No, yö meni kuten meni. hivenen paree kuin toissa yö. Sain nukuttuakin osan yöstä.
   Täsä tätä aamua istuissa pöytäsen tämän ääressä olen katsellut täältä "majesteettiseltä" korkeudesta, kolmeen eri suuntaan avautuvista akkunoista noista, ulos nuihin horisontteihin ja Taivahanrantoihin, sekä ajatellut että miten voikaan olla rakkahat maisemat näin maakravulle?
Mikä se laittaa jonkun pitämään jostahin - maisemasta?
   Tuollainen yssinkertainen, lattana, meren pinta ja sekin nyt täsä vaiheessa vuodemme kiertoa jäässä pääasiassa. Mikä siinäkin voi olla niin mielekästä? Samaa "pläkki" valkiaa ylt´ynpäriinsä. Jäisiä lauttoja puolella ja toisella. Kaukaisuudessa jokin leviämpi ammottava railo ( liekkö jotahin laivaväylää vahi onkoo vaine tosiaankin railo? ).
Ei sinistä misään. Ei vihiriää misään jos ei ota lukuun "taustallain" ( ns. mantereen puolelle mennessä ja sinne päin tähytessä  ) näkyvää mäntymetsää. Ei elävää, ei siis eläväistä, liikkuvaa, kohdetta misään. Ei edes Tuulen Tuivartajainen höngi mistään.

2020.2.27.%20p%C3%A4iv%C3%A4ll%C3%A4%20L

   Pakkanen tuo Pohjan Tuulien on tosin pannut näköjään parastaan; tännekkin asti kerrokseen toiseen, on se ylettäytynyt. On nimittäin piirellyt akkunoihin näihin Kuurankukkasia öiseen aikaan... Ilmankos kuuntelin ja kuulin yöllä kun nipisti ja nipsoi nurkasta jos toisestakin noinen "ilkimys". paljonkohan on pannut "parastaan" kun noin on nyt piirellyt? Mitähän on lämpö ja tilat ulkosalla nyt?
Laitoin kyl heti herättyäin Hepo Hopiaon liekaan... tästä kun kohta pitis suoria asioillein...
   Sitä ennen kuiteskin:
Voikoo ihminen enää lähemmäksi "taivasta" päästä?
Täällä istua nakotan ja nautin.
Nyt en riennä kamerain kera kuvaamaan vaan istun ja nautin näyistä näistä kolmeen eri suuntaisista akkunoistain ja kasson kuin valkia valtaa horisontin!



-------------------------------


   Aamun autereisen jälkehen, mennessäin niitä asioitain hoitamahan, pitkin-poikin Luotoa tätä:

2020.2.28.%20aamulla%20%281%29.jpg

   Sieltä se nousee! Kuikistaa jo rannan takaa...

2020.2.28.%20aamulla%20%284%29.jpg

   "Pilkahdus Timangin."

2020.2.28.%20aamulla%20%286%29.jpg

   "Timangi."

   Kotia päin jo ja nyt Aurinko Armas jo horisontin yllä reilusti:

2020.2.28.%20aamulla%20%2860%29.jpg

   Ihanainen, monitahoinen ( jokahiselta kantiltaan katsoissa aivan erilainen, eritahoinen, Nuorisoseurantalo.

2020.2.28.%20aamulla%20%2861%29%20%E2%80

   "Lunta tulvillaan, on raikas talvi sää..."
   Tosin nyt lunta vaine nimeksi vaikkas Pakkanen tuo Paukkuvainen nipistääkin viel täsäkin vaiheessa yli -15´C.

2020.2.28.%20aamulla%20%2862%29.jpg

   "Tien päältä."
   Nyt nappasin kuvasen joka olisi pitännä ottaa jo eilennä ja laitella tuonne eilisen tekstiin.
   Tää ajatuksella ettäs kun tään nyt on luoto sanan varsinaisessa merkityksessä. La luoto joka on siten ja täten "luotu" ajohiekasta alkujaan. Pikku hiljaa, hiljalleen. Silleen - kyllähän TE sen tiedätte ja jymmärrätte? Kuten aikoinaan kerroin että kasa hiekkaa josakin, siihen lisää ja lisää, jne.. Ja se kuin "katoavaista" tää onkaan: tulee kerran kunnon myräkkä ja koko Luoto onkin sit sen jälkeen vaine "tuulen huuhtoma perse", "hiekka Saharassa", "kärpäsen paska" ja mitä niitä muita sanontoja onkaan kun tää tällainenkin luoto mereen häviäisi oikein kuvan kauhu-skenariossa kun siltäänsä ajatteleisi ja kuvitteleisi...
Mut se siitään. Ei nyt tuollaisia vaan SE kun eilennä ajeltiin perätysten... Ooo-key, kun ajeltiin perätysten niin muuthan jäivät jo matkallain poies siitä letkasta ja ne erkaantumiset tapahtuivat sitten ns. laakeammalla kohdalla. Paikoissa josa on viljelysmaata, yms. sellaista tasankoa.
Muttas sitten kun mie ajelinkin tänne meren puoleiselle kupeelleen niin tännehhän tullessa alkavi tää maasto ja tienpintakin sit siin mukana "laineilla" kuin paraksin meren pinta kevyemmällä tuulosella. On ajohiekan synnyttämiä dyynejä jotka kumpuilevat "silleen mukavassti"... Suklaatilla ajo, Hepo Hopialla karauttaminen, tapahtuvi kuin lainehilla lautailisi: ylös maininkia, alas aallon kuvetta, ylös maininkia, alas aallon kuvetta, jne.. Ihanasti "keikuttain".
Eipää siinä paljoa tarvihhe lisätä mielikuvitustaan kun voinen joa kuvitella olevansa aallokon mukana seilailemasa, silleen mielekkäästi.


--------------------------------


   Päätöksen tein "raskahan" ja päätin suoria jo tänä pänä koti konnuillein, Humisevalleharjulle.
Yssin kertaisesti Matti Kukkarossa puhuu kaikista eniten; se laittaa kummasti kuuntelemaan mitä mie "tahdon" ja mitä "en tahdo". Siksi toisekseen asiain sain hoidettua, ja kun kerta parin viikon päästä uudemman kera huudeille pitää tulla niin säästämmö menojain sitten osaltaan siihenkin. Jep.
   Niinpäs pakkailin kassini ja massini kasahan. "Heitin" Heop Hopian "selkäreppuun" kaiken ja lähdimmä pikku hiljaa valumaan lauttarantaan kohden ajatuksella ettäs valokuvaan siin mennessäin:

2020.2.27.%20p%C3%A4iv%C3%A4ll%C3%A4%20L

   Täsä ensimmäinen "kuvauskohteeni"; miten voivatkaan olla vanhat portaat ( tuonne huoneeseen mennessä, josa yötäin pidin ) kauniit kaikessa kuluneisuudessaan!
On näistä ehken eräätkin tassut tassutelleet aikain kuluessa!

2020.2.27.%20p%C3%A4iv%C3%A4ll%C3%A4%20L


2020.2.27.%20p%C3%A4iv%C3%A4ll%C3%A4%20L

   Seuraavaksi "Kummitusmetsään" josa on nätä kauniita, ISOja kelopuita;

2020.2.27.%20p%C3%A4iv%C3%A4ll%C3%A4%20L

   "Avain" - siksipä kun tosa kelon kyljessä on juurikin avaimen mentävä kolonen näköjään...

2020.2.27.%20p%C3%A4iv%C3%A4ll%C3%A4%20L

   "Kaksi vanhaa puuta." - kuvanut olen nämä aikaisemminkin ( kuten näitä muitahin keloja... ) ja nimennyt juurikin näin.

2020.2.27.%20p%C3%A4iv%C3%A4ll%C3%A4%20L


2020.2.27.%20p%C3%A4iv%C3%A4ll%C3%A4%20L

   "Tikapuut taivaaseen."

   Potinlahti:

2020.2.27.%20p%C3%A4iv%C3%A4ll%C3%A4%20L

   Väntelänkari oikialla.

2020.2.27.%20p%C3%A4iv%C3%A4ll%C3%A4%20L

   Isola-tilan rannassa vesille venhonen mielii...

2020.2.27.%20p%C3%A4iv%C3%A4ll%C3%A4%20L

   Kalasatamassa.
Vasemmalla Pökönnokka, edessä Potinlahti, taustalla osa Perämesta ( horisontin "takana" mantereella haukipudas ) ja oikialla Väntelänkari.

   Vasken rannassa:

2020.2.27.%20p%C3%A4iv%C3%A4ll%C3%A4%20L

   Vasemmalla Vaski, edessä Vaskenperä -vesistö. Taustalla Siikoinen ja Luodonselkä kera Oulun tehtaiden savut. Vasemmalla laidalla Oulunsalon lauttaranta kera Tuulimyllyjensä.

2020.2.27.%20p%C3%A4iv%C3%A4ll%C3%A4%20L

    Miun seljän takan Vaski ja edessä oikialla Vähämetsäkulju, iso härkäsäikkä, jne. - osia Hailuodosta.

   Rannan lumipinnasta haunita jäähileitä:
   Surku kun ei pienistä kuvista selvästi nävy. Olen nimittäin aina kuva kerrallansa tarkentanut tarkkuuspisteen kuvatessain aina johkin kohtaan hiutaletta. Näkyy isossa koossa paree...

2020.2.27.%20p%C3%A4iv%C3%A4ll%C3%A4%20L


2020.2.27.%20p%C3%A4iv%C3%A4ll%C3%A4%20L


2020.2.27.%20p%C3%A4iv%C3%A4ll%C3%A4%20L


2020.2.27.%20p%C3%A4iv%C3%A4ll%C3%A4%20L


   "Ja nyt se on menoks...":

2020.2.27.%20p%C3%A4iv%C3%A4ll%C3%A4%20L

   Edessä siintää Oulunsalo ja Oulun savut.
   Tältä se näyttää lauttaväylä edestä päin kun sitä tiirailee; täynänsä tuollaisia ja...

2020.2.27.%20p%C3%A4iv%C3%A4ll%C3%A4%20L

...tällaisia palleroita jotka sitten täl´ viisiin sivulainehin kera aallokossa lainehtivat.

2020.2.27.%20p%C3%A4iv%C3%A4ll%C3%A4%20L

   Kotipuu - iellehen tyhyjänä...
   Hei jos ette Luodolle mennessä hokasseet niin tästä valokuvastain näkyvi kuin on tään lauttaväylän kahtapuolta reunoillansa tuollaisia isoja jäälauttoja lillumassa! Ja nuihin "lauttain" kupeilla sekä päällä sitten seilailee niitä jääpalleroita. On kuin pöytä olisi katettuna.

2020.2.27.%20p%C3%A4iv%C3%A4ll%C3%A4%20L

   "Hei, hei!"
   Perää pitää peräaallokko. Näin talvisin huomattavasti issimmässä muodossa kuin mitä kesäisin ns. sulanmaan aikana.
   Sinne se taasen jäi - "taivas"...


   Loppu matka meni sitten valokuvaamati. Mietin että miksi näin?
Siksi ettäs se oli nyt miulla "vähällä" aikaa jo useampi kerta pistäytyä tuolla Luodolla ja se vaine käy niin että kun jotahin matkaa kulkee tarpeeksi monta kertaa, tarpeeksi liki toisiaan ajallisesti, niin sitä niin kuin "arkeutuu".
Tahi ei enää näe kenties sitä kaikkea kaunista mitä eka kertoja kulkiessaan niissä ohitse vilahtavissa maisemissa näkee?
Tahi sitten niitä on valokuvanut jo niin usein ettäs ei vaine viitsi tallentaa "sitä ja samaa" aina?
Ja onhan siin sekin ettäs kun on olevinaan kiirusta kotia jo Maailmalta Avaralta niin ei sitä "viitsi paneutua pikku-lillukoihin".
Eikää tuolla matkalla ole ( ainakaan täsä vaiheessa vuotta vielä ) mitään sulia vesistöjä jotka ( ikävä kyllä ) houkuttavat paljon enempi valokuvaamaan kuin pelkkä valkia, tasaiset,  maasto ja järvienseljät.
   Ekat kunnon lumet, ettäs voi sanoa jotta lunta ON, olivat tie 88 varrella juuri ennen Vieremän vaikutuspiiriä. Sitten jo Ilman Aikoja Iideniä kohden mennessä ne taasen pikku hiljaa hävisivät vähemmälle.
   Ajellessa mietin edelleen autoin mittarinäytön paikkansa pitävyyttä... Missähän sen voisi tarkistuttaa kun ei enää ole tuossa Iideniinkään mennessä se "vauhti-taulunen" käytössä...? Meinaan että kun asetusten mukahan ajelin niin jonoahan se taakse pukkasi. Eikää viitsis paljoa ylinopeutta uhalla ajella kun sain sen "lottovoitonkin"...

   Ajellessain runoilin:
"Kohti kotikontuja kuljen kotterollain,
matellen matkaan mantuja.
Saanko sinulle sanoa,
korvaasi kuiskaten kertoa,
ajatuksia aivoillani ajatella?
Mielein miun mielisi,
kullan kupeeseen kainaloiseen.
Ottaisikohan onni onkehen,
mahtuisinko mielehen,
toteutuisiko toiveheni tää...
...vahi...
iltaa istunko issekseni,
lämpimät löylyt lämmitän,
kiukaalle kipakat kiperät?" - et tälleensä nyt...

   Mietin asiointiain aamuista ja sitä ettäs ollahan me ihmiset aikas monen sorttista väkeä.
   Asioilla käydessäin silloin aamusella hokasin ettäs... tai tiesinhän mie tään noin yleensä mahdolliseksi, muttas nähnyt en onneksein ole ainaskana usein... meissä on ihmisiä jotak osaavat, voivat, kykenevät, elämään aikas sekasortoisissa tiloissa ja paikoissa!
   Oli nimittä varmahan, sanoisinko, miehinen paikka. Ja sitä mukaa sitten likaa loka-paikassa... joka paikassa. Oli tietenkin ajan kuluttua kulunutta pintaa ja sellaista muttas sitten se epämääräinen lika, roska, ja suoranainen "pa-ska" jota ei oltu siivottu "sitten kuin viimeksi", niin sitä oli kaikkialla. Puhumatikaan kaikkinaista viimeistelyn puutetta siellä, täällä ja tuollakin! Huh! Ja kaiken kukkuraksi sitä roinan paljoutta joka kaiken tuon seassa, alla, takana, ja päälläkin, oli.
Mietin ettäs tietääköhän itse paikan omistaja mitä KAIKKEA siellä hänellä onkaan olemasa? Tietääkö hän misä "sakset" tahi "jakoavai" on? Tietääkö hän kuinka monta pyörän ketjut tahi pesuainepulloa hänellä onkaan hallussansa? Ja miten paljon onkaan laitettu tuon kaiken tavaran kasaan haalimiseksi - vasiten jos on ostettu aina uutta "kun ei sitä entistä löydy"? Huh!
   Ajattelin ettäs jos mie joutusin tuolaliseen paikkaan asumaan niin... en kestäisi yksin kertaisesti. En saisi rauhaa ennen kuin jokahinen paikka olisi vosekittu niin siistien aj siivoten kuin myöskin läpi käyden ja järjestellen! Olisipa siinä melkoinen työ ja homma!
No, mutta onni on täsä tapauksessa ettäs en asu.

   Ajatusteni näiden ja monien muiden kera sitä ajelein pitkin tuon kaistaleen rannikolta Savolaxin sydämeen.
   Perille päästyäin löysin itseni ajattelemasta ja laskelemasta ettäs nyt kun juuri kotiini tulin, tupaani tuuliseen astelin, niin juurikin silloin olisin taasen heilunut kamerain kera valokuvaten Luodolla Aurinko Armahan laskua kuten etukäteen olin suunitellut, ja suunittelinkin viel eilennä ehtoolla, JOS olisin sinne viel tulevaksikin yönseuduksi jäänyt. Muttas näin ne nää tilanteet vaine muuttuvat.
Ja mikäs on muutellessain kun en ole muille vastuussa, ja eikä miulle ole ketään toista tahi toisia joista olisin vastuussa.
   Jospaa sitä "taasen toisten". Tiedä vaik´ täsä kevähän korvalla jo...
   Se jäi mielehen Luodolta jotta kuvittelenko mie vaine vahi onkoo totta että siellä tuntuvi jotta Aurinko Armas nousi horisontin takaa Taivahankannelle aikaisemmin kuin täällä Humisevallaharjulla? Ja vastaavasti laskikin myöhemmin?
Vahi johtuisko se vaine siitä että kun se on luoto ja täten lattean laakia pohjimmiltaan, sekä siellä "keskellä ei mitään", ulapalla, niin se vaine yssin kertaisesti, sen Aurinko Armahan nousu näkyy yllä Taivahanrannan aikaisemmin simmuille katsella kuin täällä mettäin takaa, ja vastaavasti lasku Taivahankannelta horisontin taakse, myöhemmin kuin täällä mettäin taakse? ( Ikuisen Auringon maa? )
Onko loogista? Onkoo täsä mitään logikkaa? Miusta on.
   Mietin sitäkin jotta KESKELLÄ kesää - silloin TÄNNE pitää tulla!
Sillä ihan kesällä en ole viel täällä/tuolla käynytkään, vaik muutoin olen kyllä sattunut helteiseen aikaan, esim. viime syssyllä elokuussa.
Se mahtaisi olla mahtava paikka silloin kesällä! Auringon kuuma porotus yöttömässä yössä lävitse vuorokauden. Taivahankannelta suoraan; päälakea kuumentain ja kärventäin? Tuuli "lounaasta" ( tahi mistäpä tahansa suunasta ) vienosti tahi voimakkaastikin hönkäilisi. Lainehet nuo mahtavaiset vesien päälliset ( luodon maaston lisäksi siis ) lainehtisivat ulapoilla ynpäri-änpäri... Oih!
   Se olisi kyllä aivan muuta kuin viime yöllinen kipakka, kipristeleväinen ja murkissa paukkuvainen Pohjan Paukkuva Pakkanen, je ensi yön seuduksi niille huudelille luvattu -20´C!

   Muttas nyt on jo taasen pakistu ummet ja lammet,ja varmana aikas vivustakin osaksi. Yö tuo talvinen, tumma ja "tulinen" kera piskuisen "purevaien", jo saapunut on ylle Humisevanharjun, Kulmakunnan tään. Nyt on syytä Mummeron tään jo pistettä laitella tarinalleen tälle ja kömmittävä vällyjen väliin lämpimiin. Öitä.