24.12.2010%20jouluaatto.%20031.jpg

   Päällimmäisenä juurikin nyt: vuosikas oli 2010 kun viimeksi on oltu sukumme toimesta koolla MIUN tykönäin tällä meidän sukumme nyyttäri-vuoro-periaatteella. Ja siitä, silloisesta kerrasta on täsä yssi valokuvanen tällainen. Kuvassain täsä on silloinen sukumme nuorimmainen, sukumme vanhimmaisen kera.
Ja juurikin tänään sain kuulla ettäs ENSI jouluna meitä on ehken yssi viel lisää jos kaik´ vaine menee hyvin! Wau! Yssi lisää joukkomme jatkeena. Ihanuutta, parahultaisuutta kerraksensa!
Ihanaa että suku jatkuu - niin kuin sillä nyt olisi sen kummempaa merkitystä näin kun katsotaan tätä maailman menoa, Maailmamme tämän Avaran kansoittumista, elinehtoja yms.... Muttas kuiteskin; onhan se nyt kiva nähdä mimmottiis tulee itsensä jälkelisistä ( siis muoskista ) ja sitten vasiten viel muoskain mukeloista? Löytyykö sieltä itsensä, heidän vanhempiensa tahi vaikka sit kaukaisempien suvun jäsesten piirteitä, "monistuuko" suku sillä viisiin?
Puhumatikaan siitä ettäs tulee pieniä! Sellaisia vauvan tuoksuisia hahmoja läheisyyteen, sellaisia nököneniä ( kuten esim. äitinsä ihan oikeastikin on... ) kuten kaikki pienet vaipotettavaiset aina pruukkaavat olla, jne..
Tulee myös mummotettavia uusia. Siitä kun on tovi kun on ollut täsä ihan lähelläin vauvaa olemasa. Jo sen... sen... 7-8vuotta! Osaankohan siis enää olleskana vauvottaa sit sitä uutta tulokasta jos ja kun hän aikanaan maailmaamme saapuvi...?
Se mikä tuli ihan ensimmäiseksi mileleeni tästä kuulemastain uutisesta oli kuitenkin se ettäs mitä puolisoin siitä sanoisi, olisi sanonut? Hän kun tuntui olevan tämän muoskain kera jotenkin erityinen. Siis heillä synkkasi hyvin. Ja tuntui että hän tiesi ettäs tämä muoska se ei tee mukeloita koskaan - ja nytten sitten näin?!
Samaa tosin olen pohtinut hänen ( puolisoin ) oman biologisen nuorimmaisen kohdalta joka niin ikään samanmoisessa suhteessa isäänsä nähden oli ja eli; mitä hän tuumaisi kun nyt ukiksi sai tulla tämän kyseisen muoskan toimesta? Mitä puolisoin tuumaisi, mitä lausuisi? Ja ennen kaikkea mitä hän kokisi näistä?
Näin sivusta katsojan kommenteina nämä siis. Ihmisen joka olisi päässyt seuraamaan näiden suhteiden kasvua, edistymistä, tms. - tahi sitten vastaavasti näivettymistä?
   Olipas ihanaista olla koolla koko suvun kera - jälleen. Ja jälleen jouluaattona kuten nytkin.
Se porina, ja hyörinä, se kaikkinainen hallittu sekasotku ja kaaos joka vallitsee ja hallitsee kussa vaine joskain kasassa oomme! Siitä nauttii!  Uskokaatte tahi älkäätte niin todellakin nauttii vaik kuin esim. miekin osaan olla erakko ja yssin olevainen, niin kuitenkin se on tuo "suku-rakkaus" sen verta mahtavainen "enerzii" ettäs se tuokio ( tunteja pari, tahi useampikin ) kyl kestää todella mielellään kun onhan se sitten sen jälkeinen "ykseys" kuitenkin tiedossa kussa vainen porukka sit aikanansa "hajota ja hallitsee" kukin tahoillensa. Kun tietävi siis että se on vaine sen tietyn tuokion, tietyn ajan, vallitseva olo ja tila, niin siitä vainen nauttii - ja nauttii myöskin sit kussa on saanut kaik "potkittua pellolle" aikanansa...
Nautin siitäi kun muoskain nuo miun olivat ja jäivät, toiveideni mukahan tyköin viel toviksi istumaan sit kun "väki väheni ja pidot parani". Saatiin olla, suuta soittaa ja jutustella "mitä sylki suuhumme toi".
   "Eikää täsä viel kaikki"; ihanuutta kun on olemasa... kun sitä annetaan "kystä kyllä".... niin en malta olla sanomati et mikä onni ja autuus oli aamusella anivarhain "herätä" Maailmaamme Avaraan tähän kun aamutoimia suorittaissain Ystäväin kyseli heti ensimmäiseksi miulta kuis se joulu onkaan MIULLA alkanut!?
Mitenkä sitä voikaan ihminen ilostua nuinkin pienestä huomionosoituksesta, muistamisesta! Mitenkä sitä tuntee sittenkin olevansa jolle-kulle josain suhteessa tärkiä ja merkityksellinen kun toinen muistaa miutahii...
   Voikoo siis tämä joulu, TÄMÄ kyseinen joulu, juurikin tämän vuoden joulu joka näin vasta aluillaan on, olla, alkaa, ja tulla tästään enää paremmaksi?
Voikoo ihminen tällainen enempää enää toivoakkaan tältä Maailmalta Avaralta ynpäröivältään?