Uusi päivä, uudet kujeet.

   Eka yö täl haavaa takana, eikä mikään Ökkö-Mönkijäinen tahi Mörököllikään sen puoleen, miuta vienyt mukanansa. Henkkissä ollahan.
   Yöllä sateli lunta/räntää, näin sen kun yöpissillä käväisin. Tänä aamuna sitä ei enää nävy, ei satele.
   Yölliseen aikaan otimma ja pätkäisin poikki tuon kaasuisen lämmittimen jonka ehtoolla maate mennessäin päälle laittelin. Elikkäs nyt olemma lämmä tätä mökkiä piskuista vaine tuolla takalla ja sen ikuisella tulella. - kaasua vaine yölllä noin kuutisen tuntia.
Kyläl lämmä näyttäisi pysyvän. Nyt on jo sen hivenen yli +20´C tää torppanen sisältänsä, muttas se sit tarkoittaakin et tuli ikuinen pysyy liekissänsä ko ei ole mikään varaava takkanen tuo olevainen takka.
Lämmintä vaine ylle ja tavan lämpimät sukkaset tassuihin, villaiset viel päälensä; kyl passaa hipsutella lattioitakin pitkin.

------------------------------------------------------------------------

   Mistä aloittaisin, mitä kertoisin? Paljon asiaa kun vaine kaik muistaisin....

   Aamupalat vedin kitusiini ja sittempä lähdimmä stallade kun lupailivat Ilma ja Tieteilijät, jottas olisi ainaskin sen paritunteroista sateetonta aikaa. Edes sontikkaa en ottanut nyt mukaan kuten eilennä, vaan ajatteli et jos sade yllättää Matka Miehen stallavan, niin kotiahan pääsee kävellen ja märkänä. Ajatuksella et jos Keskiniemessä käyn kuvettain kääntämässä ja siel sade yllättää, niin onpahan vaine aikas matka tulla märissään takaisin!
Onneksein ei yllättänyt ja häätyy sanoa samoin tein ettäs eivätpä tietäineet mokomat Ilmeilijät oikein! Se pitimmä poutaista, pilvipoutaista aina tänne iltapäivään kol.14.00. tiemeella asti! Näinpä sitten aivan "kuivinnahoin" ja ilollain käyskentelin tuolla rantamilla nuilla.
Se mik´ onneva on tahi siis oli, oli se, ettäs lähteissäin laittelimma mie tassuihini kumpparit taasen, enkää edes harkinnutkaan Erä-Jorman kenkiäin! Meinahan, nottas monta "jorpakkoa" olisi jäänyt ylittämäti ja meren tuon syvissä aallokoissa roikuilemati valokuvaten,jos ei olisi ollut vettä taatusti pitävää kenkästä tassuissain, eikää vartta nuin pitkää! Monet Luovon syvyyksitä merehen laskevat ojaset ja isommat laskuvedet olisi olleet mahdottomat - mahdottomuudet kokonansa, ylittää. Saati sit kuvata niiden keskellä....

   Likeistä lammasaitaa ylittäissä ns. polun puolelle rantaan vievän, jostain äkkäsin päähäin sanasen "Andiamo!" vaikken sen kummemmin osaa kyseistä kieltä enkää tienyt mitä se tarkoittaa. Muttas tarkistinpas vaine sanasen tuon tarkoitusperät. Oikiassa olin, Italiaahan se ja juurikin sopivasti tuohon tilanteeseeni: "Mennään!", "Vauhtia!" tahi "Pidä kiirettä.", kuten itse pidinkin himpun kiirusta persuuksissain ja vasiten jalkoin alla kun olimma huomannut "hetken sii-nii-sen" akkunastain mökkisen tään katsoissain ja sinnehhän pitimmä miun-kin sit keretä jos vaine suinkin mahdollista! Jotenka: "Andiamo!"

   Mennessä meni aikaa sen kaksi ja puolitunteroista, tullessa hivenen vähempi koskapa jo mennessä aikaslailla "kaikki" kuvasin.
En pitänyt mitään hoppua mihkään. Tiesin ettäs tuonne asti menen ja hivenen ylitsekkin - niin pitkälle kuin siitä riuttaansa pitkin pääsen. Ja käväisinpäs muuten nyt tällä reissulla sen verta pitkällä sitä riuttaansa pitkin etten ole viel konsa niin pitkälle stallade siitä!
Tosin häätyy myöntää sekin, ettäs aikalailla äärirajoilla mentihin taasen. Hivenen paree ko viimotteeksi Keskiniemestä tänne Virpiniemeen asti, muttas kuitenkin. Lonkat alkoivat tulomatkalla huutaa Hoosiannaansa ja voivottelemaan. Kädet kestivät paree ko viimeksi; ei ollut sellainen vinkka nyt. Eikää edes eilisen ehtoon/iltapäiväisen kaltainenkaan. Oli aikas tyventä, siedettävää. Meinasi paikoin ja ajoittain tulla hikikin, lämmä, ku sen verta kuitenkin lähteissäin päällein puin, jottei taatusti palella!
   Laskeskelin et jos entiset tahtini paikkansa pitää ni kaksi ja puolituntia kamerain kera tarkoittaa, nottas ilman kameraa se olisi jotahin tunti tahi puolitoista suuntasa. Ja täten sit sellaiset viisi, korkeintaan kahdeksan kilometriä suuntaansa. Aikas hyvin. Vasiten ko sit vielä käväisin tullessa lenkin tuonne Marjaniemmenkin päin vielä. Aikas kivasti siis taitettua matkaa.
Ja kun ajattelee et se et tuo on ns. maantieteellinen matka kävellä suuntaansa kun lasken. Todellisuudessahan pyörin tuolla matkaallain kuin se kuuluisa puolukka.... ssa, jotenka askellusta ja matkaahan on tuotakin pidemmälti tehdä, kun valokuvaan.
   Nyt näin muitakin ihmisiä tuolla rannalla! Wau, kerrankin!
   Tullessa oli joku metsämies koiranpentuaan opettamassa jäljitystä ihan tuossa liki dyyneillä. Keskiniemessä jotkut mökkiliset kaukana, kaukana, miusta kahden koirulin kera liikkumassa ja sitten Keskiniemeen mennessä tuli vastaan nainen ( miestä en tavannut koska hä n kääntyi takaisin Keskiniemeen menemään ennnen kuin kohilleen jouduin ) jota jututin. Hän kestoin heidän ajaneen autolla sinne "Keskiniemen parkkiin" johka miekin ain olen autoin jättänyt. Sieltä kävelleet sitten Keskiniemeen ja rantoja pitkin tuonne Mäntyniemen hujakoille jossa tavattiin. Täti tää jutteli et ei ole kertaakaan kävellyt tuosta pitemmälti; nyt meinasi koittaa kuin pitklle päsee? Kerroin et jos oikein halajaa niin Marjaniemeenhän asti siitä pääsee.
Näin luulenkin hänen sit tehneen sillä kun kävin tuolla Keskiniemen takana ja palasin "kotio", niin ei näkynyt sen naisen tassuin paluujälkiä pinnalla sannan. Oli vain yhdet jäljet ja ne jatkuivat Marjaniemeen päin. Mietinkin, ettäs "ris´ pekt´, hattua nostan hälle. Tosin luulen et sopivat varmaan sen miehensä kera et tää mies sit hakee hänet Marjaniemestä.... muutoin tulisi kyl sellainen matka et ei ihan jokahinen sitä kävele - takaisin tuonne autolleen asti!
   Siitä viime kertaisesta kävelystäin, tästä tään kertaisesta ja tuosta tätin tuon kävelystä johtuin ajattelin, ettäs siinpä sitä tavoitetta miulle ( niin kuin tänne nyt olisin sit taasen joskus tulossa! ) kerraksensa. 1. täältä Virpiniemestä Marjaniemeen ja tietä myöten tänne takaisin sitten. 2. Marjaniemestä kävellen Keskiniemeen rantoja nuoita pitkin - ja takaisin.
Se vaine et sitten pitää kyllä olla varmat jalat alla ja luja luottamus itteeni et keho toimii. Ja aikaa Repullinen mukaan taasen.

   Sen mitä viime käyskentely kerralla atvailin et kävelin Keskiniemestä Virpiniemeen asti, sainen tällä kertaa vakaan varmistuksen. Kohdalla ajopuun jonka viimeksi kuvasin tiesin sen. Tunnistin sen aivan taatusti. Ja kun muistin et senkin jälkeen viel stallade tänne Virpiniemeen päin, niin tiesin ja riemusta ääneen hihkuin et jee! "Jotahin sitä miekin osaan suunistaa, tietää, ja osata, vaikken paikkakuntalaisia olekkaan." "Sen verta se miunkin suunta ja vaisto sanoo et osaan, mie osaan!"
   Yrittelin "metsästää" matkallain "My ocean island" paikkoja, muttas nyt oli vedet sen verta ylhäällä ( kesään verraten etenkin ), ettäs ihan sula mahdottomuus moinen juttu. Ei, ei ni misään minkähän laista saarta. Ainoastaan niemekkeitä muutamia pitenpiä Luovosta lähtien ja muutama "sisälampinen" siellä dyynien sekä rannan sannan välissä - ja nuo puroset aikaisemmin mainitsemani.

   Kävelyn tuon jälkeen otin palasta ja en cup kafee. Sekä lähdimmä kylille. Etsin synttärilahjaa yhdelle muksuin mukelolle. Tiesin et tänään on synttärinsä ja tänään hokasin et voinen lahjan viedä huomenna ohitse kulkeissain hänelle/heille! Keraankin kun tänne kauaksi "huudeilleen" satuin taasen. Sen verta matkaa ain on suuntaansa et en ihan viitsi lähtemällä lähtiä.... Anteeksi. Näin tää kuitenkin onneksi hyvin onnavi.
Löysin lahjan ja kortinkin. Pitää nenga vaine skriivata ja silleen....

   Tätäkin tässä on tullut mietittyä et kun Sukumme mökki on olo ja suhteiltansa aikaslailla samanoloinen kuin tääkin mökki... kantopuut, kantovedet, ulkohuussi, netti ei toimi, hyvä jos puhelin/kännykkä toimii paikoitellen.... ja olisi paljon lähempänä kuin esim. tää nyt täällä, NIIN miksi sitten tänne pitää miun ängetä? Ja maksaa tästä et tänne tuun? Niin matkoissa bensat kuin itse yöpymisetkin.
Itsellein tää on selvää ko pässin liha. Ja eikää nää tästään mihkän kyl tuu muuttumaan, niin kauan kuin miul vaine vähäkään varaa on, saan jostain pihistettyä jemeliin ja pääsen sitten tänne. Ja niin kauan kuin henkein pihisee....
Yksi ja painavin selite on se et täällä ei ole henkiä kuten sukumme mökillä!
Täällä on MERI ja sukumme mökki on keskellä suota, ei likikään mitään vesistöä!
Ja sitten vielä... vielä... mitä vielä?
Niin - siinäpä ne kaikki sit olikin. Ei muuta. Muutoinhan nää tosiaan samanmoiset ovatkin.

------------------------------------------------------

   "Nyt lähti.": sano Annikki Tähti.
   Ja nyt lähti Mummero, eikä tiedä konsa palaa. Ihan oikeesti - nyt en tiedä. En viikkoon; ensi viikko Töitä. Sitten tulee kuun loppu ja -vaihde. Alkaa marraskuu ja kiireet. Kiireet jos alan tekemään Piippar-mökkejä?
Ei tee mieli tehdä, muttas kait mie taasen... tuttuun tapaan... kun käsi/kädet antavat vaine periksi?
Sitten huushollin pitoa ja muutamat muut hommelit joita olen ajatellut tehdä.
Eipä jää aikaa reissade. Ehken vasta ensi vuonna? Sillä joulu ja joulun ajan Työtkin tulevat vastahan. Siihen Sukumme Mummon synttäreiden leivonnat välleen ( hän kun pitää kahdet eri synttärit sitten nyt, kesäisen jo yhden kerran lisäksi.... kunpaiseenkin leiontaa.... )

   Kävin muuten täsä kattomasa tänä pänä tänne rakennettavien uusien talojen rakennusmaita.
Miul käsitystä et niiden pitäisi valmistua nyt marraskuulle? Ihmettelien sankkevan paljon sillä täsä vaiheessa siellä näkyili vaine putki- ja sähkövetoja sekä tienpohjien soramursketta paikoillansa. Kuitenkin jokunen kymmenkunta taloa pitis sinne nousta?
Sieltä välleen olemma mie ajatellut jotahin isselleinkin. Asuntoa, kotia, yhtä niistä .kun siellä olisi ainakin viellä täsä vaiheessa vapaita?
Muttas kuis mie sit tänne ko en saa omaani myytyä?
Eikää tuota täällä ole sitten työtä miulle. Ei tänne enää mahdu yhtä leipuria lisää, tänne Luovolle, kun täällä on tällä hetkellä jo aivan tarpeeksi; hyvä jos heille töitä on. Pitis siis käydä mantereen puolella töissä ja mie en halaja sinne. En halua kulkea sellaista työmatkaa, vaikkas kuin olisikin aikanaan tuloillaan tännekkin silta tuon lauttayhteyden tilalle!

   Kyl se muuten vihmon nenga luati. Sittenkin.
   Iltapäiväivästä lähtien kasvatteli ja nyt sitten koko ehtoon jo tuullut Tuuli Tuittupäisen tahtiin. Räntää antelee välleen. Ainakin sen mitä hokasin tuossa kun puuklapeja sisälle kannoin, jotta ainakin loppu ehtoon ja alku yönkin voinen takka-valkiaa pitää; ei tarvihhe tuon tohottavan kaasusen kera asustella.

   Virtaska taisi lupahtaa akusta jolla olemma ladannut kännykkäin tuon ja tään masinain täsä. Se piippade silleensä. Laitoin latauskytkennästä jutut poikki, tietsikka poies ja kännyn latasin jo kertaalleen autoni virralla. Nyt en käytä tään jälkehen kumpaakaan, enkää vasiten kännykkää, nottas olisi virtaskaa olemasa jos jotahin sattuisi....
Tosin luulin et valotkin tuolla kattorajassa olevaiset, toimisivat tuolla akun virralla, muttas ainaskin viellä ne palavat aivan hyvin?

--------------------------------------------------------------------------

   Nyt pidä "pieluksistasi" kiini; täsä tulee "kuva-saastetta":




   Lupaavaa; rantaa kohti kiirustaissain polkusen pohjaa pitkin, yhden ahon maisemissa.



   Kerkesinpäs!



   "Aamun hämy."



   Sieltä se nousee. Tuolta Luovon sylistä - täältä päin katsottuna; Virpiniemen rantamilta.

   Ja sitten mentihin....






   "Aamun auer."






   "Yli lento." ( jotahin vesi ja lintusia )



   Jos mie jotahin, jotehin, kartalla olemma ni tää on puronen joka tulee tuolta Luovon Simpukkalammen edustalla olevilta toiselta lammelta, muttas nimeänsä tiedä en.








   "Keskustelu."
   Parivaljakko joka kiinitti huomioni maisemasta tästä jo kaukaa. Nämä ovat kuin vuoropuhelua jotahin käyvät kumppanukset.



   Välleen rantaman duunien päälle kavuten ja sieltä sit horisonttihin, Taivahanrantaan tähyten...
   ...josta mm. tähystin tällaisen tumman viivan - toivottavasti te Armaat Lukijain miun, sen tästä kuvastain näin näette?






   "Iki-aikainen." - ja iellehen tallessa paikallansa.
Voi kuin mie toivoisin et Kulkijat Kummajaiset, Matkamiehet Maan Matoset, eivät konsa tätä tuohaisi, eivät ottaisi tästä pätkää sieltä, toista täältä, ja notskiinsa palaamaan laittaisi, oivallisena sytykkeenä käyttäisi! Tää kun olisi täsä, juurikin täsä, mitä ihanin, paikkansa ansainut iki-aikainen.



   "Peilaten."



   Troolarit. Huomaatteko, näettekö, Armaat Lukijain miun, tästä piskuisesta kuvastain troolarit tuolta horisontista?
Nämä seilasivat koko tään kävelyin ajan tuolla Taivahanrantamilla ees ja sittemmin taas-päinkin. Kiva oli näitä seurata.



   Keskiniemen pooki häämötää siispä - kohta saavutaan Keskiniemeen!



   Vaikken mie niitä "My ocean island" -kohteita nyt löytänytkään vaan vaine särkkiä pitkulaisia ja sitten ollehen kesän särkkien ja saarienkin pintamia myöten tassutellen "vetten päällä" sekä osaksi uopksissa kummppareineni, NIIN täsä kohtaa, juurikin TÄSÄ kohtaa pääsinpäs taatusti käppäilemään kesääkin pitemmälle - ja yleensäkin; konsa en olemma täsä käyskennellyt näin pitkälle vesien ynpäröimänä!
Tuolla edessä "käden päässä" on Haaralampinnokka! ja takana tuolla kaukana itse Keskiniemi. Jee!




   Paluumatkalle...



    Viellä Keskiniemen kauneutta.



   Mäntyniemi edessä päin siintämässä.






   Välleen itse DYYNIEN kauneutta ja mahtavuutta: kuin onkaan vuosikymmenet, -sadat ja -tuhannetkin muodostaneet "mainingit" sannan tään.




   Viel takaisin palattuain "kieros" likemmä Marjaniemeä ja sen tiirailua pitemmän objektin kera: