... ja kovaa.

   Sydäreiden valmistelut ovat parhaillaan menossa ja touhu on aikas touhukasta hetkittäin.
   Aloitimme eilen äitini kera tään viimeisen viikon "rutistuksen" ajelemalla "vaivaiset" 200 kpl Sipanniekkuja! Sitten ehtoolla saunottiin ja elppailtiin hellien päivän päätteeksi jalka-parkojamme päivän kovan duunin jälkeen, antaen niiden vihdoin huo´ahtaa laiskotellen ja takalistojemme vuorostansa "kärsiä" asettain ne iltaa istuessamme kannattelemaan ruumiimme painoa.
   Tänään jatkoimme siitä mihkä eilen jäimme: teimme Sipanniekkoja "vaivaiset" 50kpl. Kun nyt sitä riisipuuroa eilen viel jäi... tehtiin uutta kuoritaikinaa ja käytettiin puurosen loppu siihen tarkotukseen mihkä sen tiistaina keitinkin. :)
   Tein tänään myös juustokakkuja. Puolukka-kinuskisia, jam!
Tein ensin á la mie -kakun johon käytin "omaa" sokeria, ja gluttenittomia keksejä pohjaansa. Mutta laitoin nyt maitotuotteitakin ( siis ihan ihka oikeita maitotuotteita! ) sekaan: tuorejuustoa, maitorahkaa ja kermaa! Saas nähdä kuis miun käy kun "kittan" sitä kakkua sit juhlissain? Kuis maitotuotteet vaikuttaa meikä mummeron keroon? Mutta olen päättänyt että sinä päivänä mie kyllä käytän maitotuotteita - sallin ne silloin itellein :) "Makso mitä makso", tuli siitä mitä tuli seuraamuksia...
Keitin siihen muuten "oman" kinuskin kermasta ja "omasta" sokeristain. Se oli ensin sellainen vaalea, kerman/sokerin valkoinen. Ajattelin että mitähän tästä tulee? Onnistuukohan tää? Kiehuuko tämä kasaan - kuinkahan tämä sokeri käyttäytyy? Mutta niin se vaine alkoi aikain sitä keitettyäin ja kiehuteltuain, kokoon kasaantua. Ja kasaantuikin sit lopuilta nopiaan kun käytin sitä kattilain kera ihan vain hetken ( tosi, tosi, lyhyen hetken ) ulkona lumihangessa jäähdyttelemässä. Siitä kehkeytyikin lopulta ihan kinuskin tuoksuinen ja näköinen massa. Maistelin sitä verekseltään: maistui mielestäni iiii...han kivalta, kinuskiseltakin... mutta sitten täsä tuumailin isseksein ettäs mitenkähän se toi väri muuttu valkiasta kinuskiseksi? Kuuluuko se asiaan vahi oiskoo se tullunna sittenkin siitä että mie tavallaan "poltin" sen sokerin tummeksi? Vähän niin kuin olisin polttanut sokerin pohjaan - vaikkas tiedän etten polttanut oikeesti kun ei se karahtanut kattilan pohjaan kiinni - ei ollenkaan. Mutta toisaaltaan kun miettii tavan sokerin sulattamista ( esim. jouluisin piip-paritalojen palasten yhteen liittämiseksi ) paistinpannulla niin sekinhän muutaa värinsä siin valkoisesta siirappisen väriseksi! Eli kyllä tää miun tään päivänen á la mie -kinuskin keitto taisi sittenkin mennä oikein - onnistua hyvin. Hyvä mie!
Sitten otimma ja valmistin hyytymään neljä samanmoista muttas ns. normaali-tapauksia. Äitini maisteli niitä "keitoksiani" ja totesi niiden olevan hyviä :) Eli niistäkin on tuloillaan ihan hyviä tarjottavia. Huomenissa koristelen ne viel puolukoilla, ja puolukoiden varpusilla jotka vävyin tänään miulle toi mettästään.
   Huomenissa on myös muroisen peltipiiraan teko ja paisto, Dallaspullien teko ja paisto. Kaikkinaiset "viimehetken" valmistelujen teot. Mm. juustopalsta juustoviipaleiden höyläämiset tarjoilupöytää varten ja kaupasta tuorekurkkujen ostaminen. Ja tietty kaiken tsekkaaminen läpi: mistä mitäkin otamme sit lauantaina mukaamme, mitä viel pitis tehdä - valmistaa; mitä puuttuu - puuttuko mitään?
   Sitten koittaakin jo lauantai ja JUHLAT! Toivottavasti niistä tulee hyvät...