"Meitä on moneksi"; sanotaan, ja näin onkin oli sit asia mikä tahansa - sano miun sanoneen.
  
   Nuorimmaiseni,niin puolisoni muoskat mukaan lukien kuin katsottaissa vaine biologisestikin muoskiani niin nuorimmaiseni, täytti sitten täsä jo 23vuotta - vanhimmaisemme ollessa jo yli 34vuotias. Tuohon heijän väliin mahtuukin sitten monen, monta muoskaa ( ja sivuunsa monta muoskain mukeloa ).
   On se, kun alkaa ajattelemaan, niin aikaslainen ihmiskirjo jo pelkästään näissä muoskissa ja heidän mukeloissaan, saati kun siihen sit lykkää mukaan kaik heidän kera olevaiset ihmiset ( puolisot, avokit, näiden sukulaisia, yms. henkilöitä ) niin onhan "soppa kaunis" ja antoisa. Siihen mahtuu... tai no, siis yhteenkin sukuun, yhteen perheeseen, mahtuu meitä monen moista Kulkijaa Kummajaista, Maan Matosta matavaista. Meitä on "joka lähtöön" siis "pienemmässäkin" porukassa.
Saati sitten koko Telluksellamme suurella!
   Ja JOS meidän kaikkien mielet sekä piteet otettaisiin jokahisessa asiassa huomioon niin aikas moinen Nämänäkin verkkohan siitä syntyisi. Onni kuiteskin monessa asiassa menhään "enemistö"-mielipiteiden mukaan - on vähemmän suuntia joiden mukaan elää. Toisaaltaan sitten taasen kun ajatellaan että pitää ottaa yksilönkin mielipiteet huomioon niin eihän se joukko-mielipide tahi yksiin "niputtaminen" ole hyväksi. Ja kun aina PITÄÄ ottaa huomioon sen vähemistökin, sen vähemistön mielipiteetkin! Kukaan ei saa hukkua joukosta pois, ketään ei saa syerjiä, jne..

   Meitä on kaksi ihmistä, siis vaine kaksi tsipaletta ( ei siis mitään perheellistä saati sitten koko Telluksellista, määrältänsä ), ja kun yritämö saada osumaan kunpaisenkin aikataulut yksiin sil viisiin jotta yksissäkin voitaisiin olla ja oleskella niin eihän se vaine onnaa. Ei ole onnannut taaskaan kuukauteen.
Kumpainenkin kun elää tahoillaan omaa elämää ja sen vaatimin lähtökohdin. On omat menot, sen oman elämänpiirin eteen tuomat vaatimukset, ja niiden vaatimusten huomioon ottamiset. Sitten kun siihen lykätään mukaan tällainenkin yssi ainut, piskuinen, huomioon otettavainen jutska kuin yssi ainut ihminen lisää, niin ompahan vaine vällehen vaikiaa osutta ne "menot ja tulot" yksiin!
   Ikävä riipii sisuksia toisen tykö. Sattuu, koskee, ihan konkreettisesti sieluun ikävöivään. Kaipuu on karsia, ikävä itkettäväinen. Tuska tuta koko kroppaa vierelle, liki, toista tuttuakin tutumpaa kumppanusta.
   Jos voisi, jos siis ihan konkreettisesti voisi, ottaa jonkin tuntehen kämmenellensä ja tutkailla sitä "lilluvaista", lepäväistä, tunnetta ja tilaa siinä koprallansa, niin sanoisin että kuvaileisin tällaista oloa ja tilaa juurikin näin. Elikkäs että sitä tunnetta ja tilaa jota tuntee kaipuussaan suuressa, niin sitä voi tutkailla juurikin nuin. Se on kuin se tunne ja tila olisi konkreettisesti nähtävissä ja kuvainnollisesti sanoitettavissa.
Se on kuin se olisi jokin sellainen elohopian oloinen muodoiltansa; silleen reunoiltansa allensa pyöristyväien massa. Ja se massa itse sitten olisi/on sellainen vähän kuin olisi jotahin.... jotahin.....silokonia, hivenen tiiviimpää ja mukautuvaisempaa tosin. Siis joustavampaa. Sellainen, sellainen, massa jota voit heilutella kämmenelläsi ollessa hivenen puolelta toiselle sen siinä hivenen liikkuen ( ennen vanhaan sanottaisiin ettäs alatoopia! ) ja hytkyen liikkeidesi mukana mutta kuiteskaan sen kummemmin harhaan hajalleen levahtamati, kämmeneltäsi poies putoamati. Se vaine on siinä ja sie/mie voin sitä siinä tarkastella ja katsoa ihan konkreettisesti. Kuin osoittaa sormellasi että tuossa se nyt on ja tuo on se tunne jota tunnen juurikin nytten - sinua kohtaan.

   Konkreettinen tunne ja tila on sekin kun TÄNÄÄN alkavi Työ ja mie olen tsä jo eilisestä ehtoostain lähtien "tuskastellu" ettäs osaankohan mie enää leipoa mitään!? Onkoo taidot enää tallessa? Entäs jos mie en osaakkaan van mokaan kaiken? Olenkin kadottanut koko "tatsin" hyppysistäin ja seistä töpötän siellä "sormi suussain" mistään mitään tietämättömänä ja osaamattomana? "Mitä siitäkin tulisi?"

"- Mitä siitäkin tulisi,
jos kaikki tekisivät kuin sinä?
Jos kaikki pakenisivat vaikeuksia.
Mitä siitäkin tulisi?
Mitä jos kaikki ihmiset yht´äkkiä päättäisivät paeta vaikeuksia?
- Jep... aikankin kaikki suoksisivat samaan suuntaan!"

Toisinsanoin jos, ja kun, en osaisikaan yht´äkkiä leipoakaan mitään, en muistaisi miten mitähin tehdään, niin mitä siitäkin tulisi?
   No, ainakin kaikki.... no, kaikki jäisivät ainakin osittain vaille leivonnaisia. Haa - ja sitten sitä kait vaine opetteleisin tekemään kaiken alusta alkain uudelleen. Ei, ei kaadu Tellus tähän tällaiseen muistamattomuuteen, ei. Hivenen vaine notkahtaa, ei kaadu. Sehän olisi vaine kuin "kärpäsen kakka saharassa" ja koko täsä ihmiskunnassa: ei merkittävä muutos Telluksemme pyörinnässä, täsä. Joten "so what"? "Sattuuhan näitä - paremmissakin piireissä."
Jotenka mitenkäs se voisikaan yhden piskuisen ihmisen, yssi muistamattomuus ( saati sit vaine hetkellinen, vähäinen ), vaikuttaa mitään?!
Iellhen vaine mentäsiin kuin mitään ei olisikaan sattunut tahi tapahtunut...