Saatte uskoa kuin on vaikia olla vaine. Siis mitenkä jotkut saavatkaan aikansa kulumaan tuosta vaine, tekemäti mitään?! Luulen kyl oikiasti et ei kukaan, ei konsa. Aina ihminen tahtoo tehdä jotahin, aina. Vaikka sit ristisanatehtäviä, käsitöitä, piirtää, lukia tahi muut sellaista. Itselläin ei nyt ole semmottiis olemasa täsä, ei. Ei mihkään tarvista erityistä. Lukukirjanen kyl on ja luenkin. Skriivaan - kyllä, nytkin täsä. Muttas sitten kun menhään isompiin ynpyröihin ja ettäs jotahin vasiten tehdä; entisöidä huonekaluja, siivota itsenäisesti, keikkua kattorajassa ja piirtää seiniin, tms., niin sepä ei onnava nyt sitten. Ei. Onnessain olen sankkevan paljon, et tuossa kun tiesin tämän ajan koittavan, niin putsitinpas sitten nää Majani Mahtavaisen laipiot ja seinäsetkin silloin itse - ei ole niitä nyt mielein päällä olemasa ja asustamasa. Kaik on puhdasta sitäkin myöten. Kuten sitten tää arkinenkin putsaaminen joka hoidettiin pirpanoihin kera mennä endinä. Joten ei sitäkään enää ole ohtaimissa, sen osalta mitä itse siitä voinen tehdä; imuroida. Kuuntelen täsä par´aikaa ääniä seinäin takuisia kuin siellä tuntuu/kuuluu olevan naapurin puolla siivouspäivä ainaskin petivaatteiden osalta. Mikäs siinä - kaunis päivä. Ylen kaunis päivä ja pakkastakin on pannut Pakkas-Ukko sen verta ( -26´C ) et ihanhan tuota mielellään ulkoistaisi omatkin sinne samointein. Se vaine et kepakoihin kera on aikas hankala sitä tehdä. Tekee sen kun aikaa ottaa mukaan kantaakseen samalla ja myöskin kaiken kannettavan sijoittaa olkapäillein. Kyl ne ulos hivutettua saa täten. Ja jäiset sit samoin takaisin tullessa olkapäitten turvin, tai no - hartioiden, niskan. Muttas ei nyt sillä; vasta omani ulkoistin ja se kun on riskaapelia muutoinkin mennä tuonne etukuitille kepakoihin kera hillumahan ja taiteilla pystysä, niin viel hakalampaa se sit on/olisi petivaattehin kera. Jep. Katselen täsä vaine akkunoistain ulos ja ihastelen yle äijy kaunista luotoamme Suomemme maan. Tuota auringon kimallusta kystä kyllä. Nuita huurteisia puiden oksistoja jotka tännekkin asti kauempaa näkyilevät ja mietin et mitenkä olisikaan juurikin nyt ihanaa, sopivaa, passelia, olla josain matkalla. Reissusa vaikkas valokuvaamassa! Wau, valokuvaamassa vasiten! Miten kauniita kuvia saisikaan aikaseksi tällaisella ilma ja tilalla saati sit noine kauniine puine jotka huurre-hunnuissansa ovat ko ylkä ikään morsiantaan katsoin.... Joo, ja se et vaik notskilla mökillämme - oih, ja voih. Kuvitelkaatte et sinne pääsisin? Enpä ole tuota sinne sitten syssyn kerennyt, joutanut, enkä täten nyt päässytkään. Ja miten monta kertaa siellä olen näin alkutalvisin aina pruukannut käydä! Aina ko ilma ja tila on antanut periksi ja aikaa on ollut, ni sinne sitten. Muttas ei nyt. Nyt pitää nenga vuottaa kevähämmälle. Ainaskin viel kuukausi kunne pääsen ajoon - jos pääsen sittenkään. Aikanaan aikaan, aikaa sellaistakin mennyttä joka ei palaja konsa - niin. Kymmenkunta vuotta sitten leikattiin viimeksi miulta kyseinen vaivaisenluu samaisesta koivestain. Talvi se silloinkin oli, sen muistan. Muistan kuin sitä eka kerran pääsin Majani Matalaisen tienoille ulos itsein laittaa ja happee haukkaa! Kuin siitä olimma iloinen. Muistan ne pakkaskelit silloiset, sen lumen. Muista en sitä kuin pitkään piti silloin klenkata tällä/tuolla tassulla moiselle ja kuin pitkään ajokielto oli päällä. Silloin se oli vaine helpompaa kun puoliso oli olemasa ja hän avitti kera muksujemme jotka myöskin olivat viel osaltansa kois. Nyt ei ole sitä.... ei niitä avuja. Kois olen ja pysyn jos ei muualta apuja tule. Eikää tuota viitsi "jokahiseen risaukseen" toisia pyydellä, ei. Ainakaan miun luonollain. Mieluummin kärvistelen täällä kois ylhäisessä ykseydessäin ja poden tätä "kauas on mun kaipuuni"-tunnettain. Sydämeen sattuu mut kait tuo joskus sit paranee - paraaneehan se? Ja onpahan nyt sit aikaa suunitelle mielein kera et mitäs sitten kunne tästä urallein urkenen? Täsä jo kaikenlaista.... mm. hivenen et jos vaikka yöksi tahi pariksi reissade? Mistähän rahnat? Matti kun on saikkulomalla aikas ystävämmällinen Kukkaroisessa olijainen. Niipä, kun on Töitä mitä tehdä ja paiskia niin ei ole aikaa, muttas tuohi-puoli on silloin taattua. Kun ei ole Töitä ja olisi aikaa niin ei ole tuohta. Ja sitten kun vanhana ( tästää viel vanhempana ) kun olisi aikaa, ei ole Töitä, niin on rahaa-ko? Mites se meni, tää yhtälö? Yhtälö se on sekin, ettäs kohta pitis, tai no, ei pidä, muttas laitamma kuiteskin joka tapauksessa, yliset lämmä ja sitten lilluttelen itsein siellä olla öllötellen pitkin-poikin-pitkälläin. Toisen, tuon ns. tervehen koipein, laitamma samalla lillumaan vetehen ja sitten krapsuttelen sen "pohjallisensa" siliäksi. Toista vaine kantapään osilta voinen lilluttaa - en viel leikkauksen kohilta. Vaik´ en voikkaan sitä näin kokonansa uitella vedessä seisovaisessa viellä, niin onpahan se kuiteskin ihanuus et sitä voi jo ( itse asiassa jo pitemmänkin aikaa on voinut ) ylipäätään kastelle ja nyt pääsen jopa ekaa kertaa voitelemaankin sitä haavan kohdilta. Ovat nimitäin ne tikkiset siitä jo poiessa ja tikkienkin reikien olisi, on, pitänyt jo tähän mennessä menhä kiini! Joten nyt, nyt vaine rasvaa "selkäänsä". Kyl se siitään paree tulee. Iho pehmiää ko rohtumat ja ruvet lähtevät vähitellen irti. Yhtälöön tähän kuluu nyttemmin myöskin "taiteilu" rastoin kera. Miksikö? No, kun... Rastat pitää nenega taiteilla saunan ajaksi pääni päälle sillä vapaana ollen ne kävisivät aikas kuumiksi ihoa vasten ko aitoa hiusta ovat - keinotekoisinakin varmaan yhtälailla tosin olisivat lämmä. Muttas se et ne ovat kuumat; kastella? Kyllä, ne voinen kastella. Se vaien et ko ne kastelen, niin arvatkaas mitä onkaan paino silloin niskassain? Wau, ettenkö sanoisi. Ei ole ihan kilonen se paino. Tai ainaskin näin tuntuvi. Sitäpaitsi, ei rastoja kuulemain mukaan tarvihhe jokahinen kerta pestä joten kastelukaan ei ole välttämöttömyys jokahinen kerta. Josko näin toisaaltaan nää rastain "harmia" ja "tuskaa" tuottavatkin niin kyl mie näistä silti tykkäänkin. Ainaskin vielä.... Ovat nätit, mielestäin käyvät miulle ja ovat kivan erilaiset ko tusina- normi-hiukset. Minunlaiset. Ja sopivan piiiit-kät. Pitkä - kauaksi uottuva? Kauas on kaipuuni miun. Kauaksi ja tykö. Iellehen. En vaine mahda mitään. Irti en näytä pääsevän, en sitten milläskänä. Olen yhä iellehen meripihkassa kuten silloin vuosia, vuosia, sittenkin. Joku voisi ajatella et pitää nenga olla erikoinen, erilainen, miehen-kaltainen persoona ko näin olemma kiini? Ajatelkoon vaine. En puolustele, en pohjaa asiaa, totean vainen - passeli monessakin suhteessa miulle. Piste. Ja samalla mtöskin heippa - ny lämmä laittain.