TH Körner´n värssyssään "Maailman tekijä.", toteaa ettäs...

"Oli Pekka ilkimys aikamoinen
ja kujeissa vailla vertaistaan.
Oli syypää hän, ei koskaan toinen
mikä kepponen kylässä sattuikaan.

Jos häijyä tehdyksi nähtiin milloin,
Pekan täytyi se omakseen tunnustaa.
Tai jos hän sen kielsi, varmasti silloin
sai selkäänsä niin, että tärisi maa.

Sepä vaikutti sen, että omakseen aina
heti myönteli Pekka, oli syy tai ei. –
Lukukinkerit taas oli lauantaina
ja Pekankin lukkari sinne vei.

”Kuka maailman on tehnyt?” suntio kysyi
ja oli niin ankaran muotoinen.
Jo säikähti Pekka, mut vaiti pysyi.
Toki viimein huus: ”Minä ainakaan en!”

Mut suntio suuttui: ”Teetkös pilkkaa!
Sano: Kuka on tehnyt maailman?
Älä mutki, sanohan kiireen vilkkaa,
tai muutoin tartun ma tukkahan!”

Nyt aatteli Pekka: on myöntää paras
ja ruikutti: ”Antakaa anteeks tää!”
Minä kaiken tein, minä konna ja varas,
mutta toiste en tee, vaikka menisi pää.” !

   Näisät viimeisistä sanoistaan miekin voinen loineh lausumahan, tahi ainaskin näitä viimeisiä sanojansa lainata ja yhtyä niihin täl aikaa ihan runsain "sydämin" sillä...


2019.5.17.-19.%20Kumpulassa%20mukeloihin

   ...päivänä täsä muutamana pistäydyin mie lekurin erään tykönä ja sainpas siel sitten nytten kuulla jotta oireeni nämä tään kertaiset voisivat johtua vaik siitä ettäs miulla on "ylläri-pylläri" - yliliikkuvat nivelet! "No, oh, hoh!."  "Enpäs tuota olekkaan "ennen" kuulunna!" "En iki, kuuna, päivänä. En tosiaankaan!"
Heureka, koko ikänihän olen niitä potenut, niitä mukanain kuljettanut ja vasiten siis täten tietänytkin että olen tätä tällaistä "yliliikkuvaa" sorttia.
No, kunne tää lekuri loineh-lausumahan tään "totuuden" ilmoille "iloksein" niin johan hän sitten saneli jottas voisihan se olla tietysti sitäkin jotta näissä miun nivelissäin ei ole lähes olleskana, tahi ei sit olleskana, minkään laista nestettä...
Tuumailin vaine isseksein ettäs no, olipas sekin taasen uutinen! Ei nestettä? Ei kait tuo nyt mikään "valtionsalaisuus" ole kun ajattelee jo tätä ikääni "piskuista", elettyä elämää pitkänkin huiskeaa, mitä jo repussain mukanain kannan ja mitä olen saanut kokea tään matkain varrella niin eiköö tuo nyt ole aivan selvää "pässin lihaa" että eihän ( hyvänen aika sentäs ) tään ikäisellä Mummerolla enää nesteitä misään päin elimistöään, tahi ruumistaan, ole olemasa! Ei niin iholla, ihon alla ( limakalvoilla ) kuin ei myöskään tuolla sisuksissanikaan, nivelissäin!
   Näitä pohtien: ei tähän nyt lekuria olisi tarvinnut kun nää tällaiset "oivallukset" huomaa, tajuaa ja tietää... Mut tulipahan käytyä ja ittesä näytettyä. Röngten ja ultra seuraavaksi sitten... Kassotaan saadaanko Mummero tää parsittua ja paikattua viel kokonaiseksi naiseksi, tahi jopa: saadaanko Mummero viel kuosiin uusiin, entistäkin ehompiin kenties!



71752809_1456509627820638_50513223025248
 

   Mm. tänä pänä, ja vasiten tänä pänä, istuskelin taasen täiväin tään täällä Humisevanharjun tuvassa, pöytäin ääressä ja ommpelin mie yhtä ihanaa kangaskassia, yhdelle muoskallein.
   Täällä akkunain edessä on tään meidän Kulmakunnan lippusalko ja lippusalossa tässä oli tänään suruliputus tiistaina ihmisiä, ja ihmisyyttä, kohtaan tehdyn verisen hyökkäyksen johdosta tuolla Kalakukko-City go go:ssa.
   Mihkäs mie täällä, täsä pöytäin ääressä töitäin tehdessäin ajatuksein laittaisin, mitä ajatteleisin...
...vaik en suoraan lippua tätä puolitangossa olevaista katsonutkaan lävitse tään viherseinäin akkunaisen ison, niin lippusessa tuossa jo pelkästään nuo Tuulen Tuiteroisen aikaan saamat liikkehet, huomioni kiinittymään saaivat kun "syrjä simmussain" sen liikkeet nuo tapahtuvat...
   On se vaine ( vaik enhän mie tään asiain oikiaa laitaa yhtään tiedä... ) kuin sitä ihminen kykenee, tahtoo, tehdä tuollaisia pahoja juttuja. Ihan näin rauhan aikana. Jotenkin sen ymmärtäisi jos on sota ja tila, muttas ettäs rauhan aikana?
Ei vaine miun mieleeni piskuiseen mahdu moiset jutskat.
"Tehköön ihminen itselleen jotahin jos "pitää" tehdä jotahin mutta jättäköön toiset rauhaan!": on miun mielipitein moisesta jutusta. Piste.
   Suru asianomaisia hyökkäyksen kohteeksi joutuneita, surku omaisia ja myöskin kaikkia asian tuon kera tekemiseen joutuneita...
   Isselläin oli hätä-ensimmäinen, kun sain puskaradion kautta kuulla tapahtuneesta tästä, Ystävästäin jonka tiesin josain siellä huudeilla liikuskelevan.
Laittelin pika-pikaa viestin hänelle että misä olet, oletko henkkissä iloksein miun viellä? Ihanaa, ja onni onnellinen suunnaton valtasi miut ja syvänalain, kun hän vastasi pikin-miten; sain näin tiedon että Ystäväin tämä tallustavi yhä päällä Telluksen tämän, että seurassamme vaeltaa, kanssamme kulkevi hän.



   Tätä liputusta tään päiväsitä katsoissain ja syntyjä syviä ajatuksissain miettiessäin mie väkersin ja värkkäsin kassia tätä yhdelle muoskistain:

71049400_385746935681380_507099577388630

   Olen mie ennenkin tehnä upotettuja taskuja. Olen mie tehnä ennenkin vetskarillisia taskuja ( ja monen moisia muunkin laisia taskuja ). Muttas tää oli varmaan ensimmäinen taskunen elämässäin kun teimmä upoteun taskun vetskarilla!
"Oppia ikä kaikki" siis.
   Kuvanen tää sisäpuolelta ( kutenka allakin kuvanen ) laukkua tätä johka vuoren tein kankahasta toisesta.

71927532_539422746628338_646471142878268

   Siin vaikkas kännykälle taskunen omansa...

72756944_486982225225635_699795019001967

   Ihana laukku!
Ihana kangas, jonka aikoinaan tään kesäsen loppupuolla ostimma Töissä olleelta kirppari-päivältä. Tää on kait joku Vallilan "Sammakko"-kangas, jos oikein tiedän nytten...
Melkein olisin voinnut tään kankahan isselleinkin käyttää kun näin kaunis on kuosiltansa muttas kun ei oikein kuiteskan ole "miun" kangas sittenkään. Jotenka tää menee nyt sit tyttäreillein, eräälle heistä.

71316192_391946121681113_251077021832681



   "I made this."
   Tein siis tään kassin täsä, nyt, ja näin.
   Kait mie sitten tein myöskin tään elimistöin tällaisen rappeutuneenkin - omilla elämätavoillain ja -valinnoillain. ( Mitäs tein, mitäs valihin sellaiset vaihtoehdot mitä nyt sit olen valinutkin...! )
   Ja vasiten ( kait ) sitä isse on jotenkin vaikuttanut siihenkin valintaan ja tekemiseen mitä joku toinen tällä Telluksellamme tekee ( toisillekin ihmisille ). Jos en muuten niin ainaskin silleensä ettäs mitkä ovat nyky maailmassa ihmisarvot, mitä me KAIKKI ihmiset arvostamme. Mitä me vaadimme itseltämme, ja vasiten toisiltamme.
Ja sitten kun en itse täytä, tahi joku toinen ei täytäkkään, näitä arvoja niin sitten alkaa tapahtumaan...