Tänne Humisevalleharjulle muuttaissa... se tätinen entinen omistavainen, se kertoili tään asunnon puhtaudesta. Mutta silti mie jouduin putsi putsittamaan kaiken... Jopa niin että lainasin ystävältäni avulijaalta höyrypesurin jolla kaakelit pesasin suihkusta ja saunasta. Sen mitä jaksoin pidellä sitä pientä, ns. käsivarapesuria ja sen kera heilua niissä tiloissain.
Nyt tänä syssynä päätin että ei tää homma nyt tästä sen kummemmin parane jos ei pahenekkaan: puhdasta on saatava ja totaalisesti! Joten tarviin jostakin höyrypesuri joko lainaan tahi omaksi. Mutta mistä? Tutuilla ei tietääksein ole lainata. Vuokraliikkeestä? Tarpeeksi monesti kun lainaa niistä niin sillä hinnalla saisi jo omaksi jonkin sellaisen pesurin... Elikkä siis: ostamaan itsellein. No, kerta ostamaan niin kuis se sit on: sellanen pieni ns. käsivarainen vehje vahi imurimallinen joka kulkee lattialla? Pieni painaa ku synti ja isompi on keposampi. Pienempää eivät käteni jaksa ja isompaa sit taasen jaksaisi... pienempi maksaa vähemmän ja isompi enemmän. Kumpi siis?
Kaupassa asiaa moista pähkäilessäin oli tuloksena miulla että se isompi. Ihan vain käsieni takia. En tarvii rettuuttoo sitä painavaa käsissäin ja samalla painaa sitä kytkimestä jotta käynnissä pysyy. ( Vaikkas maksaakin enempi... )
Sitten kotiin palattuani ja aikanaan alottaissa sillä härvelillä putsistaa suihkuain ja kylppäriäin tuumailin ilokseni isseksein: "Jee! Puhdastahan tuli." Niinkin puhdasta ettäs vaik mie sen, tai oikeesti ne tilat vejin viimo syksynä ( siis vasta vuosi sitten! ) sillä ystäväni höyrypesurilla niin nytpäs näky ihan silmissä kuis ne kaakelit, ne pienen pienet klinkkerikaakelit valkesivat. Tuntu aikasemmin että miulla on suihkussain ( kuin myös saunassa kiukaan takana ) sellaset kellertävän beissit linkkerit. Sellaset äklöt. Mutta nytpäs siel onkin vaalean beissin väriset linkkerit. Melkein voisin sanoa että lähes "valkoiset" entiseen väriinsä verratessa! Jee!

   Tässä mietin kävelyillä käydessäin, maantietä stallatessain että jos ja kun mie omistan kokonaista 10,00e ni mihkäs mie sen käyttäsin?
Ostasinko ruokaa? Mitäs sillä summalla saisin? Pari leipää ja rasvapaketin. Tai perunoita ja jotain lihaa? Vasite kun en perunoita pruukkaa syödä - saati sit lihaa! Salaattia? No, sillä summalla ei kummosta salaattia tehdä! Vai sittenkin: kävisinkö ulkona syömässä? Sillä summalla söisin kerran ja sitten olisinkin loppu päivää nälässä eikäs rahaa riitäs enää toiselle päivälle... Vai ostasinko synttärilahjat muoskan kahdelle muksulle; 5,00e/hlö. Ei silläkään summalla/hlö. kummosta lahjaa sais aikaseksi. Jonkin värityskirjan per nuppi. Ei oikeestaan mitään legoja, ei leluja - kahdelle kun pitäisi ostaa yhtä aikaa. Ei kun - ostaisinko itelleni talvikengät tai juoksulenkkarit? Mut kun eihän se 10euroa riitä niihin alkuunkaan. Tarttes ainakin kymmenen kertaa sen kymppi eurosen ennen kuin tulis kasaan sellaista summaa jolla nykymaailmassa jotain sellaista saisi jotka kenkiä muistuttas. Eli laitanko nyt vaine tämän summan jemmaan ja sit siitä vähitellen kerään tämän tarvittavan, isomman, summan kasaan jokahisen kuukauden "jämä" rahoista? Mutta milläs mie sit elän jos jämät ain laitan talteen? Mitäs mie sit syön?
   ELI - enpä tee sittenkään mitään. Annan olla. En osta ruokaa, en käy ulkona syömässä, en kokkaa ruokaa, en osta lahjoja, en osta kenkiä - enkä laita jemmaan! Piste. Annan vain olla, unohdan kaiken - sen 10,00 euroakin. Teen jotain ihan muuta. Heissan, heippa...

   Joskus aikaisemmin mainihhin täällä blogissain kuis sitä on immeinen kiinni näissä netti-sfääreissä nykymaailmassa. Täytyy kyl myöntää että mie myös olen, kuin miekin siis olen riippuvainen...
Nimittäin ystäväin kertoili taanoin että on kurjassa kunnossa ja että hällä on vähän lisää raskahia hommia sillä juttelu-viikollamme tiedossa. Siis hommia jotka rasittavat hänen elimistöään entistä enemmän. Eihän siinä mitään. Ei siis silleen että niitä on ja rasittaviakin muttas kun päivät pitkät näen tuolla naamataululla että toinen käy siellä silloin tällöin - on hengissä, niin sitten kun häntä ei siellä yht´äkkiä näkynytkään yhteen KOKONAISEEN vuorokauteen niin miullahan heräsi het´ kymysys ettäs mitä nyt? Onko sattunut jotain? Onko käynyt vahinko? Onko sairaalassa? Mitä, mitä? "Ilmota nyt hyvä immeinen että mikä on?" "Laita sanaa tahi kahta tulemaan jotain kautta että oletko ok? Pliis!"
Jeeru että sitä on koneen vanki! Tai oikeestaan sen vanki että on hätä toisesta ja haluaa tietää missä toinen menee - onko kaik hyvin?

   Miun peukaloin - "keskellä kämmentä". Se syylä ( tai mikä lie ) joka istua nakottaa keskellä peukaloain, se on siin edelleenkin. Vaikkakin kävinkin täsä päivänä muutamana takaperin sitä lekurissa super-jäädyttämässä. Antamassa siis lähtöpasseja tuolle moiselle "otuksellein".
Sinne lekuriin mennessäin miuta pelotti, ennestään kyseistä toimenpidettä tuntemattomana, se hommeli toin teolla sillä satun olen kipuherkkä, kipukynnyksein on tosi matala.  Jännitin ja mietin että kuinka moinen juttu tapahtuu, kuis se tehhään? Tiesin vain että se on jotain typpeä joka on TOOOOSI kylmää ja tehoaa paremmin kuin ns. perinteinen kylmäjäädytys tahi käsikauppatavarana apteekeista ostettavat jäädytys-jutskat. Mietin kuis paljon kipua siitä tulee, kuis se onnistuu silleen ettei terveelle iholle mene, jne.?
No, kunne lekurin eteen pääsin ja homma hoidettiin niin tämä lekuri loineh-lausumahan miulle että siihen voi sitten tulla kipua, siihen voi tulla vesikellukka. "Sitä voi särkeä ja ajan myötä se sitten "tippuu" poies..." Mutta ennakko peloistani huolimati kipua ei ollutkaan oikeestaan mitään kun se jäädytys tapahtu - eikä sitä ollunna senkään jälkeen...
   Ja nyt on kuin siihen, tahi siis sille, ei oliskaan tehty mitään. Samalla tavalla se edelleen nököttää peukalossain, ei kipua, ei kellukaaa - ei ni mitään. Saa ny nähdä tapahtuukaako sille loppuin lopuksi mitään. Vähän nimittäin epäillyttää ettäs ei se tuo "syväjäädytyskään" sille mitään taija. Se pitäs oikeesti leikata siit poies. Tahi siis sillä jollain stantilla pyörähyttee poies sormestain. Tai sitten se ei nyt vain yksinkertasesti olekaan "mikään" syylä vaan kuten vähän itte täsä olen ajatellut että se on toi, toi... mikä se nyt oli? Toi kysta!


g%20003.jpg

g%20006.jpg

   Tässä päivää muutamana sitten tein... tai siis ompelin, tyttärellein sellasen pyykkipoikapussin - toisen tyttärein entisen trenssitakkin kankaasta. Tämä takki kun meni aikanaan huonokuntoiseksi, ja liian pieneksikin se jäin, niin mie purin sen ns. alkutekijöihin ja otin sitten ne vielä kunnossa olevat, järissään olevat, kankaiden palat siitä talteen; jos vaikka joskus sattus johkin tarviimaan. Ja nythän sitä sitten tarvihti; tein niistä sen pussukan.
Samaten tässä kotvan aikaa sitten tein pussukan joskus muinoon kirpparilta ostamastani verhokankaasta tuon höyrypesurin erinäisten suuttimien säilytys- ja kuljetuspussiksi. Sekä toisen pussukan sen varsikappaleille. Ja, ja... sitten pitää tässä viel aikanaan tehdä ( kunne vaine saan mitat siitä itellein ) tyttäreni uudelle "aipabilla" suojaava, paksuhko kangaspussukka johka tarvii ja johka myös teen, kaksi eri lokeroa: yksi koneelle, toinen johdoille, yms..
Ja sitten tään ompelemisen lisäksi noin yleensä leipoilen, piirtelen ja teen kaikkea ( myös ns. miesten hommia - mitä ne siteen milloinkin ovat ) ... Melkeinpä nimimerkillä; Toiset tekee mitä osaa, mie mitä haluan.
    Mutta täsä olen alkanut miettiä että mitenkä se oikein on... Mitä immeiset osaavat tehdä ja mitä eivät? Miten se yleensä on?
Nimittäin miusta itestäin tuntuu että jokainenhan osaa leipoa, piirtää, tehdä käsitöitä, yms. Eikös vain? Mutta sitten toisaltaan enhän mie osaa tehdä kaikkia ns. miesten töitä; en osaa veistää - niin mitä en osaa veistää? Luulen kyllä että kun aikaa antaa niin osaisin mie veistää ainakin kirveen varren, puukonperän, tms.. Pora pysyy myös kädessä, samaten ruuvaushommat onnistuu koneella ja vasiten käsin. Hitsata tosin en osaa. Joo, en osaa! Löytyhän se ainakin yksi mitä en hallihe! Entäs renkaiden vaihto autoon, Poika Poloiseeni vaikka - onnaan! Mutta sen moottoritilaa en osaa rempata - osaan nesteet kylläkin tarkistaa ja lisätä. Mutta sitten tietty en osaa jotain karjanhoitoa, en lentokoneita lentää, tms. ammattijuttuja. Enkä sen puoleen ns. "kaikkia" naisten ammattejakaan. Mutta siis sittenkin - ihmettelen että miten joku ei muka osaisi esim. piirtää nuita juttuja seinille mitä mie olen nyt piirellyt, tahi leipoa mitä olen leiponut, tahi.... Voiko olla niin että selviä leipomusohjeita kattomalla ja niihin ohjeihin mukaan tekemällä, tahi kirjan kuvista mallia ottamalla ( tai mielikuvituksestaan ettimällä ) ja sit piirtämällä, ei muka kuka vaine osaisi tehdä niitä juttuja? Se ei mene jotenkin miun kaaliin. Onko se toillaan näin? Vaikkas sit taasen palataksein entiseen: enhän miekään kaikkea osaa ja taija vaik kuin kattosin jostain opuksesta mallia. Pitäs ensin jonkun se tehhä edeltä ja sittenkin viel kenties monen monituista kertaa - ja miun se kaik nähhä... ossaisinko sittenkään? Et tälleen: summa sum laarum - lipi laarum...


001.jpg

   Olen tuolla "naamalla", täsä uuden asuntoni, Majani Mahtavaisen omistettuain, kirjannut sarjaa "Alla omppupuun" kertoillen mitä kukkapenkilläin kukkii ja milloin? Milloin omput kypsyy tahi mitä olen siellä puuhaillut?    Tässä pari päivää sitten mie hokasin ettäs kun mie sen kukkapenkkini muutama viikkonen sitten laittelin jo ns. talviteloille ( leikkelin kaik kukkavarret poikki, asettelin ne juuristojen suojaksi, laittelin havut kärhöille ja Villiviineille, kuin myös Köynöshortensialle ) niin ny, tässä pitkässä lumettomassa syksyssä ja suht´ lämpimillä keleillä,  nyt sieltä pukkaa pintaan kohti Aurinko Armahan valoa, multain alta, sipulikukkien varsia, kehäkukkia ja orvokkeja! Voihan jukra! Raukat viel paleltuvat! Ei siin mitä jos ne nyt siit pinnastansa, pelkästään varreltansa, paleltuvat mutta kun pelkään että ne KOKO kukkaseni paleltuvat: kylmä hiipii varsiin kautta juuristoihin ja niin kaikki, siis KAIKKI, kukkani KUOLEVAT! Kuolevat totaalisesti, lopullisesti. Nif. Sit miulla ei ole enää ollenkaan niitä kukkasia!