Huomenia. Olen rinsessa...
   Koe-makasin tuon makkarin ehtoolla, muttas totesin jottas on muuten meikä Mummerolle liian ISO tila nukkua. Ei, siinä huoneessa eivät ollehet "vibat" sopivanmoiset miulle nukkua.
Siiryin suosiolle tupaan, tein sänkyin sinne kun löysin sellaisen ihanaisen "kolon", huonehen nurkkauksen, jossa tuntui ettäs täsä, täsä se nyt on - miun seuraavien öiden vaateripaikkain. Enkä sit nukkunut silmäystäkään!
Ei vain Uni-Jukkanen löytänyt miuta täältä Luovolta. Lie ettinyt entisiltä sijoiltain Kulmakunnalta, Humisevaltaharjulta, miuta? Olisi varmahan ennen reissuain tätä pitänyt pistää postin kuljetettavaksi hänelle "olen muuttanut"-kortti ja siihen skriivata, ettäs muutan nyt-ja-nyt tuonne-ja-tuonne...
Mitehän sitten JOS mie tänne muutan ihan oikeestikin ( tosin tuonne ihan toiseen paikkaan kuin mitä tää nyt on ), niin osaakohan se sitten sinne-kään tulla?
   No, se näistä aamusaduista. Se oli sitten varmaan vaine uuden paikan "viehätys" joka nytten valvotti. Tahi vaine näitä miun ainaisia "selvittämättömistä syistä tapahtuva" uneton yö. Ei sen kummempaa.

   Tämä päivä?
   Iellehen lupailevat Ilman Tieteilijät myräkkää. Tuulta ja sajetta. Runsasta sajetta etenkin iltapäivän puolelle. Aurinko Armas näyttäis nousevan Taivahanrannan yläpuolelle tuossa jälkehen kahdeksan.
Tätenpäs sitten pitää nenga suunnitella jottas täsä aamupäivä ainaskin ulos. Iltapäivällä asiain hoitoa... Ehtoolla saunaan?

--------------------------------------------------

   Myrskyä vastaanottamassa.

   "Reikä-reikä" ja hivenen jo ennenkin sitä, elikkäs aikaan ennen Aurinko Armahan kipuamista horisontin ylle, aloin pakkaa itteeni valmihiksi ulos lähtiä.
Koistain lähteissäin miuta arvelutti ettäs pakkaanko liikaa kamaa mukaani? Mihkä mie tätä kaikkea tarviin? "Olispas kiva joskus reissade ilman ns. vara-varusteita." 
Onni varustauduin jällevän "pahan päivän varalle", sillä olipas ihan hyvä kun voinen pakkailla ittein kunnon vällyihin kun tuonne ulos urkenin. Oli nimittäin jo aamun auetessa puhuria puuskaista ja tuulta tuivertavaa, sen verta ettäs kunne olisi siipensä levittännä, niin olisipas hyvin liidellyt pitkin rannan santaa. Jos olisi ollut vaikkas lakana mukanain ( tahi jokin liidin, leija, purje ), niin olisipas saanut hyvät kyydit lävitse ilmojen teiden.
Hyvä oli Mummeron kuljeskella - ei satanut viellä lähteissäin. Päivä valostu pikku hiljaa, maisemat "avartuivat". Näin meren ja näköjään jonkin verta myöskin myrskyn ystävänä, sainen olla ihan "kahden kesken" koko reissuin ajan pitkin Marjaniemen rantoja. Ei ketään, ei kukaan, vastahan tullut tahi seuduilla noilla stallade.
Olin ylhäisessä ykseydessäin kera meren tuon tyrskyävän.

123323351_1424422867948730_5068035837097

    Mikäs oli kuljeskella ja käyskennellä kun oli kerroksia alaisia kaksin tsipalein ja siihen päälle viellä oikiat talvitoppikset! Sekä tietty nää tyttärein miulle tekemät pitkät, oikiat, villasukat! Tassuissain vaelluskenkäin ( ja jällevän tuli kiiteltyä itteeni et kuin hankinkin ne itsellein vuosikas sitten! Hyvä mie! ) ja päässäin korvaläpät, villapipo ja - takin huppu.
Tarkenin, hyvin tarkenin. Ilman tätä vällyin värkkäystä... enpähän olisi varmahan tarennut.


2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%281%29.j

   "Meille vai teille - kultasein?"


2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%282%29.j

   "Nurkan taa."


2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%283%29.j

   "Ristiaallokko."


2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%284%29.j

   "Majakkavalo."
( joka ei kyllä hirveesti näväy näin piskuisesta valokuvastain.... )


2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%285%29.j

  "Ajo-lähtö."
On se sitten osa tuon ajopuun tuosa tahi veden tään puronsuun....


2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%287%29.j

   "Tupsu."


2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%288%29.j

   "Juoksuhiekkaa."


2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%289%29.j

   "Elämä edessä - tukka takana."
12.9.2020. valokuvasin samaisen nättähän tääl Luovolla ollessain ja tää oli silloin nimikkeellä "Tukka hyvin - kaikki hyvin.", muttas kun nyt ollahan jo näin "ehtoo-puolla", niin nyt käy paree tää tänään antamani nimike.


2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%2810%29.

   Aallokkoa ja rantaa... yllä ja alla.

2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%2811%29.



2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%2812%29%

   "Kraani", teki mielein miun antaa tälle nimeksi, muttas kun se ei nyt taida olla mikään sananen, niin kävisikö "Laardi"?
En tiedä.
Itsellein vaine tuli mielenyhtymä "Kraani" ja Kraanin malja, joka kylläkin oikeesti on Graalin malja....
   Olivat kesäiset hylkeiden ruhot, raadot, aikas poies hävineet koko rannalta.


2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%2813%29%

   Kauneutta sanoin kuvaamatonta....

2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%2814%29%

   "Elämänsolmu."


2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%2815%29.

   Muutama tyrsky... ei onnannut nyt valokuvaamiseni näiden... Pahkura!

2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%2816%29.



2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%2818%29.

   Jälkeen yhdeksän aamupäivän, aikaan alkoi ounastella Taivahankannet, ettäs joskoo täsä jopa poutaa.... ja samalla sitten tuo merenselkä näytti värejä uusia. Se muutui sellaiseksi hivenen kellertäväksi, sellaiseksi kuin olisikin matalammalla vesillä ja santa sen pohjasta pääsisi vesimassoin lävitse pintaansa näkysälle. Mutta ei, ei se näin ollut - ulapalla tuolla vaan vaine ilman ja tilan "härö".

2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%2819%29.



2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%2820%29.

   Aallonmurtajalla kohti pohjoista ja Marjaniemeä, sekä kohti etelää ja ulappaa Pohjanlahden.

2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%2821%29.

   Oli muuten ihan kiva käyskennellä tuonne -murtajan kokkaan niin pitkälle kuin sinne ns. kunnialla pääsi ilman kivien päältä loikkimista. Tuuli Tuiteroinen työnsi mennessä ihan auttavaisesti ja sitten poies tultaissain pisti vastahankaan sen mitä taisi. Sain siin aika kenossa suuntaan tahi toiseen käyskennellä jotta askellus onnasi.

  
2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%2823%29.

   "Katson autioita hiekkarantaa, ajatukseni mun kauas kantaa."


2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%2824%29.

   "Kongi."


2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%2825%29.  
   "Vapaa."
   Nykyinen omistaja kertoi että tämä kalastaja-alus on alkujaan rakennettu Kemissä 1978 ( Helena tuolloin ), ja he itse ovat sitten muokanneet 2016-2017 nykyiseen muotoonsa, Sanniksi
.

2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%2826%29%

   "Kala kuivalla maalla."


2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%2827%29%

   "Päivän Sydän."


2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%2828%29%

   Sarjassamme; "Kreeta.", jällevän yssi tsipale.


2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%2829%29%

   "Pesäkolo."


2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%2830%29.

   Voi, kunpa olisin saanut terävempää tähtäimeeni...
Viel olisi paljon oppimista. Pitäisi oppia handlaa samalla aikaa kaikki. Pitää ittesä pystyssä myräkän Tuimassa Tuulessa, tähdätä linssillä ( vaihdella linssejä ), terävöitää, ja kuvata. Suojata ( itseään ja ) linssejä, kennostoja, sekä koneistoa tuulelta ja sateelta.
Ei, ei viel onnaa.


2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%2832%29.

   Tyven-puolla, kalahallin takana tuolla, oli ihan hyvä kivellä istuskella ja olla, valokuvata ja nautiskella.

2020.11.2.%20Aamu%20rannalla%20%2833%29.


   Kaksi tuntia mie tuolla stallade, suunilleen. Eikä tosiaankaan ketään oikestaan. Vasta poies lähteissäin, kunne alkoi jo hivenen ripsua vettä, vihmon nenga laatia, näin satamassa yhden auton ajajineen ja yhden kävelijän.
Kaksi tuntia - siinähän olisi kerennyt matkaa taittaa jo vaikkas kuin pitkälti jos niin kuin kävelemään olisin lähtenyt. Tahi... mitä sitä olisikaan tullut "vanhaan hyvään aikaan" kun juoksin? Oih....
   Tuosta "kotiin" tulonajasta lähtien on sitten sadellut koko tään välisen ajan. Vettä vihmoo lisää ja lisää sekä Tuuli Tuittupäinen tuivertaa koko ajan voimakkaammin.
En taida enää tälle päivälle mahtua sinne tuon tsiljoonannen viidennentuhannen, yhdeksännensadan kahdennenkymmenenkolmannen ja tsiljoonannen viidennentuhannen, yhdeksännensadan kahdennenkymmenenneljännen vesipisaran väliin?
Olen siis "kotona".

--------------------------------------

   Ehtoon mietelmiä.

   Aika Rauta nakuttaa par´ aikaa kohta klo.18.00. ja ne nuo Ilmojen Tieteilijät ovat luvanneet klo.20.00. tiemeelle tänne Perämeren pohjukoille kovimmat puhurit; yli 20m/sekentissä. Kohta siis ollahan aivan huudeilla noilla.
   Kuuntelen nauttien... niii-in; NAUTTIEN... täältä neljän seinän sisältä kuin Tuuli tuo Tuittupää täänkin rakennuksen nurkkia "hyväilee" ulkopuolelta. Ollahan täällä aivan ns. ensi-lähdöllä myräkkään nähden; Luovon tään lounaiskolkalla oikeestaan, ja täältä suunaltahan, tuolta etelämmästä päin, ne puhurit puhaltavaiset nyt tulevat. Käyvät ylitse täänkin levelin, nousevat tuonne mantereelle ja sitä "pintaa" myöten sitten häviävät aikanansa Venäjän puolelle.
   Toisaaltaan ajattelen, ettäs olisipas todellakin ihanaa, "herkullista", kutkuttavan upeaa oikeestaan, päästä ( näinkin likellä kuin nyt kerrankin ns. kunnon myräkkää olen ) tuonne puhurien noiden keskelle nauttimaan ja katselemaan sekä tuta sen voimat suuret, muttas sitten järki sanoo, ettäs eihän nyt sentäs.
Kun mietin ja muistelen jo nuita aamiuisia, vähäisempiä, Tuulen Tuiverruksen hönkäyksiä jotka paljon vähäisemmät olivat voimiltansa mitä nyt ovat, ja kun mitetin kuis se oli jo silloin hivenen haastavaa käyskennellä tietyilla osilla rantamia noita, NIIN eipähän tuolla varmahan nytten paljoa askelta otettaisi, stallade suuntahan tahi toiseen! Ei jos etenkin eloa ja painoa on tää mitä miullahin nytten on. Miuthan se ottaisi heti "hellään hyväilyynsä" ja veisi "kotiinsa" mukanansa - ei paljoa kyselisi ensinnä ettäs lähtisitkö?
Siellä sitä paitsi sataa! Ei, en ole tehty sokerista, jotta sulaisin tuonne mentyäin, muttas kun valokuvaaminen olisi ns. turhaa hommaa, kun ei miulla mitään suojaakaan ole valokuvauksellein olemasa. Ja jos olisikin vaikka sontikka mukanain, niin arvaattehan sen, oi, Armaat Lukijain miun, notta kun kaikin voimin tuolla ensinnäin pystyssä pysyä koittaisi, "toisella kädellä" kameran kera heilua ( ei se onnaa yhdellä kädellä! ), niin pidäppä yhdelle kädelle sitten tää sontikka siinä? Mikä sontikka? Misä? Sontikkaa kun ei nytten tuolla paljoa pitää voisi. Ei sit milläskänä. Aivan turha kapistus tuohon tuuleen. Tai - no, tuuleenhan se menisi kyllä.... eikä käteeni...
   Muttas mikä nautinto se olisikaan päästä valokuvaamaan tuota TUULTA ja etenkin sen sen nostattamia ISOja valkeita vaahtopäitä! Wau! Nauttisin.
   Nautinnosta puheen ollen...
   En voi olla ajattelemati sitä ettäs kuin me ollahan loppuin lopuksi täällä Suomemme Maassa onnekkaita ihmisiä.
Ollahan opittu rakantamaan tällaisiäkin myräköitä kestäviä rakennuksia - se kun ei ole jokahisessa maassa itsestään selvää juttua, se.
Meillä on hyvä juurikin tämä Ilmojen Tieteilijöiden ennustus-järjestelmä: tiedämme, voimme ja osaamme ennakoida ( niin he kuin me tavan tallaajatkin ) mitä tuleman pitää? Kuis se kohtelee meitä ja mitä on sitten lopputulema - suurin piirtein. Mie ainaskin näen ja koen tään hyväksi.
Meillä on aika hyvä tää sosiaalinen puoli lävitse maamme; aika usealla on edes jonkunlainen suoja tällaisellakin kehenommalla säällä ja tilalla. Ns. kadullakin elävät ihmiset ( toivon näin ) pääsevät tilapäissuojien suojaan. Ja jos jotkut eivät pääse; mieleni on surullinen heidän osastaan...
Itsein osalta olen hyvilläin; on ( nytkin ) neljä seinää jynpärilläin, lattia alla ja katto pääni päällä. Kiitos siitä.