Aamulla silmäni avattuani kuuden maissa, keittelin aamukaffeet ja nautin aamupalani. Summaten samalla että mitäs tänään oli työlistalla - mistäs aloittaisin, mitä ensin?

   Kukat pesulle! Ensin otin suihkusta kuivumassa olevat pyykit viikaten poies ja vein kaappeihinsa. Sitten astelin askelin rivakoin kohti ensimmäistä "uhriani" koppasten mennessäin käsiini mukaan porrasjakkaran jotta tuonne katonrajaan yltäisin ma. Siitä sitten kukkanen ja toinenkin - useampikin ensimmäisellä vuorolapullansa sisään suihkuun. `Ei kun vettä niskoihinsa vain.´

t%C3%A4n%C3%A4%C3%A4n%20001-normal.jpg

   Yksin kun asun ja apukäsiä ei miulla ole omasta takaa niin kellon käydessä kohti alakoulun päivän alkamista kipaisin sukkelaan naapurin puolelle ja kysäisin viel kotona olevia tyttösiä kaveriksein ennen koulunsa alkua. "Minne, mihin?" No, sain eilen puolisoni sukulaisilta vaihdossa mukavassa (roskakatoksein heille - heiltä tää kaapinen miulle) kaappisen soman. Nyt se piti apukäsien viel "kotona" ollessa kantaa autotallistani miun etukatoksellein jotta voin sen sit ensialkuun siinä imuroida. Näin sain siellä taivasalla poistettua siitä entisten omistajiansa kissojen ja koiran karvat sekä pölyset poies. `Imuri kauniisiin käsiini ja toimeksi vain.´ Puhdastahan siitä tuli. Sitten siirsin kaappini tämän sisälle nurkistansa astuttain askel kerrallansa. `Hyvä.´ `Lämmetköön siinä kunne alan pyyhkiä.´

t%C3%A4n%C3%A4%C3%A4n%20008-normal.jpg

   Seuraavaksi puhdistin suihkussa olevien kukkien alustassit. Ne kun ovat ain likasia ruukkuin sisältä niihin varisevien multien ansiosta, kukista varisevien lehtien ansiosta (jotka jäävät joskus miulta huomaamatta...) - ja jokunen kärpänen tahi höppiäinenkin voi sinne kuolla tupsahtaa. Joten ne on aika ajoin putsistettava ja tää pesulla käyttäminen on siihen yksi sellainen oivallinen hetki.

Puhdistuksen jälkeen vein nämä ensimmäiset kukkaset kuivunein lehtineen ja varsineen takaisin paikoillensa akkunoille ja siirsin uudet pesuun pääsemistä odottavat kukkaset suihkuun. `Suihkutus, noin.´

   Yksi päiväni tään must-must-homma oli tiipiideini tuhkien poistaminen tuhkatiloistaan. Eilen hain jo valmiiksi tuhka-astiat takakatokselta sisälle lämpiämään - ja muistutukseksi uunini eteen jotta muistan ensin poistaa ne tuhkat ja sitten vasta raapaista tulitikun. Näin etukäteen astiat sisälle tuotuani on niitä sitten kivempi avokäsin käsitellä kun ne tuolla ulkokatoksella ollessaan metalisina olisivat muutan sangen kylymät. `Joo, tuhkat poies ja ulos.´ Näin kun sain tuhkaset takasta ja leivinunnistain astiaansa, kiikutin sen astian ulos - jäähtymään. Huomenissa sit kumoan ne muovikassiin ja siirrän roskikseeni miun. Täällä omakotiasutusalueella kun ei ole oikein mihkä niitä laittelis tahi käyttelis... siis roskiin vaine.

t%C3%A4n%C3%A4%C3%A4n%20014-normal.jpg

   Takaisin tallasin sisälle. Kopasin kukkaset; `Viel ovat märät.´

t%C3%A4n%C3%A4%C3%A4n%20012-normal.jpg

   Siispä tuikkasin nyt tulen uunin persuuksiin. Hyvin roihusi... `Voi kunpa rakkautenikin roihuisi hytä hyvin.´ (Sanonta nimittäin sanoo että niin hyvin kuin saat uunin syttymään, niin niin hyvin rakkautesikin roihuaa!)

   Kukkaset, ne kukkaset. Siirsin erän nro.2 akkunoille ja erä nro.3 suihkuun. Kävin saman rumban läpi kuin aikaisemmin. Alustassien puhdistuksineen kaikkinensa. Unohtamati kukkalautojen puhdistuksia.

   Uunin lämmettyä laittelin eilen yhdeltä ihanalta naapuriltani miun saamani affenan leivinpaperin päälle ja "uitin" kalaseni uunin kitaan. `Sinne vain, noin. Kohta syödään...´

   Tässä välissä hain uunin alle puuliiteristäni uudet klapit kuivumaan viimeiset kosteus-grammansa huomista tupani lämmitystä varten sekä noudin päivän postin postilaatikoltani sisälle majaani lämpimään tuolta noin parinkymmenen metrin päästä katumme varrelta. Katsastin kaappiani: poistin sen laatikot sisältänsä odottemaan puhdistusta ja samalla myös poistin sieltä tään...

t%C3%A4n%C3%A4%C3%A4n%20017-normal.jpg

...korusen. Tään riipuksen. Nimesin sen Koiksi koiperhosta muistuttavan ulkonäkönsä siivittämänä. Kuulin kaapin entisiltä omistajilta kaappia aikoinaan katsomassa käydessäin että se on siellä nurkassansa ollut varmaan ns.alusta lähtien. Joten nyt minäkin, minä jonkinlaisiin kohtaloihin ja uskomuksiin uskovainen, säilytän tämän "amuletin" ja kunne saan kaappini valmihiksi asti... laitan sen sinne paikalle enstiselleen. `Suojelkoon ileellen kaappia tätä.´

   Kalan makian, affenen pienoisen, tuoksu alkoi leijaila tiipiini uumenista ulos huoneisiin. `Valmista.´ `Syömää.´ Joten koppasin kalan kera leivinpaperin uunin uumenista ulos ja aloitin päiväni appehen syömisen. Olipa hyvää. Yksinkertaista mutta hyvää. Mausteena vain ripaus suolaa.

t%C3%A4n%C3%A4%C3%A4n%20003-normal.jpg

   Nyt sitten; `Kukkia kehii.´ Erää nro.3:n hain suihkun uumenista pois ja roudasin viimeisen erän sisällensä. Putsitin taasen tassiset, ja kukkapylvääni miun. Kuten kuvastani tästä näet vasemmalta oikialle, niin pylväinäni on sateenvarjoteline, polttopuiden entinen hakkuupölli, "oikea" kukkapylväs (jolla on allaan painava metallinen avain heilunnan vakaajana kun tahtoo olla kiikkerä heilahtamaan kumollensa kun on pituudeltaan aika korkia) ja vanha, vanha kalojen säilytystynnyri.

Nyt oli aikani miun puhdistaa myös lattiat joiden kautta kuljettelin kukkiani miun suihkuhun. Ensin imuroin suurimmat kukkien lehdet poies ja sitten vedin kostealla luutulla puhtahaksi.

   Tartuinpa nyt sitten tämän, tään päiväni "ikuisen" roudauksen välissä kaappiini kiinni. Laittelin vedet vatiin soikiaan ja aloin vosekkia sitä puhtahaksi. Pesin sitä vedellä jos toisellakin. Tulihan siitä loppuin lopuksi ihan siisti.

   Sitten kuljetin vihon viimeiset kukkaseni miun akkunoideni eteen pylväillensä. Ja puhdistin suihkusta kukkien korokkeina olleet tuolit ja kaikenlaiset astiani. Puhdistin myös sen suihkun lattian ja keräsin kaikki pesussa kukista puonneet lehdet ja pienet irronneet oksaset pois. `Roskiin vain.´

   `No niin. Nyt on kukat saatu valmiiksi - mitäs nyt?´ Eipä hätää, ain työtä löytyy tekevälle. Kallistin kaappini kumollensa matolleni tuolle ja aloin pähkäillä että kuinkas mie saan sen puuttuvan, rikki mennen saranansa kohdalle uuden uutukaisen joka pitäisi toisen oven alareuna ojennuksessa? Roudasin autotallistani poran, työkalupakin yms. tarvittavat vermeet sisälle ja tuumailin sitten loppuin lopuksi; `Ei omat aivonystyräni nyt tähän riitä.´ `Annappa olla, miteitään.´

Niinpä istahhin tähän tämän pöytäni ääreen, aukaisin tään koneeni, kaivelin jääkaapistani palasta syödä ja aterioitsin kerran toisen päiväni tään. Tuunailin tässä samalla että eiköhän tää nyt ollutkin tässä - tää päiväni tekeväinen. `Aloitinhan jo aamulla kuuden käydessä seittemättä kohden ja nyt toi kello näyttää ja vajaata neljä.´ `Eköhän se ole työpäivä jo täynnä. Likemmä 10 tuntia.´ Ja aloin kirjoitella tätä tekstiäni tähän.... Tästä se sit ilta lähenee aikanansa, yö kiertää vaippansa tummaan kunne taasen päivä uus aamulla kaunihisti aukiaa. `Katellaan sitten mitä kaapillein teen.´ `Josko kysäseisin joltakulta naapurilta talttaa lainaan jotta saan tehtyä uudelle saranalle uuden kolon.´....