Jep, lähtö tuli tuossa kahdeksan hujakoilla. Ajatuksella jällevän et ajan kera.... "Käväisempä tuossa kaupassakin kun se  jo auki on." "Jos vaikka tuliaisia viesin mennessäin?"
Iloksein löysin sieltä kerrankin myynistä makeisia joita miekin voinen syödä!
Itse tulijaisiksi ostin yhden paikallisen panimon pullon olutta. Tai siis MEINASIN ostaa....
Kassalle mentyäin kertoi tuo ystävällinen myyjä-poika, ettäs ei hän voi sitä vielä myödä - vasta puolen tunnin kuluttua kunne kello on yhdeksän.
Jee! Tällainen kuin miekin olen; alvariinsa ja paljon alkoholia nauttivainen henkilö ( vitsi, vitsi ), niin mistäs mie olisin tuollaisen jutun tienyt tahi muistanut. Sillä olen kait tuon joskus jostahin kuullut, muttas ettäs sen muistaisin? E-hei, en todellakaan. Niinpä sitten tulijaispullonen aikomani jäi sinne kassalle tuon avuliaan, ystävällisen, myyjä-poikasen seljän taa taltehen.
Enhän mie nyt yhden alkoholipullon taatta jää vuottelemaan, vitkastelemaan, et sen ostettua saisin, en tod..
Täten ilman tulijaisia, kaksi suklaalevyä "rikkaampana", läksimmä lätkimään, tietä mittaamatonta mittamaan ja iellehin joutumahan.
Täsä vaiheessa tajusin et vielä kerkeisin yhdeksänkin lautalle? "Eihän ole sulia vesiä täsä matkalla jotenka sama on painaltaa suoraan lauttarantaan ja siellä sit kuvaille sen mitä kuvaan, kun siellä on ainaskin avomerta aina toiselle puolelle asti, mantereen kupeelle tuolle horisontissa siintävälle."
Sinne siis....




   "Tyynyt."









   "Hyvästi jää - kenties joskus viellä kohdataan."

   "Karkkikaupassa."; mie joka en sinistä rakasta - muuta kuin vesissä ja taivaassa!






   "Sametti."
















"Ice age."







   "Hyinen syleily."
   Nyt tarkeni näin lämmä päivänä ruikuilla ja roikuilla partaalle lautan ja ihmetellä, kummastella, hyistä syvyyttä tummaa kera "coctail - jäiden" noiden.
Pakostakin tulee/tuli mietittyä et mitenkä se olisi kylmää kyytiä jos tunne, tun meren tumman, varaan joutuisi?




   "Kotipuu." - ja kaikki kotona.
Se vaine et itse olen juuri poies lähdössä...






   "Ei kauniimpaa."


   Kussa mentereen puolelle päästiin ( me kaikki lauttalaiset siis ) niin liikennettäpä olikin sitten paljon. Paljon autoja sinne tänne menossa ja tulossa. Aivan toista ko tänne tullessa/tuonne mennessä siis.
Ja jo kesänopeudetkin käytössä kuten jo tullessakin olivat.
   Mielestäin ajan maltillisesti ( kuten kaikki varmaan itsestään toteaa? ) ja liikennesääntöjen mukaisesti. Ohitustilanteissa sitten hetkittäin hivenen ylittäin nopeuksia et illehen pääsisin alla sallitun nopeuden ajavien kanssamatkustavaisten.
   Jällehen mietiskelin, ettäs jos ei oteta lukuun taipumustain väsyä etenkin iltapäivisin ajaessa, tahi muutoin nukahtamis herkkyytäin rattiin ( jos en tätä itse huomaa ja tiedosta aikanaan - kuten olen sen oppinut jo tälle iälle tiedostamaan! ), niin tykkään sankkevan paljon ajaa. Etenkin "matkaa".
Olisiko miusta siis rallikuskiksi? Kentie rekkakuskiksi tahi johkin sellaiseksi lastin kuljettajaksi? Myyntinaiseksi ( myyntimies kun mies-sukupuolisesta puhuttaisiin välittämäti tasa-arvoisuuksista ), myyntiesittelijäksi - ei kiitos. Kenties joku muu ammatti jossa saisin ja josa pitäisi ajaa matkoja? Mikä se sellsinen olisi? Kuin nyt näin myöhäisellä iällä sellaiseen voisin ryhtyä....?
   Pohdin myöskin sitä et kun kerta on jo kehitelty vakiomopeudensäädöt autoihin ja muihin menopeleihinkin, niin miksei ole kehitelty, olisko se niin vaikiaa kehitellä, jo sellainen säätö johon voisi lykätä lähtiessä lähtöpaikkansa ja määränpäänsä´? Sitten siinä olisi tuo vakkari-asennuskin vakiona.
Täten kun itse kukin lähtisi pisteestään matkaan, vakionopeutta ajaisi... tai siis SE AJOKKI ajaisi.... ja sitä suuniteltua, sovittua reittiä ( mahdollisuus pitäisi tietty olla vaihtaa vuunitelmiaan matkoillansa - tietenkin! ). niin sitähän ei tulisi keties ohituksiakaan niin paljon, ei ihmisen "erehdyksessä" tehtyjä arviointivirheitä, eikä täten kolareitakaan. Vältyttäissiin kenties täten ruuhkiltakin kun jokainen ajokki ajaisi niitä tiettyjen tieosuuksien sallittuja nopeuksia; ei alle, eikä ylle sen. Ei tulisi alinopeuksin ajavien takia jonoja, ruuhkia. Eikä tosiaan sitten olisi ylinopeuksia ja vaaratilanteita, kolareita.
Olenko väärässä?
    Ja miksi taukopaikoille, liikenteessä, ja muutoinkin tankkaamassa, tms. paikoissa on arkisin ja päivisin yleensä vaine miehiä liikenteessä?
Ok, ymmärrän toki et ne ovat miehiä yleensä jotka ajavat esim. rekkoja, tavaraliikennettä, tms. ja täten heitä näkyilevi enemmän ko naisia, sillä he tankkaavat, käyvät kaffeella, pitävät ruokataukoja, lastaavat tahi purkaavat tavaroitaan josain.
Muttas jos onkin liikenteessä mies ja nainen ( ajokki mikä vaine ), niin MIKSI se on useimmiten se mies joka sitä ohjastaa ja sillä ajaa, naisen istuissa vaine mukana? Mikä siinä on iellehen, ettäs se on se mies joka ajaa, eikää nainen - harvemmin nainen kahden mennessä jonnehin? Vaik kuin naisellakin olisi ajolupa olemassa?!

   Muistatteko, Armaat Lukijain miun, sen menomatkain "henkilön" yhdessä kaffiossa, siellä "Puolimatkankrouvissain"? Se joka ei ilmestynyt takkinsa ja laukkunsa tykö sillä aikaa kun mie siellä kaffeeni nautin ja asioitain puh-elimellä hoisin?
Nyt tulomatkallain käväisin jällevän siellä. Kaffimukillinen kaffeeta, ja menovettä Hepo Hopiallein nasuun suureen.
Muistin, kysäisin, henkilökunnalta, ettäs kuis kävi? Selvisikö se et mitä oli tapahtunut, misä tuo henkilö oli?
Sain kuulla et kaik on hyvin. Henkilö tuo löytyi ja hyvin voi. Oli kuuleman ollut vessassa!
Itsellein heräsi vain kymysys, ettäs jos oli naisen veska, nainen vessassa, niin miksi - harva nainen jättää käsilaukkunsa yksin yleiseen tilaan ja sit menee vessaan?! Tahi yleensäkin vartioimati omaansa!
Miekö epäilevinen.... enhän?

   Olipas miulla hyvinkin ajo-voittoisia mietteitä ajoin aikana....
   Huomasin kuin taivas taasen pilveen veti itseään, kuten miekin itseäin. Sekin suri mennyttä aikaa, tulevaakin...
Totean vaine lyhykäisesti, ettäs paha oli tulla tänne takaisin. Pahaolo tuli tuossa jo tullessa mieleen....

   Kotona vuottaa ( vuotti ja vuottaa vielkin osanen ) arki.
Muksuin mukelo yksi jatkaa oloaan asunossain, toinen tulee huomenissa päiväksi käymään. Muksuin 24/7 tulee myöskin päiväksi.
Siihen pyykit, normi arkipuuhat ja puutarhahommeakin jo kenties...
Auton remppaa viel hivenen: kesäiset tassut alleen. Talviset poies, niiden pesut, kivien kaiveleminen poies väleistänsä... Jakopäähihnan osto ja laitattaminen; tosin ystäväin sanoi kyllä sen vaihtavansa.... Katsotaan nyt kuin käy; vaihtaako vahi oliko puuta-heinää vain se puheensa? Itse autokin pitäisi siivota talven käytön jäljiltä.... Äsh - ei halluu!

   Jälkijättöisenä huomioiden, näin kun tätä nyt kirjaan, kerron että "talonmieheni" oli pitänyt pystyin pystyssä, hyvin ollut ja elänyt tykönäin miun poiessa ollen. Ja päätti tosiaankin jatkaa viel ainakin ensi yönseudun tykönäin - lie siis hyvä ollut olla täällä?
Ihanahan tuota hänen kera on olla. Ihana ja helppo. Tuumasinkin tuossa kotvanen sitten, ennen ko kahteen pekkaan saunottiin, et onhan se meitin hyvä olla: kumpikin meistä puhua-hölöttää alvariinsa ja YHTÄ aikaa, päälekkäin. Kumpainenkin juttelee omia asioitaan, itselleen tärkeitä asioit, yhtäaikaa. Kumpainenkin puhuu, puhuu ja kertoo tarinoitaan, muttas myöskin kuullaan toisiamme siltikin siinä samalla sen tällaisen "kakofoniamme" keskellä! Ja pidämme tällaisesta kanssakäymisestämme. Olemme tärkeitä toisillemme näköjään.