"Tienyt mie olemma...." -  mitäkö tällä kertaa?
No, yölliset unoset jäivät taasen hyvinkin lyhykäisiksi. Puolen yön jälkeen maate ja simmut auki neljän aikaan. Siin välissä sitten ääneen lausuttuja ( itseni ääneen heräten ) painajaisia.
Niinpä. Tienyt olemma aina tähän tupaan tullessain, ettäs ihme on jos ei joskus näin käy. Tähän asti olen voinut ne välttää autuallisesti, muttas viime yön aikan lähti hivenen lapasesta mielikuvituksein miun. Siksi totean et "lapasesta" kun aavistin jo maate mennessäin että ajatuksein lietsovat täyttä vauhtia mielikuvitustain liikenteeseen.... Kenkä sitten uskoo mielikuvitusten ja ajatusten tuomaan painajaiseen, kenkä siihen et henget, talot, ihmiset, puhuvat?
Itse lasken nyt nuo painajaiseni siihen et täsä talossa ( anteeksi et ääneen näin lausun tään nyt ) on olemasa "jotain" ja sitten kun siihen lisätään nää ajatuksein, niin mihkäs teet? "Valmista pässinlihaa."
No, jospa ensi yönä ja omassa-kotona....
   Täten aamuin kun aukesi aikaseen; hivenen ennen kukonlauluakin jopa, niin urkenimpas sitten tuonne ulos taasen Aurinko Armasta tervehtimähän.
Huomasin sinne vastaanotolla mirs-marssiessain et eivät ne nää ainaiset käppäilyt ihan pyyteettömästi tule ko "Manulle illallinen" sillä jokahinen kerta, vasiten näin aamusella, on havaittavissa jaloin koiteltavaa jäykkyyttä nivelissä jalkain etenkin. Ja se kipu, särky, joka niissä on kun astelen - äsh! Ei hyvä. Olisipas nyt taasen sen yhden "anomuksen" täyttö edessä niin "runoilisimpas" hivenen....!
   No, muttas, siitä viis, näistä kaikista viis - tuonne mie klapsin joka tapauksessa, tantereelle ulkoiselle ja tähtäilin sen minkä taisin, osasin, ja tajusin katsellessain ympäristöin kauneudesta:
















   "Reelinki." - vaikkei tään nyt mikään "parsi", "reunama" olekkaan....




   Tyhyjä tuulipussi kumajaa tyhyjyyttään.
Hyv´ siinä on Tuulen Tuittupäisen lävitsensä puhkua ja puhista. Ei paljoa estehiä eteensä tule, ei ole.


   Rantakadulla fiilistelemässä; aamu saapuu.

















    Täten enää jäljellä ovat viimeiset pakkaamiset, siivoaminen ja hyvästijätöt kaikki ja alle.
Sitten daanat auki, bedaljonki pohojaan ( lakien ja sallimusten puitteissa ) sekä ura uusi ureten, kokka kotia kohti.
Kassotaan tapaammeko vielä siellä - epäilen tosin aikas vahvasti....
    Muttas - heissan siun heiluville nyt ainaskin! Nähdään taasen kussa tavataan uudelleen!