... eivät kumaja enää kupeet sen.
Hiljaisuus hiipii lävitse koko asumuksen tään, kaiku vain on enää ystävänäin.
Ei kuulu kuiske supattavain, ei nauru isoisten askelten piipertäväin, eivätkä surut ja murhehet pienten pirpanaisten.
Mummeli ( tää on sitten uusi kunnianarvoinen nimike allekirjoittaneelle - tätä pitis alkaa sit tästä lähin "viljelemään" ) vaine yssinänsä olemattomassa kiikkastuolissansa istuvi ja sitä olematonta neulekudintansa kutovi; "Kii-kaa, kii-kaa, kii-kaa...."
Kyllä, miusta jos kestä, tuollaisen kiikkustuolissa istuvaisen Mummelin saapi aikaseksi! Ja vasiten neulovaisen - joo!?
Totuushan tosiaan on etten ole omistanut kiikkutuolia sitten kun omain muksut olivat piskuisia ja heitä siin sitten syöttelin sekä sylissä pitäin uneen tuudittelin. Neulonut olemma virallisesti viimeksi joskus kun tyttöpäänä olin, ja siitähän nyt sitten on jo aikaa aikaslailla.....
Tätä outoa-uutta vaitonaista hiljaisuutta edelsi:
"Onnen pieniä pipanoita...
- "Pomo" kävi rupattelemassa kaffeeta seuranamme. ( Kiitos Pomo, olet ihanainen nainen ).
- Päiväkävelyllä Kulmakunnalla; yksi omakotitalo-naapuri kutsui tykönsä kaffeelle. Rupateltiinpa tovinen siinä.
- Yksi tään Kulmakunnan naapuri tarjosi apuaan; käväisi porstuain lakaisemassa lumesta ni valkiasta tyhyjäksi.
- Yski naapuri Kulmakunnalta tältä tulee puistelemaan miun mattoin puhtahaksi.
- Täytin tänään kaksi kakkupohjaa; saan kiikuttaa kiitoksiksi naapureille näille avulijaille.
- Pikku flikat tulevat siivoamaan miun puolesta/kanssa.
Tikit poissa!
- Pikku flikat tulevat siivoamaan miun puolesta/kanssa.
- Yski entinen naapuri otti yhteyttä ( sie ystäväin ihanainen ); par´aikaakin jutelleen mesen kautta kuulumisia vaihtain pitkästä aikaa.
- ... onnea sain.Tikit poissa!
3-rokote käsivarteen...
Pirpanaiset viikonlopun hommissa:
ru´uaksi Tattimus-tatti piirasta mm. lot of valkkarilla; Kaiketon pohja, lakton täyte.
Naapureille ( ja pirpanoille myös maistaa ) kiitokseksi avuistansa: Apriikoosi-suklaa leivonnaiset; normi jauhot, lakton.
Naapureille ( ja pirpanoille myös maistaa ) kiitokseksi avuistansa: Apriikoosi-suklaa leivonnaiset; normi jauhot, lakton.
Tänään sitten:
- Ihanaa kun pirpanaiset avittivat tänäänkin. Nyt on puti-puhtanahana koko Humisevanharjun tään kattoin alainen valta ja kunta.
Jee, kyl nyt passaa käyskennellä vaik tään kartanoin itäisestä siivestä läntiseen-sellaiseen ja takaisinkin päin; I like it!
- Ja mikä riemu-raikas, tilanekomiikka, tapahtumarikas... iloineen, pikku suruineen, ja suurine käsitältävine asioineen! Rikkautta, rakkautta ylitse sukupolvien.
- Pariin viikkoon eka kerran ylisillä lämpöisillä. Ja tietenkin näihin pirpanoiden kera rakkahin.
- Pariin viikkoon eka kerran ylisillä lämpöisillä. Ja tietenkin näihin pirpanoiden kera rakkahin.
Mietin, ettäs mikä ihanuus onkaa "omata" ( lainassahan se tää jälkipolvi jälkeisemme meidän vaine meillä/lle on.... ) nämäkin oleviset ( puolisoin pirpanoihin lisäksi ).
HE olivat ne jotka katsoivat perääni ensialkuun leikkauksein jälkeen. HE avittavat arjessain. Ja HE olivat nytkin sitten ekalla saunareissullain turvanain suurena. Ihanaiset.
Vielä yssi päivä "viimeinen"?
- Mummeron tykönä makuupaikat ovat sinne mihkä isse kukin päänsä laskevi.
Yssi suosikkipaikka tällainen on tämä vaatehuoneen lattia ( huushollini viilein paikka ), josta tänäkin aamuna yssi ihmisen taimi ylös ämpesi, ja ka - ensi yöksi sinne sitten toinen vuorostansa kömpii.
Yssi suosikkipaikka tällainen on tämä vaatehuoneen lattia ( huushollini viilein paikka ), josta tänäkin aamuna yssi ihmisen taimi ylös ämpesi, ja ka - ensi yöksi sinne sitten toinen vuorostansa kömpii.
.... Tuli nimittäin yssi ylläri-yönseutu muutamalle mukelolle lisää...
- Panneria Hernerokan jälkkäriksi ja....
- Appelsiininen juustokakkusta "iltapalaksi"; hyväksi todettu kuten peukku pirpanaisen tämän kuvassain täsä toteaa."
( Jälkikirjauksena: Mites se menikään.... Kun pyydät jälkipolvea teini-ikäistä valokuvaan ni ei sit milläskänä - muttas ko sanot, kun kiellät tulemasta kuvaan mukaan ni.... tulos mm. täsä näkvissä! )
Ja ny, nyt pitis sitten taasen tosiaankin totutella outoon, uuteen, tilaan tähän. Tähän kaiken kattavaan hiljaisuuteen. Tähän ylhäiseen ykseyteen ja oman tilan runsauteen!?
Eivät enää loju mukeloihin, noihin pienten pirpanoihin, reissu/koulureppuset tuossa tietyssä paikkaa lattialla hujan-hajan ja sekaisin järjestyksessä.
Eivät kynäpenaalit makoile suunsa apposen auki pöydillä, eivät neuleet käyskenteli niiden seuranaan.
Eivät lukukirjaset kuljeskele mukanansa milloin pöydillä, kaappien päällä, sängyissä tahi vaikkas nojatuolien seutivilla.
Eivät kännykät roikuile latuupiuhan perässä, kytekettynä jonkin nurkkasen seinäpistokkeeseen, eivätkä muuten herättele enää aamusella; kun on unohtunut kouluviikkosen aamuherätykset viellä päälle vaik kuin "jo" viikonloppua menhäänkin.
Eivätkä ole sänkyset, nuo sinne tänne asetetut ja pedatut ( siten kuin he ne petaavat ja päiväiseksi ajaksi sitten siistivät? ), hankaloita kulkua paikasta toisehen, tahi muutoin haastetta luo nyt tälle askellukselleni huteralle, könkkäämiselleni tois´puoleiselle.
Eivät - vaan KAIKKI tää on nyt sitten taasen miun ja vaine miun.
Kyl mie yssin olosta tykkään - ei siin mitä. Ja tykkään tosiaankin myös siitä et tupa on täynänsä tulijaa sekä menijää monenmoista. Kunpainenkin tyyli miulle käy - tyyli on vapaa.
Se vaine et ensin ko olen hissun-kissun hiljalleen yksinäin ni opetteluttaahan se ensi alkuun sit ain joukossa olemaan ja siin ainaisessa äänten "kakofoniassa" toimehen tulemahan.
Kuin myöskin sen "kakofonian" jälkehen sitten taasen paluu entiseen, paluu hiljaisuuteen - se, se vasta opetteluttaakin!
"Miekö?" "Yksinkö?" "En osaa!"
- Appelsiininen juustokakkusta "iltapalaksi"; hyväksi todettu kuten peukku pirpanaisen tämän kuvassain täsä toteaa."
( Jälkikirjauksena: Mites se menikään.... Kun pyydät jälkipolvea teini-ikäistä valokuvaan ni ei sit milläskänä - muttas ko sanot, kun kiellät tulemasta kuvaan mukaan ni.... tulos mm. täsä näkvissä! )
Ja ny, nyt pitis sitten taasen tosiaankin totutella outoon, uuteen, tilaan tähän. Tähän kaiken kattavaan hiljaisuuteen. Tähän ylhäiseen ykseyteen ja oman tilan runsauteen!?
Eivät enää loju mukeloihin, noihin pienten pirpanoihin, reissu/koulureppuset tuossa tietyssä paikkaa lattialla hujan-hajan ja sekaisin järjestyksessä.
Eivät kynäpenaalit makoile suunsa apposen auki pöydillä, eivät neuleet käyskenteli niiden seuranaan.
Eivät lukukirjaset kuljeskele mukanansa milloin pöydillä, kaappien päällä, sängyissä tahi vaikkas nojatuolien seutivilla.
Eivät kännykät roikuile latuupiuhan perässä, kytekettynä jonkin nurkkasen seinäpistokkeeseen, eivätkä muuten herättele enää aamusella; kun on unohtunut kouluviikkosen aamuherätykset viellä päälle vaik kuin "jo" viikonloppua menhäänkin.
Eivätkä ole sänkyset, nuo sinne tänne asetetut ja pedatut ( siten kuin he ne petaavat ja päiväiseksi ajaksi sitten siistivät? ), hankaloita kulkua paikasta toisehen, tahi muutoin haastetta luo nyt tälle askellukselleni huteralle, könkkäämiselleni tois´puoleiselle.
Eivät - vaan KAIKKI tää on nyt sitten taasen miun ja vaine miun.
Kyl mie yssin olosta tykkään - ei siin mitä. Ja tykkään tosiaankin myös siitä et tupa on täynänsä tulijaa sekä menijää monenmoista. Kunpainenkin tyyli miulle käy - tyyli on vapaa.
Se vaine et ensin ko olen hissun-kissun hiljalleen yksinäin ni opetteluttaahan se ensi alkuun sit ain joukossa olemaan ja siin ainaisessa äänten "kakofoniassa" toimehen tulemahan.
Kuin myöskin sen "kakofonian" jälkehen sitten taasen paluu entiseen, paluu hiljaisuuteen - se, se vasta opetteluttaakin!
"Miekö?" "Yksinkö?" "En osaa!"
Kommentit