Nettisfääreissä liikkuu nytten postaus siitä kuinka jotkin ovat tutkineet kuinka ihmisten tavat ja tottumukset ovat muuttuneet tään korona-viruksen takia. Ja tuloksina kait ( en ole perehtynyt tään tutkimuksen sisältöön tarkempaan ) on saatu että moni meistä haluaisi jatkaa koronankin jälkeen samoin kuin nyt koronan aikana. Esim. tehdä etätöitä, höllätä hiven sitä kiireistä "oravanpyörää", jne.. Elikkäs ihmisten elämänKATSOMUKSET ovat muuttuneet ja muokkautuneet rennompaan, sallivampaan ja itseemme sekä toisiimme lempeämmin suhtautuvaan tyyliin. Kannatan.
Niin ikään on joku tutkivataho ( tään kuulin tuosta Möly Toosasta joka tuossa nurkassain ääntä pitää alvariinsa ) alkanut jo koronan alkumetreillä josain helmikuussa, keräämään koronasta tarinoita ihmisiltä täältä Suomemme maasta, jotta mitenkä ihmiset KOKEVAT tämän erilaisen tilenteen, erityistilanteen, pandemian? Kuinka ihmiset kokevat muutokset, eristykset, rajoitukset, jne.? Ihan jees-hommeli sekin. Näin kun nykymaailmassamme elellään ja ollahan näin alvariinsa tekemissä erinäisten muistiinpanojen mahdollisuuksien äärellä ( verraten vaikkas Suomemme maan kokemien sotiemme aikoihin jotka niinikään erilaisia tilanteita ovat silloin aikoinaan olleet, muttas koskapa se oli silloin kynä ja paperi -yhdistelmän aikaa, ja kenellä niitä sitten olikaan sekä kenkä osasi kirjoittaa - ja kuka halusi niitä kurjimuksia taltehen kirjata - niin se oli sit ihan toinen tilanne se? ) niin miksikäs ei. Onhan tääkin jonkinlainen "merkkipykälä" tälle ja täällä Telluksellamme ja Suomemmekin maassa, tää tällainen pandemia. Kait tästäkin joku jälkipolvi, ja jotahin, oppisi jos tästä kirjaittaisiin kaikenlaista ylös?
   Kenkä muistavi sen "lottovoittoni" reissultain viimeiseltä? Sitä ei ole vielkään kuulunut tyköni tulevaiseksi! Täsä tänään tään tällaisen jutskan iloksein hokasin kun tuolla Maailmalla Avaralla käväisin ja näin kuin yhdessä matkain varren tolpassa kamera oli toiminnassa. Ei, ei se nyt välähtänyt miulle vaan senhän vaine näkee jokahinen jos johkin on kamera laitettu toimintaan, ihan sen pylvään aukkojen ynpyröistä - ne kun näyttävät erilaisilta silloin. Mietinkin ajelessain ettäs mitenkähän se sitten oli silloin reissullain? Ajoinko ylinopeutta? Ajoinko sen verta vähän että siitä ei sakkoa saakkaan vaik valo välähtikin tolpan tuon ohittaissain? Vahi olisiko sitten niin että se välähtikin jolle-kulle toiselle.... joka kyl tuntuvi epätodennäköiselle sillä kyllähän sen aina tajuaa ja näkee milloin se kohalle sattuu! VAHI - ajoinko sittenkin "valoa/kameran kuvaamiskykyä nopeammin".... heh, heh, heh....
Nythän se tulee kesäkuussa näihin tieliikennelakien ja pykälien muutossa kuuleman taasen uudet sakkokriteeritkin ja sen myötä ( näin miulle kerrottiin poliisilta kun tätä "saamaani" sakkoa tiedustelin ) sitten kaik mahdolliset entiset sakot ns. nollaantuvat! Sitten aletaan taasen "laskemaan" uusien lakien mukaan et milloin kortti lentää Maailmalle Mahtavalle harakoille ja milloin se viel omissa hyppysissä pysyvi. ( Niin kuin nyt tuota alvariinsa olisin sakkoja miekin saamasa?! )
   Käväisin tosiaankin Maailmalla Avaralla ns. eka kerran tään pandemian alkamisen jälkeen. Käväisin ns. pakko-asialla Ilman Aikoja Iidenissä ja ajelin sitten sen keskustan lävitse kotimatkallain. Äimistyksein oli suuren suuri nähdessäin sen ihmismäärän mitä siellä on liikenteessä! O-key, onhan sellainenkin keskusta jo suurempi kuin mitä tämä meitin piskuinen kyläpahainen, ja täten siellä liikkuukin ( kait ) enempi ihmisiä ihan jo sen suuremmuudenkin takaia muttas että nunkin paljon! Se oli miulle ainahin aikaslainen ylläri-pylläri. Mie kun luulin ettäs liike kuin liike, kauppa kuin kauppa, ja tienoo kuin tienoo olisi ennemminkin tyhjyyttään huuvellut? Muttas ei näköjään. Eivät ihmiset paljoa tätä virusta karttele ja kiertele. Vahi oliko että nyt kun on perjantai niin sitä silloin sit on, sitä ihmismäärää, enempi kuin viikolla olisi ollunna? Se vain nyt sit sattui tää perjantai ja se ihmismäärä miun kohille.
Muutamilla oli maskit päällä ( noin alle viidellä ) ja sitten kaik muut, me muut, olimma ilman sitä. Turvavälit - joo, sitä aikas hyvin noudatettiin itse kukin. Kassoilla ja muissa sellaisissa paikoissa on ne pleksit suojina.... Mietin vaine ettäs mitä nekin suojaa? Kyllä, ensi pärskeethän ne suojaa muttas jos joku siinä ottaa ja pärskäyttää niin eikös nyky tietämyksien mukaan tää virus ole sellattiis että se leviää "hehtaarin" alueella ihmisestä - mitä se silloin se pleksi siinä suojaa?
Niin ja - ajovesi on huomattavasti halvempaa nytten kuin ennen tätä pandemiaa! Nyt muuten kandee tankkailla ja MATKUSTAA!
   Laitoimma aluille täsä erinäisiä kesäkukkasia. Esikasvatukseen siis kuten olen täsä jo pakissutkin... Krassit pinkovat ilmoille iloksein aikas kiirusta tahtia. Muuta viel funtsivat ettäs mitä tehdä: pitiskö pituuttaan venyä vahi eikö pitis? No, vuotammo ja kassomme ajan kera. Tarkoituksein olisi sitten toukokuun lämpimien ( niitähän tulee silloin - eiköstä vaine? ) lykkiä niitä/ne tuonne Alle Omppu-Pomppu-puuni muihin kukkasten, perennakukkasten, sekaan tulevaksi kesäksi. Väriä maailmaan!
Toisaaltaan sitten taasen olen alkanut täsä haaveilemaan, kuvittelemaan ja ajattelemaan ettäs jos kuiteskin... Mie ostelisinkin sellattiin piskuisia havukasveja ja niitä istuttaisinkin tuohon maaplänttiini miun? Tuivio, Kääpiökataja, Sinikataja, jne.? Ei tarttes alvariinsa olla sitä sitten kitkemässä, möyhimässä, tms.. Saisi vaine lykätä ne "puskat" sinne ja sen jälkehen "jättää Herran rauhaan" koko penkkisen? Olisi hivenen helpompi hoitoista - olisiko? Tietty ensin pitis tietää mikä puska kasvaa ja mihkä mittoihin? Meinaan kun miulla on sellattiis ollunna viimetteeksi kasvatettavana siel Majassain Matalaisessa ja enhän mie niistä enää mitään muista. Tuija siellä kasvoi jo isona... liekkö viel elossa ja paikallansa siellä on kun sinne ovat jo toistamiseen uudet asukkaat asettuneet asumaan...?
   Tätä sivusin jo eilennä täällä... Mitenkä sitä ihmiset ollahan erilaisia.
Mietin nyt lähinnä isseäin. Olen erakko. Mutta tykkään sitten kuitenkin katsella ja seurailla toisia ihmisiä. Tykkään olla siellä väenpaljouden keskuudessa tahi josain sen reunamilla. En tykkää olla keskipisteenä.
Mielelläin juttelen asioista ihmisten kera. Peilailen, kääntelen jopa intänkin asioista mutta AINA pidän mielessäin, ja mielestäin pitäisi ihmisten pitää mielessään, että ne ovat asiat ja niiden asioiden sisällöt jotka ovat mielestämme toisin kuin sen vastapuolen mielestä, EIKÄ kyse ole siitä että olisin jostain syystä vihainen tälle ihmiselle! En halua vihoitella; olen ensimmäisenä hieromassa "liennytystä", sovittelemassa: "Eikö voitaisi...?" Miksi ihmiset ottavat niin itseensä? Mikä siinä on että ei voi ottaa aisaa asiana, tapausta tapauksena, hetkeä hetkenä ja sitten jatkaa yhteiseloa tällä Telluksellamme iellehen? Miksi pitää pitää pitkää pinnaa ja vihoja jolle-kulle sen sijaan kuin voisi jutella asiasta kuin asiasta ja pohtia yhdessä että kuin mie, ja kuin sie, näet tään asian? "Miltä se näyttää miun, ja milta siun, puolelta katsoissa?" Esim. laitetaanko leivonnaiseen leivinjauhettta vahi soodaa? Kohotetaanko hiivalla leivottava kertaaleen vahi kaksi?  Pitääkö auton renkaat pestä puhtahaksi ihan kunnolla vahi vaine vosekkia huuhtoin? Pitääkö auto pitää myöskin sisältään puhtaana ja siistinä ( rostkat poies ) vahi saako se olla siivoomati?
   Sitäkin funtsin jotta miksi meistä osa antaa periksi ns. het´ sillään ja toiset eivät?  Jos tulee isompaa tahi pienempääkin vastoinkäymistä niin sitä ollahan het´ sillään nostamasa käjet pystyyn ja - "antaa olla"! Toiset taasen meistä ( kuten mie ) "pusketaan vaik lävitse harmajan kiven" että tokko tuo nyt tuosta vaikka....?
Miksi toiset luovuttavat niin helposti? Eivätkö he koe kyseistä asiaa niin tärkiäksi itselleen tahi jollahin toiselle ( vaik tälle koko Maailmallemme Avaralla ) ettäs sitä kandee "puolustaa", kokeilla uudemman kerran tahi sovitella ainaskin jotesakkii? Vahi kokevatko he että juurikin hän isse on tään Maailmamme Avaran "napa" ja kaiken pitää sit pyöriä juurikin hänen ynpärillään, hänen milen mukaan, ja juuri kuten hän sanoo, haluaa tahi tekee - antakoot nuo muut periksi?
Miksi toiset meistä yrittävät, yrittävät sitten sen viimeiseen asti ( joskus jopa esim. josain parisuhteessa, parissa suhteessa tahi perheessä, työpaikalla, tms. yhteisössä vaikkas väkivallankin uhalla ja sen tuoksinnassa, sen alla ) että eihän se nytten nuin ollunna; yritettäisiinkös vaikkas näin päin? Olisiko jotahin muuta tapaa? Olisiko tällainen lähestymistapa paree? Mitenkäs olisi jos yritettäisiin kuitenkin? "Älähän nyt, katsoppas kun...?" Tahi sitten vaikkas: "Jos mie tekisinkin näin niin tulisiko se tuo toinen vastaan sitten?" "Jos mie täsä myönnyn niin huomaisiko joku joskus sitten taasen josakin ettäs voisi antaa periksi miulle...?" "Jos myönnyn nytten niin antaahan se toi toinen nyt periksi/lopettaa?"; väkivalta tilanteessa esim., joka onkin sitten ihan karsiata tää tällainen....!
Muttas siis - nyt mentihin hivenen harhaankin jo - ettäs kun pusketaan "lävitse harmajan kiven" niin se tarkoittaa miulle, ja miussa, sitä että en uso ihan eittämäti sitä ensimmäistä vaihtoehtoa - kyseinalaistan aina, aina! ( Joka kait on jonkinlainen pahe tää tällainenkin jonkun mielestä? ) Jos joku sanoo ettäs maapallomme, tää Telluksemme on pyöriä niin mie haluan TIETÄÄ, jotahin faktaa siihen, että onko se nyt aivan varmasti pyöriä? Jos joku sanoo että se tahi tää asia on nyt näin, ja piste, niin miehän nousen "takajaloillein" ja kyseinalaistan heti että entäs jos se olisikin näin? Vasiten jos tuntuu että se voisi ollakin tosiellakin viisiin kuin mitä sen asian esittäjä juurikin siitä asiasta tuumaa ja/tai on tietävinään.
Samaan sarjaan varmaankin kuuluvi tapani: "Jos Vuori ei tule Mohammed´n tykö niin sitten Mohammed menee Vuoren tykö"!... juurikin nyt ja täsä tuli mielein "aika entinen joka ei koskaan palaa" elikkäs kesä 2014 ja Jokunen. Oih, onpas siitäkin jo aikaa....
   Olen varmana jonkin sortin "pilkun nussija" tahi muutoin perfenionisti ( sitä nimittäin taatusti olen ja vähän liiankin kanssa....! ) muttas täsä iloksein hokasin jotta nytten täsä, jos kaik menee suunitelmieni mukaan, saan ensiviikolla täytehen taasen yhden 10 000! Se olisi sitten yhteensä jo 30 000 vuodessa ja neljässä kuukaudessa. Mielestäin se on aikas hyvin tällaiselta laiskimukselta ja liikunnan inhoja ( vatsarutistukset ) kuin mitä miekin olen!
Se mikä on ns. ovelaa, niin viime vuonna vastaavassa neljänkuun ajassa oli kasassa "vasta" hivenen päälle 1000! Ja nytten samaisessa neljässä kuussa sain/saan yhden 10 000. Hyvä mie!
Toinen mikä mieltäin tällaisen "matajan torpan tyttöstä", Majani Mahtavaisen asuttamaa mökin-Mummeroa ilahuttavi on se kun olen pikku hiljaa hokassut ettäs tätä blogini-kuvatusta olette parhaimpina päivinä seuraamassa TE, Armaat Lukijain miun, aikas runsain määrin! Puhutaan jo tuhansista tsipaleista - wau!
Täsä yhtenä päivänä valkiana tuli mielehen ettäs sehän on kuulkaas jo sellattiis määre että jonkin sortin mainontaa voisi kehitellä kehiin!? Muttas ( jällevän tää tällainen ihanainen sananen kuin "muttas" ) sit - en tiedä mainosten käytöstä, mainonnasta, vasiten näin blogi-maailmasa mitään! En sit halaistua sanasta tahi tapaa. Ja toisaaltaan olempas sankkevan iloinen et en tiedäkkään sillä miusta ei olisi kiva tehdä tätä omaa blogiain sillä että sitä mainostettaisiin josahin ( mainostetaanko sit jos jotain mainonta-sopparia tekisi? ) , tahi ettäs tähän blogiini liitettäisiin "roikkumaan" nurkkaseen tahi toiseen joitahin ulkopuolisia mainoksia ( eikös se sil viisiin toimi - ja niistä sit bloggaaja saapi jotahin mainontarahaa itselleen? ). Ei, se ei olisi miun tyylistäin, se en olisi mie. Enkää tuota olekaan aikoinaan ( enkä viel nyttenkään ole muuttanut mieltäin ) aloittanut tätä sillä että tästä mitään tulonlähdettä, "ammattia", tms. tekisin, en. Tää saapi iellehen olla vaine tällainen "purkautumis" kanava. Ajatuksia, hajatelmia. Niin arjen kuin juhlankin keskeltä. Mietteitä syövereistä mielen, iloja ilmojen. Siis iloa sekä surua. Tunteilen ja tunnen - ELÄN. Ja josko en elä ihan aina fyysisesti niin ainaskin ajatusteni siivin liihottelen...