Hapanleipä, hapanjuurileipä. Juuritaikinalla tehtävä leipä, taikinajuurella tehtävä leipä.  Juuritaikina, taikinajuuri. Ja varmahan viel monta muutahin nimeä joilla tätäkin "rakasta lasta" nimetty on ja nimetään iellehen.
Miulle se on aina ollut taikinajuurella tehtävä leipä ja nimenomaan taikinajuuren mie ain jälkeensä jätänkin jokahisen leipomisein jälkehen vuottamaan seuraavaa leivonta kertaansa.
En käytä juuritaikinaa, joka kertoo miulle, ettäs se on sellainen vellimäinen litku josta sitten leipä aluille laitetaan...
   Tänä pänä teimmä jälleen Leipäset Kaiketonna juurikin tällaisella taikinajuurella ( tarinoiden näiden tuolla viimeisenä päivänä olevainen jutska ) ja päätin sit leipomisein tään jälkeen, kopsailla tarinat tähän astiset jotka nettisfääreihin olemma laitellut Leipästen laittamisistani ja hivenen muistakin; Hilda.
Toki olemma leiponut näitä Leipäsiä jo kauan, kauan, aikaa ennen näitä tarinoitanikin.


   3.1.2021. Hulda.



   Keskustelemme täsä Humisevallaharjulla ehtoon rattona Huldan kera et onko se taasen AIVAN pakko lähtiä kylille liituu yölliseen aikaan, onko?
Kovin tuo uhkaavasti pörhistelee kuvettansa ja topakasti uhittelevi...

   Hulda asettu ko asettukin aloillensa; uskoi varmaan vanhempaansa ja tään vanhemman sanasta muutamaa ja valittua-sellaista...

Just otin Humisevanharjun uunista ja maistoinkin jo:

   Taikinajuurella tehty Kaiketon Kuliza!


   28.5.2021. Hulda ja Hilda.
 

   Tästä se taasen lähtevi:



   Ehtoolle Kaikettomat Sämpylä-pämpylöitä juurella tehden sekä jo nauttien,

   Käväisin täsä tänä pänä toteuttamassa "kansalaisvelvollisuuden" ottain sen ensimmäisen tsipaleen pahuksen Korona-piikkisistä, olkavarteeni miun. Samalla sit lekurin toisenkin tykönä joka pisteli kortisonia niveliini muin ja loineh lausumahan siin samalla, nottas sit ei edes puutarhatöitä saine tehdä; chillailla vaine...



No, muttas eipä tuo kieltänyt leipomista käsilläin näillä, kun ei niitä piikitelty olleskana. Jotenka mitäs mie "reipsa tyttönen", Mummero Humisevanharjun, sitten teemmä? Mie leivon.

  

   Olen huomannut Kaikettomista aineksista ( kenties teistä jotkut toisetkin olette huomanneet tään, te jotka olette mm. gluton-valiolla? ) leipoissain ja sitten niitä leivonta-astioita sekä jälkiä erinaisiltä pinnoilta, tahoilta, yms. poies korjatessa, pyyhkiessä, ja pestessäin, ETTÄS se on muuten paljon helpompaa poistaa kuin jotkin ns. normaalit taikinaiset ja ainekset! Ne "perkehet" niinkuin tavallahan liukenevat vaine siihen veteen huuheltavaan ja sen sekaan, sekä pyyhkiytyvät, irtoavat, nuista tasoiltansa tosta vaine. Tavallisilla ainehilla saapi joskus toden teolla "hinkata" jotta jotahin saapi irti. Varsinkin jos ei ihan het´ sillään aina joudu sinne puhdistushommiin kiini...
Ja kunne puhdistan ( esim. juurikin nyt täsä kevähällä ) putkistot tiskialtahan, se on samainen siellä, näin jälkehen tällaisen kokkailun ja ruokavaliota tätä "ylläpitäissä". Helpommin puhdistuvat nekin nyt kuin aikoinaan normi-ruokavaliolla ollessain.

   Miettinyt olen täsä aikoin saatossa et kun se on noin yleensäkin helpompi ja kivenpi olla sekä eliä tällaisen Kaikettoman ruokavalion omaavana ( vaik tää nyt kalliimpaa on taloudellisesti kuin ns. normaali ruokavalio - Matti-Kukkaroinen ei kiittele suosiolla! ), ettäs helpompaa kokkailla, leipoilla ja touhuta kaikkinaisesti, NIIN voinen tuota sitten luulla ( tiedä kun en, vaan vaine ajattelen, luulen, kuvittelen näin ), notta samaten se varmahan tää tällainen "eväs" sitten toimii myöskin ihmisen sisuksissa ja suolistossa?!!
Se niinkuin sujuvan sutjakkaan vaine "ui" lävitse suoliston ja siin samalla tuota mutkikasta "liukumäkeä" alaspäin pyyhältäesä aina loppuun asti. Toki imeyttävi samalla tietenkin itsestänsä ne tarpeelliset ja näistä aineksista irti saatavat ainekset, elimistöni/elimistömme käyttöön.

    Ja jos ajatellahan tuota "sujuvan sutjakkuutta" ja helpommin "irti" lähtevyyttä, NIIN eikös sitä sitten voine ajatella myöskin et silloin tää kaikkinainen, erilainen, eväs ei tartu sinne suolistonkaan seinämiin niin helposti kiini kuin ns. normaali "eväs", tukkeuttain niitä tahi tukoksia aiheuttain?
Miten lie sitten verisuoniston ja niiden mahdollisten tukosten laita - siihen tää-kään -valio ei taida taitaa mitään?


   17.6.2021. Hilda.

Mie-ja-kans kerta muutkin...



...nimesin nimittäin tään raskini, alias taikinajuureni, sitten nyt oikein nimellä; Olga olkoon hän.
( Jälkikirjauksena 20.2.2022.: nyttemmin siis nimellä Hilda - tää vaalia taikinajuuri. )

   Joo, muttas - tästä se taasen lähtee, tää Humisevanharjun tään kertainen rumba-samba.
Josko työpäivän jälkeen sitten tekisin ja leipoisin.
Niin issellein kuin Töihinkin sit muutamat Sämpylän-Pämpylät juurella - glutonna...
Sekaan jotahin siemeniä, pinaattia ja josko heittelis ruoho-sellaista-tsipuliakin....


   4.7.2021. Hulda.

   Taisin täsä taanoin ristiä taikinain tään, ja vasiten tään juuritaikinan, Martaksi, muttas nyt pitää miun sanain noi perua ja....



Saanne esitellä: Humisevanharjun HULDA! ( rimmaa muuten tyystin paree kuin mikään "Martta". )

   Joo, laittelimma taasen Hulda-Huolettoman noin, niin kuin, huolettomasti "toisella kädellä" aluilleen tuossa aamusella.
Hoivailin, herättelin ja hellänä pidin pitkin päiväsyvämen tätä taikinaisensa alkua piskuista.
Nyt sitten ehtoon korvalla käänsin kuvettansa viimoisen kerran ennen yöpuulleen menoaan ja lausuin hyvän yön sanaset korviinsa vienosti kuiskaillen. Mietteitä mielessäin miettien...

   "On se vaine jänskä hommeli." "Tää täsä."
"Sitä olemme jo vuosikausia tehnä juuresta taikinaa, taikinajuuresta Leipästä syötävää, muttas siltikin yhä iellehen ja edelleen - ihan JOKAHINEN kerta sitä toivovi hartaasti, jopa lausuu pienen pyynnön tuonne ylös jollehin Ukko-Ylimmäiselle, jottas onnistu nyt." "Tään kerran - joohan?"
Ja yhtä lailla, jokahinen kerta sitä epäilee itseään taikinaista leipäin näiden luodessansa, ettäs en mie osaa! "Paljonko laitan jauhoja, paljonko vettä?" "Onkoo jo hyvä?" "Milloin on paree - oiskoo nyt... ei vaan nyt? Joko on?"

   Ja kuiteskin - yhtä monta kertaa sitä on sit onnistunutkin.


   26.7.2021. Hulda.



   Humisevanharjun Hulda, jam.





   28.7.2021. Hilda.

   Humisevanharjun Hilda ( vaalea juuritaikina ) käytössä pohjana suolaisen piiraan; gluton. maidoton, jne..










  
   3.8.2021. Hilda.

   Matkailu avartaa?

   Humisevanharjun Hilda ( osanen vaaliasta taikinajuuresta ) lähteepi tänä aamuna matkalle kauaksi, kauaksi - Töihini.
Kassotaan kuin matkailu "häntä" nyt sit avartaapi, vahi tuleeko "maitojunassa", häntä koipien välissä, paluujunalla, takaisin?




   Meinahan, notta otammo nyt "hänestä" palasensa mukaani Töihini.
Lämmitän ensinnä kuvettansa tuota siellä huonehen lämmä laittain.
Sitten alan ruokkimaan sitä kuin parastakin juhlapossua.
Ruokin noin vuorokauden vain - enkä useampaa kuukautta kuten porsasta yleensä pruukataan tehdä....
Tuossa torstaina viimottiis pitäisi Hildan olla valmiina ja miun pyöräyttä siitä taikinainen valmihiksi, tullunna lopulta leipäseksi jonkinlaiseksi.
Olisi nimittäin tarvista lauantaille saada siitä pohja ja kansi juustokakkuselle glutonna. Tiedättehän te sen sellaisen kakkusen josa on tosiaankin pohja ja kansi sekä välissään liivakoilla tehty täyte aivan kuin makiassa juustokakussa, muttas vaine suolaisena - nyt lohella.
-------------------------------
    Hilda toimi moitteettomasti;



Eilen sain/saatiin ojentaa asiakkaille siitä tekemäin Lohi-juustokakku piskuisen prinsassan kastajaisjuhlaan.
Leivoin ensin sämpylät juutesta tästä. Siitä musersin sen blenderiin palasiksi - murskasin blenderillä murusiksi ja viimeisenä sit kokosin siitä juustokakkuun tuohon kaksi murukerrosta "kakkupohjaan".


   23.8.2021. Hulda.

   Avautumisia Humisevanharjun

   Laitoimma siis eilennä päivällä juuritaikinasta Kaikettomien Leipästen aluilleen nostatellen sitä siitään pisku hiljaa ehtooseen asti; vähän kerrallansa iellehen.

Korvalla ehtoon alkoi valmista olla. Taikina tuo tulevainen mittansa täyden saanut oli ja lepoa se jo vaati itsellensä, aikaa maata ja makoilla yön tuon nyt jo ollehen, ylitse.



Tuohon pöytäsen nurkalle mie sen laskin makamaan. Paijailin, saattelin ja pidin hyvänä. Siunasin yöksi nukkuvaisen - yötöitä tekeväisen. Viel viimeiseksi laskin peittehen lämmän yllensä: "Nuku hyvin, sie ahkera ahertajainen."

  Lähtö tuli yöjalkaan Mummerolle tälle: aamuisina tunteroisina mielessä Mieron Matkaajan, taikina kohoavainen ja Aika-Rauta armoton; Leipäsiä pitäisi tästä jo joutua laittamaan, levossa ollutta kokeilemaan, pellille pikkuisia asettelemaan....

   OI, sitä IHANUUTTA kun tupani oven, uksiensa sisäisen, aukaisin. Oi sitä TUOKSUA suunatonta mik´ vastahani leijaili silloin!

( sivukommenttina: tavallaan kois olemma mie tällaisen yönseudun ja tuohon taikinan, Leipästen kohoavaisen, tuoksuun silloin tottuu pikku hiljaa, huomaamati - ei sitä oikeestaan edes huomaa mitenkään. )

TUOKSU tuo ihanainen, nenuni piskuisen tuntokarvoja ( kyllä - on niitä näin naisellakin sellaisia olemasa ) hiveli, aistejani haastoi. Syvän alassain ailahti, makumatkaan saatteli muinaisiin: aikaan entiseen kun omassa koissain teimmä tavallisia Ruisleipiä leivinunissain, aikaan kun lapsuutein koissain äitini puu-uunissa leipänsä nuo ihanaiset paistoi.

   Olipas todella ihanainen tervetulo-toivotus tuollainen hekumallinen tuoksu taikinaisein tuon! Tunsinpas todellakin olevain tervetullut tupaani tuuliseen, tupaani Humisevanharjun.



Oli joku joka, muutoin niin tyhjässä tuvassain, MIUT tervetulleheksi toivotti: "Hei, alettaisiinko hommiin?"


   23.8.2021. Hilda.

   Humisevanharjun Hildan kuulumisia.

   Kenkä muistaa viime viikkoisen Hildan "reissun maailmalla", niin täsä on jatkoa sille:



   Lohi-voileipäkakku - itsellein.
Ei mitenkään kuvan-kaunis sillä en kruusaile itsellein - mitä tuota suotta.... mut pääasia onkin MAKU ja se et voinen tätä syödä.
Kaiketon juurisämpylää ( Hilda-sämpylä-pämpylät ) leipäkerroksina ja muutoin sitten lakton.

   On muuten mahottoman hyvää, kun harvoin saa...


   27.8.2021. Hulda.

   Humisevanharjun Hulda lähtee nyt vuorostansa "kylillä käymään"...



   Pienehkön taikinan tein; kohosi ihan kivasti... 

   .... ja hyviä Leipäsiä tuli Kaiketonna:





   5.9.2021. Hulda.

   "Humisevanharjun Hulda, iltaa.
Asetun yöksi tähän maate, passaks se..."



    ... vuotahhan vaine...
hipi hiljaa, hissun-kissun... nyt kolme tuntia takana;


 
   ... meinas kylille lähtiä; 

   ( Jälkikirjauksena 20.2.2022.: samainen tarina näin lyhykäisenä ja sitten alla pidempänä; )

  
   6.9.2021. Hulda.

   Humisevanharjun Hulda meinasi taasen lähtiä yönkähmään kylillä käymään. Liekkö näin syssyn pimeiden tullen mielessä neitokaisen tään jokin ylkänen komian kalskea, vahi miksikähän nuin mielensä mielii Maailmalle Avaraiselle....?

   No, muttas joka tapauksessa - tää Huldanen oli täl viisiin tänä aamuna aikaisena jo toinen jalkanen valmiina, menossa ylitsi asuinsijansa, kun mie sen tuosta pöytäin nurkalta tavoitin "itse teosta".

Toppuuttelin hiven ja pyytelin kois pysymään; josko tuota pelisäännöt yhtenevät saataisiin aikaseksi? Tiedä vaikka jonkin sorttinen YYA-sopimuskin kenties....?

  

  "Niinhän siinä sitten kävi"; sopu saatiin kuin saatiinkin alle katoin tään ja mie Leipäsein leivottua. Ihanaiset, pehimiät tuli. Maistuvaiset, suuhuni suolattomaan ja makuuni makeuttamattomaan, todella hyvin käypäset - jam.

   PS. Positiivarien viikko alkoi juuri tänä pänä.



Vaikkas täsä miun tään aamuisessa aamu-kaffeekupissain ( kera tänä aamuna leipomain Kaikettoman Leipäsein ) onkin Pöllönen pöllämystynyt ja tuittupäinenkin kovin, niin tehrääks tästä viikosta tulevaisesta siltikin hyvinkin positiivarinen - joohan....?


   4.10.2021. Hulda ja Hilda.

   Humisevanharjun Hulda ja Hilda lähtivät jalkojansa veryttelemään Maailmalle Avaralle kylmän jääkaapin kätköistä - tänä pänä.

   Hulda, tumma kutrinen, jatkaa viel taivaltansa täsä vaiheessa vuorokautta... Lie koko tään pitäjämme ynpäri kerkiää stallade tulevan yön aikana kunne sit aamu varhainen koittavai ja mie alan sitä pikku hiljaa kotikonnuille huhuilemahan?






Muttas Hilda tää jäi kotikulmille lymyilemähän ja teimmäs siitä Sämpylöitä-Pämpylöitä maittavia sekä Puusteja ( tänään on muuten Korvapuustien päivä - tiedättekös te tään?! ) muutamia.



Puusteist ei tullu hyviä, ei olleskana. Ei miun maun mukkaan, ei.

   Jätän Humisevanharjun Hildan tähän, juurikin tähän kohtaa, päiväksi täksi tulevaksi, töilleen ahkerille.
Toivottavasti työnsä luistavat hyvin kera päivän tään tulevaisen - kuten itselläinikin....

  Muttas - hei, jos näkyilee karkailevan Hildan helmoja heiluvia ( kohoaa jostahin syystä ylitysten ) josain päin maailmaamme päivän tään pitkän aikana, ni komentakaatte häntä kotio kohti. Kiitos.


   29.10.2021. Hulda.

   Voiko olla onnellisempaa Humisevanharjun Huldan omistajaa, kumppanusta, kuin mitä mie olen?




   Mikä riemu se onkaan aina kun taikinainen onnava, kun se öiseen aikaan käyskentelevi täällä huushollini sisällä ihan kiitettävästi ja aamuiseen aikaan ani varhain valmiina päivän töihin on.

   Mikä riemu ja ihanuus onkaan kun pääsee ( pääsen ) verestä leipää suorahan uunista paiston jälkehen maistamaan ja jopa syömään ihan runsaimmin mitoin! Ah ja oh, sitä autuuden ihanuutta!
 

  

   Otan juuri paistamain vereksen Leipäsen käsieni väliin ja avaan sen pikku hiljaa leipää tuota kunnioittain, Leipäsen tuon määräämään tahtiin, auki apposelleen.

Hivenen siin samalla jäähdytän sitä Leipästä näissä koprissain piskuisissa etten ihan kieltäin jo suupieliä hipovaista, polta eka haukullain.

Otamma veiten voisen käteeni toiseen, sipaisen kasvisrasvaa slaissin Leipäsellein tuolle. Rasva tuo sulaa kuin sula voi Leipäsen tämän vereksen päällä. Ah ja oih!

Siitä sit varovaisin naukkauksin, silleen nautiskellen, pikku hiljaa taasen.... suuta nälkäistä kohti. Oih - ajatelkaas: kuin nautinnollista!

- ihanaa VERES leipä!


   4.11.2021. Hilda.

   Humisevanharjun Hilda, alias vaalea taikinajuuri, ulkoiluvuorossa tänä pänä.
 

 
  
   Mukaansa tää "hienohelma" otti täl kertaa mm. pellavansiemeniä rouheena, hirssihiutaleita, sokerijuurikaskuitujahiutaleita, syksyistä ruohotsipulia...



Kotio tulikin sit Sämpylän-Pämpylöitä Kaiketonna.


   17.11.2021. Hulda.

  
   Se oli sitten mennehen yön aikaan eka kerta ko Humisevanharjun Hulda lähti kävelemään!

   Mielestäin alustin taikinain kuten aikaisemminkin; saman verta ( suunilleen ) tein taikinaista, ja samaan astiaan kuin ennenkin.



Siltikin aamuisena aikana aikaisena simmuin avattuain hokasta sainen, et nyt on jo varppinsa ulkopuolella astiaansa aikaslailla?!

   Misä lie Hulda öiseen aikaan hiippailutkaan..... ?

   Ps. Leipurin asemassa pohdin täsä et ny kun olisi miulla sellainen oikia pärevakka tahi muu sellainen, uunin kestävä pata, jne., niin nyt voisin kyllä ihan vaine mielenkiinosta kopasta leivänkin tekoa?

Tosin en mie leipä-leipää tarvihhe.



Miul ko on paree nää Leipäset vaine


   2.12.2021. Hulda.

   Humisevanharjun Hulda kävi ulkoilemassa - hui!

Tuolla pakkasen panemassa kelissäkö; -19´C?

   No, ei nyt sentäs - kois pysyi ihan koko yön. Täl kertaa ei edes mallannut jappejansa ulos astiastaan pistää vaan pesäkolossansa kiltisti pysyvi koko yöllisen ajan. Varmahan totesi et ko on noinkin kylymää jällevän ni paree vaine kois olla ja pysyä.



  

   12.12.2021. Hulda.
 

   "Tiesinhän mie et tähän vaiheeseen tullasiin viel joskus, muttas en tuota osanut arvata et se jo nyt eteeni tulisi, en...."



   Tänä aamuna varhaisena Humisevanharjun Huldan kera käytiin käppäilyllä ja kävimme siinä sit samalla pinoisen "kehityskeskustelun" lävitse.

Hulda tää ilmaisi "iloksein" ilmoille miun, nottas hän sitä niinkuin haluaisi ihan oikeestikin Maailmalle suurelle ja Avaralla. Olisko milläskänä mahdollista? Ihan noin, muuten vaine....

TAI jos ei hän sinne urkene, niin ainaskin noita "poikasiaan" voisi hänen edestänsä sinne laitella ja työnellä - eikö milläskänä?

   Asiaa aikain haudutettua ahtahassa kallokopassain, mietteitä noita muhiteltuain, avarsin katsontakantaani ja teimmä sitten sulassa sovussa, yhteisessä YYA-sopimuksessa, kumpaistakin "hyödyttävän" ratkaisun ja tänään - juurikin tänä pänä - sitten Humisevanharjun Huldan jälkeläisistä lähtevi ekat tsipaleet itsenäisesti Maailmalle Avaralle!

   Sinne jonnehin he sit "harhaan hajalleen hajoavat" ja kenties perustavat uutta kotia, pesuettaan.... Mitä lie puuhaavatkaan - pennut nuo maukkahat ja sankkevan itsenäiset siis mielestänsä?!

Ka, sehän sit aikanansa nähdään jos täsä saamme viel eliä ja elinpäiviä lisää kokea.

Onneva ja lykkyä heille vaine voinen toivotella ja peräänsä huikata ko tuosta ovein ukseien välistä ulos työntyvät - onneva!



   ( Totuuden sannoiks: tuli tuttavissain vastahan yksi ihminen joka Kaikettomalle -valiolle on täsä joutunut ryhtymään ja haluaa maistaa Leipäsiä näitä.

Lupasin avittaa "ystävää mäessä, enkä mäen alla", jotenka hän sitten tänä pänä käy muutamat tsipaleet itselleen tästä satsistain ottelemassa. )


   19.12.2021. Hulda.

   "... Herkkua on siinä monenlaista, monenlaista, kuiske kuuluu miltä ruoka maistaa, ruoka maistaa. Tip tap, tip, tap..."

   Tonttuisten jouluisten kuiskiessa joulun tulla jolkottavan seudulle tällekkin, me Huldan Humisevanharjun kera laitellahan parastamme ennen sitä.



Joulun tapaan, yön ajaksi ruokaa "pöydälle", jne.. Kassotahan onkoo aamusella sit enää mitiä jäljellä...?



   61kpl Leipästä + taikinajuuri.


   25.1.2022. Hulda.

   "Keisarin uudet vaatteet"?
Ei, ei suinkaan, vaan Humisevanharjun Huldan piskuinen hullaanus vaine.

   Olimma laittelemasa taasen ehtoon korvalla Huldaa asemiinsa levolle yölliseksi ajaksi kun kuiskasi hän siin sievästi, vienosti, et josko tuota kuosia uutta kupeillensa saisi - kuis olisi?

"Kiitin ja kumarsin" vaine nöyränä palvelijana ehdotusta moista sekä aloimma parhahin tietoin, ettäs taitoin mukaan muotoilla muotojansa kaunihiksi... kauniimmiksi?









Tiijä häntä mitä tuli, mitä aikaan sainen, muttas makiaa maukasta ainaskin.

Hivenen jäivät haljakaksi poskensa nuo, muttas anteeksi suonettakoon ( ? ) ja laitettakoon vaikkas salamavalon piikkiin moinen moka.


   20.2.2022. Hulda.

   "Mihkäs sitä omasta-kotoa läksis ko Olympia-kulta on katkolla?"; näyttäisi yölliseen aikaan Humisevanharjun Hulda tuumaavan, ku eilennä ehtoolla aloin "säätelemään" hänen keransa tään maailman mallia himpun parempaan ja maustuvampaan suuntaan.

------------------

   Eilennä aamusella nostin Huldan lämmä-puolelle.



Kopasin kuvettansa, kutkutin kaulansa alta ja kovin kehuskellen kyselin kumppaniksein päivän ajaksi tuoksi.

Hivenen piti houkutella, maltaita lupailla, kunne kaveriksein asettui.

   Päivä tuo rattoisasti sitten menikin vuoropuhelua yllä pitäin.

Hulda porisi, puhettansa pulppusi ja juoruja lepoaikanansa kuulleita ilmi iloksein ilmoitteli.

Välleen sit mie taasen muistin kehuskella moista uutteraa, työn tuon raskaan, raatajaa. Kysästä onkoo kaik hyvin? Miten olisi huikkanen vettä suun kostukkeeksi - tahi vaikkas kapallinen lisää apetta, muodossa kuivemman muonasen?

   Tuli ehtoo, tuli korva iltasen.



Otettiin viimeiset palaset illallisten suun sulavaisten, me kumpainenkin tahoillamme. Nasuihin maukkaisiin muruset maistuvaiset viimeiset maisteltiin, suun kostuketta sulavaista kurkuistamme alas kulauteltiin.
Ja sitten kömmittihin sulassa sovussa väliin vällyin lämpöisten.

Hyvät yöt toisillemme toivoteltiin: "Aamulla nähdään."

   Ja niinhän me tuossa kotvanen sitten nähtihin: äärellä Olympia-kulta -jännityksen...

Huh, kuin meitä täällä jännittääkin - kattosen alla korkian Humisevanharjun!