...tahi mitenkä se nyt kirjoitetaankaan. Nuin se kuitenkin lausutaan.
   Tänään on Vapun aatto ja ihmisillä ilo ylimmillään. Itse kukin juhlistaa tätä Vappua miten parhaiten taitaa. Huomasin mm. aamusella tuolla keskustassa ( suuren, suuressa city:ssämme ) käydessäin että aikas moni kiiruhti kauppaan. Varmaan täyttääkseen ruokavarastojaan ja etenkin kaiken laisilla Vappuun kuuluvilla eväillä. Mitä niitä nyt onkaan? Tuntuu etten enää muistakkaan kun en itse ole enää muutamiin vuosiin millään tapaa Vappujani juhlinut sillä sen myöte kun muoskain miun Maailmalle Avaralle lensivät ( ja puolisoin siirtyi Tuon Ilmaisiin ) niin eipää sitä ole sen kummempia juhlallisuuksia tehnyt mieli yssinäin juhlia. Muttas niitä evätiä... Oliko - no, ainakin sima ja munkit. Mitäs muuta? Onko jotahin salaattia... pottu-sellaista ja/vai muutahii? Ja sitten - nakkeja? Kuuluuko lihapullat samaan kastiin? Ja tippaleivätkin... eiks niitäkin Vappuna tavata syödä? Onkoo viel muuta jota ei tule nyt mieleeni?
No, muttas se näistä syötävistä jutskista.
   Itse vietin tämän aattosen käväisten aamusella tuolla keskustan kaupoissa. En eväitä ostellen vaan ostain tuonne takatonttini perennapenkkiin pari Kärhöä kukkivaista. Sekä kosteuden kestäviä puutarhasormikkaita parit kipaleet että sitten viel viisi kipaletta 50l:sta kesäkukkamultasäkkistä. Että tällaiset "eväät" miulla tälle Vapulle.
   Kotiini takaisin palattuain tartuin näin työväenpäivän kunniaksi ( eikös Vappu ole, tahi ainakin ennen oli ) töihini  perennapenkilläin laitellen siihen etureunaseen kaik mukulakivet paikoilleen.

31727789_1918237291543001_29159779200254

Istuttelin lopullisiin paikkoihinsa viimo syssynä hätä-vara-istuttamani tsipulikukkaset. Niistä oli muuten yhdet ottaneet talven mittaan nokkiinsa eivätkä olleet olleskana nousullaan pintaan. Olivat mädänneet multain alle. Surku. Mutta onneksi kahdet kuitenkin lähtivät ilokseni ilmoille miun; Krookukset ja yhdet Kynsilaukka-kukkaset. Ja sitten oli ne Pesiäisenä saamain Narsissit. Ne mie otimma jo joku aika sitten ja laittelin valehelle sinne penkkiini, ja nyt sit otin ja siirtäin nekin lopulliseen paikkaansa.
Sitten oli ruokain teko sekä syönti. Ja sitten käväisin raippaalle kävelylle. Tosin ei sellaiselle ettäs hiki pintaan kihoisi sillä tatskan taatta se on kyl nytten kielettyä "kamaa" täl haavaa. Vaine ja ainoostaan reipas liikunta sallittua on - ei hiki.
Ja sitten...
   ... Sitten päätin juhlistaa Vappuain! Miekin siis! Tyyliin:"Kerta toisetkin, niin miksen sitten miekin!"
Valjastin Hepo Hopiain ja karautin paikalliselle huoltamolle kunne ensin olin laittautunut hivenen juhlallisempaan kuosiin sillä tarkoituksenihan oli "juhlia": sään jo sallima lyhykäinen hamonen kera hihattoman toppipaidan. Ja fiftarit jalkoihini. Eikää muuta. Siin kaik sillä olihan ihan mukava ja lämmin keli; ei päälitakkia tarvittu olleskana.
Ja se toi toppi hihatonna - se sen taatta ettäs se nyt sattui olemaan muutoinkin miulla käytössäin ylläin nytten kun tatskain tarvihtee näin koti oloissakin "hengittää" ilman mitään peittävää kangasta. Mut kuiteskin mietiskelin tuolla matkallain, JUHLAmatkallain, ettäs tämä oli sit oikeestaan tämän tatskani eka "ulkoilutus". Eka kerta näin näkysällä ja julkisella paikalla. Tämä on ihan näin maininnan arvoinen asia sillä ensinnäkin tää tatskan otto on ISO juttu miulle ja ettäs uskallan yleenäkin lähtiä se kaikille kanssaihmisilleni näkösällä - se se vasta ISO juttu onkin! Ei ihan "joka päiväistä leipää" miulle, ei tosiaankaan.
Olimpahan loppuin lopuksi ilossain kun sen tein. Kun sain tehtyä sen. Jee, hyvä mie. "Rikoin" taasen yhden ennakkoluuloni, yhden rajoitteen itseltäin. Kyl tää tästään, kyl miusta viel jotahin tulee kunne isoksi kasvan...
   Siellä maailmalla hörppäsin kaffeen. En muuta - kun ei siel ( tuolla huoltamolla ) koskaan mitään Kaiketonta ole tarjolla vaik mie sitä olen silloin tällöin sieltä kohtelijaasti kysynnä. Eivät vaine ole onkeen ottaneet. Surku jutska sinällään sillä olisihan sekin yksi "valtti" heille myyntiin lisää.
   Ja siellä reissullain mietiskelin ettäs on se jänskä jutska näin juhlapäiväin tullessa kohilleen kun katselan näitä muita ihmisiä jotka täällä Telluksella miun kera tallustaa, kun väkisinkin tulee kade mieleen siitä että ain näkyy ihmisiä jotka ovat jotenkin yhdessä, yksissä tuumin, tekemässä, touhuamassa tahi vähintäänkin menossa johkin. Ei paljoa näin yssin vajeltajia nävy missään - tahi sit mie en vain huomaa, rekisteröin, heitä mitenkään. On ystäviä porukoissaan pienemmissä tahi isommissa. On perheitä useamman muoskan kera tahi sitten vaine yhdenkin pirpanaisen. Ja mikä pahinta näin itseäin ajatellen - on pariskuntia jotka yhdessä kulkevat sinne ja tänne sekä jotenkin juhlivat nyt vaikkapas tätä Vappua. Se kirpaiseen täytyy sanoa ihan suoraan. Sattuu kovinkin kun ei isselläin ole sitä toista jok´ rinnallain kulkisi, touhuaisi ja juhlisi.
Sekin vielä ettäs kun ei ole tätä toista niin mietin että tuntuu ihan ns. tuhlaukselta kun näin juhlallisesti ensin pukeudun ja sitten ei olekkaan ketään joka sen näkee ( tietysti ovathan ne muut kanssakulkijat siellä matkan varrella mutta heitä ei nyt lasketa täsä lukuun olleskana ), ei ole ns. ketään jota varten pukeutuu, itsensä kaunistaa. Aikas laista typeryyttä - joska lie koko ajattelutapakin ihan typerää muttas näin sitä vaine pohdiskelee näillä pienillä aivoillaan tippaleipäisillä ( sanotaanhan että naisen aivot ovat kuin tippaleivät ja miehillä sit yks´oikoisen potkimaiset ).