Juna men justiisa! Ja osa elämääni siillä samalla kyydillä.
Eli taakse jäi nyt, toivoni mukaan, osa mennyttä, elettyä elämää. Tänään oli nimittäin ensimmäinen kerta puolisoni kuoleman jälkeen puoli vuotta sitten kun tartuin kameraani kuvatakseni sillä jotain. Tämä tarkoittaa että eteenpäin on elävän mieli. Kohti uusia asioita, juttuja ja maisemia.
Tavallaan siis oikeesti palaan taakse päin entiseen elämääni, taipuessani entisen harrastukseni pariin - mutta silti koen nyt meneväni eteenpäin. Sillä tämä on hyvä juttu minulle!
(Oikeesti nämä kiskot kulkevat kohti hyytävän kylmää pohjoista.)
Vielä pitävät puiden pitkät varjot kynsillänsä kiini viimeisistä lumien rippeistä.
Ihana on luonon kauneus!
On kuin aivan kohta kohta ruoho pukkais itteesä esille maan alta - vaikka on vasta maaliskuu! Jokohan ensiviikolla viljelijä pääsee kylvämään uusia siemeniä pellollensa?
Rujoa mutta kaunista. Mikä se on kun vanhat rakennukset viehättävät ajan hampaissa?
Viimeisenä pisteenä artikkelini loppuun: Koivun kaunis kukkanen sinulle armas bolgini lukija. (Oikeesti tämä varmaankin on koivun pakurikääpä, luulisin.)
Kommentit