... niin että kolisee kuin se tyhyjä tynnyri ikään, kuten sanotaan. On se vaine kumma tää ihmisen mieli mieron kun se laijasta laitaan menee sen kummemmin siitä mitään esim. etukäteen ilmoittamati ja ennakpoimati. Eikää nyt ole kymysys mistään sellaisesta silshtelevasta kaksijakoisesta mielestä, siis sellaisesta jostahin mielenhäiriöstä, mielisairaudesta vaan ihan kuten kellä tahansa normi ihmisellä. Vahi onkoo teistä jostahin kiistämään ettei juuri SIULLA mielesi tee samanmoisia "häränpyllyjä"? Onkoo näin ettäs jostahin löytyy ihminen jolla mieli kulkee tasaisesti kuin kuulu Idän Pikajuna jollahin aron tasanteella: päämäärä tietoisesti, samaa vauhtia alvariinsa ja aina juuri oikeaan aikaan oikealla "asemalla" ollen? Epäilempä sankkevan paljon - sori vaine. Ainakin/sillä isselleäin olemma huomannut esim. ettäs nää kaikki ehtoot ja juhlapyhäin aluset, sekä itse juhlaiset pyhät sitten, ovat sitä vaikeinta aikaa. Sitä kun kaipaa jotahin ja jonnehin vähintään. Jotahin siinäkin mielessä ettäs kun tietää toisen stallade tällä Telleuksella muttas kun sitten ei näkyile misään eikää mistään suunasta! Ikävä vaine jyytää sen vimpan päälle! Aivan kuin sitten mielei palajaa aikoihin menneisiin ja niihin tuokioihin joita puolisoin kera aikoinaan elettiin. Kaikki ne ehtoot, illat, juhlat ja pyhät. Kuten eilenninkin ehtoolla mietin ihan vain sellaisia yskin kertaisia ihanuuksia kuin ettäs mitenkä ihanaista olisikaan saada ( joko nykyiseni tahi sit puolisoin mennehen - ja miksi KELE, en tajunut silloin aikoinaan puolisollein!!??? .... ) upottaa sormensa toisen niskahiuksien sekaan? Hyväillä, pitää hyvänä, helliä! Mitä olisikaan saada painaa ottalumpiot vastatusten, nenu nenua vasten - suikata suukkonen? Mitä olisi touhuta kahden kesken samiasen kattosen alla, neljän seinän sisuksissa samaisten? Mitä oliskiaan se tunne että ollahan samoilla leveleillä, samoilla asioilla ja ollahan vaine - me? Miski, oi, miski ( tästä olen teille "paasannut" jo aikaisemminkin - musitan tään ) eivät ihmiset osaa arvostaa sitä mitä heillä on siinä vierellä, siinä lähellä, aivan edessä, samaisen katon alla, vaan sitä pitää toistaan aivan "joka päiväisenä selviönä" sen kummemmin arvostamati, saati sitten ääneen lausumati toiselle kuin sitä tykkää, pitää, ja kenties jopas rakastaakin, toistaan?! Miski sen kaiken tuon tajuaa liian myöhään? Miski, oi, miski, ihminen on luotu tällaiseksi hömelöksi? Sitä kun kassoo kaikkia toisia niin tuntuu ettäs kaikki MUUT ovat tajuneet sen jo ja he hellyyttä toisillensa luovat ( arkinen realismi astuu kuiteskin aina heti kehiin: tuskinpas vaine kaikki ja kaikilla se tuskin on sitä "auvoisuutta" sillä onhan tätä perheväkivaltaa olemasa, niin fyysistä kuin myöskin henkistä!? ) sekä suovat, aivan täsä simmuin edessä. Ja mie kateellisena kasson sitä meininkiä. Kuin paraskin taiteilija vihiriää niittyä sieltä aitasen toiseslta puolelta joka ON aina vihiriämpi kuin mitä isselleäin onkaan, on ollut tahi tulee olemaankaan.... Aivan kuten se ammoinen haaveheni ettäs.... Ai, niin, enpäs sanokkaan nyt viel äänehen tätä sillä se on se miun neljäs unelmain. Tahi no, haaveeeni, se "must"-listan viimeinen jutska. Muttas sen verta raotan kuieskin jotta täsä sain lankkasen päähän puhuvaisen kapulaisen jo yhden ns. päättävän henkilön ja pakkia tuli! Ei onnannut siis tään tavoitteeni toteuttaminen sitä kautta. Se evättiin siltä taholta. Muttas onneksein täsä Suomemme maassa on kyllä olemasa monta muutahin vastaavaa tahoa joista voinen vielä kysellä. Tosin voi kyl käydä kuten tuossa ensimmäisessäki: tää KORONAN-PERKELE ( sori raaka kielein käyttä mutta sen nyt on vaine täsä paikkaa paikallansa ) tekee sen ettäs en voikkaan toteuttaa sitä! Se kun sanelee sen ettäs ihmiset ( vasiten toiseillensa vieraammat, ei-samassa taloudellessa asuvaiset ) eivät saa yhä edelleenkään olla liki toisiaan, samoissa tiloissa, tms.. Jotenka tälleensä... Samoissa tiloissa ovat sellaiset Ökkö-Mönkijäiset kuin Vyöihrakuoriaiset! Tiedättekö oi, Armaat Lukijain mitä ne sellaiset ovat? Jos ette tiedä niin klikatkaapas nettisfäärejä ja tutustukaatte? Ja jos ette tiedäkkään tahi halua tutustua sieltä kutta niin täsäpä tätä tulee Teille tietoutta täsä skriivauksenin sivussa. On nimittäin niin että ssen mitä ie nytten olen Majaani Mahtavaista täsä pitänyt paikallansa niin täsä josain välissä vällehen tuntuvi - ei kun KUULIN kuinka tuolal josain ulkoseinäin tahi laipioin sisuksissa hyöri ja pyöri erinäisiä siivekkäitä lentäväisiä. Sellaisia tod. näk. kaksi värisiä, raidallisia, jotahin lajia liki Ampmiaisia. Meni siinä muistini mukaan ainaskin yssi kesä niitä kuunellessa ja siitä mie silloin tään Kulmankunnan isännöitsijätoimistollekkin mainitsin. Muistini mukaan joku kävi paikallakin kuuntelemassa muttas ettäs siihen olisivat toimehen ryhtyneet sen pesän sieltä poistaakseen - se oli liikaa toivottu, se. No, sen jälkehen, aina näin kevähän/kesän syrjällä on alkanut tänne sisälle Humisevanharjun lennellä ja tippuilla tuolta jostahin "sfääreistä" selllaisia piskuisia kaksi värisiä kuoriaisia. Aina vain hokasaan ettäs ka, tuollahin on taasen yssi. Tahi ettäs taasen tuossa lentää yssi tsipale... Kerähän kaikki taltehen ja viskelen ovistain pellolle sillä en tykkää liiskata eläimiä. Olkoon ne kuis piskuisia tahansa - yäk! No, tähän "invaasioon" taasen törmättyäin näin kesän tullen ja siihen sankkevan tuivaantuneena otimma ensin selville mitä ne tällaiset ovatkaan? Sain tosiaankin selville ettäs ne ovat nuita Vyöihraisia-sellaisia. Kerroin isännöitsiätoimistolle ettäs tällaisia on taasen liikenteessä, ja tästä ne johtuvat; oiskoo heillä tehdä mitä? Arvatkaas mitä sain tietää? Arvatkaas onko piskuinen, yssi ihmisentaimi, mitä sellaisenkin kuin yhden isännöitsiätoimiston tahi taloyhtiön lakisäätöihin verraten? No, ei tietäenkään mitään! Sillä: OSKAS vastaa osakkeessaan ilmenevistä yksittäisistä ötököistä. Ja kun "ei ole muista osakkeista kuulunut että niissä olisi...". Osake kirajsessa luetellaan kyllä ampiaiset ( joista mainitaan ettäs "rakenteen sisällä olevat ampiaispesän hävittäminen" on yhtiön vastuulla ) muurahaiset ( yhtiön vastuu ), luteet ( oaskas/yhtiö ), TURKISkuoriaiset ( osakeestaan - osakas, yhtiön tiloista - yhtiö ), sokeritoukat ( osakas ) ja hiiret sekä rotat yhtiö. Elikkäs ei mitään mainintaa mistään muista KUORIAISISTA eikä etenkään sitä ettäs kun nämä tällaiset "Vyöihrat" esiintyvät, tulevat esille, nimenomaan sen takia ettäs ne ovat "vainuneet" jostain rakenteiden sisältä vanhoja raatoja ( mm. lintujen ja/TAI ampiaispesän "jämät" ) joita ne sitten syövät, ne ovat näiden yhtiön vastuussa olevaisten ampiaispesien ( lintuin raatojen tms. höppiäisten jämien ) hävittämättä jättämisten aiheuttamien seurauksia! Ja ettäs kun niitä sinne tulee niin ne sitten tulevat sieltä sisuksista tänne sisätiloihin ihmisen ruokain tuoksujen houkuttamana! Saanko kirota? Saanko....? PER... le! Juuri nyt - aivan täsä kun tätä Teille täsä paasasin oi, Armaat Lukijain miun, tuli mielehein ettäs enpäs taidakkaan antaa periksi! TÄÄ ei ole miun vastuulla! Tää on muiden hoitamatta jättämien asioiden seurausta - tää pitää korjata! Kele! Kele:ä meinasin täsä taanoin huudella ilmoille iloksein kun otimma ja huusholliain siivotessain tartutin toisen niistä ISOista , kultaisista, korvakoruistain tuonne vessain metalliseen vessapaperitelineeseen ja vetäisin aivan oivallisesti heti sen perähän niin että verte tirskuivat korvain lehdestä! Jeeru ettäs sattui! Voi, kunpa olisikon ollut siinä joku jota syyttäää moisesta "lapsuksesta"!? Muttas kun ei ketään, ei mitään, pidät vaine ominasi kipuinasi. Ja verinäsi. Potuttipas aikas karseasti sen kivun sattuvaisen ohessa! Sen mitä olen pitänyt korviksia tään.... no, tään koko mennehen ikäin miun ( ripari iästäin alkain sillä aikoinaan oli tapana, ainakin meidän perheessä, että korvikset sai itselleen VASTA kun oli riparin käynyt! )... niin en ole KOSKAAN vielä mitään "äksidenttiä" niiden kera kokenut - kunne nytten! En siis edes niiden aikaisempien puolisoin miulle ostamien ISOjen rehkahien kera. Kunne nytten sitten. Ja nuinkin ronskisti. No, jotahin huonoa ja jotahin hyvääkin siinä kyl sitten loppuin lopuksi oli maisemissa sillä aloin tarkkailla, katsella, niitä korviksiain tarkempaan. Misä vika, mitä on väärin? "Misä menhään?" Ja sen hokasin ettäs niissä on se piskuinen lanka joka kulkevi korvanlehden lävitse, hivenen liian LYHYT! Se jos olisi ollut piskuisen pidempi niin sehän ei olisi repästessäin sattunut sit se itse korviksen metalli lehteeni korvasein kenties olleskana vaan sillä olis ollut tilaa pyörähtää hivenen suuntaan tahi toiseen siinä -lehtein kahta puolta. Saati sitten ettäs kun se olisi piskuisen pidempi niin sitten korvasein lehtinen tää saisi ilmaa "haukkaa" hivenen paree noin yleensäkin! Saisin liikutella niitä puolelle ja toiselle näissä korvissain joka taasen sit avittaisi sitä että noin reikäset siisteinä pysyisivät. ( Uskokaatte tahi älkäätte mutta näitä korviksia näinkin vanhoissa reijissä on syytä aina silloin tällöin LIIKUTELLA jotta ne hyvinä ja auki pysyisivät - se on tää ihmisen keho sellainen ettäs muutoin se alkaa kasvataa ynpärilleen uutta kudosta ja kiini kasvaa! Ainakin tällaisella ihmisellä jolla on taipumusta arpien kudosten muodostamiseen, eli PIIRTOPAUKAMOINTIIN ) Niinpä. Joops. Siksipäs siis poistimma ne korvistain eilennä ja kiikutin taasen kultasepälle ( "Kallis" nainen olen: voin pitää vain puhdasta metellia ja sekin miel. kultaista sillä ihoni reagoi muihin metalleihin. Sekä se ettäs nyten esim. toisen keran jo samaisiin korviksiin uudet "renksut".... ) jotta hän rakentaa himpun pidemmät langat niihin korviksiini miun. Tänä pänä pitäisi jo saada sit takaisin päin sekä takaisin killumahan ne koriiini miun. Hyvä juttu sillä on se vaine aikas "töperö" olla tällaisilla piskuisimmilla, vara-renkailla-sellaisilla. Vara-renkailla... Olisikohan olemasa Maailmassamme Avaraisessa sellaista "vara-Kulta" -pankkia? Olisko misään olemasa tahoa josta saisi tilapäiseen "puutokseen" lainata kultaa itselleen? Tiedän ettäs on olemasa ns. maksullisia tahoja, ja niitä sellaisia "yhden illan juttuja" mutta kiitos ei, ei miulle. En halua. Haluan oman! Kullan oman, Kullan tuon olemasa olevaisen... Mikä siinä on ettäs sitä kiintyy toisehen niin paljon? Mikä se laittaa ihmisen tykkäämään toisesta näin paljon - vaik ei saisikaan? Mikä... äsh. Antaa olla! Sen sijaan sanompahan vaine kun eilennä sain koevedokset issellein näytille ( kokonaista 118 tsipaletta! ) niistä itseni valokuvistain siitä naku-kuvauksestain, jotta onpahan vaine mistä valita! Ja nyt sanon ihan suoraan, kiertelemäti, kaartelemati, ettäs vaik kuin miullahin tosiaankin on näitä "niemiä, notkoja ja saarelmia" jo tään eletyn elämäin takia niin onpahan vaine he-le-ka-tin kaunista katseltavaa! Miten voikaan saada ammatti ihminen toisesta, täänkin ikäisestä, ihmisestä ilman kuvien käsittelemistä, aikaseksi nuinkin kauniita valokuvia?! Tosin on siellä eittämäti kehenojakin joista en tykkää olleskana ( nyt olen valkannut JO 24/118 hyviksi ) muttas jää sieltä siltikin jotahin jäljelle. "Kassotaan niin saamme elää": mitenkä monta jätän jäljelle, kuis monta teetän issellein muistoksi tuosta kuvauksesta? Muistoja tulee myöskin niistä tuokioista joita vietän tuolla Töissäin. Ja vasiten jos muistan sekä kerkiän ottaa valokuvia/kuvia niistä leivonnaisistain siellä mitä valmistan. Ihan on mielestäin hyviä tullut taasen.... Jahka kerkiän niin "postailen" niitä taasen tänne Teille tänne katseltavaksi. Se ettäs toi Korona on ja jyllää yhä iellehen niin asiakas määrät ovat siten sen mukaiset ja täten olemma ollut ns. todellakin osapäiväisesti ja osa-aikaisesti vaine Töissäin nytten. Ihan on ollut sopivanmoinen rytmi oikeestaan miulle. Sopivasti vapaata, sopivasti töitä. Kerkiän tehdä Vapaaherrattarena jotahin aina isseäin ja isselelin ja sitten taasen Töissä JAKSAN olla mukana, jakasan panautua töihini aivan täpöän. Sekä se ettäs täten se on todella ihanaa! Tykkään, pidän: en vaihtaisi poies hinnasta mistään! Ja siitä puheen ollen poies pitää nytten vaihtaa täää tällainen nakuttelu ja lähtiä poies - Töihin. Heippa!
torstai, 18. kesäkuu 2020
Kommentit