Ihan päälimmäisenä se etten saakkaan sitä tyttäreni ( 24/7 ) kaappia lukkoon öisiksi ajoiksi. Miksikö? No, ihan vain sen takia että tämä IMO-säännös ( siis kehitysvammaisten erityishuollosta määräävä laki ja SEN lain YKSI OSANEN = se tarkoittaa säännöstä... se että on jonkin lain jokin osanen ) ei salli mitään variaatioita joissa käytettäisiin tervettä maalaisjärkeä ja näitä pykäliään voisi soveltaa myös johkin muhun vastaavaan juttuun. Ne ovat joko tai -säännöksiä tahi sitten koskevat vain ns. "todella erityisiä tapauksia". Tyyliin:

 

Laki kehitysvammaisten erityishuollosta
42 g §
(20.5.2016/381) Aineiden ja esineiden haltuunotto.

Toimintayksikön henkilökuntaan kuuluva sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö voi ottaa erityishuollossa olevalta henkilöltä toimintayksikön haltuun aineet ja esineet, jotka ominaisuuksiensa puolesta soveltuvat vaarantamaan vakavasti terveyttä tai turvallisuutta taikka merkittävästi vahingoittamaan omaisuutta ja joita todennäköisesti käytettäisiin tähän tarkoitukseen.

Ratkaisun aineiden tai esineiden haltuunotosta tekee toimintayksikön henkilökuntaan kuuluva sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö. Toimintayksikön vastaavan johtajan on tehtävä haltuunotosta kirjallinen päätös, jollei aineita tai esineitä palauteta erityishuollossa olevalle henkilölle yhden vuorokauden kuluessa haltuunotosta. Haltuun otettu omaisuus on palautettava erityishuollossa olevalle henkilölle viimeistään toimintayksikössä annetun erityishuollon päätyttyä, jollei sen luovuttamisesta tai hävittämisestä muussa laissa toisin säädetä.
 

Palvelukodin ( jossa tyttäreni asuu ) Imo-ohjeistus, Ohjeistus asiakkaan itsemääräämisoikeuden vahvistamiseen ja rajoitustoimenpiteiden käyttöön. Versio 2.2/13.9.2016

4.2. Aineiden ja esineiden haltuunotto (42 g §)

Henkilöltä voidaan ottaa toimintayksikön haltuun aineet ja esineet, jotka ominaisuuksiensa puolesta soveltuvat vaarantamaan vakavasti terveyttä tai turvallisuutta taikka merkittävästi vahingoittamaan omaisuutta ja joita todennäköisesti käytettäisiin tähän tarkoitukseen. Haltuun otettu omaisuus on palautettava henkilölle viimeistään toimintayksikössä annetun erityishuollon päätyttyä, jollei sen luovuttamisesta tai hävittämisestä ole muussa laissa toisin säädetty.

Esimerkkejä aineiden ja esineiden haltuunotosta on mm. pesuaineiden lukitseminen kaappiin, sähkön tai veden katkaisu, terävien esineiden haltuunotto. Sen sijaan henkilön vaatekaapin lukitsemiseen on vain harvoin rajoitustoimenpiteiden yleisiä ja erityisiä perusteita, koska kenenkään terveys tai turvallisuus harvemmin merkittävästi vaarantuu siitä, että henkilöllä on vaatteensa saatavilla. Puhelimen tai tietokoneen haltuunotto ei ole sallittua, koska kyseessä on silloin yhteydenpidon rajoittaminen, joka ei ole sallittu rajoitustoimenpide. Asiakkaan rahavaroja voidaan pitää yksikön hallussa, jos hänen edunvalvojansa niin määrää. Muutoin asiakkaan rahavarojen hallussapitoon ei ole oikeutta. Asiakkaan ruokatavaroiden hallussa pidossa on täytyttävä rajoitustoimenpiteen yleiset ja erityiset edellytykset eli asiakkaan terveys tai turvallisuus vakavasti vaarantuu (esim. Prader-Willin oireyhtymä tai diabetes). Tällöin arvioinnissa on käytettävä lääkärin asiantuntemusta.

Mikäli henkilö omasta vapaasta halustaan haluaa puolestaan säilytettävän tavaroita (esim. rahavarojaan tai ruokatavaroitaan tai tuo puhelimensa yöksi kansliaan) yksikön hallussa niin se voidaan tehdä, eikä kyseessä ole silloin rajoitustoimenpide. Henkilö voi vapaaehtoisesti milloin tahansa muuttaa kantaansa, jolloin tavarat on hänelle luovutettava.
 

   Minun näkökantani ja mielipiteeni:
   "Sen sijaan henkilön vaatekaapin lukitseminen on vain harvoin rajoitustoimenpiteiden ylisiä ja erityisiä perusteita, koska kenenkään terveys tai turvallisuus harvemmin merkitsevästi vaarantuu siitä, että henkilöllä on vaatteensa saatavilla."
  Ei vaatteiden takia vaan tavaroiden takia vaatekaapissa olevien tavaroiden takia!"



   Ja näinpä edes tältä kantilta katsottunakaan sitten tämä pykälä ei kuuleman salli kaappien lukitsemista...
  No, entäs sitten tämä pykälä:
 

Laki kehitysvammaisten erityishuollosta
42 k § (20.5.2016/381) Rajoittavien välineiden tai asusteiden käyttö päivittäisissä toiminnoissa.

Jos erityishuollossa olevan henkilön terveys tai turvallisuus muutoin todennäköisesti vaarantuisi, toimintayksikön henkilökuntaan kuuluva sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö voi käyttää henkilöllä:

1) sängystä putoamista estävää välinettä, joka ei rajoita henkilön raajojen tai kehon liikkeitä, henkilön yö- ja päiväaikaisen lepäämisen ajan ja lyhytaikaisesti muiden päivittäisten toimintojen ajan;

2) tuolista putoamista estävää välinettä lyhytaikaisesti henkilön ruokailun ja muiden vastaavien päivittäisten toimintojen ajan; ja

3) itsensä vahingoittamista estävää tai turvallisuutta lisäävää välinettä tai asustetta, joka ei rajoita henkilön raajojen tai kehon liikkeitä tai vähäistä enempää henkilön toimintaa, välttämättömän ajan.


Sosiaali- ja terveysministeriö: Itsemääräämisoikeus erityishuollossa - muistio kehitysvammalain muutosta koskevista perusteluista.

42 k §. Rajoittavien välineiden tai asusteiden käyttö päivittäisissä toiminnoissa. Päivittäisissä toiminnoissa erityishuollossa käytettäviä rajoittavia välineitä koskevan 42 k §:n tarkoituksena on mahdollistaa henkilön yö- ja päiväaikainen lepääminen, ruokailu, ulkoilu, peseytyminen ja muut niitä vastaavat toiminnot turvallisesti ja ihmisarvoa kunnioittaen.

Kolmanneksi henkilöllä voidaan käyttää itsensä vahingoittamista estävää tai turvallisuutta lisäävää välinettä tai asustetta, joka ei rajoita henkilön raajojen tai kehon liikkeitä tai henkilön toimintaa vähäistä enempää. Tällainen väline on esimerkiksi epilepsiakypärä, joka suojaa henkilöä loukkaamasta päätään epileptisen kohtauksen aikana. Epilepsiakypärä ei saa peittää kasvoja, sillä se rajoittaa henkilön toimintaa merkittävästi enemmän kuin vähäisesti. Painopeittoa käytetään lievittämään ahdistusta, levottomuutta, ja unettomuutta ja useimmiten vain, jos henkilö itse sitä pyytää tai kokee peiton käytön rauhoittavana. Jos henkilö ei saa paino-peittoa itse pois päältään, on kysymys välineestä, joka rajoittaa hänen toimintaansa enemmän kuin vähäisesti, jolloin välinettä ei voida käyttää tämän pykälän nojalla, vaan sen käyttöä tulee arvioida 42 l §:n nojalla, joka koskee merkittävämmin rajoittavia välineitä.

"Rajoittavien välineiden käytöllä päivittäisissä toiminnoissa puututaan perustuslain 7 §:n 1 momentissa turvattuun koskemattomuuteen ja 9 §:ssä suojattuun liikkumisvapauteen. Rajoittavien välineiden käytöllä on kuitenkin tarkoitus turvata henkilön perustuslain 7 §:n 1 momentin mukainen oikeus turvallisuuteen ja 19 §:n 1 momentin mukainen oikeus välttämättömään huolenpitoon päivittäisissä toiminnoissa. Pykälässä ei säädetä merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältävästä tehtävästä. Kysymys on erityishuollossa olevan henkilön päivittäisten toimintojen turvaamiseksi käytettävästä toimenpiteestä. Sen avulla pyritään varmistamaan henkilön välttämätön päivittäinen hoito ja huolto. Rajoittavien välineiden käyttöä päivittäisen lepäämisen ja ruokailun yhteydessä sekä muissa vastaavissa tilanteissa koskevat säännökset ovat tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi riippumatta siitä, onko kyse yksityisen vai julkisen tahon järjestämästä tai tuottamasta palvelusta."

 

Palvelukodin ( missä tyttäreni asuu ) Imo-ohjeistus, Ohjeistus asiakkaan itsemääräämisoikeuden vahvistamiseen ja rajoitustoimenpiteiden käyttöön. Versio 2.2/13.9.2016

4.7. Rajoittavien välineiden ja asusteiden käyttö päivittäisissä toiminnoissa (42 k§)

Jos henkilön terveys tai turvallisuus muutoin todennäköisesti vaarantuisi, henkilöllä voidaan käyttää:

  1. sängystä putoamisen estävää välinettä, joka ei rajoita henkilön raajojen tai kehon liikkeitä henkilön yö- ja päiväaikaisen lepäämisen ajaksi tai lyhytkestoisesti muiden päivittäisten toimintojen ajan (esim. sängyn laidat, magneettivyö on sitomista ja siihen noudatetaan eri pykälää)
  2. tuolista putoamista estävää välinettä lyhytaikaisesti henkilön ruokailun ja muiden vastaavien päivittäisten toimintojen ajan (esim. pyörätuolin turvavyö, wc-istuimen turvavyö, geriatrinen tuoli)
  3. itsensä vahingoittamista estävää ja turvallisuutta lisäävää välinettä tai asustetta, joka ei rajoita henkilön raajojen tai kehojen liikkeitä tai vähäistä enempää henkilön toimintaa, välttämättömän ajan (esim. epilepsiakypärät, painopeitto)

Rajoittavien välineiden ja asusteiden on täytettävä terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista annetun lain mukaiset vaatimukset.


   Minun mielipiteeni ja näkökantani:
   42 § puhutaan että voi/voidaan käyttää "sängystä putoamista estävää esinettä", "tuolista putoamista estävää esinettä", epilepsiakypärää tai painopeittoa  ( tai kuten sitten on mainittu SAVA:n ohjeistuksessa; pyörätuolin turvavyö, wc-istuimen turvavyö, geriatrinen tuoli ) mutta vain että "voi/voidaan käyttää".
Eli nämä ovat esimerkkejä mitä voidaan käyttää mutta ei suinkaan sulje pois muiden rajoittavien välineiden ja asusteiden käyttöä jotka turvaavat henkilölle esim. "päivittäisen lepäämisen... sekä muut vastaavat tilanteet".
Tyttäreni tapauksessa kaappien lukitsemisen yöllisiksi ajoiksi. Kaappien lukkoja ei ole varmaankaan listattu erikseen "terveydenhuollon laitteiden ja tarvikkeiden" joukkoon mutta ihan näin arkisesti ajatellen niin tuskinpa vain lukosta tai oven lukkoon laitosta, lukossa pidosta, koituu kellekään terveydellisiä vaaroja. Päin vastoin; tyttärelleni se sallii paremman öisien aikojen levon kun kaapista ilman lukossa oloa saatavissa olevat asiat, esineet yms. houkuttavat häntä valvomaan ja touhuamaan myös öiseen aikaan.
   "Päivittäinen lepääminen ... ja muut vastaavat tilanteet." Tässä on siis kyse niin mahdollisen päivälevon kuin myös öisen ajan nukkumisesta. Päivittäinen käsittä yleisen käsityksen mukaan niin päivän kuin myös yön ajan.
Vastaavasti, ja viimeistään, tämä "... ja muun vastaavan tilanteen." pitää sisällään myös öisen ajan levon ja nukkumisen.


   Tämä tuntuisi näin "päin" katsottuna ihan maalaisjärjellä ajatellen passelilta jutulta laitella kaappinsa lukkoon öiden ajaksi - mutta ei. Ei kuuleman voi tätäkään säännöstä, tätäkään pykälää näin katsoa. Se on vain joko-tai juttu. Ei sovelluksia, ei ihmisen itsensä katsomista; kuinka jotu toinen hyötyy toisenlaisesta "rajoittavasta välineestä" ja sen käytöstä hänen terveytensä takia.
  
   Mutta kuten jo aikaisemmin kerroin niin lähetin sosiaali- ja terveysministeriön lakimiehelle kertomusta ja esimerkkiä tästä "meidän tapauksesta", ja palautteena sieltä sain vain kehuja että ompas kivat kun saavat tällaisen näkökannan tähän äkisti laadittuun lainosaan. He voivat käyttää tätä näkökantaa nyt sitten kun laativat kyseisen lain uudelleen. ( Ja jos ymmärsin oikein niin sitten tulee ihan erillinen, oma, laki, eikä jonkin lain osanen kuten se nyt on. )



   Kävimme siellä toiminnallisen lääketieteen lekurin edessä kevähällä ja hän sitten määräili niin miulle kuin tyttärellenikin "kaiken maailman" vitamiineja ja hivenaineita otettavaksi.
Mie itse niitä napsin pois poikkeen vieläkin kuten tyttärenikin teki alkuun. Hänen asuinpaikkansa henkilökunta "tyytyi" siihen mitä mie heille kerroin lääkärin neuvoneen näistä tabuista ja näinpä sitten tytär söi niin D-vitamiinit, B12-vitamiinit, kuin Seleenit ja Omega-öljytkin ihan "mukisemati". Nimittäin ensialkuun kun epäilin että tokko likka syö NUIN ISOJA kapseleita kuin mitä ne nyt ovat, mutta niin vaine nekin alas asti mukisemati menivät.
   No, kunne nämä ensimmäiset putelit näistä "napeista" oltiin saatu tyttären elimistön käyttöön niin alkoivatkin ohjaajat kyselemään että eihän tää nyt näin mene; he tarvitsevat ohjeita mustaa valkoisella että mitä "pitää" ottaa, minkä vahvuisina ja kuis monta päivässään? ( Joopa joo... )
Eli mie aloin sitten kyselemään tältä "toiminnalliselta" lekurilta että saisinkos mie ne samaiset suulliset ohjeet mustaa valkoisella kun pitis toimitella palvelukotiin moisia juttuja - kun ei pelkkä sana riitäkkään?
Sain mie ja ihan ymmärrettävässä muodossa lisäksi. Kiikutin sen lappusen henkilökunnalle ja - he siitä sanomaan jotta näytetään tätä nyt kuitenkin toiselle lääkärille että mitä HÄN siitä sanoo. ( Siis haloo! Lääkärin lausonto. Mustaa valkoisella. Ihan ymmärrettävässä muodossa, suomenkielellä jne.! )
   Lääkäri sitten katsoi ja kertoili että jos neiti syö ns. tavan ruokaa ( jota hän ainakin näin äidin, läheisen, mielestä syö edelleen hyvin, hyvin, valikoiden ) niin ei tarvitse edes kausittain B12:ta tai Seleniäkään... Mie näistä sanoista "hätääntyneenä" että ainakin D-vitaminia ja Omegaa pitisi kyl syödä... Niiden syöntiä ei ainakaan saisi lopettaa?
   Näinhän siin sit kävi tään "taiston" jälkeen että jäljelle jäivät D-vitamiini, ( kun sitä nyt tämä "yleinen-, normaali lääketiede" kannustaakin jokahista ihmistä tääl Suomemme maassa napsimaan muutenkin - vasiten talviseen aikaan ) ja Omegat. Ei muuta.
   Eli se siitä toiminnallisen lääketieteen lekurin luona käynnistä. Se niistä hänen lausunnoistaan ja tyttären elämään eteenpäin avittamisesta tällä tappaa...