...olla Oloneuvoksetar! Ihan jo senkin taatta ettäs voi itse päättää omat aikataulutukset, omat tekemiset, menot ja tulot - noin niin kuin fyysisesti meinaan.
   Kuten tänä pänäkin kun näytti ettäs "kerkiänkin" tehdä nää omat kotihommelit jo ihan "ihmisten aikaan" ( ennen kahdeksaa-yhdeksää aamusta ) niin pystyin pirahuttamaan eräälle taholle ja kysymään että kun tää sää ja tila nuinkin mukavalle näyttävi niin tokko tänään sopisi se suunittelemamme valokuvaaminen? Nyt olisi tätä säätä, nyt olisi aikaa, ja mahdollisuutta; huomisesta kun säästä ja tilasta ei viel tiedä mitään. Se kun on tätä nykyä pruukannut tuo Ukko-Ylimmäinen annella vähän sitä-sun-tätä vuorollansa; ei nilläskänä vaine voi ennustaa tulevaa ( eivätkä aina nuo Ilmatieteilijätkään näköjään osu oikeiaan sen suhteen.... ) mitä tuleman pitää?
    Ja sitten myöskin senkin suhteen että on jotenkin onnekseen syntynyt näinkin ihanaisessa maassa jossa on tätä Taivahanrantaa jota voin, pääsen ja saan käydä valokuvaamassa "menne, tullen ja palatessa":
    Onnessain olen myöskin senkin taatta että kuten tänä pänäkin niin pääsen aina joskus valokuvaamaan jotahin ihanaista, vanhaa, taltehen. Ns. ikuistamaan, pelastamaan, johkin muotoon jälkipolvillemme osasen perintöämme:
Onneksi on ihmisiä jotka antavat tällaista tehdä - vielä nykyään. Se kun ei näytä olevan ihan "päivänselvää" enää nykyaikana. Moni varjelee omaisuuttaan, "omaansa" ettei vaine joku "huu-haa" tontillensa astu ja sitä myöten "pitkäkyntiseksi" sitten ala - tahi vasiten niissä merkeissä juurikin sinne mene?
   Isse yritän kunnioittaa jokaisen omaisuutta, jokaista ihmistä, jokaista sukua, ja oloa sekä tilaa. Pyrin aina valokuvamaan silleensä etten astuis jarpailleen, etten tuottaisi vahinkoa mitenkään.
Ja se että kun valokuvaan niin en koskaan restaaroi näitä valokuviain jälkikäteen enkä kylläkään tosin valokuvaustilannettakaan: en siirtele esineitä, en lavastele.
    Ja näistä syistä, näistä toisen kunnioittamisen syistä, en nytten sitten esim. kerro tarkemmin misä heiluin tänä pänä kamerain kera vaan totean ettäs olimma vaine pihapiirissä sellaisessa jota olen varmahan jo vuosikymmenet katsellut aina "mökkitiellä" ollessain ja aina unelmoinut ettäs voi, jospa joskus tuonne viellä pääsisin kamerain kera....
Tänään pääsin! ( Kiitos erään pikkuserkkuni vihjeen ja yhteyksien.... )

    Matkallain funtsin jotta on se vaine tää kevät ( tahi kesän alku ) jo aikas hollilla. Miksikö? No, ainaskin tällä levelillä ovat jo Pääskyset saapuneet iloksemme meidän, ja Voi Kukkasetkin näyttäisivät jo KUKKIVAN! Eikää voi mitenkään olla huomaamati kuin jo silleensä ihan hentoisen hentoisesti vihhertävi joka paikassa. Vasiten pelloilla joissa se on enemmänkin kuin hentoista vihiriää.
Etteikö olisi KEVÄT!

    Kevääseen kuuluvi kasvu. Kaiken uuden alku.
    Ihan kuten miekin tänä aamuna anivarhain Kaikettomia leipäsiäin leipoissain tein ja ahersin noihin miun erinäisten taimieni kimpussa. Siellä kasvaa toillaan Aurinko Armahan Kukkaset, Elämän Lankaset, Krassit, Salko- ja ne Ruusu-sellaiset-Papusetkin ettäs sitten Kormoksetkin.
Olen annellut nuita Krasseja halukkaille kenkä niitä on halunut hotteisiinsa ottaa, koskapa niistä lähti kasvuun sen verta monta tsipaletta että kyl niistä pystyin antelemaan ihan hyvin: viel jää isselleinkin osanen.
    Se vaine ettäs kun en itse juo maitoa, en ostomehuja, enkä syö jugurttiaakaan, niin miulla ei isselläin ole ollut näitä tälläisiä törppöjä sitten taimenille näille laitella. Ilmoitin tään Kulmakunnan toisiin huusholleihin että ottaisin niitä vastaan jos vaine heiltä liekenisi ja niitä tulisi? Eivät kantaisi tuonne roskiin vaan antaisivat miulle.
Arvatkaas mitenkä käynyt on?
Osanen on tuonut ihan kivasti purkkisiaan miulle mutta kun tarviitseisin viel lisääkin.... Olenpa sitten välleen käväissyt dyykaamassa niitä puuttuvia - roskiksestamme ( kerroinkin tästä teille jo Armaat Lukijain aikaisemmin! ).
   En jymmärrä, sori vaine - en sitten milläskänä!
Se että kun kysyin näitä purnukoita joita toiset eivät tarvoihhe ja vievät sitten tyhjillään roskikseen kierrätettäväksi niin MIKSI he eivät voi niitä miulle tuoda ja antaa? Miksi? Miksi he kantavat ne roskikseen sen sijaan että toisivat miulle noin, niinkuin, suoraan?
Onkoo se tää paljon puhuttu ja olevaine Suomalainen kateus? "Kun se on MIUN niin sitä ei sitten toiset saa - vaikken mie sillä itse mitään tekisikään!" Onko se se ettäs ollahan sen verta UJOa kansaa että helpompi on kiikuttaa ne purnukat roskikseen kuin pimpauttaa tuota oveni kelloa ja siinä sitten sanella "päivät", ojentaa purnukat, ja moikata "heipat" lähteissään? Vahi onkoo se tää VIRUS ettäs ihmiset karttavat sen verta toisetensa "seuraa" ettei voi pimpauttaa ovista kelloa ja sitten jättähän ne purnukat siihen ovelle - tai peräti vaine jättää siihen kuistillein johka olen "opettanut" aikas monen heistä jo tekemään kun itse kukin on tottunut palauttamaan siihen aina leivonnaisteni jälkeen milloin tassia, milloin kulhoa tahi jotahin muuta kuppia-kippoa josa olen antanut heille alati leipomiain leivonnaisia?
Elikkäs miksei se onnaisi kun kerta esim. leivonnaisten astioissa onnaa - oi miksi?
   ( Tänään aamulla dyykkasin taasen kuusi tsipaletta ja nyt sit enää 7kpl purnukkaa olen "vajaa"... )

  
   Saaristotiellä. Karkinniemen ja Pohjoissaaren välisellä kaistaleella josa on mm. tukinpuottopaikka. Lapinlahti.
   Taivaanrannanmaalarina.
En siis voinut olla pysähtymäti ja valokuvaamati kun näin tään kauneuden kulkeissain. En vaikkas olikin sovittu että menen perille asti... Onneksi ei Aika Rautasen aikoja sovittu niin pystyin pysähtymään toviksi tähän!

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

   Suolahden ylitse Suoniemensuuntaan....

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

...Suoniemi, Tasku-saari ja Akkalansaaren nokkaa kera Koivuseljän takaisen Hujalanlahden ( yllä ja alla ).

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum


2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

   Akkalansalmensilta Liponvirran yllä, välissä Akkalansaari ja Liponsaari.

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

   Liponsaarta....

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

...kera taustalla olevaisen kansallismaisemamme; Väisälänmäki.

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

   Arvatkaas mitä Armaat Lukijain miun?
   Muistatteko sen Kurki-Ystäväiseni? Sen joka aina ani varhain aamusella - ja silleensä?

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

Se Kurkinen oli siellä samaisella paikalla ja taasen! Tosin NYT ei ollut enää mikään AAMU vaan se tuo Aika Rauta Nakuttavainen käveli jo pitkälti yli yhdeksän!
Mutta seillä se oli. Tai ei ollunna vaan kunne mie tulimma kohilleen niin tää taasen liihotteli JUURI silloin sen tien ylitse, editseni, juuri ja juuri tienpintasta jalat hipoen, tälle pellolle ja laskeutui tuohon käyskentelemään.
Oli kuin hän olisi tietänyt vasiten ettäs nyt se kohta tulee... aivan varmasti, aivan kohta.... joko nyt... nyt.... no niin - NYT, ja menoksi!


   Perillä.
   Ja se mikä mukavaa niin olemma nähnyt tämän ihmisen viimeksi tyttöpäänä ollessain! Olipas mukava nähdä nytten. Kurjimus vaine kun ei voinut ottaa ja rutistaa halaten kuten ns. normi-oloissa olisimma tehneet puolin ja toisin, kuten kävi siinä jutellessamme ilmi. Nyt piti vaine ns. "virtuaalihalit" annella. Pah!

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

    Jotesakkin luulen ( en ole "alan asiantuntija" ) ettäs täsä lamppusessa on kenties ollunna aikoinaan jotahin muutahin tuossa varjostimessaan mukana muttas oli tää kuiteskin sen verta ihanainen tälleensäkin ettäs kunne pirttiseen tähän sisällensä stalladen niin ihan ens´ teks´hän se tää miun simmuin "pisti" kauneudellansa. Mahtava muoto tuossa kuupassaan!

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

   "Hyötykäyttöä", niin yllä kuin allakin, kun on laiteltu pienehen tilaan mahdollisimman paljon tarvittavaa. Kätännöllistä samalla: saadaan kaikki tarpeellinen siihen misä sitä tarvitaan.

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum


2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

   Ei ennen ollut välttämäti ovien ja kaapien ripoja tahi -nuppeja - kaikki tehtiin itse jos vaine suinkin.
   On siinä pitänyt ( ja pitää olla nyttemminkin ) olla "silmää" kun tällaisenkin väkkyrän on metsästään bongannut ja sitten älynyt että ka´ siinähän on aivan selvä ovenripa!

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

   En tiedä... toiselle hirvitys, toiselle kaunistus ja ihanainen. Itse kuulun jälkimmäisiin. Ehdottomasti.
   Se miten nämä tällaiset isot leivinuunit ovat olleet hyödyllisiä ja käytännöllisiä - ris-pekt!
On talon ja huushollin lämmityksen ohella paistettu kaikki talon tarpeen leivonnaiset ja ruuat haudutettu. On kuivattu kaikki kosteat, märtä vaatteet ja tarvikkeet. On kuivattu kasveja yms. tarpeellista. On värjötelty ylisillään...

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

...lämmössänsä kavuttuaan tällattiis portahia pitkin ylös, kun Pakkas-Ukko on pannut parastansa. Hyvässä lykyssä talonväki, piiat, rengit, työmiehet, -naiset ja lapset nukkuneet siellä lämmössänsä; petipaikkana pietty.
Mitä vielä? Joka tapauksessa niin monikäyttöinen ettäs oikein pitis nykymaailmassakin tällattii ain tehdä ja olla jokahisessa huushollissa. Vähintäänkin maalaistaloissa ja pirteissä isommissa! Miun mielestäin...
   Uunisen tään maalipinta ( kuten yleensäkin koko talosen tämän ) oli tällaista 70-80-luvun väritystä.
Ei nyky maailmassa silmiä hivelevää muttas...
Muistan itse kuin sitä aikoinaan isämme maalasi juurikin tällaisella vaaleanpunaisella ( sitä ennen vaalenasinisellä ) tupamme leivinuunin kyljet, jota väriä ne nyttenkin viellä "todistavat"... Sitten kunne hän rastaroi pitkänvistimme uudemman aikaiseksi puitteiltaan niin se sai seinillensä väriksensä sellaisen sinertävän vihireän sävyn. Ja "pahnan pohjimmaisena" oli ( ja on edelleenkin ) yläkertaamme rakennetut kaksi kammaria joissa on toisessa katto vaalenapunainen ja seinät sinertävät, ja toisessa sit - päin vastoin!
Voi sitä värien riemua, värien kylläisyyttä...?

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

   Tuvan komero.
   Mie puhun komerosta, en kaapista. Miusta kaappi on erilainen. Tää on komero.
   Meillä oli tuvassamme kaksi komeroa aikoinaan. Toisessa oli säilössä ns. miesväen ( isä oli perheemme ainut mies ) vaatteet ja työvaatteet ja toisessa sitten oli meidän naisväen kamppeet; äitin ja tyttärien. Nythän toista komeroa ei enää ole olemasa kun sen purimme muutama vuosikas sitten poies. Toisessa sit säilytämme nyttemmin "enää" pienten lasten leluja, lasten luettavaksi lehtisiä ja kirjoja, sekä erilaisia lasten ns. lautapelejä.
   Näissä komeroissa sattui ja tapahtui.
   Ei ollut kerta eikä kaksikaan kun aina sinne joku meistä lapsista siaällensä puikahti ja laittoi sen sisäpuolelta sitten aivan kiinni. Ja kun siellä sisäpuolella ei mitään avaavaa lukkoa, kahvaa, solkea, tms. ollunna niin sittenhän sitä siellä oltihin "tallessa" ja visusti, kunne joku tuli ja päästi poies. Tai vastaavasti sitten jos joku "erehtyi" sinne menemään niin jo toinen työnälti sen oven peräänsä kiinni ja sitten tää sisällensä mennyt olla nakotti siellä "ansassa".
Eräänkin kerran saatiin olla sisältänsä huutamassa "äitiä ja isää" että tulkaa päästämää poies!
   Kun talossamme oli käymässä vieraita, tuli tupaan kyläläisiä...
( Ennen muineen kun ei ollut puhelimia ja vaikkas olikin lankapuhelimia sitten myöhemmin olemassakin, niin sitä ei soiteltu ja kyselty etukätehen, kuten nykyään pruukataan tehdä, että passaisiko että tullahan käymään? Eikä tarvinnut tuolle käynille mitään "asiaa" olla vaan sitä vaine mentihin pyhinä tahi arkisin työpäivän jälkeen KYLÄÄN toisten tykö koko perheellä. Kaffiteltiin, syötiin, juotiin, rupateltiin. Vaihdettiin kuulumisia, "juoruiltiin", ja me lapset leikittiin keskenämme.)
...ja me lapset leikittiin sisällä piilosta niin tuolla oli, isämme komerossa, hyvä piilopaikka. Siellä kaikkien niihin hänen vaatteidensa seassa. Niitä kun oli siellä sen verta paljon ja isoja ( suhteessa sellattiis pieniin, alakoulukas ikäisiin lapsiin ) että sinne joukkoonsa "sulautui" hyvin. Ja jos oikein taitava ja notkia oli niin sitähän oikaisi pitkin pituttansa sinne komeron laipiota vasten itsensä. Jalat vaine ensin ylimmän sisällänsä olevaisen hyllyn sisälle ja kädet sitten vastapäätä komeron sisäseinään kiinni. Sitä oli kuin olisi ollunna pingotettuna pitkin pituuttansa siellä seiniensä välissä. Jymmärrättekö? 
Eipäs muuten aina piilossa olevaisen etsijä ihan ensimmäiseksi hokassut katsastaa sinne "yläilmoihin" vaatteidensa kätköihin. Sitä aina aukaisi ovensa, kukkasi alas "kenkärajaan": "Ei ketään", ovi kiinni ja se siitä. Piilossa oli ja pysyi!

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

   Ilmanvaihtoa entisvanhaista. Ei ole ilmanvaihtokoneistoja, ei ole tuulettimia. On vaine räppänä kattorajassa.
   Ja ampiaispesä... hokasin vasta jälkikäteen valokuviain näitä katsoissain ettäs ka´ sehän onkin asutettu yksiö!

   Tallennan näin vanhaa taltehen valokuvaten. Mutta olen hokassut ettäs näissä vanhoissa akkunoissa, ja ovissakin, on jotahin joka laittaa miut vasiten niitä valokuvaamaan. Mikä lie?
Täsäpä näitä sitten oikein urakalla...

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum


2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum


2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum


2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

   Nämä tällattiis pikkuruutuiset, ja moniruutuiset, akkunat ovat nykyään harvinaisia. Tai ei miulla vasiten tietoa ole olemasa, muttas sen mitä äitimme uusitutti täsä vuosia sitten mökkimme akkunat niin eipäs vaine tahtonut jokahisesta paikasta ( mistä vaine siis ) löytyä tään mallisia akkunoita!
Ei niitä meidän hivenen isompia kokoisia kuin mitä nämä ovat kootaltansa, eikä siten varmahan olisi näitäkään löytysillä nyttemmin. Pitis varmahan teettää jollahin jos näin pieniä ja moniruutuisia haluaisi. Tietysti saapihan sitä massatuotantona ison aikkunan ensin ja sitten siihen päällensä ns. koristeristikon mutta kun ei se ole olleskana sama juttu, se!

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

   Omppu-pomppupuu josta on kuuleman otettu jonnahin uusia alkuja jalostettavaksikin taltehen.
   Täsä on siis alkujaan ollunna tuollainen ISO ja vanha omppupuu, kuten tuo juurakko osoittavai tuossa juuressansa. Sitten se on kaadettu poies, otettu poies "päiväjärjestyksestä", lopetettu kokonansa. Mutta - tää puupa olikin päättänyt isse ettei sen päivä olleet suinkaan viel silloin luetut jotenka se sitten oli alkanut näin ilmoille iloksi ihmisten uutta alkua pukkaamaan!
Ja kattokaatte kuin hienosti se tuossa nyt kasvaa! Vau! Mitkä muodot, mitkä linjat, mikä malli! "Oikea malliyksilö.": sanoisin mie näin maalikkona. Kaunista.
Onneksein sain luvan palata paikalle tälle viellä uudemmankin kerran niin pääsen viellä täsä kesemmällä valokuvaamaan tämän puun kunne se saapi vihiriät kupeillensa ja kukkaishunnun päällensä! Tuskin maltan vuottaa, "housuissain" pysyä sen aikaa, sitä vuottaissa....

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum


2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum


2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

   "Hävelijäästi" nurkan takana kuten tavataan todeta. Muttas kuulkaas - hyvinkin tärkeä jutska!
   Nimeltänsä tosiaankin vaikkas toi Nurkantakainen, Huussi, Hyyssi, Riuku ( vasiten ilman nuita ulkoseiniään - todellakin pelkällä riu´ulla ollessansa ) tahi Vessa. Sittemmin Pikkula, Ulkohuussi, Toiletti ( veden mukaan tultua ).
   Meilläkin tällainen oli. Ja sen varta hatara että tännekkin jos joku toisemme meistä lapsista telkkasi, niin kun siitä yhdestä nurkasta lautaa tahi kahta hivenen sivuunsa päin hivutti, niin siitähän rakaosesta sellainen pikkuinen penska ulos poies livahti.

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum


2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

    Pihanmaan pinnan piskuinen piste-ihanuus: Maamuna.
On kait näillä jokin vierllinenkin, tieteellisempikin, nimi muttas mie tunnen tään Maamunana. Piste.

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum


2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

   Pisteaitaa. Katsokaatte nuita alakuvassain näkyväisiä sidoksiaan, vitsaksiaan. Kyllä siinä on joku tehnyt työtä vaativaa. Tai ainakin näin osamattomasta tuntuu ettäs ei se ole ( ainakaan nyky aikana ) jokahisen tehtävissä.

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum


2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

   Aitta ja Morsiusaitta.

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

   Aitan kaunis ovi.

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

   Morsiusaitan ovi ja oven tuon....

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

...päällä olevainen akkunaluukku josa on ollunna jonkusen koti joskus!
Ei siinä nytten ollunna ketään kotona...

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

...mutta olipas kuiteskin sisällänsä itse morsiuspari kotosalla!
    Sekä sitten asukkaitten muiden kotejakin:

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum


2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

   Navetta.
   Naveta tää on kuuleman ollunna joskus ns. kaksiosainen omaten yhteyteensä läpikuljettavan välikatoksen kautta myöskin heinäladon ( jos muistan oikein....? ).

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

   Navetan kaunis ovi ja alla sit yssi akkuna puitteineen.
   Nuita puitteita katselin ja mietin että loppuin lopuksi ovat hyvinkin yksinkertaiset malliltansa mutta silti hyvinkin kauniit. Ja se mikä, niin ei ole vaine "lyöty" laudat kupeillaan vaan on nähty vaivaa viimeistelläkseen ne kauniiksi!

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

   Käväisin rannalla....

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

   Sarjassamme: "Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, kuinka onnellinen voikaan olla hän, joka täällä vain saa aina asustaa...."
   Suomemme maa on SININEN ja VLAKOINEN!

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum


2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum


2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum


2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

   "Kauneus on katsojan silmissä." - tämä on miusta kaunista.
Yssi yksityiskohta rannan pyykkinarulta. Ihanainen värisuora, sateenkaari - ilman mitään sen kummempia viiteitä mihkään suuntaan!

   Kotimatkalla poikkesin nytten vihdoin ja viimein täsä Pohjois-Onkilahden rannalla, kohteenain Kumpusaari edessäin, kun oli tää selkänen jäistänsä sitten viime ohikulkumatkain jälkehen vapautunut; pakatakseen ne viimeiset jäänsä tuohon selkäin taakse lahdelman syliin...

2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum


2020.5.13.%20Oravilahti%2C%20Jouni%20Kum

   En mahda mitään, Taivaanrannanmaalari vaine "iskee" aina päälle kun tällaiseen paikkaan pääsen.
   Se ettäs en ole mikään sinisen ystävä, kotonain EI ole MITÄÄN sinistä, misään, mutta sitten näin luonnossa, niin ei ole kyllä sinisen ( ja muutoinkin muihinkaan värien ) voittanutta! Luonnossa kestän sinistä ja värejä. Luonto ei ole miulle musta vaikkas itse olenkin musta.


   Koissa.
   Kotiini päästyäin "ulkoilutin" ne aamusella koulimain taimenet, ja myöskin kaikki niihin kaveritkin.( Olisikohan noin 100 tsipaletta? ) Taasen Taivahankannen alla muutamia "minuutteja" pietenpään kuin edellisellä kerrallaan.
Nasuuni piskuiseen hivenen apetta, päivän jumpat ja siten tähän tään skriivaukseen. Äijän muuten se tääkin vetää aikaansa itsellensä! Ei muuten onnaa tosta vaien tääkään hommeli...
Muttas se siitä, se nuista....
   Olempahan vaine sankkevan onnellinen tästäkin päivästäin! Näistä Taivaanrannanmaalailuistain, vanhan taltehen saamisestain, ja tuostakin tuttavuudesta uusitusta. "Toivossa, suuressa, väkevässä" jotta sitä nyt sitten yhteyksiä piettäs puolin ja toisin ihan muutoinkin kun yhteys uusi on nytten näin saatu. Ja pitäähän miun täsä, kunne kerkiän, niin nää valokuvat ainaskin hänelle toimittaa - et ainaskin sen verta on tiedossa tulevaisuutta yhteistä!
   Onnevan tunnetta tätä hyvää, elämäin reppuun kannettavaksein, sisuksiini pääomaksein, sain myöskin kaikista nuista mahtavaisista maisemista, Aurinko Armahan kilosta ja ihanaistaTaivahanrannoista sini-valkoisista.
Ja millä ne sain? Sillä ettäs nytten oli taasen tällainen piskuinen aika jonka voinen "jakaa" vaine issellein. Voin, saan, ja haluan, sen panostaa omaan hyvinvointiini kun aikaa muilta hommiltain jääpi. Olen Oloneuvoksetar.