"Väsyttää tämä talvi ja elämä

ja kaikki.

Auttaisi vähän kun tulisit

lakaisemaan lumikinokset

sydämeni ympäriltä..."

25.2.2007.%20talvea%20%2811%29.jpg

 

   Sauna on meille suomalaisille ns. pyhäpaikka yhä edelleen, vuosituhansien jälkeenkin. Sanoi sit tätä vastaan kuka tahansa ja mitä tahansa. Piste. Amen.  ( Pist. pist., tarkotan tällä nyt tiettyä sielullista pyhyyttä enkä mitään muinaisia saunajumalia - tahi muuta sellaista. )

   Näin mie sen totesin ittekkin tänä ehtoona kavuttuain tuonne saunain ihku ihanille, ihanan leveille ylisille. ( Kiitos sie ystävä-hyvä-rakas, sie juuri - tiedät tätä lukiessas et siuta juuri tarkoitan... en vaine voi varmaan koskaan olla loppuun kiitollinen niistä siulle! ) Meinaan että siellähän mie taasen tirautin kyyneleeni. Nuo niin naiselliset kaipuun kyyneleet. Voi kuin se sattuukaan. Se ikävä toista. Vaikkemme kyl koskaan yhdessä saunoneet niin silti.

Kunne itkuin olin itkennyt niin aloin miettiä siin löylyin lämmössä et miksi ne kaipuuni kyyneleet tulevat siel saunain löylyissä helpoiten pintaan? Miksi ne siellä ain vuotavat? Miksi se on paikka jossa itken häntä - vaik ei saunottukaan yhdessä? Vastaukseksi sain niin yksin kertaisen asian kuin alastomuuden. Nii-in, alastomuuden.

   Alastomana olemme aikoin alusta lähtien, me suomalaiset - tai siis meistä suomalaiseista varmaankin ainai jokunen osanen - saaneet alkumme siellä hivelevien löylyin hyväilyissä. Kuin myös alastomina olemme sitten aikanaan siellä lempein löylyin lämmössä syntyneetkin. Ja sitten elämän ehtoolla, vajelluksemme lopuksi, olemme siellä saaneet jättää tämän eläväisen elämämme, maallisen tuhkamajamme.

Alastomuus on meille suomalaisille niin perin luonnollista - etenkin saunassa. Ja vasiten siellä. Tästä miul on muistissain oivallinen esimerkki sillä kun aikoinaan perheessämme oli vaihto-oppilaana tyttö Perusta ni hälle oli kauhistus ettei pukuhuoneemme ovessa ollut lukkoa:"Jokuhan lapsistamme jotka kaik olivat sillon viel alle kouluikäisiä, voisi tulla sinne. Tai mennä vaikka sen pukuhuoneen läpi vessaan!" "EI ikinä. Ei onnistu, ei saa." ( Aikuisiahan ei otettu lukuun kun meil aikuisilla on luonnollisesti tieto et nyt on joku suihkussa ja se joku on nyt tämä tyttö jota ei tietenkään mennä häirittemään! ) Mutta ihan kaikkein kauhistuttavin juttu hänelle oli kyl se kun kerroimme että vaikka hän käykin ohjeidemme mukaan yksinänsä saunassa laittain sen pukuhuoneen oveen hänen takiaan hankkimamme lukonkin lukkoon, niin sinne lauteille mennään aina nauttimaan saunan löylyistä ALASTI! "Hui! Alasti - saunaan!"  Näinpä hän sitten puheidensa mukaan kävi saunassa pikkarit yllään ja oliko viel t-paitakin tahi pyyhe yllään...

Alastomina me ( suomalaiset ainakin ) olemme siellä lautehilla nykyäänkin. Siis näin fyysisesti tarkoitan. Mutta, mutta... alastomina me olemme siellä myös henkisesti. Eiks vain? Siel me "parannetaan maailmaan". Siel me pohditaan tääm maailman menoa, keksitään parannuskeinoja moneen pieneen tahi isompaan propleemaan. Siel me kehutaan kehumista tarvitsevat asiat ja tutut, siellä me haukutaan pomot, tutut ja se kaupan kassakin ihan viimoseksi, maailman paskimmaksi ja vaik Huitsin Nevadaan lähetettäväksi kyrväksi... Siis yksin kertaisesti - siel me istumme "kallon kutistajalla" paljastain kanssa saunojallemme sielumme syvyydet. "Aukasemme takkimme" ja näytämme ne viimeisetkin syvimmät tunteemme toisellemme.

   Näin miekin. Joka kerran siellä ylisilläin. Vaik nykyisin kylläkin yksikseni. Ei ole siel vierelläin toista jolle "avautua". Olen vain mie. Ypöyksin... Sen tähhen se kait onkin sit helppo siellä mie tirautan kyyneleeni. Siellä mie aukasen Hooverin patoni ( sen joka on siellä jossain Yhdysvalloissa... ) ja päästän Niagaran kuohuni valloilleen. Siel olen alastonna niin kropaltain kuin sielultain. Sil mie olen alastonna kuin aikoinaan kahelleen olimme lämpimiin vällyin alla ja päällä. Liki toisiamme. Yhtä aukinaisina sieluiltamme toisiamme kohtaan kuin mien nyt yksinäin ylisilläin...