Vanheneminen on yhtä helvettiä! Tosin onhan siin myös hyviä puoliakin...
  
   Hyvinä puolina näin äkkisiltään sanottakoon että ns. elämä on jo takana. Ei siis silleen että olisin nyt ja täsä kuoleman kielissä ja valmis kuopattavaksi vaan silleensä kokonaisuutenaan: "pariuduttu" on, lapset tehty ja maailmalle opastettu. Ns. työurakin kohta jo takana - enää eläkepäiviä vuotellen.
Ei murhetta oman talon/huushollin hankkimisesta, ei murhetta uran luomisesta. Ei murhetta siitä kuin kasvattaa muoskat tahi kuin he saavat oman elämänsä alkuun.
   Nyt olen vaine mie yssin - tosin ilman sitä rinnallakulkijaa...
Siinäkin mielessä hyvällä jamalla ettäs kun tosiaankin kumppani on jo "löytynyt" ( siis siinä mielessä kuin nyt biologisesti ja maailmankatsomuksellisesti tarkoitetaan elikkä lisääntymis-tarkoituksessa ) niin enää ei tarvitse täsä iässä huolta huomisesta kantaa ja surra että kukahan se olisi, mitenhän se onnaisi, ja onnistuukohan se nyt olleskana?
   Sitä saa vaine olla ja nauttia sen minkä taitaa, osaa ja kykenee - enää tässä iässä, rakastellessaan aivan vapaasti ja täysin rinnoin. Ei murhetta ehkäisystä, raskaaksi tulosta, yms. sellaisesta mitä mahdollinen raskaus mukanaan toisi. Ei murhetta ni minkään laista.

   Mutta...
   ... kaikesta näistä huolettomuuksista huolimati murhetta on silti mukana ja rutosti kunhan vaine osaisin kaiken hienosti sanoiksi pukea ja ilmoille julki tuoda:
   Ensinnäkin kun näin yssin on ja elää niin tarpeet kait sitä yssinäiselläkin on! Ja tästähän se murhe numero yssi sit syntyykin. Mistä saan kumppanin tyydyttämään itseäni, läheisyyden kaipuutani kuin myös seksuaalista hyvääni, niin että voin sitten nauttia siitä täysin rinnoin kuin ennen muinoon nuorempana ja kumppanin rinnalla ollen? Mistä löytyy sellainen MIES joka ne miulle soisi ja mikä paree näin tällä iällä - ilman mitään velvotteita suuntaan tahi toiseen. Vain ja ainuastaan riemun roisketta! Ilman vaateita miulta, ilman vaateita häneltä. Ilman sitoutumisia tahi "riipustautumisia" - vain "lämpöö, leipää ja lempee" kuten Arja Koriseva yhdellä uusimmista lauluistaan laulelee.
Toinen haaste on se että jos ja kun sellainen löytyisi ( onneksi on George Clooney olemassa ) niin kuinka se sitten enää tällä iällä onnaa? Kuinka sitä mahdollisten lisä kilojen kera jaksaa enää touhuta ja kuinka kroppa antaa enää myötä kaiken maailman "tantra"-asennoille? Sillä onhan se ihan myönnettävä fakta että kiloja kasaantuu ja kaiken maailman vaihtelevien asentojen saaminen on hankalampaa kuin muinoin hoikkasena tyttönä. Ja se että kropan nivelet "ruostuvat"; kuluvat ja "hyvässä" lykyssä häviävät kokonaan olemattomiin, saa aikaan sen että kesken kaiken täsä "suurta sirkusnäytöstä" jokin jäsen voi mennä lukkoon sen siitään mitenkään laukiimati auki. Tahi ainakin vaatien tosi piiiit-kän ajan saadakseen tulleen lukon auki; eikää sit enää siin vaiheessa innosta sen pätkääkään moiset "sirkukset"...
Kolmanneksi kun on onni olla jonkun sellaisen kera tekemisissä ( mielellään vakiokumppanin eikäs mitään "yhden illan juttua" ) niin mitenkäs sitten oma kroppa ottaa sen kaiken "rynkytyksen" vastaan - tällä iällä? Nythän ei ole enää mitään norjaa, sorjaa, joustavaa, periksiantavaa ja tarpeeksi kosteaa oloa ja tilaa vaan on tällainen vanhan Mummeron luita kolisteleva, (ns. selkäranka mahanahkaa hierova ), kuihtunut ja käppyräinen kroppa joka on kuiva kuin Saharan autiomaa!
Kuis sitä sitten tällaisen, ei enää nuoren, kropan ja vasiten limakalvojen kera, tulee toimeen moisissa puuhissa? Ei ni mitenkään. Ei sit mitenkään.

  Jostain pitää saada kuminauhan kimmoisuutta lisää. Mistä?
  Nyky-lääketieteen mukaan tietystikin lekurin kautta apteekista. Kaiken maailman hormonaalisia tabuja, voiteita, yms. mitä niitä nyt lieneenkään on olemassa. Eli joko napsien, popsien tahi muutoin "nauttien" sisäisesti tahi ulkoisesti jonkin sortin hormooneja jotta keho toimisi kuin nuoren likan kroppa ( tahi ainakin melkein samaan tapaan... ), kestäisi vielä "vähän aikaa" rakastelun ihanan maailman ja muutoinkin toimisi ilman mitään lisä oirehtimisia kaikkine pienine pöpö-tulehduksine yms. ilman että vielä puhuttaisiin mistään vakavasta sairaudesta tahi jopa syöpiin johtavista oireista.
On tosin olemassa ns. luonnon lääketiedekkin josta löytyy sitten vastaavia helpotuksia mutta ilman ns. lääkkehiin lisäaineita ja sivuvaikutuksia. Tietty voi olla että ovat kenties hivenen hitaampia vaikutusksiltaan ja kenties lievempiäkin - mee ja tiijä - mutta joka tapauksessa kropalle lempeempiä kuin kovat lääkkehet.
Itse käyttäisin mieluummin tämän puolen "lääkityksiä" mutta kun ei aina voi vaan pitää turvautua kovaan lääketieteeseenkin...

   Ja näistähän, olkoon se sitten sitä kovaa-, tahi pehmeää lääkitystä, taasen koituu TOOOOO-SI isot kustannukset! Apuva!
Esim. tänään kun käväisin paikallisessa apoteekissa hakemassa sen kaiken maailman resepti ja reseptittömät lääkkehet moisiin vanhuuden vaivoihin niin ne kolmet lääkkeet maksoivat yhteensä hivenen päälle 100e! Siis heureka: entistä rahnaa päälle 600markkaa! Eikäs siin ollunna kuin yssi hormooni pohjainen, ns. ulkoinen lääkitys ( hintanaan n.76e! ) sekä pari muuta lääkettä tällaisen vanhan ja raihnaisen kropan VANHUUDEN aiheuttaman kropan/limakalvoin kuvumisen onkkelmiin sillä kuivuu ne limakalvot muualtakin kuin vain SIELTÄ ja aiheuttaa tää vanheneminen muitakin oireita kuin vaine kuivumista...
   Mutta että ei yksin riitä se että olet vanha, ruppana, ja kuivunut kuin siemenetön käpy, niin sitten tosiaankin pitää vielä kuivattaa oma kukkaronsakin siin samalla kun yrität joten kuten saada elimistösi vielä jonkusen aikaa pelaamaan myöskin tällä rakkauden paratiisiksi kutsutulla alueella. Saa/saan kärsiä siitä että olen vanha myös rahallisesti. Ja jos en halua kärsiä, tahi ei ole varaa kärsiä, rahallisesti moisista "kotkotuksista" niin sitten tiedät kyllä että kärsit RUUMIILLISESTI kun et hoitele kroppaasi sen vaatimilla tavoilla! Kumpi paree? Kumpi jutska hyvempi? Kumman siin sit valitset?

   Ei, ei ole paljoa varaa valita täsä vaiheessa jos ja kun meinaan viel olla ihan toimiva "peli" jotta saan... "...lempee ja lämpöö":