Ette arvaa Armaat Lukijain miun mitä se tää elämä-mätä voikaan olla!
Ihan vaine näin tääsä aluksi mainiten: aallonpohjalla oltihin ( olin ) tuossa toissa päivänä ja nyt sitten "kauheella kiiruulla Kaamasentiellä" ollahan ( olen kera pesueeni osasen yhden ) pakkailemassa kimpsuja ja kampsuja kasahan sekä ehtoon puolla sitten lähtemässä mirs-mars matkahan!
   Mietin et on se tää tällainenkin elämä-mätä aikaslaista haipakkata olla ja eliä, muttas sit toisaaltaan ihanaa, sankkevan ihanaa, sillä eipähän kerkiä paljoa asettua aloillensa ja AJATELLA! Ei jää aikaa murehtia ja märehtiä asioita aivoitustensa. Sitä vaine niinkuin menee, touhua tuhottaa ja antaa vaine "vierivien kivien" massan vetää mukanansa sen kummemmin itseään "likoon" laittamati ja erikseen vatvomati et kuis tään nyt onkaan tahi meneekään.
   Toivossa suuressa väkevässä vaine, ettäs sit kunne me täältä kaukaisuudesta lähdemmä ajelemaan kohti pohjoista, niin kaik menisi hyvin! Ei sattuisi onnettomuuksia; selviäisimme tuolla maanteiden sokkeloissa ehjin nahoin ilman mitään sattumuksia ja perillekkin päästäisiin joskus täsä kunne keretähän....?

----------------------------------------------------------

   Keretään, keretään. Täysinäinen työpäivä takana. Kiireinen työpäivä vaikkas ei ollutkana pitkä tuntimääreisesti. Muttas töitäpä tein siitä huolimati sen verta etten tuota kerennyt lounastaukoa pitää tahi edes pytyllä käydä...?!
   Pika pikaa töihin jälkeen kotio, viimeiset pakkaamiset, väki tupaani tullut mukaani ja "menoks; sanoi Annie Lenox".
Matkaamme karautimma Hepo Hopiallain me kaikki: mie, sie, ja "Hentun Liisa", elikkäs mie kera miun yhden muksuin ja sit kaikkien biologisten mukeloihini.
Aika Rauta näytteli jotahin jälkeen kolmea iltapäivästä. Sen verta hyppävän täsä kohilla iellehen jotta kerron et saavuimme perille juuri klo.19.00. lautalle ollen ihan perillä sitten vasta jotahin jälkeen klo.20.00. kun pistäydyimme ruokakaupassa viel ostoksilla.

2021.6.24.%20Luodolle%20k%C3%A4nny%20kuv

   Täsä kuitenkin viel sitä ennen kännykkäin kuvissa "puolimatkan krouvin" "Alieni" taasen ikuistettuna ja...

2021.6.24.%20Luodolle%20k%C3%A4nny%20kuv

... Uljuan tekojärven Taivahanrantaa sekä...

2021.6.24.%20Luodolle%20k%C3%A4nny%20kuv

...lauttarannasta kuvaa juuri suunilleen jonon hännille saavuttuamme Riutankarilla, ettäs sitten tilanteesta kun melkein koko olemasa ollut jononen autoja mahtui klo.19.00. lautan kyytiin - me jäimme loppu jonon kera vuottaa seuraavaa lauttaa ( klo.19.30. ) ollen sit uuden jonon ensimmäisiä.

2021.6.24.%20Luodolle%20k%C3%A4nny%20kuv

   Äkkiäkös tuota sitten peräämme muodostui uusi piiiiit-kä jono! :
( Seuraavat ovat jo kamera valokuvia )

2021.6.24.%20Luodolla%20%281%29.jpg


2021.6.24.%20Luodolla%20%283%29.jpg

   "Tyrskyjen ratsastajat.", yllä ja alla.

2021.6.24.%20Luodolla%20%284%29.jpg


2021.6.24.%20Luodolla%20%287%29.jpg

   "Kotipuu." - kotona taasen...
Katselin ohitsensa seilatessamme ettei täsä ole yhen yhtä Meristä Metsoa paikalla; se tyhyjä on.
Nyt kun laittelimma valokuviain tälle masinallein kamerastain huomasin et olihan siellä - YKSI tsipale! Kotona siis.


2021.6.24.%20Luodolla%20%289%29.jpg

    "Silta." ( Meriluoto. )


2021.6.24.%20Luodolla%20%2810%29.jpg

   "Minä, sinä, ja me muut."


2021.6.24.%20Luodolla%20%2811%29.jpg

   "Kohta."


2021.6.24.%20Luodolla%20%2812%29.jpg

   "Perillä."


2021.6.24.%20Luodolla%20%2813%29.jpg

   "Kauas on kaipuu; kohti ääretöntä ja sen yli."
   Juttelin ( jälleen ) tämänkin kuvattavain kera ja sainen luvan lainata hänen mietteitänsä kera tekstinsä:
" Väkisin tulee mieleen, että tuo paistaa sulle ja mulle, mikä ettei ystävällemmekin.
Vapaa olo ja äärettömyys.
Mulla täällä ihana fiilis, harmi ettei voi jakaa tunnetta, mutta silti halusin että tiedät."
  Voikoo tätä paremmin pukea sanoiksi? Hetkeä tuolla aallonmurtajan "kokalla" kun istuu kaikessa siinä hiljaisuudessa, kuuntelee aaltojen vienoa kohinaa - fiilistelee. Katsoo kohti ääretöntä ja näkee mielikuvituksensa kera sen-kin yli; vieläkin kauemmaksi.
Ihmisen ikävä - jonnekkin kauaksi, jos joku siellä jossain vastaisi, kaiku kajahtaisi...


2021.6.24.%20Luodolla%20%2815%29.jpg

   Porukkaani omaa tunnelmoimassa omalla tyylillään ja tavallaan tästä kaikesta.


2021.6.24.%20Luodolla%20%2819%29.jpg

   "Illaksi kotiin."


2021.6.24.%20Luodolla%20%2820%29.jpg

   "Linssilude."


    Ehtoo on nyt. Aika-Rauta nakuttaa kohta jo puoltayötä. Yksi jo "simahti" porukastamme, kolme tirrijäistä sinnittelee viel valveilla - mie täällä ja täsä, konehen tään äärellä.
   Olisi, olisi tuolla ulkosalla juurikin nyt viel valokuvattavaa mut taidamma malttaa mielein ja olla menemäti - nyt ihan oikeestikin menemäti ( muistissain viime reissuin sanaseni kun sit lähdinkin valokuvaamaan vaik muuta juttelimma.... )
Pitisi itseni jo asettaa vaateriin, muttas ei ihan viellä - kohta sitten.
   Olisi pakistavaa, olisi. Kaikkea ei vaine voi julki antaa kuiteskana.
   Töistä kerroin jo osasen.
   Matka taittui ihan mukavasti tänne. Välleen vaihtui apukuski vierelläin, muttas juttusen juurta riitti silti puolin ja toisin. Mikä ihanuus onkaan päästä ja VOIDA jutella ummet ja lammet nuin/näin niin muksuin kuin näihin mukeloihin kera! Miten onkaan ihanaa kun heidän kera voi suutaan soittaa, vitsailla ja puhua ihan vakaviakin. Aisasta ku asiasta. Siinä huuli lentää ja tulee pakistua esim. vaikkas erilaisista kielistä, dyyneistä, mitä on autolla ajaessa alinopeus; voiko sitä olla? Samoin tein kaikenmaailman ihastuksista, nyky-teinien kotkotuksista, jne.. Siis ihan kaikesta! Nautin!
   Tuntemukset "katuvaiset" kun tänne tuli lähdettyä, sillä sainen kuulla juuri tänne perille asti meidän ehättäydyttyämme, ettäs JOKU jäi sittenkin kaipaamaan miuta sinne kotipuoleen! Se vaine et nyt en täältä voine lähtiä menemään tykönsä tosta vaine... Palajan kyl sit aikanaan kun aika tulee.
Muttas se tunen kun sainen tietää, ettäs näinkin voine olla ja käydä; olen ehken jollekkin jonkusen vertaa tärkiä - sittenkin?
   Tosin en kyllä varmana kadu tänne tuloani/tuloamme! Tääl on ihmisen hyvä olla. Niinkin hyvä, ettäs se tuo aikaisemmin silloin talvisen myräkän aikana kanssain käynyt jälkipolvikin vuotti tätä reissuamme jo piiiit-kän aikaan tuolla mantereen puolella ollessamme. Ja todella mielellään tänne tulivat. Juttelivat tuossa tullessansa, ettäs tuokin näyttää nyt erilaiselta kun ei ole lunta. "Entäs sitten tuo paikka...?" "Missä ovat ne "aavapuut?" Ja muutoinkin tuntuivat olevan omalle äitillensä oppaana kun esittelivät paikkoja ohitse niiden kulkiessamme, kun oli viime reissultamme sen verta mieliinsä niistä jäänyt. Sekin myös et sanoivat: "Käydäänhän sitten myös siellä, siellä missä käytiin lumikenkäilemässä silloin talvella?"
Eli vaikutuksen ja muistikuvan oli se reissumme taanoinen heidän mieliinsä jättänyt ihan myönteisen. Muistoja muistorikkaita. Ihanaa.
   Lauttarantaan tulo, "Kotipuun" näkeminen ja tuonne aallonmurtajan kokalle pääseminen - kotona. Se tunne kun meri näkyy.
Se tunne kun meren äärelle pääsen! Se kun lipasen kielelläin suuni pielustoja ja maistan niillä suolaisen meren. Se samainen äärettömyys ( vaikkakin Taivahanranta näkyy kuin veteen piiretty viiva ) minkä se tuo kuvaamani mieskin tuntee, tunnisti, ja tunnustaa, tuolla äärellä aavan ulapan.

    Nyt: Öitä!