Makaan pitkin pituuttani. Kova on alusta, sankkevan kova... muttas siltikin ihanainen paikka. Juurikin tässä.
Vainen himpun pehmeyttä alla - kyllä näillä mennään. Eiks vaine?
Lämpöä annat, hien saat kupeiltani valumaan.
Syke nousee joka minuutti. Sydän pomppii ja sykkii kuin tahtia lyöden. Milloin tuleekaan kliimaksi...?
Varpaita ja sormia kipristää mukavasti kun kuumus tavoittaa niiden päät edettyään ensin syvyyksistäin kupeillein ja siitä sitten kosteita raajojani pitkin "huipullensa".
Päänahkakin tuntea saa oman ihanaisen kihelmöinnin kun kuumuus kohoaa korkeuksiinsa.
Puhumatikaan että olen jo kuumana....
Voiko ihminen saada tätä lämpimämpiä hyväilyjä osakseen? Miten voikaa joku hyväillä hellästi kuin höyhen? Miten voikaan joku koskettaa kuin ilmaa olisi? Tästähän nauttii sankkevan paljon - voisimmeko tehdä tästä vaikka joka viikottaisen tavan, tahi kaksikin... kolme...kertaa?
Jokahinen niemi, notko ja saarelma, elää kanssasi samaan tahtiin - on kuin yksi ja sama henkilö oltaisiin. Me yhdessä.
Aikani ponnisteltuain raukeus tavoittaa mieleni, jäseneni. On kuin lilluisin autuuden olossa ja tilassa. Voiko enää tätä lähemmäksi autuutta päästä?
Mikä kiivauden jälkeinen ihanuus, rauha. Ei kiirusta, on aikaa - nauttia ajasta.
Tämän jälkeen sitten pesulle, suihkuun. Saavutko sinne-kin kanssani?

   Suomalainen sauna.