Sain eilennä ihanaisen mahdollisuuden käppäillä Kuopion Puijon metsäpolkuja myöten ylös ja alas päin niiden kulloisenkin suunan mukaan. Sainen ihastella, hämmästellä ja kummastella, niitä sen seudun vahnoja metsiä niiden ISOjen puiden kera ja erinäisten kasvillisuus paikkoine; kuusimetsää, sekametsää, lehtoa.
   Täsä sieltä muutamia ottamiain kuvia. Paljoa en räpsinyt kun seuranain oli ventovieras ihminen joka oli oppaanani tuolla, paikassa josa en konsa ennen käynyt ole.
Oli muuten hyvä, ettäs tuollainen opas oli mukana. Vaikkas olenkin mielestäin aikas hyvä suuntavaistoineni niin siltikin olisin varmaankin aivan auttamati sinne niiden tsiljoonien erinäisten polkujen sekaan eksynyt! Mikä vie minnehin päin ja mikä on minkin määränpää?




   "Päivän Sydän <3 "




   "Isoveli valvoo."


   Konttila.
   Konttilan torpan kuusiset seinähirret on ajoitettu olevan 1700-luvulta ( 1775? ). Itse Konttilasta on ensimmäiset maininnat myöskin tuolta vuosiluvulta kun se on kirjattu kirkonkirjoihin monen muun vastaavan pappilan torpan listoihin mukaan.
   Alkujaan tämä Konttila on ollut Kokonmäen torpan niminen paikka taustallansa, maastossa, olevaisen Kokonmäen mukaan. Tämän jälkeen nimekseen muuttui mm. Savola tällä paikalla asuneen Savolainen -nimisen omistajansa mukaan sekä sen jälkeen se on varmaan lukuisten muiden omistajiensa mukaan saanut aina uuden ja uuden nimen, muttas näistä omistajista tahi torpan nimen muutoksista ei ole mitään tietoa eikä mitään tarkempaa tietoa misään ylhäällä?
Muttas se tiedetään, ettäs 1920 paikalle tuli ja paikan asuttivat Konttiset joiden nimestä paikka sai nykyäänkin tunnetun nimensä. Tämä nimen "vakautuminen" johtui siitä, ettäs juurikin tuolloin 1920-luvulla tapahtui Suomemme maassa torpparien itsenäistyminen jolloin torpparit saivat lunastaa vuokraamansa tilat omistukseensa itselleen. ( Emil Konttinen lunasti tämän paikan 1926. )
   Konttilaan on tehty mansardikatto vuosien 1931-32 aikoina ja taon hirsirunkoisten seinien ulkopinnat ovat saaneet lautavuorauksen 1937. Sittemmin vuosikymmenillä 1950-60 on taloon/torppaan tehty sisäremontteja siten että ne on merkitty muistiin ja ovat tiedossakin.
   Kuopion kaupunki sai tämän torpan omistukseensa 1980-luvun alussa ja torppanen rapistui sittemmin todella huonoon kuntoon kunne koki uuden "tulemisen" korjauksineen ja ehostuksineen ( 2002-2003 ) siten, ettäs sitten vuodesta 2003 paikalla on pidetty kahvila/matkailu kohdetta.
   Pihapiirin rakennukset ovat suojeltuja.
Pihapiiriin ovat alkujaan kuuluneet itse torppa tuvan, kammarin, ruokasuojan, porstuan ja kalustosäiliön kera. Navettaansa ovat kuuluneet kuja, rehulato, talli ja sikola joihin ovat mahtuneet hevonen, kolme lehmää ja kaksi sikaa. Myöskin aitta, sauna ja riihi ovat kuuluneet tähän rakennusten joukkoon.
Nyt "muonavahvuudessa" ovat hevonen, lampaita, kanoja, koukkoja ja tarhattuja mehiläisiä. Toiveena on kuuleman, ettäs paikalle tälle ei tulla katsomaan vain eläimiä koskapa eläimet eivät tykkää pitemmän päälle alvariinsa kulkevista ihmisvirroista, vaan jos ja kun paikalle tulee kahvittelemaan tahi muutoin paikan aktiviteeteistä nauttimaan, niin silloin - sitten on lupa käväistä eläintenkin tykönä niitä ihastelemassa ja katsomassa.
Nyt paikalla ovat itse tämä talo/torppa, navetta ( 1900-luvun alkupuolelta ), aitta ( tod.näk. 1800-luvulta ) ja lato sekä kellari.... josta en tiedä onko se käytössä nykyään?



   Konttila.



   Kivijalka - siis KIVIjalka.



   Samainen akkuna sisältä ulospäin kuvattuna... hivenen vinossa - anteeksi.
   Voi kumpa kesäiseen aikaan tänne-kin pääsisin käymään ja kuvaamaan....



   Mäkikelkka. ( kännykkä-kuva )
   Kuopion Puijon mäkirinteellä, siinä ylösnousu tien toisella reunalla, on ollut aikoinaan kelkkamäki. Nettisfääreistä löydän tiedon, ettäs "toista laitaa on kuljettu jalkasin ja toisella laidalla on laskettu kelkkamäkeä - mietin vain, ettäs sitten autoilla/hevosilla-ko tien tuon keskellä kuljettu?  No, olipa mitenkä vaine, niin...
Suomemme maan ensimmäinen tällainen kelkkamäki on ollut juurikin täällä Puijolla 1913. ja sitä harrastivat silloin ns. varttuneemmat nuoret henkilöt joka sanoo ainaskin miulle, ettäs nykymittapuun mukaan, siihen aikaan käänettynä, se tarkoittaisi noin 20-25 vuotiaista tuonne 30-25 vuotiaisiin henkilöihin.
   Tällä mäellä on pidetty kelkkamäki-kilpailuja vuosien 1916-1932 välillä
Mäessä on sattunut tuolloin kaksi onnettomuutta joissa kaksi ihmistä on saanut surmansa. Näiden surmien sattumakohtana on ollut kenties nyttemminkin yksi "Kuolemankurvina" tunnettu ns. vanhan tien kohta.
   Paikalla rakensivat 1917 kelkkailupaviljongin jossa säilyttivät näitä mäkikelkkoja ja josta sai kahviakin joudakseen.
Paviljonki tää purettiin 1936 kun -kelkkailun kulta-aika oli hiivpunut olemattomiin 1930-luvun alkupuolella. Snif.
Ainakin kaksi näistä kelkoista on nyttemmin vielä olemassa; toinen tämä Konttilan tuvassa olevainen ja toinen näytti olevan Puijontornin alakerran aulassa - jos se on itse Puijon mäkikelkkoja....? 
  Kuulin, ettäs silloin on ollut tapana maksaa kelkkamäestään aina kolme silloista markkaa. Kunen mäen alas laski ja jos itse palautti kelkan sitten takaisin lähtöpaikalleen mäen tuon päälle, niin sai tästä summasta yhden markan takaisin! Wau - hienoa "kaupanköyntiä". On sitä jo silloin ymmärretty kaupankäynnin/hyödyn nimeen!
Ja jos ei itse viitsinyt tätä urakkaa tehdä vaan otti ne huvit siitä päältänsä, niin alarinteessä oli lapsia, koulukkaita, jotka sitten palauttivat kelkat nuo alaslasketut takaisin ylös ja saivat tuon rahasumman siitä sit itsellensä! Hyvä!
Tästä kelkkojen ylös kuljettamisesta oli tämän kahvipaikan nykyinen pitäjä kuullut yhdeltä iäkkäämmältä naiselta joka oli aikoinaan vieraillut heidän kahviossaan ja kertonut kuinka hänkin pikku-likkana oli vetänyt jopa kolmea tuollaista kelkkaa samalla kerralla ylös mäelle! Todeten et olipa muuten hivenen liikaa hänellekin se teko silloin pikku likkana ollessansa!



   Vanha koivukuja - varmaan upea kesäiseen aikaan!



   Pääsee paikalle myöskin autolla tullen ja mennen. ( kännykkä-kuva )




   "Hämmästyttää, kummastuttaa, pientä kulkijaa...."
   Pääsin tuolla luononsuojelualueilla todistamaan tällaista Ystävyys, Yhteistyö ja Avunanto -sopimusta.
Tää miun kännykkä-räpsy hivenen "erottaa" näitä ystävyyksiä toisistansa, muttas tuolla luonnon kätköissä näytti kuin olisi samaisesta kannosta kumpainenkin puu alkunsa saanut.
Luulempa vaine et kussa toinen näistä veivinsä aikanansa heittävi alas nuita Puijon isoja rinteitä, niin ei se tuo toinenkaan enää sen jälkehen kauaa nuita maisemia tuolla katsele, vaan kyl sekin delaa siin vaiheessa




    "Tule."
   Luononsuojelualueen yhdessä lehtometsä-paikassa josa kävelimmä ns. pitkospuita myöten - jotka olivat lumisen kerroksen alla näin nyt talviseen aikaan.


   Toinen välipysäkki; Puijontorni josta napsin kuvia kännykälläin....



   Täsä ihastelin tuota Taivahanrannan pilvimassaa tuolla kaukaisuudessa josa näkyi kuin sade piiskaa tienoita noita kaukaisia ja maita myöten mataa.
Kuopion ydinkeskusta hivenen kuvan keskustasta oikiaan...
   Ja alla sitten juuri päinvastainen puoli; Niuvanniemi iahn vasemmalla, sitten Julkulan asuinalue  ja oikialla Päiväranta Puijonsarven ( luonnon paikan nimi ) takana.




   Tään jälkeen kiitokset oppaalleni tuolla lausuen ja Hepo Hopiallain kotiain karauttain. Kotona sit saunain lämmä sekä ylisilleen lämmä kapuen.
Kiittäin sillä ylsisillä pitkin pituutain maaten, mielessäin tästä ihanuudeesta odottamattomasta. Kiittäin kaikesta tuosta ihanuudesta mitä näin ja sainen luonossa taasen kokea.
Kiittäin myöskin koipieni, jarppieni, tassujeni, lonkkieni ja etenkin polvieni! osalta kaikesta tuosta joka sitten jälkikaikuina kipua muistuttavaista anteli kystä kyllä....