Niin ettäs... mennääs nyt - joohan?

    Aaamuin alkoi tukkoisissa oloissa. Himpun särkeili -onteloita, päätä jomotti ja muutenkin keheno olo oli. Jopas niinkin et se oli sit meikä Mummerolle eka kerta ko vakavissa pisti harkihtemaan sitä koti-Korona-testin tekoa? ( Kun eivät kuitenkaan Arvauskeskukseen ota ja siellä tee sitä....? )
Niinpä - pinkasinpas heti-mite aamuisten varhaisten ( aika lyhyvien yöunosten jälkehen ) lumitöitteni jälkeen, ja Hepo Hopiaisein ensin aterioitsettua tarpeheksi, ns. lähikauppaan Korona-testin ostoon!
Testi kaiinaloisessa.... tahi itseasiassa useampikin kun ei heillä ollut myytävänä yksissä tsipaleissa mpoista "suuruutta" niin oli sit ostettava sitä mitä oli, elikkäs viisi tsipaletta samaisessa paketissa! Mietiskelin et eipää sit tarvihhe olla "kohta" uutta ostamassa ja voinen vaikkas ensi viikolla tehdä varuilta seuraavan jo, ennen kuin sinne leikkaukseen menen?
Jep, jep.



   Negatiivinen tulos - lohdullistako?
Raskaus-testissä - ei-toivottu vastaus.
Korona-testissä - toivottu vastaus.
   Niin, tahi näin päin...
Kumpaiseenkin tapaukseen lohtu-palkkiona jo etukäteen varuilta SUKLAATA! ....
... jos siis Korona olis ollutkin positiivarinen!?
   PS. Itseasiassa... Tiesinhän mie että tälle reissulle tuli lähtö, tiesin. Vasiten JOS tulos olisi negatiivinen.
Tiesinhän mie et josko ei nyt ihan tosissaan lohduksi moisten testien, niin ainakin matkaeväiksi sitten. Ja tästä tulikin sitten "yhden suklaalevyn pituinen reissu" ( muistaaksein 80g ja sisältäin lot of hasselpähkinää, ei sokeri-sokeria.... joten ei tuo nyt niin paha eväs ole - vahi mitä? ) sillä tuossa Oulun motskarilla vimeiset palasensa nappailin suuhuni piskuiseen.
   Lähtö tapahtui siis tuon testauksen jälkehen ja Aika Rauta nakutteli silloin JO puolta yhdeksää! Milloin viimeksi olen tänne ( kirjoitan tätä jo majapaikassain ) tehnyt lähtöni näin myöhä, kysyn mie vaine? Milloin!?


   Ilman aikoja Iidenin kohdilla tuli "tenkkapoo" vastahan.
   Huomasin siellä silloin, ettäs jos mie tästä kääntyisin nyt tuonne vasempaa, itään, niin miehän meneisin silloin kohti mettiä synkiä. "Tuolla näyttää olevan pilvistä, pimiää. Aivan kuin mielein miun."
"Jos taasen käänänkin kahvain oikiaan, kohti aurinkoista Taivahanrantaa, kohti pilvettömyyttä, valoisuutta, ja aavoja aavoja niin... pääsisin rannalle ja tiedä vaikkas merelle asti jopa?" "Kandeeko siis kahdesti miettiä, mitäpä teen?"
Arvatkaas Armahat Lukijain miun, mitäpä tein?





   Takana Iiden ja takaa huomasin kuin se tuo Aurinko Armas enteileväinen Taivahanrannalla. "Tästä voisi tullakkin hyvä päivä sittenkin?"
   Huomasin kuin itsein simmut "aukiavat". Huomaan ihanan luonnon, ihanan talven! Kaikki noin enempi tahi vähempi valkiat puut ja vasiten valkiat hanget! Wau!
Misä mie olen oikein ollut? Mitä mie olen tehenä kun en ole nähnyt en ole käynyt valokuvaamassa?
No, Töitä pakertanut viimeiset parikuukautta - kotihommien ohella, ja sitten tää yksi...
En ole vaine kerennyt mitään muuta.
   Eikää tuota ole ollut mitään "otsaa", ei haluakaan... Kuten ei ollunna silloin ko puolisoin poies nukkui. Jälkeen hänen tuli totallinen pysäys valokuvauksessa ja kaikkinaisessa kulkemisessa. Ymmärtäähän sen - muttas ettäs nytkin-kö?
Tunne on vaine et mitä väli millään? Miksi mm. kuvata mitään? Miksi nähdä mitään vaivaa ettäs kuvaisin; pakata, lähtiä, kuvata ( kenties kymässä, tuulisessa sää ja tilassa? ), saapua takaisin "tyhjään" kotiin, siirellä kuvia, jne. - miksi?
Sanokaatte vaine et olen "läheisriippuvainen" täten muttas inttäisin vastahan kuiteskin, jottas ei nyt kuitenkaan täysin. Olen vain.... vuottakaas; tänään löysin matkallain lauttarannassa lehteä lukiessain hyvän kerronnan.... "elämästäin on kadonnut merkityksellisyys, elinvoimani lähde on poissa". Eikös muuten ole hienosti sanottu? Näinhän se vaine on. "mitään tähän lisäämäti, mitään nuista poistamati" - piste!





   "Kylmä hiipii liki."
   Jopa niinkin et elo ja hopia, jos sellaista lämpö ja mittaria nyt olisi oikiasti olemasa Hepo Hopian matkassa mukana, sellaista josa elo ja hopiaa olisi fyysisessä muodossa olemasa, laskeutui näiltä tienoilta lähtien ( en tiedä tienoon tään paikkaa, en nimeä - sori ) tuonne -20´C tiemeelle ja siinä se sit pysyttelikin koko loppumatkan kunne Luovolle rantautuessa "laski" -17´C joka taasen Pohojolan Tuimien Tuulien myötä sit tuntuvi noin -23´C!
Muttas se näistä ja turinoiden päistä.
   Täsä kohtaa tuli taasen, saapuvi seutuville, iso ikävä ystävätäin miun. Ei tätä yhtä vaan aivan toista.
   Muista en et olenko pakissut teille Armaat Lukijain miun, ettäs hän on sitten poissa nyt. ( Olen mie varmasti kertonut! )
Joka tapauksessa - näillä kohilla ISo ikävä ystävääni edesmennyttä, tuota joka sairasti syövät parit yhtä aikaa ja sitten nopeaan menikin Tuonilmaisiin tuossa mennä syssyn korvalla.
Sillä hän oli sellainen ihminen jonka kera aina oli tapana "vaihdella" kuvaamiamme kuvia ja jutella niistä. Keskustella valoista, varjoista. Keskustella onko hyvän näköinen - miksi valokuvata juuri tuota kohtaa, tuota rakennusta, luontoa, tms.? Juteltiin siitä et mitä toinen näki siinä tahi siinä, ja mitä sit toinen? "Mitä mieltä olet?"
   Nyt ei ole sitten enää häntä. Snif. Ei ole häntä - ei ketään kenen kera keskustella, vaihtaa sanaista, vaihtaa mielipiteitä kuvista - esim. näistä. Snif.
   Paljon on poissa, paljon.
   Meinasin sanoa et "paljon jäi pakisemati", muttas eipä jäänytkään! Paljon ja suoraan kyllä juteltiin sen jälkeen kun hän ne syöpä-diagnoosinsa sai. Juteltiin kuolemat, hautaamiset/polttamiset, tuntemuksia, lääkityksiä, parisuhteita, lapsia... Kaikkea.
   Ikävä!







   Tääkin josain matkalla kotoa suuntaan Piippola.
   Aurinko Armahan piirto Taivahanrannalla ja suvapatja pellon päällä;



   Mie kuuntelen aina näillä matkoillain, reissullain, paikallisia radiokanavia ja niin tlläkin reissullain tein taasen.
Josain tätä Piippolaa ennen tällainen Mölytoosa-asema muuttui toiseen vastaavaan -kanavaan ja se on sit tääl Pohojanmaalla Pooki nimeltänsä.
   Pookissa kaikui Piippolan kohdilla ( todennäköisesti ) Seppo Tammilehdon esittämänä "Kuin helminauhaa."-laulu sävelmineen ja miehän silloin heti-miten käänsin "nupit kaakkoon" sekä annoin palaa - nautin!
Ohitin siinä samoilla seknteillä Piippolan keskeisen risteyksen tällä menoväylälläin ja sen yhdessä nurkkauksessa olevaisen kirkon. Kirkon josa huomasin juurikin silloin parisen minuuttia jälkehen aamupäiväisen kymmenen alkaneen varmahan kirkollisten menojen sillä sisältänsä loistivat valot nuo kirkkahat, kutsuvaiset.
   Mietin et "kutsuvaiset" - kyllä. Eivät tosin nyt miulle sillä olin juuri silloin itse kirkossa, omassa kirkossain, tienpäällä, täällä.
Täällä Hepo Hopiain seljässä, keskellä luontoa ( sen mitä tienpäällä ollessa nyt voikaan sit olla? ), nauttien kaikesta näkemästäin ( luonto ), kokemastain ( musaiikki ihanainen! ), tuntemastain ( mie osaan, mie taidan, mie hallitsen - ainakin ajamisen taidon tään! ) ja tunsin piiiiiit-kästä aikaa kuin mie ELÄN!
Saan "happea", hengitän, lataan itseäin nauttimalla tätä kaikkea kokemaani. Voimaudun. Olen olemasa - sittenkin.
Siinä/täsä miun kirkkoni täten.
   Kiirus loppuu, aikaa on. Ei kaahailuja, ei ohituksia; mene vain sie ensin - siulla näyttää olevan niin kiirusta...


   Uljua ja uljuan uljas teko-sellainen-allas/järvi IHANAISEN Aurinko Armahan nousun ylle Taivahanrannan tuon näkyväisen!
   PS. Tällä reissullain, niin täsä Uljuan kohilla, silloin kun huomasin tuon Aurinkoisen nousevaisen, kuin myöhemminkin, aivan perille asti ajelessain, kuljin "kilpaa" kanssa Aurinkoisen siten, ettäs aina kun hokasin, ettäs nyt olisi mitä ihanin valokuvauspaikka, niin sehän oli sitten sellainen paikka ettei juuri sille kohille voinut pysähtyä kuvailemaan mm. liikenteen taatta! Pahkura sentäs!
Sitten kun tiesin et josain on paikka tuollainen olevainen josa voinen pysähtyä valokuvaamaan ja Aurinko Armas näyttää ettäs kohta, aivan kohta.... vuotahhan vaine - aivan kohta.... niin johan nyt sitten jotahin! Jos ei muuta, niin näin kiirehtimäti, ohittamati, edessäin köryytteli sitten viel hitaampi "taivastelija" kuin mitä mie isse! Äsh!
Tai jos ei jotahin mutkaa, mäkeä, kohdalle sattuvaista, niin sitten ( kuten täällä Luovolla ) sattuu sankia lumisadekuuro joka peitti koko kaunihin maiseman ja Aurinko Armahan loistavaisen siin samalla! Huh!










   Hyttikosken kaunis silta "peilttavana":










   Jokaikinen kilometri, jokaikinen metri, jokaikinen sentti ja millikin...
Jokahinen paikka, kohta, seutu, maisema....
Jokainen kohta muistuttaa ajoista mennehistä. Ajoista olleista, hetkistä olleista, koetuista. Vasiten kesästä mennehestä, ihanaisesta. Reissuista yhteisistä täältä ja tänne, tänne ja täällä - matkalla.
   Muistiin nousi ne/niitä sanomisia, jutteluja ajojen aikaisia ns. metrillensä ain kohdallansa. Muistin misä juteltiin ja mitä. Muistin mitä tapahtui misähin kohtaa, mitä tehtiin, misä käytiin.
Muistin kaikki ne sää ja tilat, muistin ne tunne ja tilat - kaikki.
   Yritä nyt sit siinä ajaa ja nauttia NYT TÄSTÄ reissustain!

   "Ajatuksin siivin, luoksesi hiivin...." ja miulla aikaa ajatella kyllin kyllin.
   "Soitampas aikain kuluksi...." muksuillein!
Soittelin Alli Hopa lävitse jutellen kuulumisia, vaihtain ajatuksia ajan tään olevaisen. Mitä kuuluu, kunne kuljette? Ja aika kuluin, maisemat vaihtuivat sekä muksut rakkahta kuulla sainen.
Samalla sit kiittelein asianomaisia tästä reissuin tään mahdollistamisesta! Kiitos heille ihanisille!




   "Halo."
   Juuri ennen Oulunsaloa peltomaisemissa.




   Lauttarannassa Oulunsalon vuottamassa lauttaa; joku rahtialus taivaltamassa matkaansa  johkin Oulun satamaan.




   "Kotipuu." ja kylymän-kaunis tausta! Huh!




   Täältä ja - tuonne... tuolta ja tänne.




   "Karkkikaupassa." 









   "Kotona."
   Tyyni - mieli, tyven - selkä. Aavaa aavaa ajatonta ja ääretöntä.


   Perillä... "Perillä ajoissa - anoppi tuli just."
Nyt ei merta vellovaa horisontissa, ei rannoilla näillä, muttas -murtajalle mie ekas´ teks´ suorsin siltikin:



   Tuulten jäljet.
   Marjaniemenrannan aavaa Pajuperää kohti.






   Sinne se - painu. "Sieltä si tulit, sinne siun on menevä."
Siun kera mie nousin, siun kera mie lasken. Siun kera mie matkallein tälle läksin, siun kera mie "kotiin" tulin.
   Juurikin tänä pänä kokonaista 4h ja 15min. tällä levelillä.
Ei se kauaa "enää" ole pinnalla maan, vaikkas oikeestihan se tuo päivä on jo pidennyt ajasta talvenseisauksen, jonkusen verta. Paljonkohan se onkaan.... vuottakaas taasen.... Se oli silloin 3h ja 34min. päivän tään pituus.  Elikkäs, tuota - noin 40min, noin kolmessa viikossa? 
  



    "Rinsessa-Ruusunen linnassa" - ei kun sehän oli se Kultakutri joka tornissa asusteli? Joo, siis Kultakutri vaikkas miul onkin tummat hiukset harmajalla koristeltuna....
Tällä mie sit nyt majailen - "Tornissa". Akkunaa on huoneestain kolmelle kyljelle, jne.. Maisemat tällaiset päivä-syvämenä.
Ihan mukavat oltavat kyllä. Ja kuusenkin, JOULUKUUSEN, sainen näin joulun jo mentyä "itsellein"!
Vessa alakerrassa kylmässä porstuassa; sisävessa, vesiklosetti.
Sähköpatterit lämmittämät, muttas holotna hiipii sisuksiin siltikin. Pitää nenga kassoa saapiko pattereita lämmä enempi? Mietin täsä et jos vaikkas vaik´ tuolla yläparvella nukkusin, niin tarkenisin yölliseen aikaan sit.
   Täsä jos hoitelisin seuraavaksi "sosiaallisen-median" ja sitten assettuisin aloillein. Ulos pimiään en mieli mennä, en. Jos vaine istua nakottasin ja olisin vaine. Töllöä töllöisin ja - niin, teenpähän mitä teen.
Huominen siitä tulee kuitenkin.
Huominen tapaaminen peruuntui-kin jo tuossa viikolla joten huominenkin on sit koko päivä tehdä mitä vaine halajan. Jos sää ja tila on hyvä; pellolle! Jos keheno; sisälle.
Saunasta sovittiin omistajain kera et jos tuntuu et tarviin, niin itse laittelen lämmä heidän ohjehin mukaisesti sen ja käyn sit kylpemässä - muita kun ei ole käypäläisiä nyt täällä, kuin mie vaine.

   PS: En todellakaan ole näköjään vähään aikaan valokuvanut:
   Alkaessain laitella tään päiväsiä kuvaamiain kuvia konehellein tälle, hokasin et miultahan puuttuvi koko siirto-piuha matkastain! Arvartkaas kuin sadattelin moista typerää Mummeroa, silloin!?
Onni kuitenkin "konstit ovat monet; sano mummo ku kissalla pöytää luuttusi" ja ollahan nykyajassa!
Otimma muistikortin kamerastain irti, istutin sen "perse" edellä tähän tietsikkaani ja ka - siin ne; konessain täsä! Wau! Hyvä mie!


   Nähdään(kö ) huomenna! Heissan!