Saimma eilennä siis kaksikin kipaletta piikkistä, kehooni miun.
Ensimmäinen rajoitti liikkumistain siinä määrin et ne puutarhahommelit poies pitimmä jättää, eikää lenkillekään passanut lähtiä, eikää vielkään passaa lähtiä löntystää. Näinpää sitten kehittelin hommelia aivan muuta...
Teimmä ne Sämpylän-Pämpylät, ja Leipästenkin taikinaisen vaivasin aluilleen; palaamma tähän asiaan tuossa hivenen myöhemmin uudemman keraan...
Toinen rokotus, se Korona-sellainen, sitten heti-miten antoi "humauksen" yläkertaani siten, et tuntuvi jottei maailma ole aivan sillä kohillansa josa sen pitäisi olla. Ja tämän jälkeen sit nostatteli ehtoota kohi mennessä oloista allergisen reagtzuunen: onteloihin poskisten ja otsasen, alkoi koskea kuten aina allergisessa reagtzuunissa tuuppavi tehdä. Koski, turvotti - ja väsytti armottomasti. Teki mieli vaine maata, olla - olla kuin en olisikaan olleskana.

   Kaipuu kävi kovin sisuksissain, mieli mateli matalalla, viereen toisen turvalliseen; pötköllensä yöksi edes seljän taakse toisen; saanhan tulla, joohan?

2021.5.28.%20menossa%20Nyppyl%C3%A4lle..

   Halki maisemien näiden kesäisen yön...
...saapuen perille ehtoisen: "Kaunis ehtoo "Elimäellä.", ja....
...vaihtuin sitten tunnelmiin aamuisiin: "Aamuinen aurinko Aavasaksan." ( näihin kunpaiseenkin nimeen kuuluvi kuvanen ottamani, muttas - sori en niitä tähän nyt liitä, en).

   Kunne kotiain "kupeksin" ja tunnelmoin siin tullessain, teitä noita aamuisia ajellessain...

2021.5.24.%20k%C3%A4nny%20kuvat%20%281%2

"Onnen-kuplaa pitelen,
yritän kynsin-hampain pitää sitä paikallansa,
kohilla omillain.
Älä paha-onni tule,
älä neula terävä tätä pistä rikki,
älä onneva haurasta ja huteraa särje, älä."

   Samalla mietin sit siinä et...

   "Laitoimma siis eilennä päivällä juuritaikinasta Kaikettomien Leipästen aluilleen nostatellen sitä siitään pisku hiljaa ehtooseen asti; vähän kerrallansa iellehen.
Korvalla ehtoon alkoi valmista olla. Taikina tuo tulevainen mittansa täyden saanut oli ja lepoa se jo vaati itsellensä, aikaa maata ja makoilla yön tuon nyt jo ollehen, ylitse.
Tuohon pöytäsen nurkalle mie sen laskin makamaan. Paijailin, saattelin ja pidin hyvänä. Siunasin yöksi nukkuvaisen - yötöitä tekeväisen. Viel viimeiseksi laskin peittehen lämmän yllensä: "Nuku hyvin, sie ahkera ahertajainen." "

USER_SCOPED_TEMP_DATA_media_upload2_1622

   "Lähtö tuli yöjalkaan Mummerolle tälle: aamuisina tunteroisina mielessä Mieron Matkaajan, taikina kohoavainen ja Aika-Rauta armoton; Leipäsiä pitäisi tästä jo joutua laittamaan, levossa ollutta kokeilemaan, pellille pikkuisia asettelemaan...."

USER_SCOPED_TEMP_DATA_media_upload2_1622

   "OI, sitä IHANUUTTA kun tupani oven, uksiensa sisäisen, aukaisin. Oi sitä TUOKSUA suunatonta mik´ vastahani leijaili silloin! ( Sivukommenttina: tavallaan kois olemma mie tällaisen yönseudun ja tuohon taikinan, Leipästen kohoavaisen, tuoksuun silloin tottuu pikku hiljaa, huomaamati - ei sitä oikeestaan edes huomaa mitenkään. )
TUOKSU tuo ihanainen, nenuni piskuisen tuntokarvoja ( kyllä - on niitä näin naisellakin sellaisia olemasa ) hiveli, aistejani haastoi. Syvän alassain ailahti, makumatkaan saatteli muinaisiin: aikaan entiseen kun omassa koissain teimmä tavallisia Ruisleipiä leivinunissain, aikaan kun lapsuutein koissain äitini puu-uunissa leipänsä nuo ihanaiset paistoi."

  "Olipas todella ihanainen tervetulo-toivotus tuollainen hekumallinen tuoksu taikinaisein tuon! Tunsinpas todellakin olevain tervetullut tupaani tuuliseen, tupaani Humisevanharjun.

Oli joku joka, muutoin niin tyhjässä tuvassain, MIUT tervetulleheksi toivotti: "Hei, alettaisiinko hommiin?" "


2021.5.29.%20Kaikettomat%20Leip%C3%A4set

   Ja hyvää tuli - sitä kiellä en. Enkää myöskään liikaa kehuskele kun sanon ihan suoraan näin!

   Tästä hyvästä, tästä onnevastain tähän astisesta innostuneena ja ajatellen et kohta Töihin; vapaata tulla, mennä ja olla ei ole ihan heti olemasa kun kaiken sitten olevaisen vapaa-ajan varmasti viepi kaikkinaisten asioiden hoitamiset, NIIN NYT sitten ON LÄHDETTÄVÄ liituamaan jos vähääkään halajaa ja meinaa!
   Hepo Hopian selkälaukkuihin kampetta mukaan tarvittavaa ( mm. takki varuilta et jos ei pidäkkään kovin lämmä yllä tuo Ukko-Ylimmäinen, vaik kuin ovat Ilma ja Tieteilijät sellaista povanneet? ) ja "menoks´; sano Annie Lenox":

20210529_115737.jpg

   "Kesän ihanuus!"; meno matkalla taasen Taivahanrantoja maalaillen.

   Torilla kaffeeta hörppäsin kera omien Kaikettomien eväideni ja sitten eräällä...

20210529_124614.jpg

   ...kirparilla kierellen mukahain tarttuvi hemoihini pitkiin kiini tällattiis ihanuudet.
   Jokunen emalinen kaffeepanna josta miul ei ole mitään käsitystä!? Joku huuteli tuolla netti-sfääreissä et se olisi jonkin Kockum´n pannunen. Mikä ja mistä se sellainen on, tiedä en?
Mut onpahan vaine juurikin miun näköinen kaffeepanna. Kuvain tää himpun vääriänsä väristää. Oikeesti taittavi sellaiseen Preussin punaiseen, tummempaan punaiseen, kuin mitä täsä kuvassain näyttävi.
On samallalailla pyöriä kupeiltansa kuin mitä mie...
On ehyt pinnoiltansa ( pisku-piskuinen rokoma sisällä yhdessä paikkaa, muttas sen verta pien viel et ei sen väliä mitiä ) ja paksu pohjainen joka on hyvä, jos meinaa jotahin tällä keitellä; ei niin hyvin, äkkiä, kuraha pohjahan.
Se mikä on hyvä on myöskin se, ettäs tuolla nokkansa sisällänsä, nokkaan lähtiessä itse pannusta, on "valmiina" sihti tällainen:

20210529_160255.jpg

   Ja sit nää kuumain juomain kupposet vanhat:

192688589_531393717856842_25950352147492

   Oranssisessa lukee lasissansa "Melitta" ja keltaisesta se on tainut jo poies kulua kokonansa. Ei sitä siinä ainaskana nävy luettavana?
Muttas ovatpahan vaine ihkut. Tällatiis olemma monesti kattonut eri saiteilla ja nähnyt, ihastellut, haaveillut... Kunne nyt; 1e/kpl - ei voine onnensa ohitse kävellä, ei!

   Eikää täsä viel kaikki... palatessa ajassa taakse päin tovinen. Nähtihin ja sainen toisen silloin maistamaan sellaista evästä jota ei ole kuulemman Suomemme maassa konsa syönyt, ei maistanut edes!
Vau - hattua nostan hänelle kun nyt uskaltautui "uhrautumahan" sellaiseen.
   Toinen mistä hattua nostan hälle on se, ettäs vaik täsä on tunnettu jo aikas kauan aikaa toisemmo ja kertaakaan, ei siis kertaakaan, hän ole miulle kirkasta tahi mitään vettä väkevää tarjonnut, ei tyrkyttänyt, vaik isse niitä käyttävi. Olempas onnessain, että toinen osaa näin suhtautua asiaan tähän, sillä se ei kuitenkaan ole varmasti kaikille päivän selvä juttu, ei "kirkon kirjoihin kirjoitettu" huttu. Moni kun varmaan tahtoisi tuputtaa toisellekin, tarjota vähäsen... "Ota nyt vähän, edes vähän?"


   Voinen siis todeta että tää onneva on - onhan?
Eihän kukaan, kenkään, tule ja puhkaise tätä kuplaani miun - millään, eihän?
Eikös tää voisi jatkua tästä iellehen - vosihan?
Eikös voisikin...?