No, sen siitä saa kun "multi-tatskaa", entisellä nimikkeellä siis ihan vaine tekee töitään, ja sil viisiin vaine et monta hommaa yhtä aikaa.
Mitäkö nyt, mitä tein, mitä tapahtuvi?
No, tuossa laittelin sokrut pannulle sulamaan ja tein siin samalla sitten pyykkien selvittelyä tuonne vaatehuoneeseeni. Kuis siin sit kävikään?
NO - liinavaatteet sainen ojennukseen muttas/ja samalla sitten sokrut eka kerran elämässäin sainen kurautettua pohojaan kiini!
Niinpä - nyt on sitten tääkin saatu kokea; kuis sokrut poltetaan pohojaan ja etenkin kohta kunne pannunen tuo jäähtyy on, ni et kuis se pohojaan palanut sokru siitä saanen irti ja mitenkäs sitten suu laitellaan ko pannu pitis saada taasen käyttöön?
Hittolainen näihin kera! Hitsin Piipparimökit ja -talot! Ettäs pitikin alkaa taasen näiden kera vehtaa....
   Se "kauaksi kaihoava kaipuu" sitten tosiaankin kääntyvi tähän et koissahan mie olemma ollunna. En mihkään havuain siirellyt, en. Ahersin vaine näihin Piipparimökkien parissa ja nyt sit sitä "kirkkoa" rakentaissa, "Iisakin kirkkoa" totta tosiaan!, saanen kokea mie kaikenlaista ekaa kertaa elämässäin.
   Toisaaltaan mikäs on ollut rakentaissa ku Pakkas-Ukko panee parastansa.
Ekaa kertaa tälle TALVELLE se sitten kunnolla kovistellen ja kysellen et onkos sitä ihmis-poloilla kystä kestää tällattiiskin "kipinää"?
Se kun on jo kolmatta vuorokautta tällä Kulmakunnalla pakkanen kipristellyt kynsin hampain kiini kupeilamme heiluen yllä -20´astehen. Nyt toista vuorokautta jo tuossa -22-23´C tiemeellä. Alle -20´C kertaakaan poiketen.
Eipä täsä sitten tään kummemmin mihkään suuntaan heiluta, ei. Ei varmahan Hepo Hopiakaan paljoa liikahtaa halajaisi mihkähän suuntaan, ei. Vaikkas sitä kysymähän lähtisinkin, jos lähtisin. Saattaisi tulla vastahan vaine ynähdys pienoinen ja kymysys perään et tokko tuota tosissas olet; tästäkö lähtiä johkin? "Älä luulekkaan."
Ihan tuota kauhulla kankialla ajattelen et jos pitäisi ihan OIKEESTIkin olla autolla liikenteessä! Huh! Onni on olemassa jalat kätsät ja kätevät joilla ain pääsen liikenteeseen - kuten huomenissakin Töihin!
   Se on sitten kerrospukeutuminen "muotia" kysyttyä silloin ja tälläkin huudeilla nyt! Kerrosta toisen päälle ja väliin vällyä aivan kunnolla. Jarppit ja sormet vasiten, nuo kylmän heti-miten tuntevaiset, pakkeloitava vällyin välliin lämpimiin, niiden ynpärillensä lämmä suotava ja luotava, on.
Päähän "pipoa"/päähinettä peittävää - tähän asti avopäin viel tarennut ko olen kulkea. Nyt ensin pitää nenga simmuglasit poies otella. Sitten vetää suun ja nenun piskuisen peittävää, hengitystä suojaavaa kangasta, eteensä. Ja viimoiseksi se tuo piponen ns. puolimetriä alaspäin siten ettei enää kuin vaine sirittävät simmut näkysälle jäävät.
Eikää oikeestaan nekään sillä tiedän kyl kokemuksestain et ko Luoja tuo Ylimmäinen on luonut ja sallinut simmuripset sen verta pitkät ja somatkin.... et ko vaine Pakkas-Ukkonen niihin kiini pääsee, kyntesä kykenevät yltävi ojentaa, niin niihinhän kasvaa oivalliset jääpuikkoset kimaltavaiset! Eipä siin sitten paljoa simmujakaan nävy kun ne nuissa ripsareissain pitkissä roikkuvat?! Sitä vaine nenga kassovi et kyllä sieltä Maailmakin Avarainen jostain näkyvi - niihen takaa, kyllä.
  Vaikkas tänä pänä tosiaankin kussa täsä Aika-Rauta tarpeeksi tikuttavi ja mie lähdemmä mirs-marssimahan tuonne Jyrän tykö taasen.
Näin "loman" lopettajaisieksi, Työn alkajaiseksi, tätäkin riemua raikaavaa välleen.
Siinä on Jyrälle taasen taistelutannerta kylliksi varmahan ku mie omain piskuisen kroppain siihen pöydällensä levittelyy ja annan vapaat kädet tehdä taikojansa suuria. Saanen koko kroppasein, idästä lähtehen ja pohjoisesta etelähän, käydä nyt tällä kertaa lävitsensä. ( Siin saapi olla muuten sukkela poika hän kun pitää nenga tietyssä ajassansa, ja peruusteellisesti, tuno kaiken tehdä! ) Saapi irrotella jokahisen lihakseni, saapi etsiä kaikki ne kipeimmätkin hermopäät ja -päättehet joista meikä Mummero älähtää oikein kunnolla! Älähtää, voivottelee, tuskastelee ja sitten viel viimotteeksi nauttii täysin sydämin myöskin peräänsä ko niin kipiäksi taasen tulin....
On se vaine tuo Jyrä tosi ihanainen olla olemasa!
  Sitähän mie täsä tänne nyt tulin oikeestaan itseasiassa ihmettelemähän ( mm. ), ettäs kun eilennä ehtoolla katselimma tuota TTK:n finaalia ja siinä sitten tuomarit nuo tuomaroivat pistehiä antoisvat tanssijoille asianomaisille ja tuli sitten yssi kieros josa ylitse äyräiden niitä nakkelivatkin, niin numero 11 ilmaistuna numeroilla väliltä 1-10 - kuis se tapahtuvi?
Toiset laitteli ensin 10 ja peräänsä ykkösen. Ja yksi sitten ensin ykkösen ja sitten 10.
Vanhan kaavan mukaan 10 ja yksi - joo, kyllä 11. Tahi siten 101. Niinpä.
Entäs ykkönen ja 10? Sehän on 110!? Eikös. Vahi käsitetäänkö ettäs 11,0? 1+10?
   ------------
    Hengähdys tauko täsä välleen: Olemma nyt saanut taisteltua sen paistinpannuseni puhtahaksi jälkeen kärtsäämiseni, sekä jo kyl ihan kokonansa lopunkin jälkehen, sillä olemma -mökkisen tuon nyt sit kasanut seivomaan.
Kaik elemnetit sainen pystytettyä, kukin löysi paikkansa, alansa mihkä asettua. Hyvä näin.
Aikas hyvältä näyttävi vaik isse sanonkin.... sorgy.
Antaa nyt tuon hivenen levätä, aloilleen asettua, ja jos sitten jälkehen Jyrän siihen taasen tarttuisin. Olisi sitten jo sen verta "kuivunut" liimauksiltansa et sitä voinen nenga nykäistäkin tuolloin.
    Ja se tuo Pakkas-Ukko, se on kynsiänsä viilannut täl välleen tylpemmäksi; "vain" -18´C enää!
    Yssi sellainen asia mitä olemma funtsinut täsä välissä on se kun käväisin tuossa yksillä tärskyillä nyt endinä.
Tai, no, voinenko niitä miksikään tärskyiksi sanoa ko ei vaine sytytä, ei. Ei mieli myötä anna, ei halu hyrrää - ennemmin mie paneudun tähän olemasa olevaiseeni... Elikkäs sanotahan sit täten, ettäs käväisin hieromassa tuttavuutta uuteen YSTÄVÄÄN! Ja tään hänellekin kerroin ihan suoraan; ystävyyttä vaine, en muuta halaja, en tahdo. Piste.
Kuten muutamilla muillahin tapaamisilla täsä noin vuoden sisällä; niin kaks´- ko yks´ lahkeistenkin kera.
Muttas se, ettäs vaikkas miutahin kuin jänskätti et mimmottiisa "ukko-mustilainen", "peräkamarinpoika" tahi tietty vastapuolella sitten varmahan et jokin "vanhapiika", "impi iän ikuinen", tms. vastaava vastassa on, niin siltikin sitä Rohkelikkona rokan söin ja mirs-marssin paikalle tuolle sovitulle.
Asioita monen moista mielen päällä ja mielessä, kyllä pyöri. Äijän sitä monta ajatusta mielehen mahtuukaan vähälle ajalle, sille lyhykäiselle ajalle kun sinne paikalle stallade.
Miettien mielessäin, ettäs mitäs jos en osaakkaan olla? "Mistäs puhuttaisiin? Mistä jutun juurta ajaksi tuoksi kun tavatahan?" "Entäs jos tulee "hiljaisuuden hetkiä"?" "Tahi jos en tykkääkään olleskana - tahi hän ei miusta; kuis fiksusti ja filmaattisesti paikalta tuolta livetä?" "Kuin kertoa jos ei syttyjä syviä anna edes kaffeekupposien ajaksi?" "Kuis olla kohtelias kumpaisenkin kantilta?" "Hymyilenkö?" "Entä jos ei hymyilytä, en hymyile - luuleeko toinen et murjotan?"
Nyt täsä tapauksessa kyllätys oli positiivarinen - kuten aikaisemminkin naisten ko miesten kera. Hyvin juttu luisti ja puhe maittoi. Ei ollut hiljaista. Kenties toistekin näkyillään joskus jos niikseen tulee - ystävinä vaine.
Sitä mietiskelin tästä tapauksestain pohjaten, ettäs mitenkä sitä itsekullahin on ain vuotokset vaikkas sun minkähänlaiset. Sitä odottaa "kuuta taivahalta" mutta saattaa saada "sikaa säkissä". No, ei nyt onneksi aina kuitenkaan..... Muttas se, ettäs sitä pitäisi, PITÄÄ, aina lähtiä rohkeasti vaine kaikkeen mukaan. Niin esim. työhaastatteluihin, uusiiin harrastuksiin, tapaamisiin, kuin tällaisiinkin kohtaamisiin, eikää missata, ei "hinnata"!
Sillä vaikkas meitillä on isse kullahin aina omat ennakkoluulot, ennakkoon odotukset, ja jopa joskus tietojakin hivenen kun näin nettisfäärien kera nykymaailmassamme toimitahan ja sieltä aina itsekukin etukätehen voine ( kuten miekin täsä tapauksessa ) katselle, onkia, lukea, tietoja toisesta, NIIN ne eivät pidä aina paikkansa! Ei ne vaine pidä. Voivat olla vanhaa tietoa, vanhoja kuvia, tms.. Ja kuvatkin voivat vääristää sitä "kasvokuvaa" aikas hyvin.
Jotenka ei kusta vaine ennakkoluulottomasti "kehään hypätä" ja katsoa aina ensin mitä vastahan tulevi? Ensin katsella, kuunella, jutella, pakista, tutustua ja SITTEN jos tuntuvi et ei sittenkään, ei milläskänä, ei kuitenkaan, ei nyt olleskana, niin sitten vasta kohteliaasti kertoa ettei nyt - kiitos.
Älä siis "tuomitse" ennen kuin tiedät. "Kukaan ei ole syyllinen ennen kuin asia on tutkitti ja hutkittu."
-----------------------------------
   "Jälkikirjoitusta" jälkeen eilisen kun en kerennyt silloin enää skriivailla.....
   Meni aika tyystin tehdessä se piippri kirkkonen, ts´asouna, valmihiksi. Sainen eilennä sen pystyyn siis ko tuon sokrun kera touhusin; 27erillistä osaa. Koristelin loppuun, tein alustat, aineluettelon, pakkasin.... Ja kuvasin laittain sen niiden kuvieni kera sitten tuohon kyseiseen kilpailuun mukaan. Nyt vaine peukku pystyssä vuottaa et kuis Mummeron ja Mummeron -mökkisen, käy. Jep, jep. ( Laittelen nuita kuvia myös tänne Piipparit 2021 yhteyteen. )
    Tänään aamu aukesi jo tunteroinen sitten ja lämmä on tippunut ulkosalla jo eilisen ehtoon aloittelunsa jälkehen tuonne -10´C tiemeelle. Kyl siellä voinen jo stallata - vaikkas tänään Töihini ureta, ihan hyvin.
   Pist. Jyrän alla löytyvi vaine yssi paikka kipiä ja se hoidettiin "poies".