Olen aina luullut että olen etenkin keväästä pitävä ihminen. Aina kevään tullen on tullut sellainen kauas-kaipuu tunne. Tunne joka on kuin muuttolinnuilla siellä jossakin kaukana: täytyy lähteä! Tai tyyliin: täytyy luoda uutta; linnuilla siis pesuetta, uutta sukupolvea - joka keväistä. Olen aina luullut omaavani samanmoisen mentaliteetin. Samanmoisen ajattelun ja tunteen koska keväisin tuuppaa mieleen tulemaan että nyt lähdetään - jonnekkin.

2013.3.17.%20Tenhuanlammentie%2C%20Saari

Aivan sama onko se kirkonkylälle, mökille vai jonnekkin kauemmaksi. Kunhan vain lähdetään, muutetaan, jonnekkin erilaiseen, uuteen ympäristöön kuin mitä kotona on. Olen myös aina pitänyt Luojan luomasta uudesta. Uudesta vihreydestä, uusista taimista, uusista pälvistä. Kaikesta uudesta jota kevät mukanaan kantaa. Joka ikinen kevät. Uudelleen ja uudellen.

   Mutta tänään... tänään paljastuikin aivan muuta! En olekkaan tuollainen. Tai oikeesti täytyy myöntää että olenhan minä mutta näköjään viime syksy on muuttanut kuvioita vähän kenolleen toiseen suuntaan....

   Tänään oli ns. kevään ensimmäinen päivä jolloin aurinko näyttäytyi kunnolla. Se olla öllötti taivaan kaarella ja loi kirkkaita säteitään tänne maan kamaralla matkaaville maan matosille. Silloin se tuli. Se iski kuin kuu sieltä kuululta kirkkaalta taivahalta. Tuli itku.

   Itkin tovin jos toisenkin. Itkin ikävää. Sitä mitä kevät tuo aina tullessan. Sitä mitä kumppanilta jää nyt kokematta - ja myös meiltä yhdessä kokematta: tämä uusi kevät ja sen loisto. Auringon paisteet ja kaiken uuden alku. Itkin ikävääni häneen. Kaikki muistot tulvivat mieleen auringon kilon myötä.

9.4.2012.%20Kumpulassa%20saunomassa.%20%

Reissumme mökille ja siellä keväthanget.

9.4.2012.%20Kumpulassa%20saunomassa.%20%

Saunan lämmitykset ja sen lämmössä kylpemiset kun ulkona paukkuu hankijaisten kantamat pakkaset. Se tunne ja olo tila kun on toisen kanssa yhdessä. Se tuttuus, lämpö, toisesta välittäminen ja toisen luoma turva. Kaikki mitä toinen edusti ja kantoi mukanaan. Nyt sitä jälkikäteen vasta huomaa mitä kaikkea toinen onkaan ollut. Mitä kaikkea häneltä on saanutkaan.

   Näin minusta siis kuoriutu kevään vihaajakin eikä vain siitä pitävä ihminen. Vihaaja sen takia että kevät kantaa mukanaan kaiken loistonsa, uuden ja uljaan myötä myös nämä kaikki ihanat muistot toisesta.