Kuin sitä ihminen onkaan tympiintynyt olemaan neljän seinän sisällä!
Vasta viikkonen takana ja viel pitäisi sen viisi edestä päin olla "sisäistettynä" pääasiassa tänne omaan kotiini. Jos en muilta kyytejä kysele, "armoa anele" ja ystävämmällistä, ojentavaa kättä - kyyditystä - nankua.



   Suunilleen tästä lähdettiin. Täsä on koipein, "lehmän kanttura" tää, ekan kylvetyksein jälkeen.
Ja alla siinä vaiheessa kun hokasin, ettäs tästähän voisi tullakkin jotahin! Wau - miun verisuonia jo näkyilevät koivessain tässä!






    Ja sitten tään aamuinen riemuin miun: jalkateräin alkaa jo "elävästi" muistuttamaan jalkaterää elossa olevaista. Noin niinkuin muodoltansa siis.
Se vaine pahkurainen, ettäs näyttäisi alkaa ajamaan tuota haavaani miun - kuten yleensä näköjään aina kun on miusta kyse!? Mikä lie "pahanilman-lintunen" olen näihin haavojeni suhteen....






   Tällaisella puketti-paketilla mie tään aina viellä suojaan ja tällaisella kengällä ( kuva alla ) miun täytyy tää koko aika sit käyskennellä. Sisälläkin siis. Ja ehdottomasti sisällä sekä ulkona. Muita kenkiä en saa jalkaani laitella, en taitella; aina vaine tää, yksi ja ainua. Toki ulkoistaissain itseni, laittelen tähän vällyjä lämpimäisiä väliinsä, ja pukkloin-pakkeloin itse tään jalkateränkin paree suojaukseen vaikkas ohukaisella sukkasella ensin, ja sitten vasta sitä vällyä lämmintä yllensä.
   Kepakot nuo jotka tuntuisivat jo aikas turhilta mukanain raahailla, näin kun sisällä alvariinsa olen ja vaine käyskentelen, ovat kuitenkin tuiki tarpiat iellehen.
Näillä kepakoilla mie siirtelen issein paikasta toiseen ain pesuin jälkeen kun en voi avohaavan ylle viel mitään laitella, vaan antelen ilmakylpyjä tälle ja vuotan, ettäs suihkunsa raikkaus kupeiltansa ensin kuivuu, ennen kuin sidettä päällensä mallaan.
Saati sitten kun ulos menen.... Viikkosella mennhellä kerran vaine tosin, muttas ensi viikolla olisi tarkoitus sitäkin alkaa harjotella. Ensin pieniä lenkkejä tuossa pihan ja maalla sekä sitten vaikkas koko "kortterin", tään Kulmakuntasemme olevaisen,  ynpäri-änpäri.
Pääasia, ettäs ULOS pääsen ja happee haukkaa! Oih, sitä ihanuutta! Melkein voinen jo täsä ja nyt aistia sen kun vetäsen keuhkoin täyteen tuota "laakista-raikasta"!



    Luulossa suuressa-väkevässä et muutoinkin tässä paree suuntaan menossa olisimma ma ( karsiat kipulääkkeet jo poies heitin ja itse perus-sellaisetkin nyt jo toista vuorokautta sitten ), muttas nyt pitää täsä alkaa selvittämään et tekivätkö ne nuo huumaavat lääkkeet ns. lisäoireinaan miulle kutiavan vartalon ja punoittavat näpyt kupeillein - vai onkoo kenties syynän sitten nämä uudet rastain jotka hiuksiini sainen?
Lääkkeissä kyllä "lupaillaan" moisia sivuoireita käyttäjälleen "melko harvinaisina"... muttas mihkäs sitä mie "menisin": tottahan toki se min kohallein sit tääkin "kolisee"!
Rastoja en niinkään epäileisi, muttas eihän tuota tiedä niistäkään? Ne kun ovat "vieraat" kehollain miun, vaikkas eivät kyllä sinällään kehossain ole kiini kun vasiten jätettiin niitä laittaissa "varovyöhykkeenä" päänahkaan omaa hiusta tuopeeraamatta senttinen-toista ja muutoinkin ovathan siinä omat hiuksein ensin päänahassain kiiin!
TOSIN sitten rastat pituudeltansa kyllä nykivät ihoain paitain lävitse ja sen kautta, sekä öiseen aikaan sitten vällyin välissä kieriskellessäin, sattumalta silloin tällöin? Voisivatko täten ne olla sittenkin se "syyllinen nro.1."?