aikaan se-ja-se, niin eikös sekin onnaisi? Ja laivassa portit nuo auki esim. jo tuntia ennen niin et ihmiset voisivat kulkia olalla ajallaan, astella laivaan ennen sen lähtöä?"
"Ei tarvitseisi tulla tunteja ennen istuskelemaan ja odottelemaan vaan kukin kulkisi ajallaan rantaan ennen laivan lähtöä nousten siitä sit laivaan sekä siellä laivalla vuottaisi kunne se vihon viimeinen mukaan lippunsa varannut ( ja ajoissa satamaan tullut! ) matkustavainen tulisi sekä tietenkin laiva todellisella lähtöajallaan irtoaisi satamasta seilaamaan.
Tietty: joka ei saapuisi tuohon ajallaan, niin hän sitten jäisi automaattisesti tuolloinklin, kuten nykyäänkin, matkasta poies!"

"Hyvä paikka Gotlantti. Voisin kuvitella asuvani täällä.
Kieli tekisi vaikeuksia ainakin ensi alkuun, muttas muutoin kyllä.
Olisi paikkoja joita kierellä, joissa kulkea.
Kertomiensa mukaan aikas usein, aika hyvät säät.
Olisin "eristyksissä" maailmasta olevaisesta."
Ei sitä rikollisuuttakaan paljoa - paljon turisteja tosin...
Ei isoja petoeläimiä; ei niistä pelkoa kun metsissään ja rantamillaan samoaisi.
Omat lääkärit, sairaala saarella.
Poliisit paikkakunnalla, saarella.
On posteja, kauppoja, apteekkeja, jne..
Oma jätejärjestelmä; kiinteät- ja viemäristötkit.
On kaikki infrastruktuuin jutut eikä tarvitseisi mantereelle niitä tarvittaissa lähtiä hakemaan.
On kouluja ja ihan yliopisto-opiskeluakin voisi lukea täältä käsin."

"Mietiskelin omatoimimatkaa tänne.
Varaisin matkat, auton perille. Majapaikka yhdestä kohdasta tahi sitten ain kiertäin saarta ja sitä mukaan eri majapaikat eri kohdilta."

Visby - Nynäsham.

Autuutta, aavaa avaraa ja hiljaista.

En konsa, en ikinä, silloin kun merillä olemma matkannut, ole ollut näin tyvennä merellä matkalla!
Ei sen puoleen, meidän bussikuskimmekin totesi laivalla aamiaisella samassa pöydässä syödessämme ettei hänkään, mmm. monesti Gotlannissa käyneenä, ole konsa näiin tyvennä matkannut!

"Kaukaisuudesta tullehet.">

"Päivän Sydän <3." - päällä kävelykannen.

"Si-ni-nen."

Maissa, mantereella, "på Stokholm.

Matkalta satamasta Tukholman keskustan alueille hokasin tällaisen ihanaisen asuinrakennuksen jossa oli katoille laitettu kasvamaan kasveja!

"på Stokholm´ssa saimme jäädä kulkemaan kaupungille johkin Kuninkaanlinnan likelle, tahi sitten mennä sinne jonnehin Djurgården-ja-jotain -alueelle jossa sit valita joko Vasa- ja Nordiska-museidon kohdan tahi esim. Abba-museon.
Ensin meinasin jäädä keskustaan miekin, muttas kun näin sen ihmispaljouden, ne kaik kulkupelit siellä, yms., niin mieleni muuttui heti. En halunut myöskään mitään Abba-kamaa katsomaan ja kun näin tuon Vasa-museon ranta-alueen puistoineen oli valintani selvä: luontoon!
"Jeeru, voiko olla tyhmempää ko viettää päivää tällaistä kaupungissa!
Oltaisi vaik jossahin luonossa käyty; löytyyhän täältäkin sentäs joitain luontokohteita? Puutarhija, puistoja, rantamia, tms.?"
Luonon helmaan ja ekas´teks´ nasun täytettä kyselemään. Taisi olla toka kohta jossa tärppäsi, taasen miulle varta vasten luoden jostahin veganisesta omaani syödä, jättäen majoneeseja, sokeria, suolaa poies;

Kaiken muutn tästä sälatista söin paitsi pavut ja oliivit jätin symäti ko tiedän et pavut aiheuttavat vatsapuruja, enkää oliveja ole oppinut syömään.

Strandvägenin ( eikös se ole Suomeksi Rantakatu? ) rantamia yllä ja alla:

"Et Purus"-veistos nettitietojen mukaan, muttas älä kysy Armas Lukijain miun, miulta et kenen tekemä ja miksi tällainen käsi sekä käden asento - en tiedä, en ottanut selvää.

Ns. j oku isompi linna, Kuninkaanlinna, tms. tuolla vastarannalla "ruikuttaa" ja miehän ( tottakait ) sitten räppäsin juurikin tästä kohtaa itsestäin kuvan sekä kirjasin siihen mukaan tekstin: "Kaksi suurta ja mahtavaa kuvassa: kuninkaanlinna ja - mie."

"Sielujen laivat."

"Laivankannesta voisi peilata vaikka itseään kun se on oikein jynssätty.": pruukatahan sanomaan, ja totta tosiaan täsä oli yksi sellainen ( jokin majakkalaiva? ) laiva jonka kannesta olivi hyvin voinut paileailla itseään tahi vaik nuolla siitä suoraan ateriansa loput suuhunsa!

"Tästä sen näkee kuin "vieraantunut" olemma city-meiningeistä: mieluummin nytkin kävelen rantamilla, laivoilla, jne. ko mihkään kauppoja kiertämään menen. Vaikkas täälläkin ihmisiä on lot of, ni siltikin mieluummin tänne."
Tämähän on sinällään miulle väärä reissu ko täällä on tällaisia "nähtävyyksiä", turistinähtävyyspaikkojen kiertoja; nyt mm. tuo Abba, eilen ne kivipaadet, joita tusinoittain ihmiset menevät katsomaan."
"Miten olisi ollut jokin harvinaisempi, hiljaisempi ranta? Vaikkas se yksi kohta josta se riippumatossa istuvainen nainen miulle kertoi?"
"Kyl tulee Luovoa ja yksinäisyyttää ikävä!"

Satamissa tuon alueen oli monen monta laivaa erilaista olemasa ja muutamiin niistä oli vapaa pääsyt kannellensa ja kiertelemään sisuksiinsa. Mie käväisin näissä kahdessa; tuossa yllä olevaisella majakkalaivalla ja sit täsä alla olevaisella jollahin ehken opetus-purjelaivalla;

Laivalla ( -ko Silja Serenade sanoin mie ).

"Aurinko laskee - lanteen..."

"Matkailu avartaa - jälleen.
Tätä Aurinkoisen laskua sivukannella laivan kuvaamassa ja huomasin siellä liki istuvaisen nuoren miehen, pojan, jonka jalat vispasi koko ajan - kuten itsellänikin juuri silloin parhaillaan.
Ajattelin, et ilkiänkö juttusille?
Kolmas ihminen kuitenkin itseni lisäksi jonka olen tässä maailmassamme tavannut tätä tekevän! ( Edellinen monia vuosia sitten Kuopiossa. )
Ajattelin et josko ulkomaalainen... englannilla... osaanko tällaisesta asiasta silloin...?
Uskaltauduin. "Rohkea rokan syö." "Ei se ota, ei anna jos...": jotenka:
Kävi lopulta ilmi et tällä laivalla töissä, tuolloin tau'olla ja...
Ei hänkään ole muita kaltaisiamme tavannut.
Eivät esim. hänen sisaruksensa, vanhempansa, tee näin.
Ei hänkään tiedä mistä tää johtuu?
Ei hänkään sitä tahtoen tee.
Jos loputtaa, niin kohta taasen jatkuu, tahtomattaan, sama vispaus.
Ja ne vispaus asennot ovat samoja ko miulkin: jalka toisen yllä, jalat nilkoistaan ristikkäin, jalat maassa varvistain, jne..
Vaik joku käskee tään lopettaa, tahi asettaa kätensä jalkojemme ylle: "Asetu "; niin kohta jatkuu vispaus silti.
Miten ihanaa!
Miten ihanaa ko näkee kaltaisensa.
Kun voi jutella asiasta joka vain harvoilla on.
Kun toinen ymmärtää mitä kokee, kuin se tapahtuu, kuin asialle ei voi mitään.
Olimpa taivaissa hetket nuo!
Sanoinkin aboptoivani hänet.
Ja englanniksi juteltiin, saimme itsemme ymmärretyksi - miekin osasin! hänen sujuvan englantinsa seassa."

Yöpaikoissani tällä reissullain ei mitään vikaa.
Sain yksin yhden huoneen omaksein ja hytitkin yksin sainen asustaa kun näitä pyysin ja näistä sit maksoinkin yhden hengen lisämaksun! Eikää se lisä ole pieni summa!
Samaten pyysin allergia-huoneen, sekä hytit, joita tuntuivat olevankin ja viimeinen hytti olikin oikein merkitty allergiahytiksi.
Tarkoitus oli merenpuoleinen hytti saada, muttas niitä ei ollutkaan enää vapaana niin sitten sainen oikein tällaisen ns. kävelykadulle, promenadelle, antavan hytin! ( kuva yllä ) Wau mitä luxusta! Tahi ainakin miulle luksusta ko ei ole konsa tätä ennen ollut mitään varaa/mahdollisuutta sellaiseen hyttiin! ( Ikkunallisista hyteistä lisä maksut! )

Itselleni en mitään haalinut ostain mukaani ( niitä luonosta noukkimieni kivieni lisäksi ), muttas Pirpanaisille nämä "Piiput" ostelin kun tiedän heidän näistä pitävän ja kun näitä EI SAA Suomesta ostaa!
Kun olin näitä maksamassa Taxfreen kassalla otti myyjä tuo miut juttusilleen ja kyseli, et hän on kuullut ettei näitä myydä Suomessa - onko niin?
Kerroin hänen olevan oikeassa ja kerroin myöskin kuin viimeksi löysin näitä tuolta Kilpisjärveltä paikallisessta kaupasta jonne niitä on varmaan Ruotsin puolelta voitu hankkia myytäväksi - Pirpanaisille silloinkin.
( On tää maamme tupakkalaki mahdoton: kieltää lapsilta, ja aikuisiltakin, tällaiset iän ikuisesti maassamme myynissä ollehet piipun malliset lakritsakarkit KOSKA "sehän voi innostaa lapsia/nuoria tupakoimaan"! )
Muksullein 24/7 sitten tuon "pallopesän" jonka muuten annoin juurikin tänä pänä hänelle kun hän kävi luonani...
Sellainen "tahma"pintainen, inhottavan oloinen miusta jossa on sen pintamateriaalin sisällä isronaisia helmiäispintaisia, sydän kuvioilla olevaisia, pienempiä pallosia jotka tavallaan rahisevat toisiaan vastaan kun tuota palloa käsin käsittelee, puristelee, venyttelee. Tuon pinta venyy kuin jokin "limalelu" olisi!
Ja näiden ominaisuuksiensa takia sitten olikin hyvin mieleinen tulijainen 24/7-muksullein!

Sit hamppien pesut, iltapisut ja - öitä.

Reissaaja-Lissi, Glotlantti: 4./6.

2026-08-31T13:13:56+03:00

Matkani kolmas päivä, reissuni keskimmäinen, ja poppoomme perillä ollessa yhteinen retkipäivä.
Suuntana Gotlannin Folhammar`n raukkiranta.
Matkasimme Roman ja Ala´n kautta sinne. Sitten pyörähdimme Ljugarn´iin kuuluvassa kaffiossa/konditoriassa jonka jälkeen matkamme suuntasi Herrvik´n kauniiseen satamaan. Sieltä sitten Kräklinbo´n kautta Dalhem´iin, Romaan ja takaisin Visbyhyn.

Aamun tyventä merellä lännen puoleisella, sillä lähirantamallamme, ko matkaan lähdettiiin jotain puoli seitsemän kieppeillä-kö?

Bussilla pitkin teitä vieviä ajelessamme ja akkunastaan tienvarsia sekä niiden maisemia katsellessa mietin:
"Suomessa on kaikki ( yleensä ) puhdasta, siistiä, muttas ns. standartista, "lakien ja pykälien" mukaisesti rakennettu, laitettu ja monin paikoin kaikki vanha purettuna, rakennettuna uutta sekä modernia tilallensa - kaikkea laatikkomaista.
Täällä samoin, muttas kaikkeen on sallittu mielikuvitusta. Täällä on käytetty mielikuvituusta. Uudemmatkaan rakennukset eivät ole "laatikoita" vaan niissä on pääsääntöisesti jotain jujua, kikkaa, koristeellista tyyliä jonka ainakin mie huomaan..."
Paikallinen opas kertoi meille kuin on Gotlannissa käyty aikain saatossa yhä kuivemmaksi ja kuivemmaksi kaikki ja alla. Kesäisin säänöstellään, pyydetään säästämään, vettä siten ettei esim. puutarhoja saa kastella, autoja pestä, yms. ns. letkuvesillä ( sangoslla kantainko sitten saa kastella ja pestä? ). Hän kertoi, että paikat, maastot, ovat käyneet yhä kuivemmaksi ja kuivemmaksi.
Itse kun katselin niitä tienvarsia maisemineen, niin ajattelin vaine kuin onkaan vehreää ja vihiriää siellä! Kuivuudesta ei ollut misään kohtaa mitään näkysällä! Päin vastoin...
Esim. metsäpohojissa kaikki ja alla kasvoi jatkuvana peitekasvina SANIAISIA ja saniaisethan eivät ole mitään kuivan paikan kasveja - vai kuinka?

Roma - tai näin ainakin muistelen, et se oli Roma; Klosterruin & Kungsgård.
Paikka jossa on ensin ollut munkkiluostari ( olikohan jotain hiven päälle kymmenen munkkia + muut luostarinväkensä ) juurikin näiden kuvieni jykevien kiviseinien kera. Sittemmin jossain välissä munkkien kirkkorakennus on toiminut mm. navettana ja nyttemmin sit tällaisena nähtävyytenä vaine.
Kun näiun nämä rauniot eka kerran, niin tokaisinkin ääneen, ettäs ovat kuin Suomessa kivisten, vanhojen, navetan rauniot; oli sellainen ns. tulokulma näitten raunioiden vierelle, meillä.
Kyljessään on iso kartano rakennuksineen ( en tiedä onko se asuttava, asutaanko siinä nykyään ) jonka maantason rakennusten huoneisiin oli tehty turisteja varten myymälöitä erilaisia. Yhdessä huoneessa niistä oli Gotlannista kotoisin olevaisen ( sittemmin mantereelle muuttanut toimipisteensä ja myy nuita tuotteitaan ko vaine Gotlannin puolella? ) lasityöläisen lasipalloja erivärisinä katosta roikkumassa - wau! Olin "taivaassa" kun sen näin! Olivat niin upeita.
Näihin kartanon rakennuksiin, kuin myöskin lähi tienoon rakennuksiin, on kuuleman aikoinaan otettu tuosta munkkiluostarista kiviä kun luostari on lopettanut toimintansa...
Jokin titty tapa tms. on aikoinaan sanellut, ettäs nyttenkin tuossa paikassa on edelleen neljään eri ilmansuuntaan kulkevat puukujat. Ne olivat kyllä mahtavat ja ihanat näyltänsä kuin bussilla kulkea yhtä sellaista pitkin.

Hivenen jykevämpi pesusoikko....
Munkkien noin 1,5/2m x 1,5/2m pesuhuoneen "pieni" soikko.

Jykevät kirkon seinäin rauniot, jykevät seinät.
Tämän kirkon vieressä on kirkkoon kiinteästi yhteydessä olleen munkkien asuintilarakennusten järeät kivijalkojen kiviset jäänteet. Sieltä erotti selkeästi katettujen käytävien kohdat, asuintilat sekä tuon pesuhuoneenkin paikan pation yhdestä nurkkauksesta.

>

Tunnelmaa ihanaa.

  Folhammar ja raukit.

"Päivän Sydän <3." - ja ihan heti rannalle tuolle astuttuain.
Löysin myös yhden pienemmän, sellaisen nyrkkiini mahtuvaisen, ihanaisen sydämen muotoisen kiven jokha oli "aika" ( merivesi hienoin kivien/soran kera ) poranut juurikin sydämen yläreunaan "kuopan" kohdalle lävitsenäs tasaseinämäisen reijän! Kuin vitjalle valmiiksi "porattu" reikä. Otin muuten taltehein sen ja nyt se on tääl Mäkitorpalla eteiseni lipaston päällä koristemuistonain.

"Huipulle - ei tuule."
Mihkäs mie muuta ko het´ sillään korkeimman kavuttavan Raukin ylle!
Toiset tuolla alhaalla tassutellen ja mie sit täällä "kalliolla ylimmällä" - niin miuta.

Mietin tuolla reissullain ja muutoinkin täsä nyt tälla aikaa ko tuntuu et olen elämässäin täsä jotenkin jonki laisessa taitoksessa nyt, ettäs...
Tykkähän olla taustalla, tykkään tarkkailla ihmisiä - en ole esim. mielelläin kamerain edessä tahi muutoin näkysällä, "barrikaadeille" nousten, "valokiiloihin" astuen, en.
Miusta on kiva seurata ihmisiä, heidän toimintaa, käytöstään, tekemisiään, erilaisuuksiaan, tapojaan, yms..
Pidän ihmisten kera olemisesta, muttas sivummalla, siellä reunamilla - en keskipisteessä, keskipisteenä tahi muutoinkaan likellä keskipisteenä.
Kuljen mielelläni "joukon jatkeena", joukon vierellä, yksin, kauempana, muttas silti joukon mukana, rinnalla, vierellä - kuten tälläkiun reissulla teimmä.
Tunnen etten kuulu "joukkoihin", en jotenkin sopeudu seuroihin, ryhmiin. En tunne olevani kotona, minuna itsenäni niissä. Mieluummin olen erilläni ja yksin. Kuten nytkin huomasin: en tykännyt seurueemme seurallisuudesta, en pyrkinyt seurueemme sisälle, mukaan porukkaan, vaan pidin sellaisen "hajuraon" kaikkiin heihin.
Olen siis kait jokin sosiaalinen erakko?
Olen kuuleman myös eilainen ihminen. Näin olen nyt kuulut vähälle aikaa pariin kertaa sen lisäksi, ettäs Pirpanaiset ovat sitä kertoneet miulle koko tuon noin 20 vuotisen olemasa olo aikansa; en oole kuten mummo tyleensä. En ole "mummo", olen tyystin erilainen Mummeli heidän. En siis sopeudu tyypilliseen mummo-mukiin vaan rönsyän kait sen ylitse, sen ynpärille ja kaikki sekä alle!
Täsä kun oli viikkonen-pari sitten Amerikasta serkkumme ( olemme toka-serkkuja ) käymässä luonamme, niin sisaruksemme kuuluivat kertovan tälle serkullemme ( ja sitten hivenen ajan kuluttu miull sen suomeksi tulkkasivat ), että olen heistä se erilainen sisarus. En ole tyypillinen ihminen, en ns. normaali, vaan erilainen. En kait voine tuota vastaan pyristellä, en kiistää, vaan kunniakseni sen kerrontansa ottaa. Olenhan rastapää jälleen, omaan vältaväestöstä, ja sisaruksistamme, erilaisen pukeutumisen, tyylin ja mielipiteenikin ovat monessa erilaiset kuin esim. sisaruksillani...
Sitten tällä reissulla yksi seurueemme ihminen ( nainen ) tuli tyköni ja kertoi miulle, että hän on katsonut kuin olen aina päivä päivältä ain huolitellusti pukeutunut, kauniisiin asuihin astunut. Kuin miul on aina hiuksetkin ( rastat nää ) nätisti laitettuna, joka päivä erilainen kampaus ylläin. Kiitosta lausuin hänelle hämilläni.... Voinut muuta kuin tokaista, et siihen on oppinut ( rastain osalta ) kun olen palveluammatissa jossa täytyy siistinä olla - en kertonut, et nimenomaan leipomisen takia rastojeni täytyy olla ain siistiin kampaukseen "sidotut", sillä ammattiani en halua konsa erikseen mainostella ja "huudella"...
Sekin, tuokin, on yksi sellainen asia jota olen miettinyt tässä:
Kuin en halua ihmisille kertoa mitä teen työkseni, mikä on ammattini. Missä asustan, mikä on asuinpaikkakuntani. Saati mikä on ikäni, tahi sitten nyt ettäs olen (työkyvyttömyys)eläkkeellä jo.
Miksi näin?
Olen kerran sinkkuna ollen joutunut yllättymään kun miulle tuntematon ihminen tuttavuutta tehdessämme tokaisi yks´ kantaan, ettäs minäpä tiedän sinun asuinpaikkasi, siun osoitteesi!? Ja tämä kokemus laittoi miulle "lukot päälle", se opetti, et en todellakaan "mainosta", en mainitse ensi alkuun kenellekkään ( on sitten kyse sinkkuna toiseen tutustuminen, tahi muutoin elämään kuuluva joku juttu kuten nyt tämä reissuni täsä ) asuinpaikkaani, osoitettani, tahi puh.nro;akaan kun kerta sen saa tietoon ilman kerrontaakin nuin helposti!
Ikä, eläke ja vaivanikin siin sivussa ( nivelet nyt lähinnä ja sen myötä liikkuvuuteni ) - niitä en mainitse myöskään heti kenellekkään koskapa... ihmiseen itseensähän aina ensin tutustutaan. Siihen persoonaan, hänen ajatusmaailmaansa, hänen mieleensä, tunteisiinsa, yms. eikä fysiikkaansa! Nytkin täsä yksi uusi tuttavuus on olemassa elämässäin ja kunne hivenen enempi tutustuimme "pariutumis"-mielessä sekä uskaltauduin "totuutta" itsestäin kertomaan näiden asioiden puitteista, niin tulipa het´ sillään ilmi "pakeista"; "ei hän voi ajatella tuollaisen kera joka ei kykene "mihkään"!
Ymmärränhän se toki, muttas sit en kuitenkaan hyväksy. Ei mielestäin "pelini" ole viel pelattu. En ole "heittänyt lusikkaani nurkkaan", en periksi antanut. Tälläkin reissullain kävelin taatusti useammankin kilo ja metrin päivässänsä! Ja pidemmältikin olisin halunut kävellä jos vaine olisi ollut mahdollisuuksia...

"Naps."
Huomasin tämän miehen kameransa kera ja mielehein tuli, ettäs siinä on yksi ihminen joka osaa taatusti valokuvata kunnolla, tietää mitä kameran kera tekee, ko on itsellänkin tuollainen kamera mukanaan ja sillä näyttää kuvia näpsivän. Kaikilla kun ei ole järkkärikameraa olemasa: yleisempi kuvauskalusto on nykyään kännykkä jokahisen kourassa olevainen...
Näinpä sit kyselin ( englannilla taasen ) häneltä et tokkopa tuota miusta muutamankuvan täsä jossain ottaisi?
Ottihan hän, otti. Ensi alkuun ei osanut kameratain aukaista toimintaan ja kunne sen sai auki niin tallensippa kuvia maasta ja tokaisi kuinka tämä toimii, ei tää onnaa....?
No, onnasi se sittemmin, muttas kuviensa ottamiensa laatu sen verta keheno, ettei niistä ole esitellä toisille ihmisille, ja esim. taustan horisontit aivan vinossa, jne.. ( Kiitos kuitenkin hänelle; kun yritti. )
Kysyin häneltä et haluaako hän et hänelstä nappaan kuvan-kaksi? "Ei, ei kiitos."
Niin tiemme erosivat ja lähteissämme erisuuntiin nappasin sit kuitenkin hänestä itsellein yhden "maisemakuvan" - joak muuten onnasi paljon paree kuin ne hänen laukaisemat kuvansa....

Raukki, rauk = kiviaines jossa meren aallot ja vesi on huuhtonut pehmeämmän aineiston poies kovemman massan ympäriltä muodostain näin pystyjä torin- ja patsas-maisia kivisiä muodostelmia.
Raku = perinteinen, japanilainen keramiikan valmistus.- ja polttotekniikka jossa esine poltetaan nopeasti ja käsitellään dramaattisesti ( ? ) tulen jälkeen.
Raakku = jokihelmisimpukka.
Rakuna = mausteyrtti sekä myöskin historiallinen sotilas.
Näin sanalla tuolla leikkien...

Paluumatkalla rantamaa pitkin ( toisten mennessä ja poies tullessa metsän puolelta polkuja pitkin.... ) löytyi taasen uusi Päivän Sydän <3.

Ljugarn-kylän konditoriassa kaffeella koko ryhmälle etukäteistilauksella.
Toisille paikallista pannaria ja kaffeeta, miulle sitten jotahin muuta.
Kun mentiin konditoriaan tuohon sisälle, ojensin kirjoittamani -ton-listan vähin äänin konditorian pitjälle ja mietin, ettäs mitähän he ovat varakseni valmistaneet ja varanneet?
Ilokseni se oli ihan syötävää, maistuvaista Mutakakkua avokaadolla!
Kun kysyin heidän tämän kakun pöytään eteeni tuotuaan, mitä se on ja mistä valmistettu, niin juttelumme lähti pyörimään siten, ettäs loppuin lopuksi sainen heiltä tuon Mutakakun ohjehen kirjoitettuna mukaani;

... ja he pyysivät miulta Kaikettomien pannarien reseptin ihmetellen, et miten pannarin voi valmistaa ilman ryynejä kuten he itse näyttivät sitä tekevän ( toisille oli tarjolla sahramista pannaria ryyneillä )?
Siis jälleen olin onnessani, ihastelin kykyäni, tällä "hoono-engleska"-taidollani taitamaani keskustelukykyäni ja asiain näin saantia selväksi sekä ymmärretyksi puolin ja toisin vaikkas en taida, en osaakaan englantia sujuvasti.

Ihanuus taasen yksi sieltä kadun varrelta tuon kontidorian.

Ihmettelin tätä puuta isoa samaisen kadun varrella; mikö mahtaa olla tämä?
Ääneen tätä bussissa ihmetellessäin sainen kohta vastauksekseni, ettäs Hevoskastanjahan se tää piikkipallo on.

  Herrvik ja sen satama.

"Atlantille."
Satamaa tätä suojasi kolme osiksi limittäin olevaa tällaistä aallonmurtajaa ja täsä on niistä ulommaisen -murtajan kokko piskuisen merkkivalonsa kera.

"Nokassa."
"Öster" elikkäs etelä Herrvik´n puoleista niemen reunamaa jossa näytti olevan tuossa kohtaa jossa tuo nainen istui, yksi, ja hienen ylempänä likellään, ainakin ammoinen, josko ei sit nykyinenkin, bunkkeri kallioonsa rakennettuna.
Tuon niemensä nokan edeustalla Atlantilla on piskuinen saari, Östergarnsholm, jossa olisi ollut mielenkiintoista päästä käymään... tahi sitten vaik tuon itse Eteläisen Herrvikin niemen nokassa - voi jos olisi ollut aikaa ja mahdollisuutta...!

Ja itse Herrvikin satamaa pohjoisen puoleisen rantamansa kera - mie toiseksi uloimman aallonmurtajan nokan ylimmässä kohdassa kuvaamassa.
Tätä sataman seutua ko katselin täältä ns. mereltä päin, niin mielehein tulivat kauniit kesäiset päivät ( lämpö ja tilan heiluessa tuolloin ylitse +20´C! ), sellainen lutunen olo ja tila sekä ihanuus, vanha aika. Ja jostahin syystä Karjala - siellä kerran reissun tehneenä ammoisina aikoina.

"Back to business." - Visby.

"Porsaita äidin oomme kaikki, kaikki...."
Ei kun PÄSSEJÄ!
Tääl Gotlannissa "porsaiden" virkaa toitivat tälläiset pässit sarvekkaat koskapa...
Gotlannilla on oma kotoperäinen lammaslaji jolla on tyypillisesti sarvet ( myöskö naarailla? ). Gotlannilla on myös, oppaamme kertoi, oma kotoperäinen hevoskanta jolle on nyttemmin varattu yhdestä kohtaa etelmpää Gotlantia isompi aidattu laidunalue metsineen. Naaraita ja nuorempia hevosia; kerran vuoteen ori pääseen laumaan mukaan astumaan tammoja noita. Ja syssynpuolla sitten ( muistanko oikein? ) niistä nuorista varsoista osa kaupataan ihmiseille eri paikkoihin?

Ihan Sitikka - eikös tämä ole Sitikka?
Saarella oli tällaisia ihania vanhoja autoja, "rautojakin", sekä sitten uudempaa, ihan uutta kalustoa muodossa sähköiset menopelit sellaiset. Oli sähköpotkulautoja, sähköpolkupyöriä ja sähköautojakin.
Se mikä oli jännä havaita ko nuin kaposilla, yhden ajokin, kujilla kuljettiin, niin etenkin sähköiset autot olivat ain ylläri kun ne niin hiljaa ajaa-hyrräsivät ettei niitä oikein havoinnut ko vasta ihan likelle niiden tultua. ( Mihin se tämä maailmamme meneekään kun kaik ajokit tulevat sähköisiksi ja niitä ei sitten enää havaitse, kuule? No, onhan siin vaiheessa varmaan keksitty kaikkiin ajoneuvoihin jotain varo-järjestelmiä, sun muita, et ne eivät sitten törmäile kanssakulkijoihinsa....? )
Tuolla retkellämme bussin kyydissä ollessain havaitsin kuin on vähäistä liikenne ( autolla tahi muutoinkin ) Visbyn ulkopuolella. Tuntui et bussikin sai aivan esteettömästi lesetellä mielinmäärin; käyttää koko teiden nuiden koko leveyden hyväkseen aina silloin kun niin halusi ja havaitsi sen olevan mahdollista sekä tarpeellistakin hivenen...

" "Uusi" ja vanha." - sulassa sovussa ja sopuisasti.

"Vartiossa."

Etsin jälleen itsellein ns. päivän syötävää. Kyselin muutamasta kohtaa, muttas he ilmoittivat ettei heillä ole. Kunne sitten yhden paikan löysin jossa kustamoivat ( jälleen ) miulle varta vasten aterian;

Oli hyvää! Kanaa ja kasviksia; kyl nasu täyttyi.
Kiitin ruuastain tästä heitä mielessäin kun näin ystävällisesti miulle tarjottavaa tekivät.

"Mitä ne ihmiset puhuvat netin eri erilaisimpien ruokavalioiden saiteilla ettei erilainen ( mm. keliaatikko ) saa ulkomailla ruokaa?
Mie tällainen Kaiketon ja kyl muuten taatusti syödä saanut olemma!"
( Myöhempi huomio: heitinkin muutamiin erilaisten ryhmiin kysymystä tästä asiasta ja tuntuu olevan puolesta sekä vastaan mielipidettä: kuka on kokenut helposti saatavan ja löydettävän sapuskaa itselle passelia, kuka ei sit millään. Saatavuutensa on taasen näköjään paljon riippuvainen siitä et mikä maa on kulloinkin kyseessa ollut? )

  Ruotsinmaalla, toisin kuin Suomessamme, eivät kysele asiakkaalta, ettäs tahtooko tämä kuitin ostoksesta itselleen. Sitä mahdollisuutta ei vain ole olemassa monessa kohtaa koskapa heillä on käytössään sellaiset masiinat ettei niistä tuoteta paperisia kuitteja. Maksun vain ottavat siihen koneeseen, sen kautta, ja sillä selvä.
Kysäisin kyllä itselleni sitä ain, jottas itse pysyisin rahaliikenteeni mukana: tahdon ain tietää paljonko "vilahti" valuttaa maailmalle, liikkeisiin, jotta voin sit vaik myöhemmin laskea niiden mukaan paljonko loppusaldoni on! Muttas yrittäppäs sit tällaista laskentaa jälkikäteen kun ei kuitteja saa? Mahdottumuus päivän loopuksi muistaa mistä mitä osti ja paljonko niissä meni rahaa?

"Ihmiset ovat täällä "suvaitsevaisempia" ko esim. Suomessa ja kotiseudullani päin.
Kansa on monia eri "rotuja" sisältävää "seurakuntaa". On eri tyylisiä ihmisiä, eri ikäisiäkin. Parit ovat keskenään eri maista lähtöisiä.
Tämä on kuin "sulatusuuni" - meitä on moneksi-tyylisesti. Hyvä juttu.
Ulkonäkö ei ole tärkiää; on monen laista, monen moista, eri näköistä. Kukaan ei pistä kenenkään silmään vaan kaikki suvaitaan. Jopa miekin, miutkin; en kiiinitä olemuksellain toisten huomiota vaan sulaudun erilaisuudellani joukkoon "sakiaan"."

Ja sit jälleen astelemaan katuja kapeita, kujia, mutkittelevia pitkin....

Yhden kohdan risteävät kadut ensin ylämäkeen ( yllä ) ja sit alamäkeen ( alla ) kuvattuna;

Tuomiokirkon hiippain myötä olisi kyl ollut helppo suunistaa jos ei muutoin suuntavaisto olisi toiminut.

"Tullaan hiljaa markkinoilta."
( Riki Sorsan laulua lainaten; "Mennään hiljaa markkinoille." )

Tätä värien käyttöä!
Tosin rakennuksethan ovat hivenen vanhempaa aikaa, muttas ajatuksella, ettäs olivihan nämä kaikki voitu "nykyaikaistaa" ja rotjata jollahin "mitään sanomattomalla" värillä!? Vaikutelma ja tunnelma olisi aivan toinen, tunnelma aikamoinen.

"Katu vie, katu tuo - tuonne kulkenevi tie."
Hyvin, hyvin, hyvin, vilkas liikenteinen katu, taisi olla Specksrum, joka mutkitellen vei linnakke-kaupungissa ylhäältä alas päin kohti rantamaa ja sinne Strandvägen´lle, Rantakadulle.
Sai varovasti kuljella jalkasin ko muutoinkin linnakkeen alueella ovat jalankulkijan jalankulkutiet hyvin, hyvin, hyvin, kapiat; hyvä ko yksi ihminen voi niillä kulkia, saati sit vaikkas kaksi vieretysten. Toisin paikoin niitä ei edes ole olemasa ko on sen verta vanha tiestö pidetty tallessa tuolla.

Puutarhurin ja kasveista tykkäävän ihmisen paratiisi!
Kaikki kasvaa, kaikki juurtuu, hyvin.

Salkoruusun kukka.

"Sade uhkaa."

"Kiina." - vaik´ ei tällä ole varmaan mitään tekemistä Kiinan kera.

"Tanska." - vaik ei tällä-kään mitä tekemistä kait ole kyseisen maan kera.

Oppaamme tuo kertoili mm. yhdestä liikkeestä Visdyystä, liikkeestä jota kahdeksan naista pitää ja sinne tuotteita tuottaa. Mm. paikallisen lampaan villoista.
En meinannut käväistä siellä, muttas ensin kun kuljeskelin kujia nuita niin eksyin yhteen sellaiseen. Sitä piti yllä ja sinne tuotti tuotteita kahdeksan eri naista; metelli- keramiikka- paperi- yms. töitä.
Sitten eltaman edetessä kuljeskelin iellehen kadulta toiselle ja kunne sitten suuntaan sellaiseen menin rantamalla josta taisi tuo opaskin jutelle ( jossain Strandgatan´n ja Mellangatan´in tiemeellä ), löysin toiseen vastaavan liikkeen ( ! tätäkin kahdeksan naista piti - liekkö samaiset sit kuin tuota toistakin, tiedä ne.

Mm. juuri tällaisia samanlaisia Tomttena-hahmoja kuin esim. Pomonikin tekee keramiikasta ja jolalisen yhden pääsin jokunen joulu sitten hänen kera itsellein tekemään!
Ja niistä Gotlannin lampaiden villoista tällaiset ihanaiset Spöökkenat, kummitukset;

Sekä tällaisia erinäisiä, ajopuista, vanhoista tavarain osista rakennettuja maisemia merellisiltä rannoilta;

Ynnä muita savisia töitä, villasta kudottuja asusteita, metallisia koruja, jne., sekä lampaantaljojakin.
( Tämän teoksen hinta 3200kruunua on tällä hetkellä euroon suhtautettuna noin hivenen alle 320e. )

Tage Cervins gata.

Mölkyn pelaajia kävelykadun varrelta.
Näytti olevan tällä rantamalla, Visbyn kaupungin linnanmuurien Östersjön ( Etelämeri ) puolella, ihmisillä ( olivat he sitten paikallisia tahi turisteja ) iltaisin viettää aikaansa vaikkas näin pelaten jotain. Tahi sitten keräten niitä kiviä, lasinsirpaleita. Lukea kirjoja, käydä piknikillä, lenkkeillä, kävellä, käyskennellä, oleilla puistopenkeillä, aurinkotuoleilla, riippumatoissa tahi ihan muuten vaine kutvailla siellä.
Varsinkin linnan muurien seinusta näytti olevan suosiossa sen suojaisien ja lämpimien kohtien kohdilta.
Eikää tuo mikään ihme, tuo lämpimäin paikkojen suosiminen, sillä viihtyiväthän siellä tällaiset Päärynäpuutkin;

"muurin salaiset ovet."

Nämä talot!

"Rantakadulla."

"Iltapurjeet."
Taisi olla paikallinen pursiseura purjeillaan illallisilla.

"Hetki."
Turisti hänkin. Turisti joka kertoi käyneensä täällä Visby´ssä eri kohteissa polkupyörällänsä. Sellaisella 20km säteellä suunilleen. Ja löytäneensä ( näytti kännykästään kuvia ) mm. yhden ihanan muinaisen kohteen jossa on vene-muodostelmassa isoja kiviä maassa!
( Jännä miten sitä miekin tällä puutteellisella englannillani kykenen erilaisten ihmisten kera, erinäisistä eri asioista näin juttelemaan? )
Ryhmästämme jotkut tiesivät täällä Gotlannissa olevan kohteen jossa on Peppi Pitkätossu aikoinaan filmattu. He ihmettelivät ettei siitä mitään meille kerrottu, ettemme siellä kohteessa käyneet ja retkeilleet, sillä esim. kaupungilla eri putiikeissa oli kovastikin Peppi esillä eri tuotteina?
Itse taasen ihmettelin, ettemme reissanneet enempikin ja erilaisissa kohteissa - vasiten merien rannoilla ko niitähän tääl olisi ollut ylt´ ynpäriinsä!

"Rauhassa."
Pitkin muurin rantamaa oli kaupunki-ko, asetellut tällaisia riikkumattuja/keinuja joissa ihmiset sai istuskella, makoilla ja olla vaine.
Jeeru et ovat ihania ja on ihana idea!

"Rauha."
Linnanmuurin yksi aukko-ovi muurin sisältä päin kuvattuna....
Ensin on linnan kaupunki, sitten muurin mukaan/suuntaisesti kiertää sorakävelyreitti ja ihan muurin vierustaa kulkeva leviämpi kivetty ( autollakin tavittaissa kuljettava ) väylä joiden välissä kaistale isojen puiden rivistöä. Kivetyn väylän jälkeen itse muuri ja muurin tuon ulkopuolella taasen sorainen väylä, isojen puiden rivistö, asfaltoitu ulkoiluväylä, puurivistöä katkonaista ja sitten betoninen luiska alas kohti meren rantaisia pyöreiden kivien kaistaletta.

Kasvitieteellisen puutarhan aitaan oli löytynyt paikka "rakkaudenlukoille".
Vanhimmaiset mitä katselin olivat jotahin... No, en muista, en sanokkaan mitään vuosimäärettä, muttas vanhahkoja ne jo olivat.

"Purjeet länsituulen."

"Taivas kattonani" kun miekin pääsin ( ovat aikas varattuja ) ja päätin kokeilla riippukeinussa loikoilua;

"Elämä."

"Hengen pelastus"-tuntehen sainen kokia kunne stalladen päivän tämän pääteeksi hotelillemme takaisin ja kysyin vastaanotosta, et olisiko heiltä kaffia saatavana sekä jotahin kaffeen kera syötävää Kaiketonna?
Kertoivat, että tuosta vastaanoton pienestä seurustelusopukasta saa kaffeeta ilmaiseksi koko ajan ja sit he hakivat keittiöstään kasvismargariiinia leivällein miun ko ei heillä Kaiketonta evästä ollut tarjota.
Jeeru, ettäs olipas hyvää ja pelastus tosiaan sillä alkoivat jo voimani aikas lopussa olla päivän pitkän stepattuain!
"Meidän tämän ryhmän koostumus; eläkelläisiä kait? Olenkohan mie meistä eniten stallaava?
Mitä ne toiset tekevät kun ei ole ryhmämme yhtenäistä ohjelmaa?"

"Klo. 20.00. iltakellot."
Ihana oli ylläri tämä kun avonaisin akkunoin olimma jatkuvaan huoneessain ja tuona iltana eka kerran kuulin kuin ehtoisin klo. 20.00. on Tuomiokirkkon kelloin soitto erilaista, todella ihanaa, sävelmällistä, soittoa. Ei mitään perinteistä "pim-pom, pim-pom"-tyyliä vaan ihana, hentoinen, ja ennen kaikkea sävelmällinen, soitto.
Siinä oli ihana loppu ehtooseen alkaa asettautumaan ja yöpuuta valmistella.