Joulu mennä jolkottaa.... tahi siis nyt, tällä hetkellä, kunne tätä nakuttelen niin se meni jo. Tänään, täsä ja nyt eletään jo aikaa jälkeen joulun 2015. Ensimmäistä ns. normi-päivää jälkehen joulun tuon. Tosin tänään on päivältänsä sunnuntai joten tämäkin päivä oikiasti pyhäinen päivä on.
Mutta kunne tänne asti on täsä päiviä muutamia, läpi -yli, joulun kuljettu niin tällekkin välille sitä on sopinut monenlaista...


   Jouluaattona, Armon Herran vuonna 2015. olimme jälleen koko suvun voimin ( se kenkä kykeni ja pääsi tulemaan paikalle, mm. yksi muoskain miun oli lomamatkallaan Thaimaassa... ) nyyttäri-periaattehella koolla. Tänä vuonna tyttärein tykönä.
Aterioitsittiin ja lahjaset jaettiin. Istuttiin päivää talvisen hämyistä ja juteltiin mukavia.
   Himpun ennen kotiamme lähtöä ( kuka kunnekkin, mikä minnekkin, meistä paikalla olijoista ) mie kappasin mukanain pitämäin kamerain kourahan, ja lähdimmä lähimmän vesistön tietä mittailemaan Apostolinkyydilläin:

2015.12.24.%20jouluaattona%20Monosilla%2

   Illan hämy laskeutuu seudulle tälle. Hiipii hiljaa, kutsumati, kuin aavistellen, kuiskutellen, meille Maan Matosille että kohta on pimiää. "Kohta saapuu yö tuo synkeän tumma."
   Tie tää yhdistää tällä aukialla, täl lahdelmalla, kahden sillan kautta saaren ja mantereen toisiinsa. Tuolla, kohdalla misä näkyvi auton tuon poispäin meneväiset perävalot, on yksi näiden siltojen paikka. Kahta puolta tietä tätä kasvavat laakeat alueet sakiaa kaislikkoa vaikkas sitä ovat kunnan toimesta kuin ruopanneet vähä-välleen auki... Ja sitten tuolla mantereen puolla, tuolla misä näkyvi mettää - siellä...

2015.12.24.%20jouluaattona%20Monosilla%2

... Utu Hämäräjäinen kietoutuu seutukuntamme korkeimman "vuoren" ynpärille kuin enteillen tulevan yön kylmyyttä - kietoin pehmeän vaippansa korkian mäen suojaksi, tulevan yön kylmiä paukku pakkasia vastaan.

2015.12.24.%20jouluaattona%20Monosilla%2

   Tätä ihanaista Suomen "Suven" maisemaa kuvatessain tajusin mie kuin onnellinen mie olenkaan - muoskistain miun, ja heijän mukeloistaan! Siis HEUREKA! Voiko immeinen olla onnellisempi? Enää ikinä? Koskaan?
Kun kuvaamseni jälkeen palasin tupaan tyttärein kerroin mie tään heillekkin. Tai siis ihan ensimmäisenä  nimenomaan heille; ja nyt sitten teille Lukijain Armahat.

2015.12.24.%20jouluaattona%20Monosilla%2

   Aurinko Armas laskee Taivanrannan taa: tuonne jonnekkin mäen taa... Sinne se pikku hiljaa vajoaa ja luo maille mennessään varjonsa hämäräjäisen ylle lahdelman katveen antain silmieni eteen kauniin ehtoisen maiseman.

2015.12.24.%20jouluaattona%20Monosilla%2

   Suomen "suvi": järvi, ranta, ja järvenrantasauna. Voiko suomalainen enää muuta toivoa, voiko muuta pyytää?
No, ei oikeestaan - jos ei nyt sitten viel kuuta taivahalta... ( ja lottovoittoa... )


   Joulun alus viikolla kävi osa muoskain mukeloista tykönäin... varsinaiseksi joulunajaksi tuli tyttärein-miun tyköni; 24/7 -tytär. Siin samaan syssyyn oli hommiini lopetus pitemmällä työpäivällä hommapaikassain... Ja, ja, ja myös erinäiset leipomiseni sukumme jouluun.
   Eilen viedessä viimosta joulupäivää, eli Tapaninpäivää, totesinkin että vaikkas mie kuin iloitsen muoskistain ja muoskieni mukeloista... siitä ettäs tupani tää, Majani Mahtavaisen huonehet, täyttyvät milloin minkinlaisista käviöistä ja yöpyjistä niin silti - silti voi kun mie olen ilonen ettäs kaikkien heidän jälkehen mie saan tään kotini ( Huomaatteko Lukijain Armahat kuin mie olen alkanut NYT JO sanoa, nimittää, tätä Majaani Mahtavaista KODIKSEIN? Olenko siin NYT KOTONA? ) ihan vain ITSELLENI! Aamusta lähtein, kun tiesin mihkä aikaan taksi hakee tyttärein, aloin mie laskea tunteja, minuutteja ja jopa melkein sekuntteja siihen koska - oi KOSKA, saan olla isseksein!
Olenko siis itsekäs? Typerä? Olenko toisista piittaamaton? Ei, ei tää sitä ole, vaan ihan vain oman ajan haluamista. Sitä että on oma KOTI ja omat tavat, luvat jne.. Voin olla itseksein kuten haluan, kuten voin. Ei tarvihhe kattoa ketään 24/7 perään, ei "palvella" ketään. Ei tartte olla kestään huolissansa, ei huolehtia kenestäkään muusta kuin itsetäin. Eli siis tavallaan kyllä - itsekästä toimintaa!
   Kun tämä hetki viimein koitti ja voin, pystyin, vihoin viimein muutamaan päivän jälkeen poistua kotoain ulos ( tyttärein kera ei/en voi lähteä esim. kävelylle ihan tosta vain ja minkälaiseen säähän tahansa - myräkkää ja sajetta oli nyt sen aikaa kun hän oli luonani ) kappasin mie kamerain ja heitin vapaalle! Etsiydyin lähimmän suuren seljänteen rannalle ja menin ottamaan tulevaa myräkkää vastaan! Valokuvasin sen aikaa kunne valoa riitti ja etehen näin...

2015.12.26.%20Myr%C3%A4kk%C3%A4%20nousee

   Tuolta lännestä se tulee...

2015.12.26.%20Myr%C3%A4kk%C3%A4%20nousee

... yhtenä rintamana. Kaukaisimmat saaret se on jo "nielaissut kitaansa".

2015.12.26.%20Myr%C3%A4kk%C3%A4%20nousee

   Tämä "kylki" näyttäs viel olevan "puhtoinen" mutta vuota vaine...

2015.12.26.%20Myr%C3%A4kk%C3%A4%20nousee

... sieltäkin se tulee! Yhtenä rintamana. Lähisaaretkin se jo "nielaisi", ynpäröi, sankalla sateellaan ja tuulellaan.
   Meni aikaa vaine muutamia minuutteja kun kuljin Väärninrannan ylt´ympäriinsä: kupeellaan toisella oli taivahat viel aurinkoiset ja "puhtoiset" muttas kunne pääsin toiselle kupeelleen niin jo tuo Myräkkä Suurenmoinen viskoi ensimmäisiä pisaroitaan, nuita isoja hiutaleitaan, päin näköäni.
Sakiasti tulla tuprusi lunta. Onneksein sain, kerkesin, napata nämä kuvani ennen kuin sitä kotiain pakosalle lähdin. Tunsin itteni aivan Myrskynratsastajaksi...


   Tänään, Aamun Armahan auettua, tiedossain ol että tästä päivästä PITÄÄ tulla aurinkoinen! Ja se mikä tylsää niin samaten tiesin että kun tupani tämä nyt tyhjillänsä on niin miun on ALOITETTAVA tyttärein miun edunvalvonnan vuotuisen selonteon teko maistraattiin...

2015.12.27.%20Aurinko%20nousee%20%2833%2

... siispä hyvästi päivä aurinkoinen kera Aurinko Armahan ja nokkain vaine kiinni kansioihinsa noihin!
   Tein, ahersin, mielestäin ihan kiitettävästi, ain siihen asti kunne kelloinen tikittäväinen jo yhdeksättä kävi... Silloin akkunoistain sälekaihtimet aukaisin ja enhän mie sitten enää malttanna... en vain voinut... en sit milläskään...
Koppasin kamerain, puin ittein ja suunnistin pika-pikaa ULOS!

2015.12.27.%20Aurinko%20nousee%20%281%29

   Sillä hetkeäkään ei ollut enää hukattavissa! Ei sitten yhtäkään. Aurinko Armas kipusi jo Taivahanlaelle ja Kuun Kummajainenkin viel möllötteli kuperalla kuvullaan. Nyt - nyt - aivan nyt PITIS JO OLLA ulkona!
   Lähirannallain, tuolla Linnansalmella, kuvasin ensimmäiset otoksein: Aamu Aurinkoisen ensimmäiset säteet ylitse Taivahanrannan - Taivaanrannanmaalari pääsi taasen hommiinsa! JIII-HAAA!

2015.12.27.%20Aurinko%20nousee%20%285%29

   Kuun Kummajainen, iso Möllyskäinen, rannan takana, läntisellä.

2015.12.27.%20Aurinko%20nousee%20%284%29

   Tämän syssyn, tahi siis talven ( vahi kesääkö tää lie viel... ) "soutaa, huopaa - soutaa, huopaa" kelit näkyyvät rannalla mm. tällaisena: jäätä monenmoista. Ahtojäitä riveissä monissa, perätysten, rannan myötäisesti.

2015.12.27.%20Aurinko%20nousee%20%289%29

    "Vakkaripaikallain", Linnansalmensillalla. Kohti Aurinko Armahan nousua.

2015.12.27.%20Aurinko%20nousee%20%2810%2

   Täsä samaisen sillan alla. Tahi ei sen alla vaan sen sillan alitse kuvattuna Kuun Kummajaisen puolelle. Kattokaa tuota väritystä! Pelkäsin etten saa sitä "vangittua" oikeissa väreissään mutta niinpäs vaine onnasin... :)

2015.12.27.%20Aurinko%20nousee%20%2814%2

   Punaista - sinistä, sinistä - punaista. Taivasta, ja veneitä vesille vuottavia.

2015.12.27.%20Aurinko%20nousee%20%2815%2

   Täsä lisää samaisia "näkyjä".

   Näin se tään aamun tuima tuli, oli ja meni. Mutta kun se tuo nälkä kasvaa syyvessä niin enhän mie tähän voinut tänään lopettaa! En suinkaan, vaan teki mieleni lisää: kipin-kapin kotihin ja sitten Hepo Hopiallain karauttain kauemmaksi kohti Aurinko Armahan laskua - ei kun nousua...

2015.12.27.%20Aurinko%20nousee%20%2816%2

...kilpaa kera Aurinko Armahan: kumpi meistä ensin kerkiää ylitse Taivahanrannan tahi laelle mäen?
   Täsä mie kapuan Väisälänmäen laelle kilpaa kera tuon ynmyrkäisen, pymmyrkäisen, joka tuolta selkäin takaa jo kuikistavi...

2015.12.27.%20Aurinko%20nousee%20%2817%2

   Tänne se ei viel ole ennättännä koska tämä kuve, tämä paikka mäellä tällä, on katvehessa. Piilosa Aurinko Armahalta viel täsä vaiheessa aamupäivää tätä talvista.

2015.12.27.%20Aurinko%20nousee%20%2823%2

   Nyt olen jo laella ja näkötornin huipulla asti - kuten näköjään Aurinko Armaskin. Tosin hän viel varjoansa luo tuonne pohjoiselle puolelle tätä mäkeä; sinne eivät vielä yllä säteensä sen.

2015.12.27.%20Aurinko%20nousee%20%2821%2

   Tuolla mie asun! Tuolla seassa Taivahanrannan asutusten.
   On, oli, muuten seljät kaikkialta jo jään peitossa. Ei avovettä missään enää näkyillyt...

2015.12.27.%20Aurinko%20nousee%20%2825%2

   Kuin ei myöskään Kulkijoita Kummajaisia muitakaan. Aivan yssiksein, aivan rauhassain, mie sain taivaltain tätä tehdä. Kuten muuten aamutuimaan tuolla lähi-rannallammekin...

Tällä aukolla tovi sitten... mennä talvella maaliskuulla, oli aivan ihanaiset hankijaiset ja lunta aivan toisella tappaa! Nyt sitä oli vaine nimeksi.
   Tämä ja seuraavat kuvat, ovat ns. sarjana vasemmalta oikialle: Lapinlahden keskustasta, Karkinniemen, Akkalansaaren, Liponniemen ja Ulmalansaaren kautta kohti Kuhanniemeä.

2015.12.27.%20Aurinko%20nousee%20%2826%2

  
2015.12.27.%20Aurinko%20nousee%20%2828%2


2015.12.27.%20Aurinko%20nousee%20%2827%2


2015.12.27.%20Aurinko%20nousee%20%2829%2

   Sain mie tällä reissullain muutaman osumankin... Ainakin Jänö-Jusseja muutamia osui matkallein. Liekkö he olleet jossain vaiheessa pakosalla mettäkoiraa haukkuvaista joka tuntui jälittävän jotahii vimmallansa kun mie tornissa ylhäällä olin...

2015.12.27.%20Aurinko%20nousee%20%2831%2

   Täsä on varmahan jokinsortin jyrsiä mennä. Luulen ainakin näin. Käpälänsä jäljet ja hännän viisto perässänsä.

   Näin mie "maaliin" asti pääsin. Näkemättä tahi kuulemati ketään kaksi jalkaista. Mietin että on se ihanuus ja autuus kun näin yssiksein saan taivaltain tehdä. Ei tarvii rupatella kenenkään ker. Ei suutansa heittää, ääntänsä päästää, mitään. Ajatuksissain vain ainaisissa - ynpäri kiertävissä...
   Mietin kuin tosiaan on seutu, ja maailma, tosisenlainen kuin vuosia sitten. Kuin puolisoin olisi ihmessäin tästä kaikesta. Kuin hän sanasensa lausuisi esim. siitä että nyt pääsee jo ihan vaikka pyörätuolilla kahvion nurkalta aina kotapaikalle asti! Kuin ovat hakanneet aukkua sinne ja tänne - tostakin pistoaidan purkaneet tyystiin poies!
Mietin sitä kuin on toisaaltaan nautinto yssiksein taivaltaa ( ilman puolisoainkin ) muttas kuin sitä samalla kaipaan ja ikävöin jotakin toista... jotain joka olis siin rinnallain - ihan vaine miuta varten. Toista ( tahi puolisoain ) jonka kera rupatella, ajatuksia vaihtaa.
Mietin että niin se vaine tääkin päivä täsä menee... "edunvalvontaa" tehden. Mutta onhan se sanomattakin selvää että "parempi mieli, parempi ihminen". Eli ensin hoidan tään - ittein - kuntoon jälkeen näiden muiden immeisten, ja sitten aloitan urakan tuon.