"Kyllä sitä ihminen moneen kohtaan nokkansa osaakin työntää..."; esittelykierroksen tuon jälkehen aamuisen, käväisin respassa ja kyselin ettäs mistähän monen "tuoksu" tulee? Vastausta eivät hekään osaneet antaa mutta alkoivat ehdotella huonehen vaihtoa... allergiahuoneeseen - heillä kun ovat ne siellä kolmannessa kerroksessa...?
Enhän mie "tohtinut" vastaan pulikoida ja vaihdoin "oivan" tein kun kerta saapi vaihtaa!
Nyt kun päivä tää kohta mennyt on jälkeen tuon ajan ja täällä uudessa "boxissa" käväissyt olen muutaman kerran niin häätyy sanoa ettäs ok, onhan tää ihan ok muttas eipää paljoa ielleen avittannu. Kyllä, huone on viellä "raivoraitis" näin ehtoon korvallakin kuten oli tuo hissinkin tienoo aluksi kun tänne tulin, muttas annas olla ja ajan kulua: jo on hiipinyt alakerroksista sinnehin "tuoksu" tuo "huumaava"!
   Haitannut ei ole päivän aikana tuo "tuoksu" tosiaankaan suuntaan tahi toiseen sillä läksimmä het´ sillään esittelyn jälkehen paikallisen keskustan tiemeelle elikkäs Sotkamon Hiukalle. Yö näyttää kujeensa laadun tullessansa...


   Kunne saavuin Hiukan rannan parkkipaikalle niin mielein sopukoista kömpi esille viime käyntikertain muistot.
Silloin pruukkasi ollee hivenen eri lainen, syssyisen eri lainen, sää ja tila.
Juuri kun kurvasin tuonne parkkiin ja istuin Hepo Hopiain satulassa vielä niin juurikin silloin  kuului Rativosta Radio Aito Kajauksen asemalta Valtteri Torikan haastattelu ja sen haastattelun välissä hänen laulamanaan mm. se yssi tsipale... se... vuottakaas... se oli se; "You raise me up."
   Hiukka-rannalla väenpaljoutta ei ollut suuren suurta mennessäin, eikää oikeastaan poies lähteissänikään. Ihminen siellä, toinen täällä. Ei sen kummempata; ei uijia, ei Arskan palvojia. Lähinnä vaine ulkoilijoita muutamia. Ja mie kamerain kera.

2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%281%29

   Vuokattivaara siintävi Taivahanrannalla.

2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%282%29

    Venho vesille mielii...
Poies tullessain hokasin et ka´ sehän onkin pelastusvenho rannan tää; omistajan ( "Sotkamon kunta, Hiukan uimaranta, pelastusvene" ) "nimikirjaimet" kyljessänsä. Et silleensä.... toivottavasti venhonen tää ei vesille sittenkään mieleisi....

2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%283%29

    "Risti."
   Huomasin kaukaa kohti petäjäistä tätä jykevää käyskennellessäin, jotta siellähän on... Ja likemmä tallustin katselemaan että onko tosiaankin? Onkoo joku, jollehin, risti laitettu tänne rannalle tälle?
Onneksi ei ollutkaan. Tuo vaine näytti siltä.
Täsä on petäjästä tästä muutama oksan kara ( vahi juuriako lie? ) silleensä ristikkäin kasvaneet ja asettuneet jotta se tietystä kulmasta kattoissa on nähtävissä ihan ristinä.

2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%284%29

    Nyt heitän "haasteen" katsojalle enkää ala erittelemään sen tarkempaan kun totesn vaine että esim. täsä kuvassa on tuolla vastarannalla Varisvaara kera Tammovaaran ja Akonvaaran ( jolku "mäki" nuista on joku näistä ) sekä Kumpuniemen. Väilissä Kumpusalmi Iso Sapsojärvessä. Pieni Sapsojärvelle päin kuvattuna.

2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%285%29

    Kumpusaari "kartalla".

2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%286%29

   Nautin. "Otin aikaa" - issellein. Olin ja nautin. Sanoinko jo: "Nautin.".
   Mietiskelin juttuja joita sen aamuisen esittelijän kera juteltiin.
Tottahan toki hän työtänsä teki ja myyskenteli miulle osakkuutta tähän puljuun mutta kun tiedän ettäs on olemasa kotikonnuilla sellainenkin jutska kuin Matti joka silloin tällöin "tykönäin" pistäytyy ( asuu siis alvariinsa tykönäin! ) niin enpää tuota periksi annellut.
Muttas siinä kaiken sen myyskentelyn välissä sitten juttua iskettiin, vähän kaiken laista.
Hän oli Jari ja kesällä, heinäkuussa 50vuotta täyttänyt, parin piskuisen muoskan isä. Hän on ollut töissä siellä ja täällä, ja nytten sitten täällä. Hän töissä - mie lomalla, juuri tänne tulleena ja tään lomain aloittaneena. Juteltiin lapsien lapset ( totta kait ) ja mm. summailtiin sitä että mitä se sitten on kun hänen nuorimmaisensa täyttävi vaikkas 18vuotta - kuin vanha hän jo silloin onkaan!
Mietittiin sitä että kun hän menee vaikkas lapsensa vanhempana lapsensa tiimoilta esim. siunaamaan häntä riparilaisena niin onko tilanne sellainen ettäs joku voi katsoa että mitä se tuo UKKI tuolla tekee vanhempien joukossa? No, tästä sitten seurasi se ettäs; hän pitää kyllä itseään kunnossa että jaksaa peuhata näiden nyt pienien lastensa kera... ja sitten myöhemminkin.
Kertoili ettei hänestä nuorempana olisi ollutkaan isäksi kun halusi luoda uraa, tehdä töitä. Hän teki töitä silloin muttas nyt osaa ottaa hiven rennommin työn ohella lastensa kera kun on tätä ikääkin jo sen verta. Tokaisin jotta miulla oli päin vastoin: nuorempana perhe ja nyt, nyt sitten olen "vapaa". ( Vaikkas tekemään töitäkin... )
   Ajattelin tassutellessain pitkin Hiukan santaista rantaa sen ääripäähän asti että vapaus? Vapaus miulla nyt? Tosiaankin, vapaus vihdoinkin "toteuttaa" itseäni. Mm. tälläkin reissullain, matkallain. Ei ketään kestä pitää huolta, peräänsä katsoa, hoitaa, yms.. Vaine mie itse. Aivan vapaana kaikesta, ja kaikista vastuista jostahin toisesta ihmisestä.
"Sen minkä nuoruudessain menetin ( Anteeksi muoskain miun kun nyt näin totean! Ihania olette ja olitte silloinkin. Olette rakkahia, tärkeitä - en vaihtaisi aikaa mennyttä kanssanne, en aikaa olevaista, enkää tulevaistakaan, poies milläskänä! ) sen nytten takaisin otan."
Nautin tästä vapaudestain "täysin rinnoin" mutta sitten pien kuiteskin mielessäin jotta tälläkin vapaudella "hintansa" on:
yksinäisyys, kaipuu, yms. jota en nyt sitten sen pitemmälle ajattele täsä ja ala ruotimaan. Piste.

2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%287%29


2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%288%29

    Horisontissa näkyvissä... ei laiva vaan - Kuolasalmi siltansa kera.

2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%289%29

    Vuokattivaara...

2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%2810%2

...Kumpusaari.

2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%2812%2

   "Tassut hiekalla."
Ei miun tassuin... kumpainenkaan.

2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%2813%2

   "Elämää."

2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%2814%2


2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%2815%2


2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%2816%2

   Matkain tään tään päiväisen päätepisteessä. Niemen kärjessä joka on... Aittoranta?
   Tuolta Männytn tuon rantaisen kupehelta katseeni kiinnitti jo täältä kauempaa katsoissa...

2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%2818%2

...tää "Purjevene" kivinen...

2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%2819%2

...joka...

2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%2822%2

...rannalle tälle kanssain yht´aikaa osuneen tädin ( siis vanhempi kuin mitä mie olen... ) mukaan "ei ollut vielä viimeksi täällä kun hän täällä kävi". Ja hän kun kuuleman liki alvariinsa pruukkaa täällä liikuskella. Jopa niinkin että tuttavansa siitä häntä moittivat: "Mitä vit...a sie sieltä haet?"
   Elikkäs, niin kuten sen esittelijänkin kera, niin nyt sitten täänkin täti-ihmisen kera juteltiin ( nuihin äskeisten sanojen suoruuteen ja sanonnan tyyliin pohjaten ) "syntyjä syviä" kahden kesken. ( Sain häneltä luvan kuvansa tään käyttöön. ) Jutskattiin lapset ( tietenkin ), lapsien lapset - nuo muoskain mukelot  ( tietenkin ). Jutskattiin kävelyjen, vasiten yssin kävelyjen, metsien, rantojen ja vasiten vejen ( ! ) tärkeys elämissämme. Juteltiin poikiemme armeija-käynnit, yms., yms.. Mitä nyt kaksi yssin asuvaa nais-ihmistä keskenään ain papattavi kahden kesken, korvien muiden kuulumattomissa!
   Mik´ onkaan se autuus, se ihanuus, kun tapahtuu tällaisia kohtaamisia eri näisten, eri laisten, ihmisien kera!?  Kun pääsee syvemmälle ihmisten maailmaan juttelujen kautta. Kun kuulee heidän tarinaansa monen moista. Mitä kaikkea se antaakaa näin kuulijalle, Kulkijalle Kummajaiselle. Mitkä ihanaiset tarinain varastot nämä tuokiot antavatkaan Elämäni Reppuun mukaan kannettavaksein. Ja luulisin ettäs myöskin siin samalla huojentaa heidän, itse kunkin, "reppujensa" painoa kun saavat juttelemalla "purkaa itseään", kertoa itsestään Kuulijalle Kummalle, aivan ventovierahalle jolle useimmiten tulee itse kunkin rupateltua kenties hiven suorempaankin monia asioita joita ei "viitsi" tuttujensa kuormaksi annella. Sitä niin kuin "uskaltaa" avata sanaisensa arkkunsa aivan ei tyyliin veto-vierahalle kuin sille ainaiselle Korvallensa. Ja josko ei sit aina aukaisekkaan niin aiankin tulee välleen puputettua aivan eri asioista kuin niitä joka päiväisiä, tavallisia, ainaisia, asioita mitä sille tutulleen ain tulee purettua.
Niin tahi näin - ain se kääntyvi kuitenkin loppuin lopuksi hyvin päin: kuorma kepenee kummllahin ja kuormaansa saapi kumpainenkin jotahin uuttta kantaakseen. Jep.

2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%2821%2

   Pieni Sapsojärven selkämää...

2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%2820%2

...ja Iso Sapsojärven selkämää.

2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%2823%2


2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%2824%2

    Santaa aaltojen alta Aurinko Armahan kilossa.

2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%2825%2


2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%2826%2

   "Päivän Sydän."
   Miun tuntemuksia tästä olosta ja tilasta. Tästä "Luojan lykystä" kun tällaisen kelinkin tuo Ukko-Ylimmäinen anteli juurikin tähän aikaan vu´uesta, juuri kun miun lomain alkoi.

2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%2828%2

   Ristiaallokkoa:
Sannan hiekka-aallokko pohjassa rannan, aallon tuon kaukaisuudesta tulevaisen pehmyt aallokko ja sitten viel kiven tuon kovan kylkjestä lähtevät ynpyrä-pynpyrä-aallokot.

2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%2829%2


2019.8.27.%20Sotkamon%20Hiukka%20%2830%2

   "Kivellä."
   Voihan pahkura ettäs pitkin juurikin tään kuvan kohdalla pikseleitä pienennellä jotta kuvasen tään tähän teille Armaat Lukijain esille sain laitettua sillä...
...tosa kiven järkäleen tään huipun kohdalla on masto! Se niin kuin seistä töpöttävi juurikin TÄÄN kiven päällä?


   Pyörähdin myöskin itse keskustassa:

69540034_1386679211498531_69972159267057

   "Miun raanuin? Kuka on kähveltänyt miulta Humisevanharjun raanun, ja tuonnut sen tänne Maailman ääriin myyntiin?"
Sitten tajuankin ettäs; sehän on vaine melkein miun raanuin, ei ihan - huh, mikä helpotus! ( Oli kyl niin liki samaiset värit, ettäs... )
Enpä ole ennen törmännyt näin samaiseen kuosiin kuin mitä aikoinaan isse nuoruudessain, issellein tein.
Muttas näin itseäin kehuskellen sanon kyl suoraan että on se MIUN tekemäin kyl paree! Paljon peree väreiltänsä sillä esim. tuota vaaleanpunaista raitaa tuolla keskellä kutimiaan en mie jymmärrä olleskana? Se ei sovi tähän värimaailmaan miusta olleskana, ei sit olleskan... Ja nuo raidatkin yleensäkin: nehän ovat "kova-laitaisia" ylen äijy eivätkä kuten isse tein ettäs "häivytin" ne suunilleen jokahisen poies. Tuli sellainen pehmiän Aurinko Armahan lasku tunnelma.


68959562_731513300644264_812741889685769

   Entäs sitten nämä? Wau!
   Ensinnäkin olin jo lähdössä kirpparilta tältä poies kun hukasin nämä sieltä seinältä tuon paikan, myyjän takaa.
   Tokas´ teks´; tuo perhos-rossi. Sehän on, jos en pahasti erehdy, jotahin vanhaa hopiaa ( kuten se yssi keväinen perhos-rossi jonka ostin Capital-reissullain paikallisesta koruliikkeestä! ) ja täten aikas arvokaskin... maksoin tästä "peräti" 50s!
   Kolmas´ teks´; toi maalattu rossi. Wau, vaikken itse pidäkkään rosseja kuin joskus ani, ani harvoin...
Sillä "olipa kerran, kauan sitten..." Majassain Matalaisessa asustaissain perheeni kera, saimme eräänä jouluna liki-naapuriltamme joululahjaksi ISOn Piipparin joka oli laitettu juurikin tään -rossin mallisesti maalatulle tarjottimelle ja jonka senkin saimme siten lahjaksi issellemme!
Tämä tarjotin matkassain mukana kulkenut on ja yhä ielleen käytössäin on tarvittaissa, muutoin koristeena Majani Mahtavaisen kaapin ylisillä, näkysällä. Ja nyt, nyt sitten sattui tälläinen onni! Wau!


   Saa nähhä kuin miun Maan Matosen, Kulkijan Kummallisen... Mummeron Humisevanharjun, Reissaaja-Lissin, täsä matkassain lopulta käy?
Käväisinnimittäin tuolla kylillä käydessäin kaffeekupposella otellen siin "kylkijäisiksi" sen kupposen särkylääkkehen. On nimittäin oikia olka ( asia jonka taatta eilennä Jyrän alla käväisin ) sen verta kehenoissa kantimissa jotta ei oikein kaffeekuppostakaan kärsi nostella!
Muttas jospaa täsä kuiteskin... vaikka vaine särkytabujen turvin... ielleen mentäsi. "Toivosa, suuresa, väkevässä" - joohan?
   Vasiten kun silloin tänään aamusella netti-sfääreissä surffatessain ( ja sit sen jälkeen puhelimella soittain, jutellen asiain hoitain ) varasin issellein jo kahdeksi tulevaksi yönseuduksi majapaikan oivan!
Huomenissa pääsempäs hivenen "suurempiin ynpyröihin", pääsen MEREN äärelle! Ou, jeah!
Pääsen tään reissun märänpäähän silloin.
Kun vaine jaskan ajella tään kätöseni turvin... kun vaine...