"Voi että.
En teidä - kiitollinen vaine olla voinen?

   Täsä koko mennä viikko - en ole tarvinnut "hapata" paikoillain; ihanuutta kerraksensa.
Maanantaina olimma yhden ystäväin kera lounaalla maailmaa kohistain kohtisuoraan paikallensa, jälkehen hamppilekurisen käyntini.
Ti. ja ke. menivät päiväsyvämen aikoin Kalakukko-City go go:ssa simmulekurissa.
Ja, ja... yhden ystäväin kera kaffeella ti. pv. parannellen mm. yhteisiä aikataulujamme sekä sopien uudemmat tärskyt sit iellehen päin.
Ke. lounas ystäväin kolmannen kera - ja ehompi taasen maailmastamme tästä tuli.
Sit totalisesti poiessa kotoa, maailmalla, tuosta to.aamusta lähtien.
Välillä tosin kaksi poikkeamaa kois: sen et kävin "lampaat" ( muksuin mukelot ) laskemassa et onko pääluku pysynyt samana vahi lisinnyt? Toisella kertaa sit ulkoiluvaatteet mukaani hakien.
Kotvanen, pari, "tiettömällä tiellä" ja....
Eilinen päivä sit Sukumme Mummoa mökillä käyttäin. Siin sivussa toisen siksoin nähdä sainen kera hänen jälkipolvensa - piiiiiit-kästä aikaa.
Siihen viel eilennä ehtoolla yhden ystäväin kera nokatusten istuin äärellä yhden pöytäsen ja maailman parantelua piiiit-kä tovinen; lie tuo nyt hivenen taasen paree paikallansa pysyisi....?

Ja jokahiseeen väliin kamerain kera hilluen! Aah, ooh!";

   Näin siis yhteen summasin toissa ehtoolla koko viikkosen menneen tuo joka jo jälkehen jäi autuaallisesti tuossa vaiheessa. Siinä sisällänäs Pesiäinen josta muistoina jääpi kaik tuo ja monta muutahin. Ihanuuksia pääasiassa onneksein.
Muistissa viime Pesiäinen ja se yksinäisyys silloin.... Oli toinen roti silloin.
Lunta maassa kohtuudella tuolloin; ei paljoa mut kuiteskin jotahin oli. Silloin pääsi mm. krapsuttelemahan niin Alla Omppu-Pomppu-puun sekä mökillämme, muttas nyt ei ole ieti mennä kumpaiseenkaan ko molemmissa on valehtelemati viel ainaskin sen metriset lumiset massat päälänsä!


----------------------------------------------------


   Käyden lävitse tuntoja syviäkin täsä kuitenkin nyt ja näin... "heikompi hermoiset" painuko hiitehen; en kuuntele, en reagoi - huomioon voinen ottaa kuitenkin.
Nää on miun Mummelin miettehet olevaiset. Teltehen laittamain ja nyt ajatusten syövereistä tulevaiset....



-----------------------------------------------------


   To.pv. oli Hepo Hopiain käynti konitohtorin tykönä Maaningalla.
Päiväksi sen sinne huomaansa hoitavaan jätin, ja itse sit klapsin ajaksi tuoksi kyläsen tuon raitille. Otin kamerain kainaloiseeni oman oloiseen ja eväsnassikan... Niin, eväsnassikan...
   Mietin et mites mie sen kera? Painavakin kun tuo ryöjä on? Minne, mihkä "pesäni" päiväksi perustan?
Kuljin tietä myöten iellehen ja kirjastoisen tykö tulin kunnantalon takaisen.
Siellä kysyin ystävämmälliseltä virkailijalta et tällainen on tilanteeni nyt - voisitko auttaa? "Sainenko majani väliaikaisen tänne pystyttää ja juuruttaa; eväskassini johkin nurkkaseen nakata?"
Olipas ihanainen ja ymmärtäväinen hän, mies tuo kaksilahkeinen tiskisen palvelun takainen. Hän sanoi, ettäs laita tuohon kohtaan, tallessa pysyy.
Näinpä mie sitten evääni "tallensin" kirjaston tuon nurkkaseen. Päivän välillä käväisin kertaalleen siellä evästämässä, muttas muutoin sen koko aikani stallade pitkin maita ja mantuja kylän taajamassa tuolla.
   Täsä sieltä muutamia kuvasiain:


2022.4.14.%20Maaninka%20%281%29.jpg

   Omalla tavallaan kaunis. Rujo. Rujon kaunis - tahi kauniin rujo.
Ensimmäisenä simmuuni "pisti" tää talonen kaunis raitin tuon.
   Astelin "pirttiin pienoiseen" koska kyljessänsä luki, ettäs "Käsityökeskus" joten ajatuksella et jos ovensa vaine aukiaan, niin sinnehhän sisälle voinen stallade kenkä vaine! Ja näinhän ne ukset aukesivatkin.
   Heti kussa sisällensä astelin, tuli mielehein et on kuin ennenaikaisen neuvolaan olisin tullut! Se tila, ne tunteet, olivat kuin silloin lasna ollessain kun käytiin oman kylämme neuvolassa.
Lie muistikuvain tuon aikainen ollut siltä ajalta kun sisarustain miuta kolmisen vuotta nuorempaa käytettiin neuvolassa vahi muistaisinko sit omain niin hyvin? Minkähän ikäinen olemma silloin itse ollut? Muttas muistini kuitenkin kantaa tunnelmiin, sisäisten puitteiden, ja materiaalien ( huonekalut, seinäpinnat, katon laudoitukset, yms. ) kautta kauaksi siihen aikaan.
Tätenpä se sit tuolla oli; neuvola.
   Löytyi sisältä kaksi nais-ihmistä joitten kera juttuhun tultiin.
   Sainen kuulla et paikka tää on kuntaliitosten myötä nyttemmin Kuopion kaupungin omaisuutta ja alkujaan ollut jotenkin Ruotsin tänne lahjoittama talo sotiemme aikana.
Josain vaiheessa sitten tää talo on ollut tuo kyseinen Käsityökeskus ja kun se senlainen toiminta sitten on loppunut, niin nämä ahkeraiset käsityölaiset ovat itsenäisesti vuokranneet paikan tään omaan käyttöönsä uudelta omistajalta talon tään. Maksavat vuokraa tiloista noista ja saavat täten käydä iellehen siellä kangaspuiden nuiden kolkuttavaisten tykönä -töitänsä tekemässä.
Toivossa, suuressa, väkevässä, et näin olisi myöskin viel pitkälle tulevaisuuteen.
   Menneistä ajoista he kertoivat myöskin tään: on tämä ollut neuvolakin!
Yksi läsnäolijoista jutteli et hän oli varmahan niitä neuvolan viimeisimpiä odottajaäitejä kun hän sinne asteli ain ajoillansa. Muistiinsa tämä on kuuleman jäänyt siksi et hän silloin juuri kaksosiaan vuotti. Oli kapunut ulkoportaita nuita ylös isomman masunsa kera ja työtä siinä sit tehnyt et "laelle" asti oli päässyt. Terveydenhoitaja oli sillä kertaa hänelle sanonut et enää et tänne tule; hän tulee tästä lähin siun tykö.


2022.4.14.%20Maaninka%20%282%29.jpg



2022.4.14.%20Maaninka%20%283%29.jpg

   Pönttöniemi ja venesatama, sekä avantouintipaikkakin näköjään....
   Katse kaukaisuuteen, Taivahanrantoihin noihin ja simmuihini siintäviin näkysälle et jotkut "vielä" jäillä ovat!
Mitä tekevät, miksi tuolla ovat - tottahan toki utelijaisuutein heräsi hetimiten.
Ei muuta kuin asiaa selvittämään..... Mistä kautta tykönsä pääsisin? Mistä jää kantaa? Mistä lyhyvin matka? Uskaltaudunko?

2022.4.14.%20Maaninka%20%284%29.jpg



2022.4.14.%20Maaninka%20%287%29.jpg

   Kirkkosen kupeelta, Kirkkopuistotien päästä, polkusen lumisen päältä astellen kohti ulapoita noita ja sitten "omilleen".
   "Tuolla he ovat...."  Keskisaari taustanaan.
( Kerrottakoon et luvat sainen kuvieni näiden käyttöön täällä blogissain - muutoin en netin puolella; kiitos heille kun sainen tallentaa täänkin verta perinnetyötä tätä! )

2022.4.14.%20Maaninka%20%288%29.jpg



2022.4.14.%20Maaninka%20%289%29.jpg

    Sainen kuulla et oppia iän kaiken on täsäkin hyvä juttu.
Vanhimmainen heistä iältänsä jo kypsässä 80-vuotta ja rapiat ( ainakin näin muistelen ) ja sitten toiset kaksi olivat häntä nuorempina opissa oivallisen kalastajan tuon.
"Nyt ei ne nuoret, nyt ei ne nuoret...." oppia ole ottamassa vanhempiensa ihmisten. Ei kuuleman ole nuorta -polvea tulossa jatkamaan perinnettä tätä, ei ole oksan ottajaa oivaan käteensä opeista näistä. Surku.

2022.4.14.%20Maaninka%20%2810%29.jpg

   Verkon jo "kootun" elikkäs ylösnostetun ja saatujen kalojen jään päälle koonnin jälkeen, verkkojen setviminen selkosille kalastaa vielä ainakin kertaalleen tälle keväälle.
   Tuolta syvyyksistä näitä sulkava-, lahna- ja kuha-kaloja saivat ( kalat kuvassain alla ).
On kuuleman viel noin 50-70cm paksulti jäätä kannessa järven tään. Ainakin suuremmalti osin. Sieltä josa ei ole virtaavaa vettä joka nuolisi jäätä tätä poies tahi ohuemmaksi altapäin. Sieltä josa ei olla rantojen ja erinäisten joki/ojansuun aukkojen vesien kera tekemisissä.

2022.4.14.%20Maaninka%20%2811%29.jpg


2022.4.14.%20Maaninka%20%2812%29.jpg


   Välleen, kussa miehet nämä setvivät verkkoaan selkeämmäksi, maalailin Taivaanrantoja kamerallain....

2022.4.14.%20Maaninka%20%2813%29.jpg

   Kirkkopuistotien kävelypolun pääty vasemmalla ja...
   Haatalan suunalta vastarannalta Kirkkoniemen mm. tiluksia; Esala, Tuomola, Kuikkalahti, Kuoppaharju, Mikkola, jne..

2022.4.14.%20Maaninka%20%2814%29.jpg



2022.4.14.%20Maaninka%20%2815%29.jpg

    Verkot setvitty selkeiksi ja sitten verkon lasku takaisin syviin syövereihin Maaninkajärven tämän.
  
2022.4.14.%20Maaninka%20%2817%29.jpg

   Toisessa päässä vedettävää verkkoa oli yksi mies "härvelin" kera vetämässä laskettavaa verkkoa pitkin pituttansa levällensä jään kantavaisen alle.
Verkkon vedettävän laittoivat ensin kiini vetonaruun ja sitten ei kun vain tätä verkkosta kelailemaan tuonne.
   Lähtöpäässä yksi mies "annensi" verkkoa vedettävää vähä kerrallansa avannon kitusiin ammottavaan, katsoin samalla et verkko ei sotkeudu itseensä siinä laskiessa sitä.
   Uittolautaa tahi muuta härpäkettä ei täten nyt ainakaan, heillä ollut käytössänsä. Lie silloin kun aikoinaan syssyn kähmä ovat verkon tälle paikalle laitelleet, jotahin sellaista käyttäneet?

2022.4.14.%20Maaninka%20%2816%29.jpg



2022.4.14.%20Maaninka%20%2819%29.jpg

   Kuin merkiksi lähteväiseksi Joukkahais pari teki ylitsemme ylilennon; nyt mennään.
   Takaisin Kirkkopuistotien polun päähän ja siitä sitten....

2022.4.14.%20Maaninka%20%2820%29.jpg



2022.4.14.%20Maaninka%20%285%29.jpg

   ... katselemaan Maaningan kirkkoa sekä sen hautausmaata.

2022.4.14.%20Maaninka%20%286%29.jpg


2022.4.14.%20Maaninka%20%2825%29.jpg


2022.4.14.%20Maaninka%20%2823%29.jpg


2022.4.14.%20Maaninka%20%2822%29.jpg

   Perin suomalaiseen tapaan, vanhaan tapaan, aikoinaan kun kirkko ja kirkkomaa tämä on alulle laitettu, on tääkin hautausmaa tehty äärelle veen. Miksikö? No, se on muinoin, etenkin rospuuttoaikaan, ollut helpompi tuoda vainajat vesitse kirkkomaahan laittaa, kuin pitkin pitäjien teitä kehenon kuntoisia.
Nykyäänhän sillä ei ole enää merkitystä kun harvemmin vainajia enää vesitse viimeiselle matkalleen viedään. Kaik´ tapahtuu ruumisautoilla ja ihan hyvien teitten päälitse.
   Mut tääkin kun on tänne rantamille laiteltu, äärelle ylen äijy kaunihin, ja sitten näinkin jyrkän rintehen kupeelle, niin....
tästä olenmma pakissut aikaisemminkin teille, Armahat Lukijain miun... täsäkin kun ne nuo järven likeisen aallokot kera lainahin ain huuhtoilevat enempi ja vähempi voimallansa pengestä jyrkkäistä tätä, NIIN joskus aina on kuulopuheiden mukaan tuolta jyrkänteen rinteiltä törröttänyt vainajien luita näkysällä. 
Siinä ovat likimmä järveä olevaisten hautojen vainajat aikaslailla lainehin armoilla. Jep.

2022.4.14.%20Maaninka%20%2824%29.jpg



2022.4.14.%20Maaninka%20%2826%29.jpg

   "Harmaat aivosoluni." - pinnalla hautausmaan lumen.


2022.4.14.%20Maaninka%20%2828%29.jpg

   Maaningan vanha paloasema jossa toimii kuvan mukaisesti nyttemmin Jukolan toimintakeskus.
  Tästäkin tietoa janoaisin...


2022.4.14.%20Maaninka%20%2830%29.jpg

   Kreivi Johan Herik Tawast . Syntynyt 1763 ja kaput sit 1841.
Tiettävästi yksi ja ainua savolaissyntyinen henkilö kenkä on aateloitu keriviksi.
Haudattu Tukholmaan vaimonsa ja nuorena nukkuneen lapsensa kera jotenka kerivilliselle sukuun ei ole jäänyt nimen jatkajia. Suku kuollut on heidän myötä. Kreivin arvon Johan Tawast sai vuonna 1818 Kaarle XIV kruunajaisten yhteydessä.
   Liekkö olemma kuinka väärässä kun olen aina ihmetellyt "tavi"-nimen yhteyttä tähän paikkakuntaan ja nyt sit tään tiedon saaneena ajattelen, ettäs onko paikkakunnalla "Tavinsalmi" yms. nimistö peräisin tämän kreivin suvusta? Vai onko kyse tavi-linnuista joiden kuvat ovat kolmena lintuna pitäjän tämän vaakunassakin?
  

2022.4.14.%20Maaninka%20%2836%29.jpg

   Maaningan vanha koulu jonka rakennus vuotta en ole nyt "tähän hätiin" löytänyt mistään netti-sfääreistä esiin, mutta tääkin ollut miulla aina ohitse kulkiessain aatoksissa et "viellä mie kerran...". Nyt se sitten tapahtui. Hivenen pilv isenä päivänä, sateiden vihmoessa, muttas lehdettömään aikaan kuitenkin, siten et rakennusta tätä pystyi todella kätevästi kuvaamaan kulmasta ko kulmasta päin.
   Tämä rakennus on aikoinaan ollut Maaningan kouluista suurin ja tätä on pidetty näin kivirakenteisena erittäin edistyksellisenä rakennuksena/kouluna. Tiilet nämä ovat tehdyt paikallisella Pihtisalmella käsinlyöden. ( Mitä se sitten tarkoittaakin täsmällisenä terminä? Tiedän itse mitä on jos tiilet tehdään käsin, muttas mitä on kun tehdään käsinLYÖDEN? )
   Täsä on ollut koulu toimintaa 2008 vuodelle asti ja nyttemmin toimii Maaningan Yrityskartanona tarjoen eri pienyrityksille toimitiloja.
   Pihapiiristänsä löytyy ulkorakennus ( alla toi puinen, pitkulainen ) jossa on varmaankin toiminut koulun varastoja ja epäilempä vaine, ettäs myöskin koululaisten huussit elikkäs vessat.
Ainakin meillä aikoinaan oli liki samanlaisessa ulkorakennuksessa ulkohuussit oppilaille.
Muistissa on kuin kylmä siellä oli aina talvisin käydä; ei sinne halunut jäädä pitkille istunnoille...
Muistan kuin kavuttiin ylös itse vessatilaan, portaita pitkin. Pytyt puiset siis olivat noin miestä korkialla rakennuksen kivijalkaan nähden.
Ja tästäkös sitten kulki huhuja koulukkaiden ( 1-6lk. ) kesken et kuin ne koulun poijat aina ovat joskus hiippailleet sinne pönttötilaan katselemaan pytyillä istuvien tyttöjen peppuja! Näin aikuisena ja ajatuksen kera: kukahan poijan nassikka ( vaik kuin esiteini tuohon aikaan jo 6-luokkalainen poika kenties jokunen onkin ollut.... ) sitä on sinne tilaan urenut? Sen kaiken kakan, pissan ja paperisen jättehen sekaan vaik kuin sinne olisikin tyttöin ja poikien vessojen pyttyjen ( kakkaläjien ) väliin kuljettavaa reittiä vapaaksi jäänyt?
Toinen huhu kertoi, et niistä pyttyin takaseinien oksainreijistä samaista peliä olisivat pitäneet.
"Isot" tytöt, silloiset viitos-kuutosluokkalaiset kenties ekoja tupakkiaan siellä polttelivat ( kuten poijatkin varmaan ) jotenka sit alaluokkalaiselta pikkuiselta tytöltä vaati paljon rohkeutta mennä asioilleen sinne vessaan! Voi että se pelotti; ne isot tytöt ja niiden meiningit.... Mutta kun pissatti tahi kakitti, niin pakkohan se oli vaine rohkaista itsensä ja mennä tuonne. Vaikkei nyt mitään kiusaamista ollutkaan siltä puolelta.

2022.4.14.%20Maaninka%20%2834%29.jpg


2022.4.14.%20Maaninka%20%2835%29.jpg



2022.4.14.%20Maaninka%20%2838%29.jpg

   Viljamakasiini johka on viljaa aikoinaan varastoitu. Yhden tiedon mukaan vuoden 1860 suuren katovuoden jälkeen.
   Tämän viljamakasiinin nykyinen, tään hetkinen omistaja on Maaninkaseura.
Muita tietoja en ole tästäkään nyt saanut ongittua....

2022.4.14.%20Maaninka%20%2837%29.jpg



278269536_2059662054188226_5184776900893

   Todistettavasti ( kännykkäkuvalla ) ruokatauolla kirjaston tuon tiloissa.
   Tuossa sitä apettain mukaani ottamaani syödessäin, pisti simmuihini tuon vastapäisen hyllystön kirjallisuus ja niiden kirjojen siellä olevaisten nimet kera ajankohtaistenkin nimien niiden. Tai ei niin ajankohtaisetkaan kaikki, muttas kuiteskin aikas liki liipaten ajatusten kera kun ajattelee näitä:

278190331_504173194717311_66029367778892

"Rasputin."...

278156051_674970153812443_66226948841057

"Trump.", joka kylläkin nyt on jo sitten "mennehen kesän heiniä" kun ei enää virassansa toimi vaan joutui taipumaan seuraajansa edessä tappiolle.

278270528_521080889418514_28404197311089

?  "Putin." ja sitten heti hänen vieressänsä;

278204019_504729677997725_12005678860355


278344667_531113555400926_74317245671346

"Onni onnettomuudessa" - olihan siellä edustettuna suomemmekin maa piskuinen kera tasavaltaisen toimintansa ja tasavalatamme edellisen ja nykyisenkin päämiehen kera.

278208106_5360157947351559_3747646122676


   Mietteitä mieron, mietteitä Mummeron tään tuon päiväisen:

   "Miulle kiittää tää. Kaikki.
   Tarkan-markan pitäjänä laskimma mie juurikin tänä aamuna "kopeikkain" omistamain ja vaik kuin tuntuu et en saisikaan tarpeeksi kasahan eläksein moisia metallisia pläkkejä, niin mie kyllä otan ja lähden!
Hitto tätä maailmaa!

   Vastuullain on muksuin 24/7. jonka koen jo yksistään olevan jo ajoittain aikas työlästä ja vasten tahtoain tehtävää tointa vaikkas kuin onkin kyse omasta lapsestain.
Nyt sit tuntuu, ettäs se tuo Sukumme Mummo.... niin tiedän et meistä kaikista aikanansa aika jättää. Tiedän et aina edellinen sukupolvi on seuraavan peräänkatsottava sitten jossain vaiheessa. Ja ettäs se peräänkatsojainen näyttäisin mie olevan nyt sit meidän suvussamme ja sukupolvien elämässä, tässä kohtaa... ( ja kait myöskin muihin sisaruksiini nähden suhteessa vanhempaamme? ) Kuten tänäkin aamuna tään sainen kokea.
   Myönnän kyllä vastuuni, ymmärrän tään tällaisen jutun kyllä.
Raskasta vaine on ottaa sitä vastuuta harteillein, kantaaksein.
   Mietin et kokevatko sisaruksein samalla tavalla, samoin määrin, vaikkas ei kait tuolla ole merkitystä sen kummempaa. Sama kait tuo on kuka meistä ja minkä verta avittaa vanhempaamme?!
Itselläin taitavi pistää hanttiin....
1. Tää väli ja matka joka noin tunteroinen suuntaansa on.
2. Se, ettäs miulla on jo toinen vedettävä entuudestaan.
3. En vaine ole "sujut"... minkä kera?... se, ettäs.... miekö olisin se "ensimmäinen" sisaruksistamme joka sitten tärkein jokahiseen juttuun ja asiaan olisi? Se "ensimmäinen" joka jokahiseen hätään apuun rientää ja asiat hoitaa?
Vahi ovatko toisetkin yhtälailla samoin kokea saaneet, ja kokevatko näin?
Sillä enhän mie tiedä mitä he ovat jo hoitaneet asioitaan vahi ovatko sittenkään?
Sillä jos ja kun itse hoidan, niin kyselen kyl aina ensin toisilta et mitä mieltä he ovat siitä tahi tästä, ihan kaikkien tasapuolisuuden nimissä ja siksi ettei tule ns. puolueellista mielipidettä miulta kun ja jos yksin hoitelen asioita vanhempamme. En siis hoida ja ole ilmoittamati toisille asianomaisille jos näin tulee et jotahin asioita vanhempamme hoitelen.
Voivatko toiset tehdä näin; olla ilmoittamati miulle, toisillemme? ( Voivat. ) Jos voivat, niin sitten ymmärrän, ettäs he-kin ovat hoitaneet ( kenties ) asioitaan vanhempamme. Muttas jos eivät voi tehdä, hoitaa, ilman mm. miun mielipidettäin, niin eipä nuita ole paljoa vielä tullut kuuluviini sellaisia juttuja - eivät ole siis hoidelleet paljoa.
Täten sit "lasken" et mie olen "eturintamalla" näissä asioissa.

   NIIN - SIIIS....
   Täsä istua nakotan aulassa kunnan tään kunnantalon ja vuotan et kirjastonsa ovensa aukaiseisi.
   Mietin kaikkea mennyttä lähi menneisyytein kera kaikkinensa:
Koronta joita lähipiirissäin olevaiset ihmiset ovat kokeneet ja sairastaneet. Kuka enempi, kuka vähempi, sen riepoteltavina ollen. Ja kaikkiea sitä miten heidän kera olemma ollut nuissa vaiheissa tekemisissä?
Yhden ns. hoisin silloin kun se jylläsi hänessä. Nukuin samaisen katon alla, jne.
Toinen oli juuri saanut ekan negatiivarisen vastauksen sairastettuaan sen ja sit samaisessa paikassa oltiin.
Kolmannen tapasin ja sit tapaamisemme jälkeen tuli häneltä ilmoitus et nyt näytti positiivarista; tarkkaileppas itseäsi.
Tressaa tää tällainen "vahtiminen" et milloin, mistä se tarttuisi jos on tarttuakseen? Kukas nyt on pipinä moisen taudin kera? Kenen vuoro nyt; voiko tavat, olla tekemisissä?
Mies, kaksi lahkeinen, myöskin josain kaiken seassa mukana ja ei-mukana?
Tähän nyt jalkateräin leikkauksen jäkeen sit olen menossa simmuleikkaukseen. Ennen kesää, ennen Töitäin - jos kaik menee hyvin. Saisin nää kakkulain poies päästäin tästä - jos kaik menee hyvin. Voisin työskennellä ilman lasien hiostamista Töissä - jos kaik menee hyvin. Voisin olla ilman painoa painavaista glasien nenunvarressain ja täten ilman painoa joka painaa nenu/poskionteloitain luttuun ja ahistaa ilmain kiertoa sisuksissain, jo ennestään ahaina olevaisia - jos kaik menee hyvin.
Siihen oli sit tässä äsken viel yksi työkeikka, joka sit peruuntuikin...
Töiden aloitus; jaksanko miten työskennellä? Kestääkö jalka leikattu? Entäs sit mieli....?
Ja isona "mörkönä"; kuin käy eläkepapereideni....?

   Miksi miun pitäisi "kärvistellä" kois ja vaine vuottaa, ettäs joku/jotkut ottavat yhteyttä? Miksi vuottaa et joku pyytää apua auttavaa? Miksi vuottaa et joku "narahtaa", niin meikä Mummeli "inahtaa"? Haloo!
Herää pahvi ja elä elämääsi!
Ota ja lahde jos siltä tuntuu!" 


--------------------------------------------------------


    Annas olla, Hepo Hopian sainen Konitohtorilta itsellein ja karautin sillä kotiini niitä lapsia laskemahan.
Yhden löysin täältä. Toisen yhytin kyliltä ja kolmas sitten tuli omia aikojaan kotiini.
Kyliltä haettiin yksissätuumin jätelöitä pari litrasta Pääsiäis-herkuiksi. Ensin kuitenkin syötiin ihan oikia ruoka; jälkkärinä jätskiä nautittihin.
Siin sivussa Leipästaikinaisen tekoa jonka jo aamulla Maailmalle Avaraiselle lähteissäin, aluille laittelin.... Kunne tuli lähtö miulla takaisin Maailmalle Avaraiselle! Kutsun kuulin, tajusin ajan tullehen.... "Tiettömälle tielle" suorsin.
   Täsä muutamia kännykkäkuvasia tuolta ajaltain:

278540591_1716154955383365_3600660510125

  En tiedä onkoo tää kuusen vahi männyn?
En tiedä.... ei siemen muttas....?
Sanoisin et kuusen kävyn siemen kota.
Kaikkea sitä tapaakin tienpäältä kun aamulla aikaseen lähteepi käyskentelemään maita ja mantujan, tietä pitkää mittaamaan.
Sankkevan kaunis, kevyt ja ihanaisen piskuinen!


278472372_710632316954877_22164681955134

    "Aamun autereisen aloitus Ailistolla."    

278461487_689841038807441_81027211341570

   "Päivää pääskytysten Päivärannassa."

278460274_1397744667330705_5188860569602

    "Ehtoon enne Enossa." ja seuraavana aamuna...
    "Laulurastas laulaa lakeuksilla Laukaan."
Oikeesti se muuten on Mustarastas kun asiaa selvitin; kun en mikään lintutieteilijä ole. Muttas onpahan vaine jokahinen aamu ihana simmunsa aukaista tuolla kun aina herää näin keväänkorvalla Mustarastaan lurituksiin.
Sitä voi tuntea että on niin kuin.... kotona.

278331301_1090631311793940_7867794338957


   Sittempä ns. nopean aamun jälkeen, nopsaan kotio. Tsekkaus misä kunnossa se on jälkeen pirpanaisten: kaik ok.
Nopsaan retkeilytamineita mukaan, retkievähät myöskin ja Hepo Hopialla karautus Sukumme Mummon tykö.
Siellä sit ommellusta häen puolestaan erinäisiä juttuja ja kiertäin-kaartain ( mm. siksoin tykönä ) mökillemme tuolle olevaiselle.


---------------------------------------------------
 

   Mökkimatain taittelin sujuvaisen sukkelaan, muttas aina pitää olla kuiteskin sen verta aikaa ajon, ettäs muutaman kuvasen edes kerkiän napata.... 

2022.4.16.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%281%29


2022.4.16.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%282%29


2022.4.16.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%283%29

    Nyt voisin täten sanoa ihan virallisesti omalta osaltain, ettäs KEVÄT on tullut!
   Joka vuotisissa "Keväänmerkki" keräyksessäin tuolla naamataululla menhään jo yli kymmenennen nähdyn merkkini ja merkkaukseni.
Nyt oli eka kerta kun näin sulaa vettä näin täsäin kohtaa matkallain täällä. Paikalla joka ei ihan ensimmäisiä sulia ole tuossa Saaristotien varrella kun kevät tekee tuloaan; välissä Karkinniemi-Pohjoissaari.
Puhumatikaan et tuolla mökillämme sit Sukumme Mummon kera keräiltiin pihatieltämme koivukujallemme tippuneita oksia poies ja niitä polteltiin kärtsä-makkaroidemme jälkehen nutskipohjallamme.
SEKÄ sitten innostuttiin vielä haravoimaan mökkimme päivänpaisteisen päädyn nurtsista pisimmät kuloheinät poies! Edes pikkasen kevättä saimme kokea vasta nyt. Se kun on muutoin tuokin mökkimme pihanmaa viel noin metrisen lumimassan peittämänä. Toista se oli parisen vuotta sitten 2020 kun jo maaliskuun lopuilla ekat haravaintireissuin tuonne tein.... Niinpä, "vuodet eivät ole veljeksiä keskenään".

2022.4.16.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%284%29


2022.4.16.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%286%29


   Mummon vienti kotiaan ja kokan kääntö kohti kotia.... Kiersin hivenen; päätin käydä katsomassa mitä Patalahden lintukosteikolla tapahtuu täsä vaiheessa:

2022.4.16.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%287%29

   Hyvältä näytti. Kevät - se tekee tuloaan sittenkin. Pikku hiljaa, muttas kuiteskin...

2022.4.16.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2811%2



2022.4.16.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2812%2

   "Tillottain."
   "Toisen roska, on toisen aarre"; eiks sitä näin sanota? Täsä on käytännössä tämän sanonnan määreen näyttö.
Tämä täsä näyttää kuin joku katsoa tillottaisi sinuta nappisimmuillansa. Joku joka on jostahin lehahtanut siivillänsä nuilla kantavilla tuohon ja siihen sit uuvahtanut, levahtanut. On kuin haaksirikon hän kokenut olisi, siipirikko kenties?
Todellisuushan on et tämä täsä, tämä Tillottajainen, on itseasiassa jonkun lintusen osennuspallo tahi peräti kakkanen. "Toisen "roska".....".

2022.4.16.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2813%2



2022.4.16.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%288%29

   Äärentä kävelypolun, pinnalta lumisen maan, erään kenkäsen askelluksen sisäpuolen reunamalta löysimmä mie tällaisen tillottavaisen toukkasen piskuisen.
Siinä me kaksi Maan Matosta tillottelimme nappisimmuillamme toisiamme, mittaa otimme toisistamme et kumpainen täsä tällä paikkaa sit ihan oikiasti asketavi, kenkä käyskentelee kävellen?

2022.4.16.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%289%29



   Onni on omata Ystäviä, Hyviä, Rakkahia. Onni on omata ystäviä jotka yhteyttä ottavat ja pitävät.
   Täsä kohtaa ystäväiseni yksi tekstaili ja soitteli et joutaisitko turisemaan?
No, jousinhan mie. "Eivät itke lapset kois, eivät kotoa mihkään karkaa." "Lapsiluku täysi jo on, enkä usko et ne lisäntyneet täten olisivat poiessa ollessain; ei kiirusta kotio heitä lasemaan."
Täten suuntain muuttui taasen "lennosta" ja mie suorsin ehtoon korvaksi turisemaan kera ystäväin tuon. Paranneltiin maailmaa, ruodittiin tilanteita. Ja ka, aikas hyvään jamaan se taasen kotvaseksi saatiin.



   Sittempä sitä jälkeen tuon tapaamisen koitti ns. ensimmäinen totalinen kotiinpaluu. Alkoi laskeutuminen "arkeen", alkoi laskulento kotioloihin miun.
   Saavuin kotiain, kimpsut-kampsut kannoin kumolleen oveni uksista sisälle. Asettelin ne aloilleen eteiseeni, astelin itse Tupaani Tuuliseen, Humisevanharjun humisevien hirsien alle.
Mitäs vastassain oli? :

278426284_1060564798212101_1731690557352

   Teimmä tuolloin torstaina Hulda-taikinajuurestain taikinaa Leipäsillein Kaikettomille, pitkin päivää pikku hiljaa, kuten ainakin. Tähtäimessäin et ehtoon korvalla sit alustus ja perjantai aamusella sit leivonta ( sen mitä nyt se taikina tarvihtee.... ) sekä paisto. Leipäset uunin kitusista ulos ja ei kusta vaine nauttimaan!

   Toisinpa sit kävi.
   Tuli sen torstain ehtoinen iltapäivä ja miulle lähtö maakuntiin.
Kotonain kaik´ oli levällään kera muksuin mukeloihin tekeväsiten.
Aloin pakkaa itsellein mut tajunnassa et enhän mie voi taikinaan ottaa nyt mukaani! Hyvänen aika; miten Hilda-taikinallein ( vaalea versio gluten-taikinajuuresta ) aikoinaan kävi? Ja kun en tiedä milloin itse tulen takaisin....?
Ei muuta ko komento vanhimmaiselle näistä omistain, et nyt otat ja teet tään taikinan alustukseen asti, siin samalla kun itse pakkaan. "Mie huutelen neuvoja ja sie teet. Piste."

   Mukelo oiva tarttui rivakasti toimehen tuohon, henkilö kahdeksasluokkalainen, ja taikina valmihiksi saatiin jo ennen kuin mie ovein uksista ulos astelin!
Siinä välissä sit huikkasin kaikille heille kolmelle et mitä he sitten huomen aamulla, perjantaina alkavana, sille tekevät kunne ylös nousevat. Kuin ottavat taikinajuuren ihan ens´teks´ taltehen, sit leipovat ja paistavat.

   Tuli aamu, tuli heille aika toimia.
Yksi heistä kolmesta ohjat otti ja aloitti työmaan tään.
Huikkasi miulle kännykän välityksellä et mikä lämpö, mikä tila - ja kuis kauan niitä paistellaan?
Kerroin asteet, kerroin sähköisen hellan juoksuista peltienkin paikat. Paistoajaksi ilmoitin vaine noin-ajan: katso miltä näyttää - kunne ne valmiit ovat. "Ota sitten uunista ulos."

   ( Jänskättipäs muuten Mummelia tätä, ettäs kuin menee, kuin onnavi?
Tuleeko korppuja vahi pehmeitä lättyjä; raakoja Leipäsiä?
Onko muoto, onko malli mikä neuvontani pohjalta tehden? )

   Tänä pänä, lauantaina, sitten kotiuduin ja...
VOI KAUHIA, VOI JUKRA...
- mikä riemujen rikkaus, ilojen summa!

   En siis kestä!
Pitipä päästä heti hehkuttaa kaikelle kansalle et kuin onkaan miulla osaava, toimiva, taitava - kaikkea olevainen jälkipolvi!
Mikä ihanuus olikaan tulla kotia kun leivät olivat paistetut!
Eikää mitenkä vaine vaan ihan oikiasti!
Oikea kypsyys; ei raakaa sisältä ensimmäinenkään Leipänen!
Sopiva ruskeus - wau!
Ulkoinen muoto hivenen "hakusessa" kaikkine rosoine ja "ulokkeineen" mut siltikin! Katsokaatte miten ihanaisia!
Mikä kauneus, osaaminen ja taito!
( yssi sydänkin <3 sieltä joukostansa löytyi )
Ihmisiltä, lapsilta, nuorilta, jotka konsa eivät ole paistaneet leipää tahi Leipäsiä. Eivät leiponeet niitä, saati alustaneet taikinaa!
Hattua nostan ja kehua retostan heitä muille sekä heille itselleen kiitellen taidoistansa sekä tekemisestään tästä!
Paljosta velkaa heillä kyllä jäin!
Ei mennyt taikina hukkaan, ei Leipäsetkään. Ja taikinajuurikin tallessa!
Voi, ilonpäivää tätä!

   Arvatkaas Armaat Lukijain Miun, kenkä kiitteli osaavia, taitavia, töihin tarttuvaisia muksuin mukeloita?! Kuka ylisti, kuka kiitteli - sanoinko jo KIITTELI heitä?!  Kenkä lausui parikin tarkoin valittua, ISOa, kaikenkattavaa kiitosta äidillensä heidän kun on nuin tekeväiset, auttavaiset ja osaavaiset mukelot kasvattanut!?


278390645_963140837721048_85883739388809


 
    Tuli ehtoo lauantain, ehtoinen koissa omassa, tuli hiljaisuus, asetus. Tuli outo olo yssin ollen pitkästä aikaa.
Lämmä? Ylisille ylhäisille pitkin pituuttain makoamaan? Ei, en jaksa.
Ei hätiä, ei mitiä: eipä tarvinnut kaua´a "kärvistellä", ei asetusta aloille laitella kun ja pientä häpeninkiä osaksein sainen:

   Tuli vastahan kymysys; "Äiti mihkä aikaan me olemme syntyneet?"
Meni kotvanen, meni toinen, kussa väsyneenä ajatuksien ja asioiden nuiden päästä kiini sainen: "Niin, ettäs tarkoitatko päivää, kuukautta, tms.? Vai onko kyse kellonajasta vuorokaudessa? Kenties raskauden viikkomääreistä koko raskaudessa?"
"Niin - viikot raskauden ja painomme myöskin nuo ollehet."

   Mistäs mie ne siihen hätiin taikoa voisin?
Ei, ei muisti kanna kaikkien muksujeni viikkoja ja syntymäpainoja.... sattuneesta syystä. Hyvä kun päivämäärät ja vuotensa muistissa pysyvät kera jo toisen -polven vastaavien määreiden!
Ei lippua, ei lappua, tallessa josta tarkistaa voinen kun kaikki tietonsa olen täsä aikain saatossa jo asianomaisille itselleen antanut; toinen jutska ovatko sit itse ne tallessaan pitäneet?
Ei muuta kuin penkomaan kaappieni perukoita et josko jotahin jäänyt olisi? Olisiko Mummeliinin "järjestelmällisyydestä" viel pilkahdus josakin nurkkasessa tallessa?

   Löytyihän sieltä.
Suuntaa antavasti löysimmä viikkoset suunilleen masuasukkaina ollehien. Kellon ajoista tikittäväisistä päivässänsä en sanoa voine ni mitiä. Muttas ne painonsa löysimmä kuitenkin ( onneksein ) sieltä lapuista-lipuista nuista; 1700g ja 2400g.
Jeeru et sitä ihminen pienestä ponnistaa - ja on ponnistanut.
Isot vonkkini jo, nuo kaksi kalskeaa miestä.
Rakkahani miun monien muiden rakkaideni joukossa.


----------------------------------------------------------


   Päivää toiseksi viimeistä, päivää eilistä, sunnuntaista. Ja sehän muuten sit oli, se eilinen, 1. Pääsiäispäivä!
   Ja miulle äkkäsi päähäin et olimma luvannut jo viikkonen sitten et teen yhden Pääsiäiskakkusen läheisillein, polvellein jälki- miun, juurikin tuolle sunnuntaille heille luovuttain. Maut tiedossa oli, malli mietittynä mieleheni ja jopa pohojankin kerkesin tuossa jo lauantain ehtoolla pyöräyttää kaiken kiiruun keskellä, kasahan! Hyvä mie! Nyt ei muuta ko kasaamaan moinen "kakku kaunis, komia.... silkkaa silkkoa sisältänsä?":

278330830_974715383240456_44914887522626


278684039_1894050524120242_1489000777849

     Saannen esitellä! Appelsiini-valko- ja maitosuklainen Pesiäiskakkunen!
     Pohoja on gluton, maidoton, sokeriton - siis ihan oikeesti itse kakkupohja on täysin sokeriton. Sisältämänsä, taikinan sekaan laittamain suklaa sit sisälsi kyllä sokerinsa ja maitonsakin.
Täyttehet olivat lakton - paitsi valkosuklaa maidollinen.
Koristeet taasen - niistä kyl löytyi sitten kaikkea: maitoa, sokrua, yms. mitä nyt makeiset voivatkaan sisältää!

278350254_560879191912389_59371252277597



   Päivät pääskytysten....
   Mie hyvilläin, huokaisten et tää nyt sit oli täsä. Tään tään koko viikkosen loppu. Eikös vaine - ollahan jo sunnuntaissa? Maanantaista lähdettiin ja nyt sitten sunnuntaissa? Eikös se olekin siten "the end" ja sillensä?
   Käväisin nyt tuolloin ( eilennä ehtoolla ) sit löylyissä lämpimissä. Lilluin pitkin-poikin ylisillä nuilla ylevillä, ajattelin ajatuksiain autuallisia, kuvittelin kummoisia ja summasin sum-laarumia sunnuntaina menneestä viikkosesta kokonaisesta...
Hyv´ on ihmislapsen olla. Onhan?
   Ei, ei ollutkaan. "Tiettömälle tielle" lähtö pika-pikaa ja kaiken jättö taasen taakse...



2022.4.17.%20%20Miten%20kaunis%20on%20ma

    "Miten kaunis on maa,
miten kauniisti kunnahat soivat
kun Mustarastas laulaa iltasäveliään!"


----------------------------------------------------------


    Niinpä. Konsa ei tiedä mitä elämä etehen tuo. Mitä kokea saa tahi saanen miekin?
    NYT on maanantai, tasan tarkkanen viikko tuosta aloituspäivästäin tään kerrontani ajankohdan.
    NYT summaten tätä kaikkea taaksen jättämääni, kaikkea kokemaani, kaikkea elämääni:

   Mitenkä on viikko Pääsiäisen aluksen mennyt täysin tyystin kuin konsa eläissäin? Miten vilkasta elämää, miten vilkasta seuraelämää kera kaikkien nuiden ihmisten joita kohdata sainen? Ei mitään tyyliin entiseen et laskeudutaan vuottaa Pääsiäistä, nyt ollahan hissun-kissun ja hiljalleen-silleensä ajatellen kohta koittavaa surun ja ilon juhlaa. Vaan elää, elää,  olen saanut. Ja siitä hyvin kiitollinen olen kaikille.

   Tosin tänä aamuna kun simmuin aukaisin, yhytti yksi suruviesti korvani miun:
Ystävin tärkiä oli menetttänyt nuoruudesta lähtien olevaisen ystävänsä. Snif.
"Kuka lohduttaisi Nyytiä?" Kuka lausuisi sanaset lohuttavaiset, kuka tuskan tuon suunattoman kantaisi puolesta toisen lohduttoman?
   Voi, niin syvälle sydämeen sattuu kun lähimmäinen menettää lähimmäisensä.
Suru suunaton puolesta lähimmäisen tuon, suru suunnaton rinnalla, liki eläen, kun toinen suree ystäväänsä Tuonilmaisiin mennyttä.
Suru puolesta yhden ihmis´ elämän päättymisestä, suru menetetystä ystävyydestä.
   Halaus, rutistus suunattoman suuri, sinulle surevalle, kaipaamaan jääneelle.
Silitys lohduttavainen ja voimia antavainen.
Rutistus hempeä, mutta tuntuvainen.
Kainaloinen lämmin ja juuri sinun mahtuvainen.
   Otan osaa suruusi ystäväiseni.

   Miten "lohdullista", ettäs "sainen" olla juurikin esim. tuon suruviertin tulon aikaan ystäväin tuon tykönä. Olla liki, olla läsnä - olla olemassa siinä häntä varten.
Vertaan automaattisesti itse esim. viime Pääsiäisen aikaan jolloin emme olleet liki, emme lähellä.... "Vuodet eivät ole veljeksiä...." Niinpä; maailma kuljettaa....

   Tiedän et olemma äkkikäänteinen jos niikseen tulee ja täänkin sit toteen taasen toteutin kun maanantaina laitoin tuulemaan simmuleikkausteni tiimoilta; leikkauspäivä on sit jo tään kuun loppupuolla!

   Kuten kerroin niin tiedän, tiedostan, tuonkin sukupolvien jatkumotkin ja niinhän se vaine on et läheisistä pitää pitää ja tulee pitää, huolta "viimeiseen tippaan" asti.
Se on lähimmäisrakkautta aidoimmillaan. Se on kiitosta toiselta toiselle.
Se on kiitosta siitä, ettäs on olemas joku joka välittää juurikin siusta, kiitosta siitä et on joku josta itse välität.
Kiitosta lapselta vanhemmalle siitä et hän on aikoinaan kantanut juurikin minua, opastanut, ohjannut, kasvattanut ja huolehtinut - nyt on miun vuoroin sitten "maksella kalavelkoja" tässä suhteessamme.

   Ja se, ettäs vaik mie kuin nautin ja nautiskelenkin tällaisesta vilkkaasta, pyörteisestä, vauhdikkaasta, elämästäin tästä jota tää onneksein osaa välleen ollah, NIIN siltikin kaipaan ylhäiseen ykseyteeni. Halu on kauaksi poies, kauaksi kaikesta tästä.
Ei ketään, ei mitään misään.
   Tämän mie toteutan. Toteutan sillä eilennä laitoin "rikan rokkaani" ja varasin itsellein majapaikkasen kahdeksi yöksi!
Alkujaan pitimmä lähtiä jo tänä pänä, mut se tuo mennä yönseutu sekoitteli pakkaani sen verta et siirsimmä lähtöin huomiseksi vasta.
Sitten, sitten otamma ja lähdemmä. "Enkä tuu kotvaseen takas!"
   Suuntana rannikko ja Luovo - kuinkas muuten. Reissaaja-Lissi saattaa astua kehiin.... ainakin Taivaanrannanmaalarina.
Ajattelin kuiteskin et nyt ottaisin lunkimmin? Ei kiirusta, ei mitään "pakkoa", ei muuta ko olemista, lepäämistä, akkuin lataamista sillä tiedän, tiedän, et kyllä se kohta sitten aika koittaa kun saanen taasen "pää kolmantena jalkan mennä" ko Työtkin alkavat.


    Niin, ettäs - hyvää Pesiäistä teille, Armaat Lukijain miun!