Toimma Maailmalta Mahtavaiselta kotiini Humisevalleharjulla tullessain, eilennä ehtoon korvalla, kolme tsipaletta muoskain mukeloa yökyläilemään tyköni.
   Mummerolla tällä ei ole ns. normiruokaa ihan hirveesti jemelissä olemasa jotenka sitten aina sävelletään omiamme olemassa olevaisista tarpeista tahi itsekukin tuo tullessansa omiaan evähiä.

20210205_065437.jpg

   Nytten kehittelin muiden ruokien lisäksi ilta- ja aamupalaseksi Pannaria Kaiketonna meille kaikille.
Tarjoten sen ihan ns. tavallisen Kampsikkahillon sekä vaihtoehtoisesti sitten Kampsikka-Chiansiemen-hillokkeen kera. Ajatuksella, ettäs maistakoon ja ottakoon kukin siitä sit sitä myöten kuin mielensä tekevi.
Hokasin, jotta se tuo Chiansiemen-hilloke veti pitemmän korren, eikä se sokerinen mansikkahillo maistunutkaan.
Kyselin heiltä, ettäs miksi näin? Vastaukseksi sain, että kun siinä maistuu mansikat peremmin. "Ei ole niin sokerinen." - mie kun en siihen laita olleskana sokrua mukaansa.

   Ehtoolla laiteltiin petimme itsekuin valmihiksi yön ylitse mennäksemme niissä, ja sitten tänä aamuna... tai no, nytten se kyllä venyi miulle erinäisistä syistä jo ihan aamupäivän aikaiseksi puuhaksi... korjasin poies yölliset petivaatteet nuo takaisin vaatehuoneen kätköihin. Sekä itseni pedin petasin samalla takaisin omaan sänkyyni piskuiseen.
Se kun on aina vierahin tupaani tullessaan yökyläilemään, Mummerolla tällä "evakko" tuvan Itulaatikkoon, ja vieraat nuo käypäläiset majoittuvat kammariini kera miun sänkysen olevaisen ja muutamien varapatjojen.
   Mietin niitä petisiä käytettyjä kasatessain, jottas Mummeron tämän luona ei ole tosiaankaan ole täyspalvelua:
Muoskain mukelot nämä ( nyt jo väliltä.9-13v. ) itse aina laittelevat liinavaatteet sänkyihinsä. Pujottavat tyynyt tyynyliinain kätköihin ja täkit pussilakanoihin sisuksiin. Levittävät lakanat patjoilleen, jne..
Mie neuvon ja avitan kyllä tarvittaissa, muttas pääasiassa he itse kaiken tekevät.
Nytten hokasin mm., ettäs eräskin täkki oli siellä pussilakanan uumenissa ihanaisesti kierossa kuin korkkiruuvi, muttas siellä sisällä se kuiteskin oli! Ja yön tuon mennehen hyvin lämmittänyt oli; hyvin nukuttu yö takana itsekullakkin oli kuuleman ollunna kun aamulla tapani mukaan kyselein jakahiselta jottas kuis se yö mennyt meni.
   Ihana seurata kuin oppivat uusia taitoja.
Tsempata pitää ja rohkaista aina, kutakin tavallaan, muttas se ihanuus kun oppi ei ojaan kaada ja jotahin ain jääpi heidän Elämän-Reppuunas mukaan.

   Tänä aamuna ahkerana, kun Pakkas-Ukko paukuttelee nytten hivenen pitemmän ajan nurkkapieliä, päätin sulattaa pakkaseni pienen pienen. Se on sellainen piskuinen kaappi-pakkanen vainen, muttas onpahan kuitenkin olemasa.
   Kytkin virtaskan poies päältänsä. Varustin rinnalleen koreja kaksi jotka vuorasin kylpypyyhkeillä sisuksistansa, ettäs voinen sitten pakkastuotteeni niiden vällyin sisälle taiten asetella. Taitella pyyhkehin helmat ynpärillensä sekä päälensä ja roudaa sitten lopulta kaikki ne ulos ulkoistain Pakkas-Ukon näppeihin.
   Ja silloin hokasin jottas.... siin touhuisain kyökkini syvämessä tätä työtäin, saimma siihen rinnallein oivan apurin.
Kussa olin viritellyt nämä pyyhkeet valmihiksi korihin noihin, niin sinneppä istahti piskuisin mukelo keskelle koriain tuota toista olevaista. Istahti ja nakotti siinä naurain; Mummoron "pakastetuote" tuo.
Miulle issellein jäi vaine tuumailijan virka: "Hyvin ovat tuotteni nämä iellehen verestä kamaa..."

   Niin meni yö, niin meni yökyläily tääkin sitten.
   Mukelot nuo aamuaskareidensa ja aamuisten palasten jälkehen pakkasivat kamansa kasaan, reppunsa selkäänsä nakkasivat ja kouluiselle tiellensä läksivät.
Sinne menivät muoskain mukelot nuo. Sinne astelivat opintielle olevaiselle, ahkerat ahertajat auttavaiset.
Mummeron mukelot kultaiset.