... täsä näin yksinäin, ettäs "kyllähän maailmahan mahtuvi noita."
Jep, jep, mahtuuhan toki. Meitä, teitä, kaikkia erilaisia stallaajia tantereille näille. Mahtuu, mahtuu.
Se vaine et sen itseni paikan kaiken tään seasta löytäisin ja yleensäkin tietäisin mitä nenga tahdon, mitä ajattelen? Siinäpä sitä visaista problematiikkaa onkin ihan kerraksensa.
Täsä olen taasen, jällevän, mm. pakertanut näiden muksuin 24/7 paperisten hommain kera muutaman tovisen. Huomataksein vaine et onpahan taasen yhteen lausunto oikaisupyynöllä lähetettävä takaisin kun on asianomaisen nimi jällevän väärin kirjattu; täten ei siis tuossa lausunnossa ole kyse samasta henkilöstä kuin kenestä se pitäisi olla! Ja yhtä päätöstä iellehen vuotan et ylipäätänsä se tehtäisiin, skriivattaisiin, mustaa valkialla sekä miulle sit postiHENKILÖN mukana perille asti kulkeutuisi.
Jotahin positiivarista oli myöskin - onneksi:
Maistraatista tullehet paprut olivat kaikki tallessa, sen mitä sinne veimmä täsä vu´uen alussa, ne kaik takaisinkin tulivat - hyvä jutska siis. Samaten kuin sekin, ettäs KERRANKIN oli kuukausittainen aterioiden listaus paikkansa pitäväinen ja oikein skriivattu! Wau!
Näitä raapustaissain, tarkistaissain, listatessain, arkistoidessain, sekä kaikkea muuta siin sivussa touhutessain....
Mm. päivittäin kahden lenkkisen verta heitellyt ulkona itseäin, aina pidemmälle ja pidemmälle, jotta varppini tuo leikattu kuntoutuisi, ja myöskin leipoillut, kokkaillut, katsonut elokuvia, lukenut sekä ollut vaine... olemma mietiskellyt jällevän, ettäs kun täältä Kulmakunnalta pääsisin poies.
No, joku voine tuumata tähän, ettäs mikäs tuossa; otat vaine ja lähdet!
Kyllä - "otat ja lähdet"! Juurikin tänä pänä viimeksi juttelin yhden ventovierahan hemmon kera joka käypi nyt noin viikkosen tään Kulmakunnan lattialämmityksiä säätelemässä, et kuis se onkaan tällä huudilla, tällä kylällä ( kuten kaikissa piskuisimmissa seutukunnissamme lävitse Suomamme maan) ns. ostajanmarkkinat. Ostaa voi kyllä kun saapi nyt halvalla, muttas jos meinahat, nottas möisit - et edes omiais ns. takaisin saisi! Voisi sanoa tällä haavaa ihan hyvin et sen millä ostit aikoinaan, oli se vuosikas sit ollunna mikä vuosi- tahi vuosikymmen sitten, niin nyt siitä hinnastas joutuisit tyytymään noin puoleen! Huh! Ei kyllä leiville löisi! Ns. puoliks´ ilmaiseksi pitis ANTAA oma poies!
Tätempä mieluummin miekin täsä "värjöttelen" ko kellehään ilmaiseksi antelen! Ja narisen myöskin siin/täsä sivussa sit.
Niin.... siis... tää "kauaksi on kaipuu" -mutu taitaa näköjään taasen iskeä kun kevättä kohde näin aletaan menhä jo.
Ja myöskin sen taatta et....
.... sainen täsä päivänä muutamana oleilla tällaisella seudulla ( ja tehdä töitä samalla paikan päällä tuolla ).
Sainen olla hyvinkin keskeisellä paikalla täällä ihmiskunnassa, muttas siltikin ns. aivan KORVESSA! Ei mitään, ei ketään, eikä mishään!
Vau, sitä hiljaisuutta, ykseyttä, yksinäisyyttä - hyvällä tavalla. Nautin, nautin ja suunattomasti!
Siis kun läksimmä stallade tuollahin tätä koipeain ulkoiluttain, niin eihän siellä ns. ketään vastaan tullut/tule koko matkalla tuolla. Ei kuulu ääniä naapureiden, ei nävy vierasta valonkajoa kilo eikä metrien päästäkään. On aivan hiljaista....
"Hiljaista on, hiljaista on.
Eikä kuulu mitään,
koska hiljaista on.
Hiljaista on, hiiskahda et.
Eivät kuule korvat karvaiset.
Hys, hys,
nyt ollaan aivan hiljaa.
Hys, hys,
ei hiiskahtaakaan saa.
Kas, kas,
vain tuuli tuutii viljaa.
Hys, hys, tuu, tuu, aa, aa.
Hiljaista on, hiljaista on,
eikä kuulu mitään,
koska hiljaista on.
Hiljaista on, hiljaista on,
niin kuin huopatossutehtaassa..."; Martti Innasen "Hiljaista on..."-laulun sanoin, ja MIE nautin!
Täten; voi kunpa omani saisin vastaavassa "kaukaisuudessa" olevaisena mökki-pahasena. Tai, ei nyt aivan "pahasena" kuiteskana vaan ihan asuttavassa kunnossa olevaisena. Tosa katselinkin jällevän yhtä ja hivenen kyselinkin jo peräänsä.
Muttas sitten taasen; eihän niihin, nuihinkaan korvesa olevaisiin asuntoihin, koteihin, kuulu kauppaansa "talonmiestä", eipä tietenkään. Jotenka sitten pitäisi meikä Mummelinkin kuosissa olla ja - PYSYÄKKIN myös! Ja sehän se onkin sitten aivan toinen jutska, se....
... se joka puskee "hikeä" lävitse ihokkaan
Jep, jep, mahtuuhan toki. Meitä, teitä, kaikkia erilaisia stallaajia tantereille näille. Mahtuu, mahtuu.
Se vaine et sen itseni paikan kaiken tään seasta löytäisin ja yleensäkin tietäisin mitä nenga tahdon, mitä ajattelen? Siinäpä sitä visaista problematiikkaa onkin ihan kerraksensa.
Täsä olen taasen, jällevän, mm. pakertanut näiden muksuin 24/7 paperisten hommain kera muutaman tovisen. Huomataksein vaine et onpahan taasen yhteen lausunto oikaisupyynöllä lähetettävä takaisin kun on asianomaisen nimi jällevän väärin kirjattu; täten ei siis tuossa lausunnossa ole kyse samasta henkilöstä kuin kenestä se pitäisi olla! Ja yhtä päätöstä iellehen vuotan et ylipäätänsä se tehtäisiin, skriivattaisiin, mustaa valkialla sekä miulle sit postiHENKILÖN mukana perille asti kulkeutuisi.
Jotahin positiivarista oli myöskin - onneksi:
Maistraatista tullehet paprut olivat kaikki tallessa, sen mitä sinne veimmä täsä vu´uen alussa, ne kaik takaisinkin tulivat - hyvä jutska siis. Samaten kuin sekin, ettäs KERRANKIN oli kuukausittainen aterioiden listaus paikkansa pitäväinen ja oikein skriivattu! Wau!
Näitä raapustaissain, tarkistaissain, listatessain, arkistoidessain, sekä kaikkea muuta siin sivussa touhutessain....
Mm. päivittäin kahden lenkkisen verta heitellyt ulkona itseäin, aina pidemmälle ja pidemmälle, jotta varppini tuo leikattu kuntoutuisi, ja myöskin leipoillut, kokkaillut, katsonut elokuvia, lukenut sekä ollut vaine... olemma mietiskellyt jällevän, ettäs kun täältä Kulmakunnalta pääsisin poies.
No, joku voine tuumata tähän, ettäs mikäs tuossa; otat vaine ja lähdet!
Kyllä - "otat ja lähdet"! Juurikin tänä pänä viimeksi juttelin yhden ventovierahan hemmon kera joka käypi nyt noin viikkosen tään Kulmakunnan lattialämmityksiä säätelemässä, et kuis se onkaan tällä huudilla, tällä kylällä ( kuten kaikissa piskuisimmissa seutukunnissamme lävitse Suomamme maan) ns. ostajanmarkkinat. Ostaa voi kyllä kun saapi nyt halvalla, muttas jos meinahat, nottas möisit - et edes omiais ns. takaisin saisi! Voisi sanoa tällä haavaa ihan hyvin et sen millä ostit aikoinaan, oli se vuosikas sit ollunna mikä vuosi- tahi vuosikymmen sitten, niin nyt siitä hinnastas joutuisit tyytymään noin puoleen! Huh! Ei kyllä leiville löisi! Ns. puoliks´ ilmaiseksi pitis ANTAA oma poies!
Tätempä mieluummin miekin täsä "värjöttelen" ko kellehään ilmaiseksi antelen! Ja narisen myöskin siin/täsä sivussa sit.
Niin.... siis... tää "kauaksi on kaipuu" -mutu taitaa näköjään taasen iskeä kun kevättä kohde näin aletaan menhä jo.
Ja myöskin sen taatta et....
.... sainen täsä päivänä muutamana oleilla tällaisella seudulla ( ja tehdä töitä samalla paikan päällä tuolla ).
Sainen olla hyvinkin keskeisellä paikalla täällä ihmiskunnassa, muttas siltikin ns. aivan KORVESSA! Ei mitään, ei ketään, eikä mishään!
Vau, sitä hiljaisuutta, ykseyttä, yksinäisyyttä - hyvällä tavalla. Nautin, nautin ja suunattomasti!
Siis kun läksimmä stallade tuollahin tätä koipeain ulkoiluttain, niin eihän siellä ns. ketään vastaan tullut/tule koko matkalla tuolla. Ei kuulu ääniä naapureiden, ei nävy vierasta valonkajoa kilo eikä metrien päästäkään. On aivan hiljaista....
"Hiljaista on, hiljaista on.
Eikä kuulu mitään,
koska hiljaista on.
Hiljaista on, hiiskahda et.
Eivät kuule korvat karvaiset.
Hys, hys,
nyt ollaan aivan hiljaa.
Hys, hys,
ei hiiskahtaakaan saa.
Kas, kas,
vain tuuli tuutii viljaa.
Hys, hys, tuu, tuu, aa, aa.
Hiljaista on, hiljaista on,
eikä kuulu mitään,
koska hiljaista on.
Hiljaista on, hiljaista on,
niin kuin huopatossutehtaassa..."; Martti Innasen "Hiljaista on..."-laulun sanoin, ja MIE nautin!
Täten; voi kunpa omani saisin vastaavassa "kaukaisuudessa" olevaisena mökki-pahasena. Tai, ei nyt aivan "pahasena" kuiteskana vaan ihan asuttavassa kunnossa olevaisena. Tosa katselinkin jällevän yhtä ja hivenen kyselinkin jo peräänsä.
Muttas sitten taasen; eihän niihin, nuihinkaan korvesa olevaisiin asuntoihin, koteihin, kuulu kauppaansa "talonmiestä", eipä tietenkään. Jotenka sitten pitäisi meikä Mummelinkin kuosissa olla ja - PYSYÄKKIN myös! Ja sehän se onkin sitten aivan toinen jutska, se....
... se joka puskee "hikeä" lävitse ihokkaan
Sitä sitä kun toivossa, suuressa, väkevässä, elää ja ajattelee, niin sitähän voisi kuvitella vaik´ kuunkin Taivahankannelta kurottavansa, kiini ottavansa, ja taskuunsa laittavansa. Parhaimmassa tapauksessa kopraansa asettavansa ja pullosen tiukasta suustansa sisällensä änkiävänsä - sieltä sit tikulla sitä sorkkivansa; ähät kutti, kiini jäit. "Kassotahan kuin sitä ripaskaa tanssitaankaan....?"
Muttas totuushan on aina toinen ja hyvinkin maallinen yhtälö.
Sangen on tummuvainen Taivahankansi, valoa ei pilkahda lävitse pilviverhojen, alas Maan Matosille, eikä Matosellekaan. Vaik´ kuin tähyää, yhä ylemmäksi yrittää, niin ei, ei vastaan tule, ei vastakaikua olemasa ole.
Ylen on ylkä prihai, ylen on komia, muttas sehän ei ole tavan tallaajalle tarkoitettua huttua, ei. Se päiväin loiste, se komia ja kaunis säihke joka kupeiltansa paistaa ja peilaantuu, se on aivan muille maille vierahille olevainen ja loistavainen. Se kuparinen, ettenkö sanoisi et kultainenkin välke välleen, on vaine harvoille ja valituille - eikää olennolle tälle, ei yksi lahkeiselle henkivälle.
Siksipä sitä sitten jätänkin oman venhoin rannoille näille yksinäisyyden. Uikutan ja ulisen sumusireenin ( vahi -seireenin? ) lailla utuisen usvan ulapalle; sääli rannoille jääviä laivoja jotka turhuuksien turuilla turhaan tähyävät aavoilla noille, kaukaisille.
Keräilen vaine rantain sannalta askeleitain näitä, jotta kokonaisiksi ne joskus tulla voisivat, kera sydämein sykkiväisen....
... sellaisen joka taasen tänä pänä jällevän sainen tuta muutamiakin "aah" ja "ooh" -hypähdyksiä kun tuolla ulkona olimma happee haukka kera koipein klonkkaavan ilma ja tilassa tällaisessa!
Ei vaine mahda mitään, ei vaine voi olla ajattelemati, ei vaine voi olla haaveilemati, kaukaisuuksista kaikenlaisita kun näkevi tällaisisen sinitaivaivahan äärillä maan!
Siis kattokaatte ny: tuo kaikki ja tuolla! Mitä kaikkea se mahtaakaan pitää sisuksissansa, mitä äärellä tuon kaukaisuuden? Entäs MISÄ se "tuo" sitten onkaan? Pääsisinköhän mie sinne - miten ja milloin? Hei - tuleeko... tulisikohan miusta ASTRONAUTTI!?
... sellaisen joka taasen tänä pänä jällevän sainen tuta muutamiakin "aah" ja "ooh" -hypähdyksiä kun tuolla ulkona olimma happee haukka kera koipein klonkkaavan ilma ja tilassa tällaisessa!
Ei vaine mahda mitään, ei vaine voi olla ajattelemati, ei vaine voi olla haaveilemati, kaukaisuuksista kaikenlaisita kun näkevi tällaisisen sinitaivaivahan äärillä maan!
Siis kattokaatte ny: tuo kaikki ja tuolla! Mitä kaikkea se mahtaakaan pitää sisuksissansa, mitä äärellä tuon kaukaisuuden? Entäs MISÄ se "tuo" sitten onkaan? Pääsisinköhän mie sinne - miten ja milloin? Hei - tuleeko... tulisikohan miusta ASTRONAUTTI!?
Kommentit