...päivästä tätä jälkeen tod, näk. allergisen reagtzuunen.
Ei vaine näytä hellittävän millään. Edelleenkin silmissä tuntuu, klyyvari vuotaa, poskionteloihin pakottaa ja tuntuu kuin kuumettakin jo lkkäisi pintaan?
Koronaa tää ei kait siis ole. Ainakaan kotitesterin mukaan? Vaikkas nyt olenkin tuossa jo viikkonen sitten altistunut koronaan sairastuneen henkilön liki ollen...
   "Eikä täsä viel kaikki."
Se kun teimmä tuon Hatsapurin eilennä ja laittelin siihen juustoja kahdenlaisia joista toisessa oli suolaa 2,5g/100g kohden, niin jo mennä yön ajan oli olo ko "tönkkö-suolatulla muikulla". ( Nytpä tiedän siis senkin "ilon"! ) Tuntuu ettäs jokahisesta solukostain tursuaa suolaa ihoni pintaan. Suu ja suunpielet maistuu suolalta.
Ompahan "varoitettu" asiasta jonka tiesin kyllä entuudesta jo: en siedä suolaa. En vaine jaksa sitä.
Jäsenet turpoavat, hermot joutuvat pinteisiin ja se aiheuttaa sitten puutumisia ainakin käsissäin - vaik kuin toinen leikattiinkin viime talvena.
Elikkäs edelleenkin tulen kiertämään suolaa - ainakin lot of -sellaiset.

   Niin, siis, päätimmä mie täten sit olla vain ja öllötellä vointini mukaan. Katson kuin "pitkälle" pääsen. Muutamien särkytabujen turvin...
Mökille ajan kera tieni urkesin. Ei ketään, ei mitään mukaan - kun en vain jaksa/jaksanut nyt ketään. En edes Sukumme Mummoa jonka tiedän todella mielellään lähtevän sinne mukaani jos vain kysyisin. Sori, ei nyt. Ei jaksa - sitä puhetulvaa.




    Ekaa kertaa tälle keväälle YKSIN mökillä. Edellisen kerranhan käväisin tuolla jälkipolveni ja Sukumme Mummon kera.
Nyt sit näin.
    Huomasin et on tainut tuolla mökillämme käydä tuon meidän yhteisen kertamme jälkeen jo joku tahi joitakin muitahin kun esim. tään meidän aluille laittamamme notskin klapit, palaneet klapit, eivät ollehet meidän jäliltä tuossa montussansa. Oli ns. kesken polton jätettylä klapeja. Klapeja, ei kekäleitä.
No, tähän samaiseen monttuun mie joka tapauksessa tään täänkin kertaisen notskini sit virittelin. Klapeja muutamia kannoin, keräsin nuo kesken polton ollehet klapiset siihen lisäksi ja piirsin tulen. Ja ka, kerta-linttuulla leimahti tulille - jälleen. Meinaako se sit sitä et rakkaus iellehen leiskuu? ( Saanne kysäistä et kenen kera? )




   Luotto-termari mukana, joskus muinoin Reissaaja-Lissinä hankkimani luotto-puukkoni ja sit viel "luotto"-Leipäseni kera kärtsättyjen makkaroiden.
Aurinko Armaan kilo Taivahankannelta, lämmä porstuan pielustalla - voiko ihminen enempää toivoa?

   Voi. Toisaaltaan ei pitäisi nurista ja narista. Pitäisi tyytyä tähän mitä on ja mitä saa. Muttas kun....
   Tuossa pielustallaan ollessain otin kakkulat poies klyyvariltain ja tunsin jälleen ihanan helpotuksen tunteen kun niiden nenätassut eivät täten enää paina nenäni pieluksia. Se on kuulkaas autuuden tunne, sekin! ( Piilolinssejä eivät simmuin kestäisi ja sitä simmuleikkausta ei voi tehdä tiettyjen syiden takia miulle. )
Annoin Aurinko Armahan lämmittää naamaani, poskiani, nenääni ja helliä poskionteloitani lävitse ihoni. Ihana tunne, ihana olo ja tila!
    Mietin siinä olla-öllötellessäin et mitähän ne muut miun ikäiseni kanssa-ihmiset kokevat elämässään? Kuin terveitä he ovat? Ovatko toiset ja jos ovat, niin kuin moni heistä, terveempiä ko mitä mie?
Olenko jostahin "syystä" saanut vain huonon perimän? Onko Ukko-Ylimmäinen lykännyt miulle ( ja miun nuoremmalle siksollein ) kaiken mahdollisen onkkelman ja ryynin? Miksi?
  Miksi esim. täällä, tuossa myöhemmin vasiten kun hankien syleilyyn lähdin ja siellä upperoin, hankien keskellä tekee vietävän kipiää polviini kun kävelen? Vaikkas vasta tällä viikolla sainen toiseen niistä taasen Kukonhelttapiikin?
Miksi lonkkani eivät kestä vaan niihin sattuu? Miksi tää jalkateränikin on tällainen? Käsikin piti operoida? Eikää ne nuo muutkaan nivelet ihan "täys-järkisiä" ole....?
Puhumati sit tästä klyyvarista ja sen onkkelmista kaikkine allergioineen?
   Kuvittelenko vain? Olenko liian herkkä hipiäinen? Tosin tiedän et kipukynnyksein on kyllä alhainen; piikkitkin kun tuntuvat kovasti!
   Tuossa hokasinkin jokunen päivä sitten, ettäs on sitä ihminen ( mie ainakin ) aikamoinen neulatyyny! Vähintään jokin sekametelisoppa jos ei tosiaan ihan neulatyyny!
Täsä olen saanut viime syksyn jälkeen infulenssa-, korona, kolmois- ja nyt sitten viimeisimpänä puutiais-rokotteen. Siihen sit tuo kukonhelttapiikki, leikkauksen puudutukset/nukutukset ja erinäiset verikokeet!
Luulis tuota et jo seulan tavoin vuotaisi joka puolelta?

   No, sattuu tahi ei, niin siltikin.... SILTIKIN ei vaine ihminen voine olla liikkumati. Vaikka hammasta purren ja noutin sopivin välein omaa "tyhmyyttän", omia kipujaan ja omaa itsepintaisuuttaan sekä -päisyytttän kun "pitää" vain mennä.
Niin nytkin sitten. Tuonne vain. Ei mitään tasamaan stallaamista vaan tuonne umpihenkeen ja päistikkaan!
   Oma lehmä ojassa samalla, sillä mikäs sen paree jumppaa tälle operoidulle jalkaterällein kuin umpihangessä ättäröinti!
Siellä saa jalkaterä vaikkas misä asennossa olla ihan huomaamati. Ja kuten huomasin, niin jarppit automaattisesti harottavat harallansa ( kuten pitääkin kuuleman sanoi fysioteraupeutti täsä taanoin ) kenkäins sisuksissa kun rämmin tuolla. Polvet, nivelet muutkin jumppaa saavat kun yritän jalkaani "onkia" reisiämyöten olevaisesta upoksista!




   "Vauhtisuora."




   "Henget."
   Ei kait tästä voi muuta todeta? Käpäläin jäljet pinnalla hangen, nuttas vaine jäljet, eikää mitään muuta. Ei jälkiä mistä on tullut, ei jälkiä mihkä on mennyt? Elikkäs siis henget asialla.




    "Highway."




    Rusakko asialla?


















    Kevät hiipii hiljalleen, kevään viivakoodit asettuvat aloillensa....



   "Kevään viivakoodit."




   "Ruusut."




    Omakuva kuvaajan lasilla saunan.




    Kevät tulee.


   Kotimatkalla asetuin aloillein Petronkoskelle.
   Ns. eka sula vesi tälle keväälle.

   Hele-katin moinen ikävä Luovolle. Ja vesille sinne vaik kuin tiedänkin et eihän sielläkään nyt viel mitään sulaa ja vettä ole!
   Mietin et mikäs se sitten sinne vetää? Ei, en osaa eritellä sitä sanoin, en lausua ääneen, mikä se on vetäjäinen sinne.
Sen tiedän et ei ketään, ei kukaan, ole siellä joka miuta henkilönä vetäisi sinne. Tiedän et töitä siellä ei miulle ole, tiedän et asuinpaikkaakaan en ole sieltä itsellein löytänyt vaik jo kauan sitä sieltä olenkin hamunut.
Elikkäs miksi, oi, miksi sitten?
Toki vesien vapaana ollessa tieto tuo on varma; lot of vettä ja MERI!
   Kuten nytkin kun tähän vesien näiden äärille juoksevaisten asetuin. Olo oli kuin kotiin olisin tullut. Olo oli rauhaisa, seesteinen. Ei hätää, ei mitään, ei mihkään.
Wau! Ajatelkaas Armaat Lukijain miun, mitä se olisikaan jos joskus.... jos olisi mahdollista.... et asuisin äärellä vesien? Miehän istua tillottaisin siellä paikallansa ja katselisin vettä vaine!? Huh - saisinkohan siitä konsa tarpeeksi, kyllikseni?



   Pitsi - yllä ja alla.








   "Samettia."




    "Lastu."

 
   Ihan asian ja tämän reissuin ulkopuolelta yksi asia joka askartanut on mieltäin tään päivän.
   Sattuin nimittäin eilennä niin et yksi muksuin miun lähetti miulle kuvansa ja totesi. "Kato, näytän ihan sulta."
Tämän jälkeen lähetin hänelle juuri eilen itsestäin nappamani kuvasen kun hamppilekurissa vuotin vuoroain mennä sinne operoitavaksi.
Tänä aamuna kysäisin häneltä et saanko laitella kuvansa kera omain, omalle naamataululle - sain luvan.
Hän kertoi sit laitelleen insataan samaiset ja saaneen HET´SILLÄÄN kommentin: "Siskosi sinun?"
Nytten tökksin nämä kaksi kuvaamme ja sit viel yhden toisen muksuin kuvain yhdelle harraste-saitille "nimimerkillä" "onkoo omput kuin liki pudonneet"?
   Ylläreitä vastahan tullut on. Positiivarisia siis.
   Jo se et miuta luullaan muksuin siskoksi! Wau, mikä kunnia tässä iässä! Sillä kunniaksi sen katson ja tunnen, kun en voine millään uskoa, ettäs muksuain katsottaisi MIUN ikäisekseni ja täten yli parikymmentä vuotta vanhemmaksi kuin mitä hän nyt on - ja tietäväthän nuo hänen tuttunsa siellä instassa et minkä ikäinen hän suunilleen on!?
Toisen muksuin kera sit me kolmestaan, niin sieltä on tullut kommenteja et ollahna ihan samaa puuta olevaista. "Voisitte olla siskoksia."
   On sitä ihminen sokia itselleen.
Olemma aina pitänyt jälkipolveain ihan siedettävän näköisinä, kauniina ja miespuolisia sitten komeina yksilöinä. Muutamia heistä jopa ihan ns. malli-aineksinakin, muttas ettäs miekö myös siihen samaan joukkoon?
Onko miussa sittenkin jotahin kaunista?
   Mene ja tiedä häntä.
Tiedän kuiteskin sen et nyt meikä-Mummeli lopettaa tältä erää ja alan sättäillä tuolla naamataulullayhdelle nais-ihmiselle kuin leivästä aletaan tekemään taikinajuurta ja siitä sit leipää. Piste.