"Vanhetessaan nuortuu."
  Näin se "ikävä" kyllä näköjään on - tää ihmis´elo. Mitä vanhemmatksi tulet sitä nuoremmaksi mieleltäs käyt. Kussa enempi elettyjä vuosia on palakkarissais niin sitä vähemmän tuntuisi elämäsi repussa olevan painolastia mukana - voi elää ns. "kuin kanat pellossa"... ainaksin näin mielellisesti. Kunhan vaine kassot ettet tuota sillä/tällä elämiselläsi vahinkoa, pahaa mieltä, tms. kellekkään kanssa-eläjällesi ja elämäis mukana matkustavaiselle.
Muttas saanen sanoa nytten kuiteskin, ketään sen kummemmin loukkaamati, sormella eriksensä osoittamati tahi muutoin tuskaa suurta tuottamati jottas sitä meikä Mummerokin nuori on. Ainaskin näin mielellisesti.
Käyttäydyn näköjään kun "pahainenkin" teini ensi huumassaan, "kolli kaipauksessaan" tahi tyttökissa kiimassaan. Miten vain haluat tään nyt sitten ilmaistakkaan. Joka tapauksessa ikä-ihmisten sanoin, ihan aikuisten oikeesti sanoiksi pukien: "Ihmisen ikävä toisen luokse." - on suuren suuri.
Ja - kun - se sitten tapahtuu niin...
Kuinka mie voinkaan rakastaa tätä allergiaani, tätä tuoksuyliherkkyyttäin!
Kultain tuli, oli ja lähti.
Tullessansa toi, ja sitten jälkeensä jätti
tuoksun pyykinpesuaineiden, nuiden päällänsä olevaisten pestyjen vaatteidensa;
voi kuinka mie rakastankaan
- allergiaani!
Änkyräinen sentäs! Se mitä sitä onkaan tätä Telluksen pyörintää täsä tuumailtu ja katseltu suunilleen samaan suuntaan nytten niin muista en et ollahanko sitä sen kummemmin jutskailtu näistä klyyvarini onkkelmista muttas luulisin että tottahan toki tuota on jo pitännyt jutskata? Että toisella taju sekä tieto moisista onkkelmistain on muttas...
Olipahan vaine tuskaa tuottava olo ja tila moinen. Enkää tuota nyttenkään koissain ole kun tätä nakuttelen vaan istuskelen täällä Alla Omppu-Pomppu-puun ulkosalla Aurinko Armahan kilojen alla loistavaisten ja nautin tästä lämmöstänsä, sen sijaan että kärvistelisin tuolla Majani Mahtavaisen kattoin alla tuoksussaan tuossa joka pahaa tekee. Sattuu, koskee, ihan fyysisesti siis! Ei vaine voi olla, ei sit milläskänä vaik kuin rakastankin - häntä, ja hänen tuoksuaan, niin ettäs ehtoolla taasen tuumaan varmahan jotta "sinun tuoksusi sängyssäin: voi kuinka rakastankaan, melkein, itseäin"!

   Siksipä siis ( mm. tuon tuoksun takia ), mie nytten täällä yssinäin istuskelen ja tillottelen tuota Arskaa antaamuksella koskapa kun...
  
90780910_233020577876679_160646539961486

....tilanne on nyt tänä kevähänä tää mitä sit on. On AIKAINEN kevät, ns..
Täsä kuvanen jonka nappasin tästä paikaltain täsä päiviä paria sitten kun viel tuonkin verta jäätä oli jäljelleä Alla Omppu-Pomppu-puun. Nyt sitä ei ole enää tuotakaan; "inge-ting".
Muttas kun muistelen aikaa mennyttä esim. ...

90776443_243118097088639_829819674798587

...vuodelta 2018 ja silloista aikaa, yhden päivän verta edellistä kuvaani ennen, niin onhan tää nyt jotahin, tää tällainen" aikaisuus!
Ei siis milläskänä voisi ajatelle tahi kuvitella ettäs nyt ollahan täsä nyt ja näin!
En muista aikaa, en vuotta, ettäs olisin JO näin maaliskuulla laitellut kesäkalustoni ulos taivasalle! Milloinkahan olisin vosekkinut niin etu- kuin takakuistini puti puhtahaksi JO maaliskuun nimissä? En koskaan! ( Vasiten ettäs  - muistan tään - tammikuussa jo eka kerran noin, niin kuin, "yliolkaisesti" vosekin ne kertaalleen lävitse kun sen verta leutoa jo silloinkin oli... )
Muttas nyt, nyt vosekin sitten oikein kunnolla, ns. antaamuksella. Puhtahaksi aivan oikeesti ja kaikkialta; oikein "olan takaa". Niin kuistit, oven kuin ovien uksetkin. Akkunoihin alareunat talvisista pölyistään kuin akkunoihin sadepellitkin. Lakaisin pationi kivetykset talvisista pölyistä ja murusista puhtahaksi; asettelin kesäkalusteet sihen... Joka paikasta, paikasta joka, ja KAIKKI puhtahaksi.
Aikoihin sitä on eletty - ja eletään.

   Toisaaltaan - mikäs täsä onkaan puuhatessa, tehdessä, ja ollessa täl´ viisiin?
Ei ole kiirusta mihkään. Ei pakkaoa, ei sovittua menoa ( tahi tuloa ) mihkään.
Kerrankin on Allan Akkani TYHJILLÄÄN! Ei merkintöä päivään mihkään. Ei menneeseen eikää tulevaankaan.
Ei, nyt ei kukaan, ei kenkään, vuuota Mummeroa tätä tule vaiseksi mihkään. Enkää itse tarvihhe hötkyillä jotta nyt pitis ehättäytyä johkin tiettyyn paikkaan ja tiettynä Aikaraudan aikana.
On AIKAA. On aikaa tehdä ja puuhata ajan kera. Ei kiirusta.
Ensinnäin tää aikainen kevät; nyt kun tekee ( hissun kissun ) näitä keväisiä hommeleita niin ne ovat sitten aikanaan sen oikian kevähän ajan tullessa jo tehtynä! "Wau, olinpas mie "nopia"!"
Toisekseen sitten kun on tää Korona-pandemia niin ei toillaan tarvihhe tällaisenkaan Mummeron hötkyillä mihkään suuntaan mennä kun ei nyt oikein tarvihteis "tuliaisia" tuoda miunkaan itsellein... Muistahan pyrin pysymään ja olemaan erossa sen minkä vaine taijan. En kuljeskele ihmisten ilmoilla tieten tahtoin. Pysyttelen koissain. Kaupalla olen nytten kerta viikkoon käynyt ja se riittävi hyvin. Oikeestaan nyt menee varmahan ainaskin puolitoista viikkoakin aivan hyvin. Sitäkin sit oikeestaan mietiskelin jotta joskoo joku nuorempi nuoremmuuttaan ( vaikkas vaine muoskain miun ) käväiseisi puolestain niin en itse näin riski-ihmisenä olisi siinä altistuksessa ensikädessä mukana... Jos vaikka he sen verta asittaisivat?

    Tästä Koronasta jos ei ole mitään positiivista ensi alkuun mielen päälle nousevaista, niin on se TÄÄ ainakin yssi sellainen: SAA OLLA kotona aivan "luvan" kera!
Ei ole kenkään vuottamassa ettäs kun et liiku? Etkö tulisi? Mentäskö johkin? Me tultaisi käymään?
On kuin nytten saisi tällaisetkin ihmiset kuin mitä miekin olen: erakko pohjimmiltain, introvertti  ( vahi mikä se onkaan se hieno nimike tällaisille "tolloille"? ) olla omissa oloissain. Ihan tosiaankin kuin luvan olisin nytten saanut tälle "oudolle" käyttäytymisellein, erakoitumisellein, neljän seinän ( ja lattian sekä katon ) sisällä pysymiseen.
Wau!
Nytten pitis oikeestaan täällä koissakin asettua aloilleen ja mm. "parannella" näitä käsiäin, selkääni tuota kermppaavaa, yms. sekä olla vaine. NAUTTIA!
Kirjoja käteen ja lukea nauttien. Jostahin jonkinlainen räkkine hankkia ja siihen sitten elokuvia kasottavaksi - netistä kun en osaa niitä "imuroida"! Tahi vaikkas sitten vaine istua ja tillotella Töllöä!
Kuhan vain ottaisi olon kantilta. Olisin oikein "aikuiten oikein" Oloneuvoksetar!
Se vaine ettäs se vaikiaan on...

   Täten jospa ne nää ilmat ja tilat  iellehen näin poikkeuksen kaunihina pysyisivät ja mie voisin vaikkas pikku hiljaa alkaa ajattelemaan akkunoihin vosekkimista...