Se että aamulla varhain ( en siis ani varhain ) aloitin näihin "millonan" kukkain hoitamisen ei tänään tarkoittanut sitä että mie olisin saanut niiden kaikkien kunnon tarkastettua, kuivat osat karsittua, vedet annettua, puolensa käännettyä, yms. koska tein tänään paljon muutakin.

IMG_0039.jpg

( Traakkipuu, alias "Onnenbambu" sai osakseen pään/päiden katkaisun. )

Lyhykäisesti ja ytimekkäästi: lähdin viemään, tai siis kävin viemässä, entisille naapureilleni tekemäni joulukortit ja siin samalla tietty tuli käväistyä tuvassa jos toisessakin rupattelemassa tovinen itsekunkin kera. Voi mitenkä ihanaa! Miten oli pitkästä aikaa kiva nähdä itsekutakin ja vaihtaa kuulumisia! Siin kyl ns. hermo ja sielu lepää kun ei tarvitse ajatella omia juttuja, asioita ja tekemättömiä töitään vaan saapi keskittyä toisten kuulumisiin yms.. Ihanaa.
Kotiain konini, Hepo Hopiani, käänettyäni, käväisin kaupalla ostelemassa tarvittavat tykö tarpehet pizzain tekohon. Olimma aamulla keskustellut ja kysellyt netti-sfääreissä toisilta Kaikettomilta ohjeita jauhollisen pohjan tekoa varten kun olen itse ain kukkakaalista sen vaine tehnyt. Sainkin heiltä oivallisia ohjeita - tosin kaik eivät olleet passeleita kun sisältivät sokeria tahi maitoa mut se siitä. Joka tapauksessa - näistä saaduista ohjeistani soveltelin itselleni paree ja tekaisin ekan omani jauhollisen Kaikettoman pizzapohjan. Ja vaik itse sanonkin ni näin ekakertalaiselle-kin siitä tuli todella hyvä. Ihan kelvollinen. Tarpeeksi pehmeän rapia. Kyllä siitä pizzan nälkä ja vasiten ensiviikolla Töissä kulkiessa, ihan yleinen nälkä, lähtee.

IMG_0021.jpg

( Käänsin palasen päistikkaan jotta näkee pohjan oivallisuuden... )

Kunne pizza oli plakkarissa niin jatkoin hivenen kukkain kimpusa ja sit annoin "periksi": jätän ihan suosiolla loppuin kukkiin vosekkimiset huomiselle - kuten tälle päivälle aikomani kaik papru-hommelitkin. Se vaine ettäs sit pitää tään Mummeron olla huomenissa toooosi ahkera. Ihan tätä päivääkin ahkerampi Duracell-pupu, jotta kaiken tekemättömän kerkiän tehdä, kun ei sitä Töissä kulkiissa yksin kertaisesti kerkiä, eikähän jaksakkaan, panautua mihkään muuhun. Huh, huh!
   Tuumin täsä että on se vaine ihanaa kun on olemassa tuollaisia tuttavia, Ystäviä, joita nähdessä tuntuu että heistä voimia saapi kaikkeen muuhun. On se ihmeellistä kuin akku latautuu.
On se vaine ihanaa että on kukkasia. Ilman niitä tuntuisi toooosi paljaalta olla tääl Majassa Mahtavassa tahi misä vaine. Ei mitään pehmiää ynpärillä, ei mitään eloa ynpärillä. Olisi se aikas naku olo.
On ihanaa kun osaa itse ajatella ja soveltaa täl viisiin kaikkinaisia ohjehia niin ei tarvitse esim. tänään lähtiä kaupasta hakemaan juurikin niitä tiettyjä ( pohjan ) ainaksia että saa samanlaisen tehtyä kuin mitä ohjehet antavat ilmi. Voin ja osaan itse soveltaa ja tehdä niistä ainaksista mitä miul jo valmiiksi kotonain on - Kaiketonna. Ja ettäs siitä tulee maukastakin, syötävää. Hyvä jutska!
Mietiskelen sitäkin että, ylläri ylläri, itsellenikin - taidan olla meripihkassa....