"Tippaakaan en kehu, mut sellainen jehu, oli Kalle Aaltonen...."; sävelin mennään nyt - tai siis mie askelsin itse äsken tuolla rantamilla näillä lähekkäillä.
   Happee haukkaa, jumppa huittia ( leikatun jalan nilkka huutaa koko ajan Hoosiaannaa nyttemmin.... ) ja ihan vaine pällistelläksein tätä ilma ja tilaa vallitsevaa kun "nyt jo" huhtikuun puolessa välissä tuo Aurinko Armas antelevi "kystä kyllä" ruikuillen lämpö ja tilojen likemmä +20´C hujakoilla! Lie tuo +20´C menee rikki joissakin katveissa, seinustoilla, tms. paikoilla?
Hassua sinällään: ns. metriset lumimassat lähes kauttaaltaan ja sit näinkin paljon lämmä?

   Muttas, hei, lähe messiin? Nyt menhään...







   "Pälvi-panot?"










   Täsä kohtaa mie taasen katselin, kuuntelin, kevättä tätä: katselin kuin Kiuru paikallansa lentelee ( sillä kun on omanlaisensa lentotapa tietyllä kohtaa ilmassa, samaten kuin alastulokin, laskeutuminen itsessään ) ja siinä liverteli omaa kevätvirttänsä.
Sepelkyyhkytkin ´"huhuilivat" omia keväisiä säveliään, toisiansa kosiskellen.










   "Ihmisiä kevätsuvessa."
   Tähän tekisi mielein miun postata et kaksi rakastavaista. En kuitenkaan postaa, silllä tiedä en et oliko kyse rakastavaisista, ystävyksistä, sisaruksista, vahi kenestä.
Sen kuitenkin paljastaa voinen, ja tiedän, ettäs he olivat toistensa kera rannan sannalla tuolla piskuisella. Toinen pyöränsä kera, toinen jalkasin.
Toinen kutsui ( mihkäs mie korvain laittaisin kun aukihan ne ovat ja toiset ääneen puhuvat! ) toistansa tykö koska...
Niin - toinen oli loukannut jotenkin nilkkansa ja pyysi sitten toistansa apuun, tueksi.
Ja kuten kuvastain yläpuolisesta näkyy; tukea tuli, lohdutusta sainen.
Yhtä kyytiä he täältä sitten lähtivät poiespäin tassuttelemaan.







   Kuin korostukseksi äskeisten kuvieni; löysimmä rannan sannalta piiretyn sydämen - Päivän Sydän <3 - nro.1.




   "Kirjeen sulle kirjoottan."














    Päivän Sydän <3 - nro.2.




   Ja tämä kuva kertoo siitä ettäs Nalle-Karhua löytänyt en!
Hätä on nyt KOVA, ISO suoraan sanottuna!
Misä on Nallukkaiseni, misä ystäväiseni - kenkä tietäisi sen?
Onko Nallukalle kohtalon hetki tullut jo? Vahi piileekö hän josain tuolla dyynien katveessa, talvisten lumidyynien kätköissä, vetellen talviuniaan?
A-PU-VA - auttakaatten!




   "Curling."




   "Tikkua ristiin." - uudella yrittämällä. Onnasinko?



   "Vasara ja nauloja...." ... koko rahalla.....



    "Kala kuivalla maalla."


   Noin-ikkään.
   Huomasin tuolla käyskennellessäin pitkin ja poikin santaista ja lumista rantaa tuota, ettäs se on jo puolivälin selkä taittunut tällä reissullain! Voi, ei!
Herää hätä et täsäkö tää nyt olikin? Näin äkkiä?
Samoin tein päätöstä kehiin et jos ja kun mie tänne takaisin viel joskus tuun ( itseasiassa Jussiksi on jo varattuna paikka tänne ), niin sen häätyy olla pidempi aika ko vaine kaksi yönseutua!
Tosin onhan tääkin ihan hyvä. Tällainen pika-loma vaine. Hetkeksi irti arjesta, ja omista ympyröistä, nuista kaikesta mitä "pakoon" nytkin läksimmä, muttas kun... Ei tää vain ole hyvä. Ei.
Haikeus jättää kaikki tää taasen taaksein. Haikeus jättää tää paikka ja kunta. Tää seutukunta.
Tahtoo sen oman "Mummelin-mökin" täältä jostahin. Saisinko sen....?

   "Loppukaneetiksi" tään pläjäyksein pari känny-räpsyä tuosta asumuksein porstuasta tästä:






   "Ei hassumpaaa, kas hassumpaa..." - paikka päiväkaffeelle?