...jos kaik olisi mennyt ku Strömsössä. Mut kun ei mennyt, niin jääpähän sit "laiva rannalle ruikuttamaan" ja kois on vaine. Piste. Ja niinkuin mie vuotinkin.... Mut ei kaikille kaikkea näköjään suoda, ei. Tyydyttävä vaine on osaansa tähän ja se siitä sit.
   No, nyt on sit kesä mennyt taputeltu ja tuntuu et tyhyjä on pussi Mummeron tään. Olisi niinkuin ihan loman tarvista juurikin nyt. Niinhän mie meinasinkin tehdä, muttas kun... toisin kävi, "rannalle jäin" ja sitä paitsi yhdet tilaus-jutskat pitää tuossa tulevalla viikolla viel hoitaa poies alta. Kassommo sit vaikkas uudemman kerran; joskoo sitten pääsisin "lähtemään"?
   Näin kun ajattelen, niin aamusella oli viel sellattiis syssyn alkava tunnelma mielessäin. Laittelin ennen Töihin lähtöäin kesäisiä kamppehia poies kenkineen ja takkaineen, mm.. Kumpparitkin tuli siin sivussa vosekittua! Onhan se syssy ja satehet aikas liki nyt! Pesasin ulkokuorensa ja sit suihkautin kylkiinsä sellattiis kumikenkäsuojaa, jottas olis kesto hyvän kuntoinen kenkieni noiden, hivenen pidempi.
Kesäkukkasetkin täsä vosekin jo mennä viikolla poies ja ostimma erään Krysanteemin oivallisen, poikkeuksellisen tilallensa. Sellattiis tumman punaisen josa on YSSI ainoa kukkanen siellä välissä viti valkia! Siis VAIN YKSI, eikä taatusti tule muita lisää siihen puskaan. Muttas en vaine voinut sitä ohittaa kaupassa käydessäin mitenkään ja olla kaappaamati mukaani miun, vaikken alunperin meinanut olleskana sellattiis kukkasia issellein ostaakaan.
   Sitä niin kuin ajatusten siivin liiteli sfääreissä tulevissa syssyisissä silloin....
   Nyt kun ollahan päivän tään ehtoon korvalla jo ja tuumailen aikaa mennyttä päiväisen menneen sekä oloa ja tilaa nykyistä, niin tunnelma, olo ja tila on TYHYJÄ.
Ei yssin ja ainoastaan tuon "rannalle jäänin" takia vaan ihan muutoinkin.
   Vajaa kolme kuukautta ns. täysipäiväistä puurtamista, ittestään kaiken antamista ja hivenen ylitsekkin. Kun viel ajattelen et mistä lähdin keväällä; masennusta ja vanhan kropan krempat, niin hattua nostan itsellein kyllä ihan suoraan sanottuna.
Selvisin "henkkissä" ja osasin, klaarasin - klaarasinhan?
Voisi kuvaille melkein tätä koko hommaa silleen et kuvitelkaatte Armaat Lukijain miun, vaikkas tilanne kun sukellatte. Haukkaatte happee keuhkonne täyteen, sukellatte syvyksiin ja sitten piiiiit-kän sukelluksen jälkeen pulahdatte pintaan. Keuhkothan siinä ovat silloin aikas tyhyjät, eiks vaine?
Nyt olemma mie silloin kevähällä tsempannut itsein ISOlti - vetänyt happee koko kesäin varalta, tsempannut itsein et kestän, et jaksan. Sukelsin silloin "pitkään päätyyn" koko kesäksi menneheksi, Töihini, toivoin et happee riittää, voimavarain kestävät koko kesäisen tuon ajan. Ja nyt, nyt sitten pulahdin pintaan ja huomaan et keuhkoin ovat tyhyjät. Happee haukkaan, hengähdän ja tajuan et mieli, olo ja tila, kokonainen NAINEN, Mummero tää, on aivan tyhyjä. Kaikkeni antanut olen. Viimeiseen piirtooni asti. Aina tään päiväisen viimeisen leipomuksein, Mutaisen kakkusen tuon, viimeiseen koristepiirtoon asti ja siitäkin viel hivenen pitemmälle kun päivä kokonainen oli viel sen jälkehen edessämme.
   Täsä pitää aloittaa huushollini tään vosekkiminen jälkeen postettujen kukkasienin... Pestä pyykkiä, tehdä syödä, leipoa kenties jotahin itsellehin... Järjestyksen voisin muuttaa huushollini tään? Jotahin pientä uutta silleen taikoa ynpärillein; edes huushollin sisäinen muutto kun ei nyt sen kummempaa taida tapahtua vaikkas taasen heitinkin tuonne kaukaisuuteen yhden työpaikkahakemuksen....?
   Ja jos sitä vaine elppaiseisin myöskin?
Olisin vaine - kuten taidan tehdä jo tään ehtoon.
Otan aikaa itsellein hivenen. Kuulostelen, katselen, oleilen... Katselen mihkä nokkain kääntyvi, ja jalkaterät osoittavat? Vahi käperrynkö kuoreeni simpukkaiseen ja kaivan kolon pesääni ja asetun "talven viettoon" jo....?