Se että ihminen on päässyt tähän ikään ja elämänsä aikana sen millonan erilaisen "puoskarin" edessä käynyt hieronnan puolella - se on jo ihan kunnioitettava jutska ja ihan uskottavakin-sellainen.
Elikkäs sen mitä mie muistan elämääni takaisin päin niin olen ain silloin tällöin joutunut käväisemään erinäisten ihmisten tykönä hierottavana joko "sarjatulena" tahi sitten vaine yksittäisinä tapauksina. Riippuen useimmiten siitä että onko kyseessä ollut ns. yhteiskunnan varoin tuettu hieronta ( lekurin lähete ja siitä sitten ns. omavastuuosuuden maksaminen ) vahi omalla kustannuksella kokonaan tapahtunut "kopelointi". Milloin on ollut jonkin todellakin lukkiutuneen lihaksiston, tahi hermoston pinteen aukaisun tahi sitten vaine rasitusvammojen helpottaminen.
Olen pärjännyt pitkiäkin tovia etten ole tarvinnut kulkea missään, kenenkään rusakoitavana mutta sitten muistan pätkiä elämästäni ettäs on pitänyt alvariinsa mennä johkin, jonkun, käsiteltäväksi. Riippuen aikas paljolti siitä että kuin rasittavaa kulloisenkin elämän vaiheeni on ollunna: esim. kun muoskat olivat pieniä, ja vasiten tyttärein 24/7 alvariinsa nosteltavissa ja hoidettavissa, niin sen mukaisten tarpehin tahdittamana ravaustani olen yllä pitänyt.
   Muistan kuin ihan eka kerroilla olin hieronnoissa joissa oli ihan fyysistä hierontaa - eikä muuta. Siis puhun ihan sellaista että hieroja kävi lihaksistoa lävitse kulloiseltakin kipeältä alueelta niin kuin vain esim. mie sen hieronnan näin "vanhan kansan" ihmisenä ymmärrän kun puhutaan hieronnasta.
Sitten vaihtuivat ajat ja vuosikymmenetkin siin mukana, ja tämän hieronnan rinnalle tulivat kaiken maailman kylmä- sekä lämminhoidot. Elikkäs hierojat laittoivat joko kylmiä- tahi kuumia kääreitä kyseisten käsiteltävien ( ja kipeiden ) alueiden päälle sekä ynpärille. "Se auttaa lihaksistoa ja etenkin niitä syvällä olevia hermostoja paremmin kuin mitkään fyysiset käsittlyt." "Joo-o..."
Tuli aika uusi ja uudet kujeet ( viimeisimmät ns. julkisen puolella käymäni hieronnat ) kun mukaan tulivat ufojakin ufommat sydeemit kaiken maailman ultrakäsittelyineen ja kojeineen: lihaksistoja, hermoja ja joitakin solukkoja, käsiteltiin kojeilla joitten sanottiin olevan uusinta uutta ja auttavan taasen paremmin näihin kipukohtiin kuin mitkään fyysiset käsittelyt. Fyysiset jotka jo tässä vaiheessa olivat supistuneet siihen että sitä suorittivat nämä ns. hierojat ( jotkin fysioterapeutin jo tämän aikaisten nimitystensä mukaan - eikäs mitään hierojia! ) alussa vaine jonkin pienen tuokion. Ehken noin viisi minuuttia tahi korkeintaan vartin, asensivat sitten jonkin koneen tahi kojeen minun, hierottavan elimistölle, vartalolle, ja  poistuivat tämän jälkeen itse kokonaan paikalta jättäin näin miut yssinäin siihen "pukille". "Not good, not..": sanon mie.
   Ja kuten totesin niin siihenpäs ne sitten ovat jääneet miun hieronnat top-tykkänään. En ole sen jälkeen paljolti "kumarrellut" tahi mutoinkaan "pokkuroinut" sinne suuntaan. Ja onneksein ei ole paljon tarvinnutkaan - mitä nyt syssyllä kun se tuo selkäin sano totaalisesti "Ystävyys, Yhteistyö ja Avunanto- sopparimme" irti.
   Muttas kuiteskin on täsä kaiken tään ajan välillä ja kuluissa mielessäin siintänyt ettäs jos viel jostakin mie yhyttäisin sellaisen kunnollisen "rusikoijan", sellaisen PERINTEISEN ja osaavan, fyysisesti elimistööni kajoavan hierojan niin olisinpas mie onneni kukkuloilla! Wau!
Olen pitänyt korviani höröllä suuntaan tahi toiseen sen virttä viisaamaksi tulemati. Ei vaine ole onnannut - ei sitten milläskän.
Käväisin täsä muutama vuosi sitten yhdellä henkilöllä ( nais-puolisella - sorsimati sen kummemin sukupuolia erikseen  ) joka hiero. Ok, se oli hyvä mutta sitten kun hän "pelasi" joillakin hajuskeilla siellä hoitohuoneessaan ( jotahin hoitoja kait ne nekin olivat? ) ja "oikoi" kroppaani vetämällä ja vanuttamalla niin se riitti miulle ihan suosiolla hänen tykänänsä. Piste.
Sitten nytten mennä syssynä kopasin uudemman kerran ( jälleen nais-puolisella - sori vainen naiset.... ); nyt aivan toisenmoisella hierojalle uskoen ja luullen ( toivoen ) hartaasti ettäs nyt mie sen omani löysin? Nyt tää on miun jutskani - onhan? Menin tykönsä ja pettymyksein oli suuren suuri ( kuin myös se laskukin jonka hän siitä käsittelystään peri! ) kun hipelöiden "kopeloitsi" koko vartaloin lävitse ja sitten kera erinäisten MIUN suorittamien liikeratojen hän oikoili jäseniäni paikoilleen. Ei siin mitä että kävi koko roppain läpi - hyvähän se oli muttas se ettäs se oli pääasiassa sitä hipelöintiä eikäs mitään rusakointia niin se meni ns. yli hilseeni. Ei ollunna sekään miun paikkain. Ei ollunna sitä mitä haluaisin ja hain. Voihan kyrp.... Et silleensä. Piste.
   No, onneksein, tämä miun kroppain ja ällini ei hevillä ( eikäs rock´llakaan ) periksi anna. Onneksein en uso ihan ensimmäiseen enkäs toiseenkaan kertaan ettäs kaik tämän Telluksen KUVAN hierojat maan päältä hävinneet olisivat, et he kaik sukupuuttoon kuolleita olisivat vaan yhä olen jaksanut uskoa heidän olemasa oloonsa ja heidän "rotunsa" pintansa pitävän... SILLÄ heräsi täsä eräällä saitilla netti sfääreissä mennä endinä keskustelua jonkun toisen henkilön aloittamana siitä että onko olemassa tällä meitin paikkakunnalla ihan todellakin käsittelevää hierojaa jok ei tyytyisi vaine hipelöintiin vain? Siellä saitilla kulki ehdokkaan jos toisenkin nimeä ihmisten heittelemänä - onneksein.
Mie sieltä listaa pitkää luin ( uskomattoman paljon täällä päällä maan - tälläkin paikkakunnalla - on hierojia olemassa yhä edelleen kun vaine "ääneen" ajatuksia esille laukoo! ) ja "mutustelin" erinäisiäkin "ehdokkaita" mielessäin ja kielein päällä, ajatellen niitä eri ihmisten kirjaamia mielipiteitä ja perusteluja perin pohjin. Yssi näistä ehdotetuista kalskahti jotesakkiin ennestään tutun tuntuiselta nimeltä ( mies-puolinen! ) - leikkö jostakin, joltaki, ihmisestä aikaisemmin kuullut olen ettäs siin olis hyvä hieroja, vahi mistä lie mielein jäänyt oli hän, muttas jo eilennä ehtoolla hälle pirahutin kysellen ettäs kuis pitkät jonot, kuis paljon veloittaa, jne.?
Yllätyksein ja onneksein, homma hoituikin hyvin kätsään; täksi päiväksi hälle ajan sain! "Wau!:" ettenkö sanoisi;"tämä se jo nopsaa "asiakaspalvelua" on."
   No, tänään sitten "hutun syötyy" ( neitin 24/7 poistuttua tyköäin yökyläilemästä ) mie läksimmä käppäilemään asianomaisen hierojan tykö mielessäin risteillen että niinköhän se tämä nytten onnaisi:"Kolmas kerta toden sanoo."? "Mitä jos ei tämäkään olisi sellainen kuin toivossain itää? Mitä jos tämäkin hiplaa eikäs hiero?" "Entäs jos taasen epä-onnistun kokien kervaan pettymyksen?" "Entä jos tosiaankaan ei ole enää olemassa KUVAN hierojaa koko Telluksellamme?" "Mitäs sitten teen?"; noin niin kuin elämän ja kuoleman kymys koko hieronta nyt miulle olisi?!
Mut olisihan se hyvä joskus edes saada kuvan "koulimista", kuvan rusikointia, hyvää hierontaa ja tunnetta kuin "jyrän alle jäisi" - eiks vaine? "Mitä se haittaisi, jos ihminen sitä itselleen toivoisi?" "Olisiko se aivan mahdottomuus jos sellaista haluaisi?" Ei miun mielestäni. Vasiten kun itse olen täsä mennä vuosina ain joutunut olemaan SE ihminen joka toista hieroo, saamatta itse koskaan "vastapalvelusta" osakseni.
Suurin toivein siis ja kauhu skennarioiden risteillessä pääkopassain mirs-marssin tykönsä. Mitä koinkaan, mitä sainkaan vastaani: mitenkä miellyttävä oli jo ensi tapaaminen porstuassa kun tämä hieroja kättä-päivää toivotti? Se ei ollunna mikään "löysä-nakki" vaan ihan topakka ja todellakin tiedostava tervehtiminen! "Wau, kyllä tästä jotahin tulee...?"
   Ja uskokaatte tahi älkäätte, niin se kokemus kun siihen hierottavan "pukille" asetuin sekä hän eka kertoja vetellä alkoi selkärankaani pitkin niin ettäs ilmat keuhkoistain ulos pakkautuivat kera tuntuvan kipeyden ja tuntuvan tunteen kropassain, niin mitenkä voi ihminen autuaan kokemuksen kokea! Voi sitä "taivasta!"
Näin hän sitten kävi koko kroppain siin tunteroisessa ajassa lävitse. Milloin rusakoiden, milloin yhdessä tehden ja niksauttain jonkin nivelen johkin oikeaan asentoon. Käsitellen lihaksia, löytäin kipeitä pisteitä, ja jumittuneita kupeita. Vanuttain välleen jalkojain, heiluttain kättäin. Kertoin että tää on se ja se akupunktiopiste jos joskus akupunktiota käytetään. Tuossa on jokin jumi, ja tuossa on lukko - "Ablo-lukko". ( Ihana ihminen kun ei vakavissaan työtänsä ja hierontaansa, sekä asiakastaan, elikkäs miuta, ota! )
Siin jutusteltiin ventovieraina ihan niitä ja näitä - ei siis mitään syvällisiä jutskia. Pääasiassa hoitohuoneessa kuuluvan radiokanavan musiikkia ruotien ja välleen sitten tätä hierontaa koskevia jutskia. Mukavasti tutkaillen ja tilannetta hyvin rentuottavaa "suu-sälää" heitellen. Milloin hän pyysi kääntämään kylkeä, milloin taivuttamaan päätäni sopivaan asentoon. tahi sitten ettien sitä sopivaa asentoa kun ei tää miun kroppain enää tahdo kaikistellen mukautua edes hierojan "tahtoon" kun se kulunut on vähän sieltä ja täältä päin.
Tunteroinen siin hyvin saatiin kulumaan puolin ja toisin. Ihana oli ihminen ja ihana oli käsittelynsä. Jopa niinkin ihanainen että lähteissäin ja laskuin kopraani saatuain tokaisin hälle ettäs varmasti uudemmankin kerran tykönsä viel tulen kun tällaisen aartehen löytänyt nyt olen pitkän etsintäni jälkeen! Tähän hän tuumasi:"Niin; etsin kunnes löydän sut..."
 
   Voiko ihminen onnellisempi olla! Voiko ihminen enää enempää eloonsa toivoa kun tällaisen ihanaisen rusakoijan löytänyt on? Tekisi mieleni jopa sanoa ettäs tänään mie SAIN!