Suunnittelin tätä matkaani ( tai no, yleensäkin jotakin matkaa ) jo viime kesänä. Silloin miulla olisi ollut aikaa mutta en saanut, en voinut... ei henkiset rahkeet riittännä.
Viime viikolla sain tietooni että miulla on tänä kesänä käytettävissä vain tämä viikko - jos niin kuin meinaan jonnehhii ureta!
Suunnittelin jotta siitten maanantain koittaissa matkoilleni suorisin. Mutta enhän mie kyennyt silloin viel suuntaan tahi toiseen kun ensin sunnuntai meni elpatessa muoskiini mukeloihin jäliltä ( yhteinen mökkimatka ): mummonen tää simahti kotia tultuaan totaalisesti. Vejin päiväunet! Yhden kokonaisen tunnin verran! Huh! Ihmeihin aika ei ole siis ohi. Mutta siis se sunnuntai meni elpatessa ja maanantai jolloin suunnittelin tänne urkenevani menikin kaiken maailman asioita hoidellessa. Mm. sitä Majani Matalaisen remppa jutskaa... Plääh! 
   Ja kunne tiistai aamu koitti niin empäs tuota olisi uskonut sillonkaan viel että lähtisin mihkään suuntaan. Meinaan et olipas elämäni eka kerta kun heräsin kauhiaan hedariin: En tohtinut päätäin kääntää - koski. En tohtinut sängystä ylös nousta - koski. Jokahinen evään liikutus sattu päähäni. Mutta minkäs teet: ei ole apukäsiä kotonain joten ei kun siitä vaine yön aikaan katujyrän alle jääneen kallosi kera lähimmälle lääkekaapille ( omalleni tietenkin - minnes muualle luulitte? ) ja tabuja kitaan.
Niin vaine kera kaffeekupposen hedeikki saatiin selätettyä ja hokasin että meikä likka se pakkailee jotakin kamoja kasaan... mihkähän meinaa lähtiä likka moinen?

   Edellisenä iltana mietin Nuorgappia - ei liian kaukana ja enkäs saanut erästä kaveriani sinne mukaan. Ei siis. Rannikolle... Vaasaan? Joo! Ehdottomasti meren rantaan! Lähden heti! Mutta silloin... sitten jää eräs toinen reissaamati... Reissu joka TÄYTYY tehdä miun. Joten siis sittenkin suuntana Itä-Suomi - kiitos. Ja eka pysäkki on sitten se MUST-paikka. Luostarit. Yli en ympäri pääse etten sinne mene.
Eli kokka kohti Lintulaa ja Uusi-Valamoa. Siellä pruukattiin käydä puolisoni kera. Siellä koluttiin ja kuljettiin paikkoja. Sinne on jäänyt muistoja monia.
   Niinpäs sitten matkaan vain - Hepo Hopia. Poikani Poloinen täytehen nassakoita ja muita tykö tarpeita ja...


2015.6.16.%20Matkalla%20luostareihin%200

   Ohittaa en voinut. Entisiä kulmia - kun nyt kerta ohi matkani kuitenkin kulkee. Tässäpä entisen kyläni raittia. Ihanaista, aurinkoista...

2015.6.16.%20Matkalla%20luostareihin%200

   Kyläni kotikirkko. Alapitkän kirkko. Ei äkkisiltään kirkoksi luulisi... enkähän tuota sitä oikein pitänykkään kirkkona. Se on miun mieleen sellanen vähän kalsia, kolkko, kantti kertaa kantti-jutska. Ei siis omaa kirkon elkeitä ja piirteitä. Oo-key, on siin risti ja kirkoksi on ristitty. Toimitetaan kaikki kirkolliset palvelut jne.. Mutta silti: ei miun kirkkoin.


WP_20150616_10_35_04_Pro.jpg

   Matkain taittui seuraavaksi Kalakukko-kaupunkiin. Käytimmä uutta kameraani ostoliikkeessään ( ostin mm. linssinsuojalasin ), ja ostin matkaani varten Suomen GT tiekartasto 2015. Pystyn paree suunnittelemaan mihkä suuntaan nokkaani näytän.
Tämä kuva on jo  "paluumatkaltain", Kallansilloilta.


   Suuntana itä... Tämä Riistaveden kirkko on ihan liki 9-tietä. Tie tuo kulkee ihan tuosta kirkon nurkalta.
Olemma monet, monet kerrat ohitensa kulkenut. Ihaillen kaunista kirkon paikkaa: harjukannekkeen päällä. Kahta puolta vesistöt. Muutaman kerran olen pihassansa käynyt kut sisälle en ole päässyt. Aika matkoilleni on ollut sellainen että Tiekirkot eivät ole olleet niihin aikoihin auki.
   Mut nytpäs oli: Kaarsin pihaansa ja pääsin katsomaan kirkkosen sisällekkin. Ihanan pieni, holvimainen, valettu kirkki. Eli kivikirkosta voidaan varmaan puhua. On kuuleman kesäisin käytössä - talvisin toimii srk-talo palvelusten paikkana.

2015.6.16.%20Matkalla%20luostareihin%200

   Kuvakulma kirkosta kun olen nousemassa kirkkon venelaiturilta takaisin kirkkopihaan. Näyttää kuin olisi kirkkonen keskellä "ei mitään", keskellä mettää. Mut kuten jo kerroinkin niin ollaan kyl oikiasti ihan liki "sivistystä". Hyvä ettei ole kirkkonen tää jäänyt viel sen alle...

2015.6.16.%20Matkalla%20luostareihin%200

   Nappasin kuvan myös ns. huoltorakennuksesta. Tämä-kin on kaunis kuin pieni kirkko! Tässä on kuorojen harjoittelu paikka alakerrassa: eivät käytä koska akustiikka siellä on päin honkia.... Sitten on kalmisto tuossa pariovien takana. Ja pieni siunaushuone. Sekä se ihan "oikia" huoltopaikka esim. hautausmaan tarpeisiin. ( Hautausmaa on sen 9-tien toisella puolella. Sinne pääsee tien ali tunnelia pitkin. )


2015.6.16.%20Matkalla%20luostareihin%200

   Vesistölle, lammelle tälle en nimeä tiedä. Sen verta pieni on etten sitä tuosta uudesta uutukaisesta GT-kartastani sitä nimellään osaa kattoo.
Kaunis supi-suomalainen maisema matkalla Riistavesi - Karvio.


   Olen perillä. Kotona.
   Ensimmäinen tunne kun käänsin Poikani Poloisen nokan Lintulan luostarille johtavalle ns. pihatielle oli että olen kotona. Tulen kotiin. Ja tippa linssiin...

2015.6.16.%20Matkalla%20luostareihin%200

   Koivukujaa astellessa, peremmälle käydessä muistota tulivat mieleen. Niin puolisoni aikaiset kuin "kaikki" ne mitä olen käynyt pentu vuosistani lähtien täällä. ( Kirjoitan tätä nyt majapaikassani - tuolla jossain tämän kuvan "nurkan" takana: pienessä 70-luvun talossa josta sain huoneen itselleni täksi yöksi. )

2015.6.16.%20Matkalla%20luostareihin%200

   Maja paikan lunastettuani käppäilin pihamaita ja mantuja. Kirsin paikkoja ja katselin. Tämän nappasin nykyisestä uudesta kirkosta täällä. Tämä on rakennettu tänne 1973. Sitä ennen kirkko toimi nykyisen kahvion rakennuksessa. Kuin myös nunnien keljat olivat siellä kaikkine sosiaalisine tiloineen yms..
Nykyään siis tämä on uusi kirkko ( Kuvassa kirkon kupolin kuvia jotka ovat maalatut ensin kankaille ja sitten ne kankaat ovat kiinnitetty tuonne kupolin seinille ja kuupaan. ) ja nunnien keljat, yms. ovat tämän rakannuksen yhteydessä. Tähän jatkoksi rakennetuissa rivitaloissa.


WP_20150616_13_27_05_Pro.jpg

   Kunne olin Lintulan "ensi maistellut", tervehdyksen toimittanut, hyppasin Poika Poloiseeni ja kurvailin taasen tien päälle. Suuntana Uusi-Valamo. "Oikasin" sinne tätä pienen pientä tietä pitkin ( löydettiin tämä tie aikoinaan puolisoni kera - sitä ennen en ollut tätä tietä kulkenut ) joka kulkee Taivallahden ja Kansalan kautta.
Routa on syönyt tietä tätä kovin mutta ei se menoa haittaa. Kuljin hitaasti ja nautiskellen näistä ihanista maisemista. Siis nää maisemat nyt ainakin ovat yksi syy... tai oikeestaan varmaan se yksi ja ainua syy joihin taatta kandee lähteä tätä Suomemme maata "koluamaan". Siis katso kuin on kaunista!


2015.6.16.%20Matkalla%20luostareihin%200

   Uusi-Valamossa juttelin "portsarin" kera tovin. Hän oli kanssani samaa mieltä: tänne pihaan PITÄÄ aina tulla tätä vanhaa kuusikujaa - eikä sitä uutta parkkipaikalta lähtevää asfalttitietä. AINA, siis ihan AINA tästä mennään pihaan ja tästä tullaan pois. Ei muualta.
Kertoikin tää opas että nyt onkin tulossa "vanha" takaisin: tämän kuusikujan alkuun rakentavat uuden portin ja koko sisääntulo/käynti siirtyy takaisin tähän. Nykyinen lakkaa olemasta... Jee! Ihan oikein!

2015.6.16.%20Matkalla%20luostareihin%200

   Bongasin kuusikujan katveesta - en lintuja vaan tällaisen Maan Matkaajan majapaikan. Muistelen kyl että tämä samainen lintukoto on ollut ns. iät-ajat tässä samaisella paikalla....

2015.6.16.%20Matkalla%20luostareihin%200

   Täällä se sitten tuli.
   Nyt on "jo" noin puolitoista vuotta puolisoni siirtymisestä tuon-ilmaisiin. Luulin että ns. kaik itkut on jo itketty. Kaikki muistot läpi koluttu. Että tämäkin olisi vaine muistomatka. Ei kummempaa. Yksi tuttu tienoo joka pitää vain käydä katsomassa. Ei muuta.
Mutta itkuhan se tuli. Ja vähän isompikin. ( Ovat taineet oppaat tottua itkijöihin kun eivät itkuain sen kummemmin huomanneet... ) En osaa sanoa tahi kertoa miksi itkin? Mikä on se ais tai tunne? Se vaine piti itkeä. Itkeä ja pysähtyä toviksi. Kuunnella, ajatella. Sytyttää tuohus.
Tuohus jota en ole vielä muistini mukaan ortodoksi kääntymiseni jälkeen kertaakaan sytyttänyt. Nyt se täytyi tehdä. Sergein ja Hermannin ikonostaasin eteen. Ei muualle. Tunne veti sinne. Se oli ainut ja oikia paikka puolisolleni. ( Kaipaan sinua Kultsi! )

2015.6.16.%20Matkalla%20luostareihin%200

   Tässä seistä jökötän luostarin laivalaiturilla kuvaamassa kuin tuolla kaukana sataa - ja täällä ei. Laiturille oli juuri rantautunut Sergei-laiva. Ikoni yllään ja iso "Sergei" kyltti sen alla. ( Olisipa kiva joskus reissata sen laivan mukana näillä vesillä.  Laitamma korvan taa... )

2015.6.16.%20Matkalla%20luostareihin%200

   Pihapiiriä uudelta kirkolta vanhalle kirkolle päin ja ohi munkkien entisen keljaston. Nykyisille talkoolaisten, yms. majapaikoille päin.

2015.6.16.%20Matkalla%20luostareihin%200

   Vanha kirkko.
   Muistissani on että olen muoskana nähnyt kun tämä on ollut viel kirkkona. Ja kuin munkeilla oli samassa tilassa ruokapöydät... Mutta en mene vannomaan. Mihkähän aikaan tästä ovat lopettaneet kirkolliset toiminnot? Jotain 1970-luvulla? Jos se on jotain siellä niin voisimpa sanoa että on mahdollista että olen TODELLAKIN nähnyt sen - enkä vain "muistele" jostain tiedostoista saamaani tietoa.
Kaunis oli sali nytkin. Opas kertoi että siellä ovat nyt alkaneet pitää palveluksia kesäaikoina: kesäkuun puolesta välistä elokuun lopulle - muistaakseni. Hän kertoi myös että siinä oli es ruokasali ja keittiökin "tuon" luukun takana. ( Sitä en muista. ) Juteltiin Vanhasta Valamosta tuoduista ikoneista, kuin on tämä rakennus aikoinaan tehty kahdesta eri rakennuksesta yhteen liittämällä, jne., jen..

2015.6.16.%20Matkalla%20luostareihin%200

   Tässä "idyllinen" näky vanhaan kirkkoon päin. Oikiella jää tuonne katveeseen vanhat munkkien keljat. ( Jos olen väärässä niin oikaiskaatte. ) Niissä on nykyisin esim. kesäisin pieni kaffio ja kait jotain puotiakin... ainakin vie oli kun viimeksi kesällä kävin. Nyt siin ei näkynyt mitään timintaa...

2015.6.16.%20Matkalla%20luostareihin%200

   Alla omenapuun - odotan sinua.

2015.6.16.%20Matkalla%20luostareihin%201

   Kokka kohti paluumatkaa. Pysähdyin luostarin sillalle jonka kueessa on ns. maatila. Oli siinä tilalla jotain toimintaa... liekkö puutarhan hoitoon kuuluvaa nykyään kun ei luostarissa muuten eläimiä enää ole. Jotain puutarhaan ja viinin viljelyyn liittyvää.
Katse on Juojärven Kuuverinselälle päin.
   Meinasin käydä hautausmaallakin mutten tohtinut: kävimme siellä puolisoni kera ja nyt ei rahkeeni siihen taipuneet yksin käydä. Ei vielä.


   Varistaipaleella pistäydyin Kanavamuseolla.
   Ajoin pihaan ja ettin kuumeisesti jonkinlaista parkkipaikkaa ja sitä varsinaista museo-puljua mutten löytänyt. No, nakkasin autoin siihen mihkä sen jätin... kuhan ei ole kenenkään tiellä, ja lähsin lätkii.
Kierroksein lopuksi, kunne olin jo kerennyt kiertää kanavat sulkuineen ja kaik piharakennukset hokasin museotoimiston ja sain kuulla siellä että joo, se on oikiasti vuokralaisen pihaa se mihkä autoin jätin ja oikia paikka onkin tuolla...
   Toimistolla juteltiin taasen "ummet ja lammet" tästä kanavasta, Suomen vesistöistä, kanavistoista, kanavien rakentamisesta, uitoista, tämän kanavan miestyövoimista ja hevosvoimista, jne. jen. Niistäkin jutuista saisi kirjotettua yhren proosan mut jääköön nyt...

2015.6.16.%20Matkalla%20luostareihin%201

   Kanava tää yhdistää Juojärven ja Kermajärven/Heinäveden.
   Kanavamestarit ( On se kait heidän nimikkeensä? Jo jos ei olekkaan niin nyt ainakin saapi luvan olla! ) kertoivat ettei ole viel tälle keväälle tahi kesälle ollut matkaajia kanavien sulkuja pitkin, tai siis ohitse... äh, siis kuis se kerrotaan? Siis että ei ole ollut viel "asiakkaita". Kunne nyt sitten olisi tulossa ensimmäinen...

2015.6.16.%20Matkalla%20luostareihin%201

   ... tuolla mutkan takana tuo purjevene. Mutta kun olis pikku onk-kelmia heillä: sulut eivät toimi. Suljujen tiivisteissä on vikaa. "Ja he purukumilla peikkaavat sen.": tuumasivat miehet nää kyssyin miulta et siehän se olit  työkkärin heille lähettämä korjaaja? Joka mie tietty lohkasin että kyllä vaine - tuonnekko alas urkenen? "Mie jol on korkianpaikankammo?" Kertoili toinen heistä:"Sillä minäkin tuon "Matin" aina laitan menemään nuita tikapuitapitkin tuonne alas, enkä itse mene, kun miullain on korkianpaikankammo!" Joo- murheet ne on monet...

2015.6.16.%20Matkalla%20luostareihin%201

   Tokasimpas mie viel lähteissäin heille että turhoohan työ sitä tiivistettä siinä korjaamaan ruppeette kun se vesihän menee läpi nuihin sulkuin kun olette unohtaneet ne auksi" "Hyvänen aika sentään, eihän siin muuta oo korjaamista: laittakaa sulut vaine kiinni!" "Silloin vejet pysyvät siel mis pittääkin." :)
Onneksi miehet nuo ahertavaiset ymmärsivät yskän, tajusivat "tarpeen"....


   Muoskana oli yksi must-pysähdyspaikka tämä Ronttopuisto.
   Nyt en pysähtynyt sen kahvion tahi sitten pihassansa olevien metelli"rojuista" tehtyjen hahmojen takia vaan...
Varistaipaleen museon opas kertoi miulle että tässä kohtaa on ennen sitä nykyistä kanavaa ollut se varsinainen "läpikulku" paikka näihin vesistöjen välillä. Ja että tässä on ollut aikoinaan MAHTAVAT koskistot kuohuineen.
Nyt on vaine pieni puro-pahanen. Tosin täytyy sanoa et tällasen kaiken himpunkin erikoisemman hoksaavan silmän omaavana mie tuumin jo tästä Valamolle kurvailessain et sit mie tullessain pysähyn tuonne ja kuvaan tuon kivisen kosken pohjan.
Niinpä mie sitten paluumatkallain pihaan Poikain Poloisen parkkeerasin ja käppäilin koskenpohjalle. Hyppelin hameen helmat korvissain ( no, ei nyt ihan - mut melkein ) , kamera killuin kaulassain ja autonavaimet toiseen koprain puristain, kiveltä kivelle ku "Aropupu" ja näppäilin kuvasia sieltä ja täältä.

2015.6.16.%20Matkalla%20luostareihin%201

2015.6.16.%20Matkalla%20luostareihin%201

   Tällainen kummastus löyty pohjaltansa. Liekkö Luojan luomaa vahi immeisen? Jännän säntilliset puturat ison kien pinnassa ja sit tummottiis viivoi suuntaan ja toiseen. Noi viivat olivat ku pieniä harjanteita. Sellasia kohoumaviivoja. Oiskoo se jääkausi tehnä jotain, joskus....


v%20002.jpg

   Palasin majalleni öiselle takaisin. Nyt ihan sisälle asti sillä päivällä kävin vaine lunastamassa tämän ja aivaimen hakemassa kopraani.
"Levitin" kamppeeni. Suunnittelin tulevaa. Ja läksimmä Ehtoopalvelukseen siihen uuteen kirkkoon. Menomatkallain, porstuasta ulos astuttuain nappasin mie kuvasen tästä nykyisestä kaffiosta - entisestä kirkosta ja keljastosta. Ihana, vanha, kaunis, hyvin pidetty.

v%20017.jpg

   Palveluksesta pois tullessain bongasin taasen "lintuja". Nyt tässä muodossa. On muuten mökki asujaa myöten! ( Lintuin syöttöpaikka - tai miksi sitä sanotaan oikiasti? Aivot jo lyövät klappia kun kellonen tikittää kohti puolta yötä tätä nakuttaissain... )

v%20010.jpg

   Tämmöttiis myös nappasin... Maija Mahiläinen se viel ahersi ahkeraan vaik ehtoota jo käytiin.

v%20014.jpg

   Sinulle.


   Lukijani, anteeksi. Nyt en suoriudu "oiko-lukemaan" luomaani tekstiä. Nakuttelen tämän tähän vainen sitä mukaa kuin se tulee mielestäni - ja menen kohta maate.
Ps. osa kuvista on känny-kuvia joten laatu ei ole oikein kohillansa kaikissa...