...aivan kuin kystä kyllä olisi?


   On tuokioita, on noita, jolloin ikävä hiipii hiljalleen, taivalta taittaa syvällee sykkivään sydämeen...

131889935_3875185342514843_3761015071316  

Yön tumma selkä taittuvi,
- päivä tuo painunut lie mailleen on.
Pimeyden verho kietoo meidät syleilyynsä,
yön hämy kutsuu mukaansa.
Kuiskaukseen viehkeään vastaan myöntävästi,
halajan päästä syliin lämpimään.
- valvon,
Siuta vuottain.
   - made by me 2015 -


   ... on hetkiä jotka pistävät pattiin ja syvästikin vaik´ mitään ratti-raivoa ei saisikaan olla olemasa päällä maan, päällä teiden voiden vievie:

 
131985043_3881846058515438_3664390568100
 
   En ole Teiden-Ritari, en ole Vauhti-Hirmu, enkä muutenkaan osaava täysin, muttas kyl miun ottaa pattiin tienpällä kulkeissain kaik´ he jotka ohittaissaan eivät osaa painaa kaasubedaljonkia:
- Kun ohitetaan, niin silloin mennän eikä jäädä "munimaan"; miun tai muun ohitettavan viereen roikkumaan!
Muutkin kun haluavat ohittaa miut tahi miekin muut...
- Kun ohitetaan, niin ei palata siihen ihan auton, vasiten rekan, eteen!
  Ohita vasta kun tilaa on, ja silloinkin paluu kaistalle takaisin vasta tarpeeksi kaukana ohitettavasta, eikää "turpaan" kiinni!
  Olen puhunut - ugh!


   ...on hetkiä jotka laittavat miettimään elämän tämän syvyyksiä:

131975545_3881501845216526_8678045214429

   Ihan persii...stä!
Ei lunta, ei valoa.
Vuoden lyhin päivä!
Päivällä "pituutta" 4tuntia 32minuuttia!
Syvää synkeyttä, mustaa pimeyttä.
   Oi, valo tule jo takaisin!


   ... tai hetkiä jotka laittavat hihkumaan ilosta, onnevasta, ja pomppimaan, hyppimään, riemustansa;
   IHANAA!
   Reseptilääke maksoi vielä mennä kesän aikana 79,33e/2pkt,
Nyt siihen on tullut omavastuuosuus ja hintana on enää 18,81e/2pkt!


   ... sekä hetkiä tuokioiden, sen sattuvien sekenttien...

 
 132230768_3884992388200805_4457393689383 
 
   Päivän Sydän x 2 tsipaletta.
   Ihan vahingossa vain... kahden erikoiskaffeen päälle synnytin tällattiis sydämet tänä pänä.


   On hetkiä epäilyksen:

132208411_3886467371386640_1168508109911
 
   Haikeus se on se joka juuri nyt hipi hiljaa hipii sisuksiini miun.
Nakuttaa pikku alasimellaan syvänalaa kuin muistuttaakseen: "Muista Mummero, vaik rankkaa se on, niin kuin onni se kuiteski on omata tällainen Työ ja työpaikka!"
Muistuttaa kuin onni on omanaan omistaa Pomo tuollainen, Pomo ystävällinen ja Pomo ystäväiseni miun; "aviopuolisoin".
    Tänään, juurikin tänään taasen viimeistä viedään.
Päivä tämä alkavainen viel ehtoon puolla viimeiseksi kääntyvi ja viimeiseksi jää - tältä haavaa taasen.
Mitä mahtaa päivä tämä tuodakkaan tullessansa, mitä mahtaa omakseen haluta?
Yön tumman tuon tulevaisen koittaissa sen sit varmahan nähdä saanen?
Todeta voinen silloin olevain taasen päivän yhden vanhempi ja viisaampi-kin.
Tiedän ajan kulkeneen ielleen, tiedän mitä taaksein taasen jätin, mitä sinne jäi.
   Toivo, toivon todella, ettäs taasen yssi päivä rikas, yssi päivä yllätyksellinen, yksi päivä työn täyteinen, yksi "kevyt" taakka, silloin lisää on taasen Elämäin-Repussain kantaa.


   On myös hetkiä noita, jotka iloa välleen väläyttävät...
   Hyvän Joulun toitotuksena kaikille teille Armaat Lukijain miun:

132371316_3887499174616793_8730482787624
  
   "Sinulle, hiljainen,
minä olen hiljaisuus itse.
Kuusen havina ohi kulkiessa
ulkona metsässä, sisällä talossa."
- Lassi Nummi - 


132262406_3888863871146990_1190507749808

   Ihana joulu!
   Sain eilen lahjoja suuria ja pieniä,
muttas sain myöskin
yhdeltä pieneltä, lahjan suuren.
Hänen omin käsin valmistamansa,
itse paketoitu ja kädestä käteen annettuna
- siis täysin käsitöin aikaan saatu!
   Himpun joutuu Mumnero tää petraamaan saamansa lahjaa tätä, lankaa ja neulaa sille näyttämään, muttas uskokaatte,
et oli ihana teko tää tälläinen pienen ihmisen.
Ihana lahja, ihana idea, ihana ajatus.
   Pieni ihminen - muttas SUURI sydän.


   ... kuin myöskin hetkiä avautumiseien:

132493664_3889216491111728_1414643746023
 
   Jouluna on aikaa.
   Aikaa on jouluna vaik' ottaa rennommin, höllätä, vetää lonkkaa, lokoilla - tiedättehän te tään...
Sitä niinkuin mielellään rentoutuis, ei tressais, ei turhia hötkyilis, eikä turhia liikkeitäkään tekis liijemmälti.
Keittiöhommat helpolla toivois päästä. Niin leipomisissa kuin ru'uankin laitossa.
Valmiin, tahi vaikkas edes osin jo valmiin, appehen ääreen olis kiva edes näin pyhien rattoisten kunniaksi, mukava joskus istahtaa.
Muttas ei ni ei.
"Mitäs sitä kaiken kiertää?"
   Mm. Rosollia ei valmista löydy sopivana.
Ei miulle joka sokrun kierän.
On jokahiseen puolivalmiiseen punajuureen, suolakurkkuun, työnetty sokeria! ( Lie varmaan niihin myytäviin puolivalmiisiin porkkana-, lanttu-, yms. -soseisiinkin...? )
Niinpä kun mieli Mummeron tään Rosollia tekee; aloitan kaiken alusta. Tai melkein alusta, sillä onneksein löysimmä tään tällaisen YHDEN valmiin suolakurkku-purkki merkin jossa EI ole sokeria! Wau!
Yksi "etappi" helpommalla - edes.
   Porkkanat keitin, jäähdytin.
Omput, ja nää kurkut, pilkoin.
Punajuuret kiehautin liedellä ja jäähdytin myöskin, pöydällä Humisevanharjun.
Valmista tuli, valmis oli "keko komia"; pääsin syömään, pääsin nauttimaan herkusta tästä


   ...muodossa moninaisten;
   Onnen pieniä pipanoita.
   Tiedätte kuin on vaikia ihmisen asettua aloilleen ja olla vaine.
Nytkin lumityöt vuottavat tekijäänsä, laskuja pitis laatia, papruhommia tehdä, ja kenties leipoakin jotahin...
Ja mie, mie istua vaine nakotan.
Katson töllöstä elokuva. Mikä nautinto aloittaa kerrankin päivä elokuvan parissa! Vau. Istua vaine. Olla. Katsoa.
Miten tätä tällaista olenkin kaivannut.
   Aikaa, hiljaisuutta, tekemättömyyttä, ( tekemättömiä töitä ), olla vaine.
   NAUTIN.


   On myöskin hetkiä tosi jouluisten ihmeellisyyksien:
   En ole käynyt Sukumme Mummon luona tässä kuin - viimeksi... Tosi pitkän ajan takana, joskus syssyllä.
   Muistanette Armaat Lukijain miun täältä Kulmakuntamme erään naapurini mummon josta olen jutellut; kaffitellaan silloin-tällöin, jne. aina keskenämme?
   Tiedän itse, tästä juteltu on hänen ja Sukumme Mummon kera, ettäs meillä yhteisiä tuttuja on - monenmoisia;
Hänen tyttärensä lapsenlapset-kohan, vahi lapset, ne olivat, ovat miun muoskallain päivähoidossa.
Hänen entiset naapurinsa asustavat miun synnyinseutuni naapuristossa, siellä vierus-kylällä.
Sukumme Mummo on ystävä näiden naapuriensa kera.
Jne. - kaikkia yhteyksiämme en varman muistakkaan edes.
   Muttas "pointti" sellainen, ettäs sain eilennä vierahia yllätyksellisiä tyköni kun ovikelloin tuo kilkattava helisi!
Sieltä kurkisti Sukumme Mummo kera näiden "naapurien" sieltä jostain. Neljä heitä siinä yhteensä oli. Osanen meinasi mennä tämän naapurini mummon tykö vieraisille, muttas hän ei nyt ollutkaan kotonaan jotenka kutsuinkin sitten "hela-hoidon" Tupaani Tuuliseen kaffeelle.
   Täällä me istua nokotettiin kuppinen kuumaa näpeissämme ja turistiin kotvanen.
   Kävi ilmi, ettäs yksi näistä "naapureista" on äiti joukossa tuossa olevaisessa mukan ollehen "pojan". Pojan jonka mie tiesin ( en siis tuntenut sanan varsinaisessa merkityksessä, muttas tunnistin vain noin, ettäs kenestä on kymysys ) aikoinaan ylä-astetta yhtäaikaa käydessämme; hän miuta hivenen nuorempana.
Yksi heistä sitten on ( kait tämän pojan puoliso nykyään ) erään ex-sukulaiseni puolison veljen tytärpuoli... jos muistan oikein. Muttas kuiteskin; yhä olemme ihan sivistyneesti, ja hyvin keskenämme toimehen tulevaisia tämän ex-puolisoni suvun perhehen kera.
   Ettäs todellakin pieni maailmamme tämä Avarainen!
Yssi tuntee toisen ja toinen kolmannen - kunne sitten tämä kolmas tunteekin tämän ensimmäisen!
Ja täsä tapauksessa olemma kaik´ jotenkin lähtöisin sieltä samaiselta seudulta... Elämme vaine nyt, jo täsä iässä ollessamme ja Maailmaamme tätä Avaraa jo täänkin verta nähtyämme, hajalleen harhaan hajoneina. Olemme "etsiytyneet" eri paikkakunnille asustamaan toisistamme, "saman kylän kasvatit" - naapurikylien tosin...