- Miten voi huusholli tuntua pieneltä: saunaan mennessä ei "tarvii" mennä huushollin toiseen päähän, läntiseen siipeen, kun se saunanen on melkein tässä tuvassa. Voisipa ihan sanoa että se on tässä tuvan yhdessä nurkassa. Eli ei tarvii mennä mihkään. Kapuaa vaine lautehille lämpimille. ( Verraten Majani Matalan tiloihin. )

- Ystäväiseni tää... hengissä on. Hyvä näin. Muutama sananenkin on vaihdettu - viel paree.

- Tässä laskeskelen että kohta miulla on jo 11 yönseutua takana joista olen ollunna tässä välillä vain kaksi yötä yksin kotonani! Onhan se ihan kiva että on yökyläläisiä, käypäläisiä, mutta kun haluaisin jo OMAA RAUHAA! Kaikki nää yöpyjäiset kun ovat kukin olleet sellaisia et en "voi" sanoa heille ei kiitos, et voi tulla luokseni.

- Mietin mitä elämä olisi miulla ja ennen kaikkea tyttärelläni miun jos hän olisi syntyjään ns. normaali? Mitä hän tekisi nykyään? Millaisen elämän hän olisi tähän asti elänyt ja millainen se tulisi olemaan? Missä hän kulkisi tätä maallista matkaansa? ( Tää on sitä "loputonta" jossittelua jossa ei ole mitään järkeä. )

- Miksi Luoja on antanut tällaisen kropan miulle? Miksi Hän on antanut kaiken tää kivun ja tuskan? Kaikki nämä koskut ja kolotukset? Miksi Hän ei ole antanut helpompaa, terveempää, olotilaa ja elämistä? Millaistahan se muuten olisi - se kivuton elämä? Kuin helppoo se olisi? Voisin esim. kouluttautua haluamaani ammattiin ja työskennellä siinä, tehdä töitä! Vautsi!

- Miksi puolisoni kuoli näin varhain? Mikä tarkoitus sillä oli? Miksi hän ei saanut olla ja elää kanssamme pitkään? Hän oli hyvä, kaikinpuolin ihana, tykättävä...

- Kuis sitä sanotaankaan: "Vuodet eivät ole veljeksiä keskenänsä."? Ihmettelen vain tässä kuin vuodet ovat erilaiset keskenänsä: viime talvi ol vähäluminen - lähes lumeton, ja nyt tuntuu että tuota valkosta "höntyvää" on jo ihan riittämiin. Vois antaa liiat poies kelle vain, ken sitä sitten itelleen haluais...

- Mie haaveilen jo tulevasta kesästä. Vaikka nyt en sen kummemmin mikään ns. kesäimmeinen olekkaan. Tykkään ihan yhtälailla esim. syksystä ja sen sateista. Mutta jostain kumman syystä nyt haaveilen tulevasta kesästä. En muista milloin olisin näin kaihotellut kesän perään. En tiedä sitäkään että mitä mie olen siltä vaile tahi mitä siltä vuottasin - odotan vaine.

2014.7.7.%20Kumpulassa%20%2817%29.jpg

- Kuin onnellinen sitä immeinen voi olla kun on oma tupa ja oma lupa? Ja kuin sitä yleensäkin saapi olla kiitollinen että on tää katto pään päällä, on paikka missä elää? Ja on ruokaa, vaatetta... kaik on siis hyvin. Amen.