"Simmuni kun auki mä saan..." niin sinä et lepää siinä vierelläin... vaan aamunen tämä aikas myöhäinen ( noin kuuden-seitsemän välleen ) kunne alkoi aikas hyvin nukutun yön jälkeen tyttärein 24/7 tykönä niin aamupuuhien jälkeen olikin sitten vuorossa johtavanohjaajan kera juttutuokio ettäs missä nyt mennään, mitä on ollunna ja mitä tuleman pitää. Ja siinähän ne seuraavat tunteroiset sit äkkiä vierähtivätkin niin että Aikarauta oli jo jälkeen yhdeksän kunne matkahan suorin.


   Ensimmäinen "maihinnousu" tapahtui Iirannalla kauniissa aamuisen Aurinko Armahan loisteessa. Ja tietenkin kamerani kera.

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T
 

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T


2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Siellähän se miun vesitaso miuta jo vuottikin...

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T


2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Tämän kuvan nappasin väliltä Iideni-Rotimojoki, kuvatakseni syssyisen kaunista värikylläisyyttä joka ei suinkaan sinällään oli värikylläinen sanan varsinaisessa merkityksessä sillä värien kirjo... tai no, onhan se värikylläinen syvine värineen jota tosin on näin syssyllä vaine muutamia ja nekin vaine hivenen ns. tumman puhuvia; oranssia, keltaista, tumman vihreä, ruskeaa ja mustaa, eri asteisina mutta sitten se värikirjo - se on tosiaan suppea sisältäin vaine nämä muutamat värit eikä kesäisen runsaina koko väripaletin kera.


    Täsä vaiheessa matkaani kurvasin Ystäväni, tuttavani, hans vili lai, lai, lai... tykö istuin ja rupatellen tuokion häen tykönänsä.
   Ystäväni tykö ajelessain mietin että nyt olen sitten ns. rajaseudulla. Kotikonnun ja Ulkomaailman rajalla, Viimeisen "linnakkeen" kohdalla. Tähän asti kaik on ollut hyvinkin tuttua seutua ja maisemaa mutta kaik tämän jälkeen eteen tuleva on miulle ns. aivan tuntematonta ja tutkimatonta maaperää. Olen käynyt näillä edessäni siintävillä seuduilla joskus ammoisina aikoina. Viimeksi puolisoni kera matkustellessa tätä Suomemme maata sinne ja tänne päin mutta siitäkin on jo aikaa sen yhdeksäsen vuotta... Puhumatikaan että mitä sit sitä ennen olen näillä huudeilla heilunut - siitä on taatusti vielkin kauemmin aikaa. Näimpä voinen kyllä aivan hyvin jutella että olen aivan tuntemattomalla maaperällä tästä kohdasta etiäpäin.
   Ja senkin huomasin tänne "rajaseudulle" jouduttuani että olimma eilennä aamusella siin "kiireessäin" kaps´säkkejäin pakatessain aivan kokonansa unhoittanut KARTAT! Voih ja oih, sentäs. Mitäs nyt etehen? Mistä mie tiedän minne ajan, mistä haluan matkata, mihkä menen, minkä tienpätkän haluan ajella? Oi, ei!
Tavallaan olen ain matkahan lähteissäin ( kuten puolisonikin kera ) ottanut mukaani sellaisen Suomen karttakirjasen jonka vasta ostimma uuden kun olen reissanut siel ja tääl, ja johka on kaik pienetkin tiet merkitty aikas tarkalleen paikoillensa. Sitä lukien on hyvä ollut matkata ja hyvin olen perille ain löytännä. Muttas nyt - nyt ei ole sitä mukanani! Mistä apu Mummerolla matkaavalle, mistä neuvo Reissaaja-Lissille, moisessa pulmassa?
Päätimmä hankkiutua eteeni tulevalle ensimmäiselle paikkakunnalle ja siellä sitten etsiä ensimmäisen sellaisen paikan josta mahdollisen ( edes jonkinlaisen tarkemman puoleisen osa-Suomen ) kartan käsiini saisin. Sellaiseksi paikaksi osottautui "hamassa tulevaisuudessa" Piippolan paikkakunta joka täten Mummeron pulastaan pelasti! Kiitos-suuri täten Piippolan eräälle huoltoasemalle "avulijaisuudestaan".
   Ystäväni tyköä kuitenkin matkani jatkui reippaasti ielleen Aurinko Armaan siivittämänä aamuisen autereen raikkain sätein. Mikäs siin oli "lesetellessä" lakien ja asetusten mukaisesti etiäpäin. Jopas niinkin mukavaa että päätimmä harjoitella siin ajon aikana selfien ottamista, jotenka täsäpä tätä sit on: Reissaaja-Lissi ( alias Mummero ) matkalla kohti tuntematonta...

22519393_1706157962750936_17669862206438


22449748_1706158009417598_92153983470272

... ja menossa kohti rannikkoa ( noin luodetta ) Vieremän varalaskupaikan kohdalla.

  
  Ennen Piippolaa saavuin Pyhäntään ja tässä muutamia kuvasia sen Pyhännänjärven poikki "kiitävän" tien varrelta:

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T


2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T


2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T


   Ja sitten oli viel vuorossa Korteisen tekojärvi jossa ihastelin laaja järven selkää kera valkoisten tuulen tuivertamin vaahtopäiden. Olipas ihana seistä töpötellä siin pienoisen sillan reunavilla lauhkean tuulen suhistessa kupeillani jostain lounaasta kohti koillista. Mennessään se kuiski että viel mie poraudun siun luihin ja ytimiin mutta onneksi olin varustautunut tähän matkaan sen verta tukevalla vaatevarustuksella että Tuulonen tuo sai tuiverrella aivan rauhassansa miun siitä sen kummemmin hetkahtamati suuntaan tahi toiseen. Saati että olisin kalissut hampaitani myöten mitenkään...

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T


2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T


   Piippolaan saavuttuani käväisin koppamassa sen kartan käsiini, tutustuin "mahdollisuuksiini" ja etenin etiäpäin...

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

... risteyksen toiselle puolelle kun hukasin sieltä häämöttävän tällaisen näyn: Sankarihaudan jossa oli jokahiselle sankarille laitettu näin nätisti oma kynttilälyhtynsä. Voikoo tätä kauniimmin "varustautua" tulevaa talvea varten Sankarihaudoilla? Joo, tietysti voi. Vaikas kukkasin... syssyisin ja talvisin tosin Kanerva-kukkasin... mutta tämä on mielestäni kyllä todella paree vaihtoehto koska esim. sitten hankien, korkien, nietosten aikaan nämä kynttilät lyhdyissään kyl näkyvät paree kuin joku Kanerva liki maanrajaa. Ja sitä paitsi näissä lyhdyissä loistavat kynttilät valaisevat varmasti talven pimeinä iltoina todella ihanasti luoden kaunista loistettaan ympärilleen.

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Tämä täsä on Piippolan kirkko näihin Sankarihautoin vierellä mutta anteeksi suokaatte Lukiat Armaani: kuvani tää on taasen pötköllänsä sillä jostahin syystä tämä uusi "nakutuskoneeni" vaine "sylkee" pystykuvia silloin tällöin näin kyljellensä enkää mie osaa niitä mitenkään pystyyn käänellä... sori.



2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Piippolassa kun tutustuin karaltani tuolta "mahdollisuuksiani" tulevaisuudesta, hokasin jotta miehän olen nytten todella liki Suomen keskipistettä! Vau! Sinneppä siis. Eikää tuosta tule kuin jokunen lisä kilometrikään...
   Tämä keskipiste sijaitsee Leskelän kylällä ja siin on tällainen merkki siitä. Tämän ovat pystyttänyt Piippolan kunta ja Suomen Kuvalehti 1958.
   Tänne Suomen keskipisteelle matkatessain ja täältä sitten kelkkain kohti pohjoista suuntaa käänteissäin tuumailin mielessäin että näin sitä Mummero huomaa että olen todellakin tällä "kohti tuntematonta" -matkallain yks-kaks jossain keskipisteellä kun alkujaan suunnittelin kyl että jos.... vaikka... kutenkin... ehkä... mie suuntaisin kohti pohjoista ja Rovaniemeä, enkää mihkään keskelle Suomea!
Mutta niin vaine se nyt on. Piste.
Ja jos on mitenkään luottaminen nuihin Ilmatieteilijöihin jotka pitkin tätä päiväni matkaa radion aalloilla surffaten loineh lausumahan jotta se on sitten pohjoiseen jo talvi tullut kera 10-15sentin lumivaipan ja että sieltä se sitten pikku hiljaa hiipii kohti etelämpää, se alkava talvi jäisine ja lumisine keleineen, NIIN luulempa vaine että tämä matkani miun saapi jäädä sitten tämän päiväni pohjoisemman rajan kohdille sekä täältä ( olen nyt tulevan yöni majapaikassa tätä nakuttelemassa ) kääntyä rannikkoa myöten etelään päin SILLÄ miulla on Hepo Hopialla "vain" kesäsiset tassut allansa! Ei talvitassuja kera nastoituksien kun enhää mie siin lähtö"hässäkässäni" tajunut, enkää ajatellutkaan muutenkaan viel, mitään rankahi vaihtoa tehdä kun "eihän se talvi viel meille asti tule" lähiaikoina...


2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Uljuan tekojärvellä.
   Itseni on vaikia muistaa tätä Uljua-nimeä ja se kääntyy mielessäni aikas "kätsästi" Urjaksi. Pahkura sentään sillä tästä erheestäni ovat varmaan äkeissään niin Uljuan kuin Urjaankin kunnan ihmiset jos vaine tämän mokani tietoonsa saisivat...
   Muttas joka tapauksessa... täällä Uljuan altaan isolla laidalla seistessäin ihastelin altaan järven seljän "kauheeta, aakeeta, laakeeta", ja sen upeaa kauneutta. Ettäs osaakin Suomemme maan Tuhansine järvineen olla kaunista vaikkas nyt ollaanki jo näin syssyn helmoissa.

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Täsä ovat tämän altaan ( ja tämä kuin seuraavatkin kuvaset taasen kyljellänsä... sori ) kaik 47 porrasaskelmaa. Laskin aivan tarkoituksella ne kaikki sillä kipaisimpas ihan kylmiltänsä nämä juosten yhdellä spurtilla ylös asti - et sen verta miussa viel puhtia ja voimaa löytyy vaik täsä olenkin viime aikoina ollutkin aikas lailla "kuoleman kielissä". Ja sitäpaitsi heti tuli automaattisesti mielessäin verrattua näitä "mahtavia" portaita Lampeni portaisiin joita on HIVENEN enempi kuin mitä näitä täsä seistä töpöttää - jonkun verta ylitse 100 kipaleen. Tarkkaa lukuansa en muista ( ikävä kyllä ) mutta jotahin 130...140... ja silleen. 

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Täsä kuvia haasteeksi kaikille kalahenkilöille ( niin -miehille kuin -naisillekkin tasapuolisesti, ketään sen kummemmin sukupuolisesti sortamati ) jotka haluavat itselleen haastetta ja tavoitetta kalastajan uralleen tahi -harrastukseensa.

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Näitä isompia kalasaaliiden kuvasia tällä Uljuan kupeen Uljuan Kahvilan sisällä katsellessani ja päiväni evästä tämän kioskin grillistä vuotellessain ajatukseni hiipivät pikku hiljaa tuumaan että mitä jos... Mitähän tapahtuisi jos tuo ISO pato tuossa aivan tämän kioskin kupeessa ottaisi ja murtuisi yht´äkkiä? Mitä esim. mie tekisi? Tahi mitähän tämän kioskin omistaja ( vahi oliko hän työntekijä? ) tekisi kun olisi siel töissään ja hokaseis että ka, tuli vedet sitten vuorostansa asiakkaiksi? Olisi se aika kauhia skennaario, se.


   Hyttikosken kohilla hokasin kuin miut ohitti sujuvasti joku Koppalakkien Maija. Ei siin mitä et se ohitti miut ja että se oli Maija muttas kun... sen rekkasi alkoi IMO-kirjaimilla! ( Voi kumpa olisin kerennyt napata siitä valokuvan! ) IMO kuten ItseMääräämisOikeus tyrttäreni 24/7 tiimoilta ja hänen kera erinäisten IMO-laen kiemuroiden...
Ja sekin viel sit että kunne tämä Maija oli miut ohittanut ja mie sit käänähdin kohti Hyttikoskea niin heti kurvasi perääni TOINEN Maija! "Apuva! Teinkö mie jotahin väärin?" "Mitä mie olen tehnä tietämäti?": olivat miun aatoksein. Onnekseni tajusin aivan järellisillä aivoillani atvaillessa et eivät he suinkaan miun perääni lähteneet vaan muuten vaine sattui tällainen sattumus, ja mie jatkoin puuhiain aivan normi tapaani: koppasin kamerani kaulallein kiikkumaan sekä astelin kohti Hyttikosken kuohuja välittämäti mistään Kopplakista tahi Maijasta:

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Hyttikosken Koskentien TODELLA kaunis! metallinen silta...

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

..näin parilla kuvalla ikuistettuna ja erilaisine valosävyineen.

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Päiväni PARAS kuva: Koskentien silta Hyttikoskella, Siikajoen alkumetreillä.
   Siikakoskesta mieleeni tulevat kouluajat kun piti opetella Suomen maan jokia ulkoa. Yksi niissä litanioissa oli tämä Siikajoki mutta mitä olivat muut niin sitä en enää muista. Olisiko alkanut jotahin tyyliin: "Oulujoki, Siikajoki..." - ja silleensä.
  Tämä silta tässä, ja näin kuvattuna, kantavi mieleeni miun myös elokuvan "Hiljaiset sillat" jonka on ohjannut ja jonka toista pääosaa esitti Clint Eastwood kera Meryl Streep´n. Yksi kauneimmista ja mieleeni painuvimmista elokuvista joita olen katsonut.

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Tämä taasen ei ole misän nimessä kaunis näky. Tämä on tämän Koskitien sillan kupeella oleva vanha tanssilava. Lava jossa voisin väittää itse joskus aikoinaan ensimmäisen puolisoni, aviomieheni, kera käyneeni eräällä matkallamme kun olimme palaamassa jostakin pohjoisen reissultamme kotiamme kohen ja silloin sattui olemaan lauantai ilta sekä tanssit täällä. Siitä on vaine harmaja mielikuva mielessäin mutta mihkään takuuseen en mene...



2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Hyttikosken ja Rantsilan välissä "maastouduin" näppäämään kuvan paikalliselta maaseudulta josa sorainen maantie polveili Siikajoen rantaa myötäillen kierellen ja kaarellen tämän tien ja joen välisien tilojen sekä talojen kupeissa. Talojen joista katsoin että osa niistä ovat todella uusia ja osaa vasta rakensivat. Osa oli jo perhaimmat aikansa nähneet ja sitten osa oli jo "maate" menossa. Aivan kuten missä tahansa Suomemme maan kylässä. Se vaine et ain tulee rurku puseroon ja ikävä rintaan kun näkee kaik ne hyljätyt pihat ja autiot tuvat... Misä on elämä niistä? Miksi ne on hyljätty? Mitä on tapahtunut? Miks´ ei kukaan pidä niistä enää huolta?

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Samaisen kohdan "mantereen" puoleinen näky. Puintikone kera traktosin puintihommissaan. Ja etualalla tämän kesän "vitsaus": vettä pellolla niin että tuntuu. Ihme että olivat tuollakin juuri tänään puimassa? Mitenkä se onnistui?
Olihan tosin muuallakin, ja aikas monessa paikkaa itse asiassa, puintikoneita töillään pelloilla. Oli myös peltoja jotka oli jo kynnetty ( kuten tuosta yhdestä alku matkani kuvastakin näkyy ) tahi muutoin näki että satonsa oli jo kokonansa korjattu: esim. täällä Pohajnmaalla ( kait tämä on Pohjanmaata, tämä Oulun seutu? ) ovat järejään kaik pottupellot jo tyhjillään ja multaisen pinnan omaamia.

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Ja sitten viel samainen kohta ja samainen tie tulosuuntaani kuvattuna. Ehtaa maalaismaisemaa.


2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Rantsilan kirkko.
   Vaikkas nytten tällä reissullain tavallaan olen päättänyt etten nyt sen kummemmin kiertele kirkkoja enkä niitä kuvaa niin silti täsä taasen yksi niistä. ( Mieltäni harmittaa että yhden ohitse missasin. Olisiko ollut Pulkkilan kirkko. Se näytästi ohikulkiessa todella mielenkiintoiselta ja kauniilta mutta mie "hullu" jostahin syystä hurahutin vaine ohitsensa ja tsiikasin siin samalla että voi, ompas kaunis! )

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Täällä kirkon kupeella oli tällainen "Muualle haudattujen muistolle" pystytetty paikka.
Ovela sillä tämähän on ns. uusi "suuntaus" kun muistellaan täl viisiin jollakin toiselle paikkakunnalle haudattuja läheisiä mutta sitten tämä asia on "merkitty" näin vanhaan tapaan, näin vanhan hautauksen mukaisesti, tällaisella ristillä kera plakaatin. ( Taka-alalla "perinteinen" Sankarihauta ja sen "perinteiset" "pläkki" haudat - vertaa niihin Piippolan lyhdyin koristeltuihin hautoihin... )

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Oli täällä Rantsilan hautausmaalla tällainenkin näky. En voinut olla nappaamati kuvaa tästä haudasta sillä jo kaukaa tämä "pisti silmään" koska täsä oli tällainen kauhian KORKIA kukkakumpu yllään. Ensin ajattelin jotta siin on todellakin näin paljon kukkasia ja siten näin korkia kuukkameri mutta kun kuljin likemmäksi niin huomasikin että eihän näin olekkaan vaan siin on miulle tietämättömästi tällainen korkia kupu tuossa haudan yllä ja sitten sen päällä ns. normi kukkaset. Miksi, oi kertokaatte se miulle, tässä tahi tällä paikkakunnalla, on käytetty/käytetään tällaista korkiaa kupua haudan yllä?


   Rantsilasta ajelin viel hissukseen Siikajoen vartta Meijerinkylälle päin eroten siin matkalla Siikajoesta koska tämä joki otti ja tuota kääntyi kohti rannikkoa ja luodetta kun mie taasen matkasin ielleen kohti pohjoista ja Tyrnävää.
   Tyrnävässä poikkesin tuokioksi yhden poikani tykö. Poikani joka on puolisoni poika ja jota en ole nähnyt täsä sitten noin kolmeen vuoteen olleskana, koska he muuttivat sieltä nykyiseltä kotikylältäni tänne Rantsilaan juuri kun mie muutin sinne. Saati sit hänen eilennä vu´uen täyttänyttä pientä tytön-tylleröään... Matka tämä on vaine miun rahkeille ( ja Matille kukkarossain ) liian pitkä käväistä "tosta vaine" kyläilemässä.
Olipas siin veikiä, kaunis, ja ihastuttava tyttönen. Ei sen puoleen ovat vanhempansakin kauniita ja komioita... Niinkin komia isänsä että ihan tuli puolisoni mieleen...
   Ja sitten myös tyttäreni 24/7 sillä tämä poikamme on juuri saman ikäinen kuin tämä 24/7- tyttäreni miun.
Ajatukset hiipivät kohti tuumia että mitä olisi tyttäreni elämä jos hän olisi ns. normaali kyvyiltänsä? Mitä hän nyt puuhaisi ja misä hän olisi - kun poika tämä on näin perheellinen, talollinen ja käy töissä. Miten ovat elämänsä erilaisia koska elämä, Ukko-Ylimmäinen, on jakanut heille niin erilaiset kortit, antanut aivan erilaiset elämän eväät.


   Ja sitten viimeiselle etapille; suuntana Kempele ja yöpaikkani miun.

2017.10.17.%20Iisalmi%2C%20Rotimo%2C%20T

   Ehtoon hämyn kauneutta josain Ritokorven ( tahi jotahin ) tiemeiltä.
   Aurinko Arman haituvi Taivaanrannan taa ja mie mielessäin toivon että tämä samainen Aurinkoinen huomennakin aamun autereen kera kehrää taasen ylle -rannan. Toivon että päivä tuo alkavainen, uusi uutukainen, mukanansa toisi uutta ja ihanaista tullessansa. Toivon että huominen huoleton ois, ja jotahin mukavaa mukanansa kantaisi.


   Huomiseen - öitä.

  PS: Juuri ennen majapaikkaani....

22519846_1706408482725884_50342382210356

   "Koti etsii kotiaan."
   Talopaketin osaset parkissa kahta puolta tietä - kodin osaset matkalla kotikonnuilleen, misä se sit onkaan.