Hell - boy! 
Näin lyhyesti ja ytimekkäästi:
- Aiheuttaa riippuvuutta nopeaan etenemiseen.
- Täten autolla ajaessa ei edes 120km/h tunnu riittävän.
- Baanan pitäisi olla auki; vain miulle varattu!
- Hidastelijat, alle allitun nopeuden etenevät, poies alta!
Näin kun "taasen" kävin -kuvissa ( sitten muinaisen Jumanji´n ) ja ikuisena romantikkona: WOU! Tekipäs terää!
Mitkä kuvauskulmat ( tietsikalla tehdyt ), mitkä tehosteäänet ( ihan mukiin menevät ), eikä mieskomeudessakaan moittimista....
PARAS kohta ( anteeksi en tunne taistelulentokoneita/aluksia ja niiden merkkejä ) kun tuon vihollisen yksi lentäjä tekeekin "Maverick´t": vetäsee aluksensa jarrut päälle, vetää suoraan ylös ja yllättää. I like it!
   Näin totesimma mie tuossa yhden ehtoon korvalla kun vihdoin viimein menin elokuviin katsomaan uusinta Top Gun -leffaa jälkeen päätelmäin et kun kerta ei kukaan kaveriksein lähde, niin mie menen. Kyl kandee - käydä katsomassa. Ei mainontana minään vaan ihan kehuna ja sanasena siitä et vaikka kuin romantikko ja lärräri-kamasta tykkäisi; tää on hyvä.
   Tääkin leffa.... tään meinasin kera Georgen käydä katsomassa. Nyt on George toisen oma...
   Ja sekös se vaikiaa tekee. Nähdä nyt tää toinen siellä misä mie olin ja kävin, touhusin. Nyt on joku siinä, samaisella paikalla. Juuri niissä maisemissa. Siinä toisen vierellä, kumppanina. Sattuu!
    Jos jotahin kuitenkin positiivarista, niin... katselimpas taasen myytäviä asuntoja tältä kylä pahaselta kuin myöskin kauempaakin. Ihan vaine utelijaisuuttain ja siksikin et jos vaikka tästä... yllättäisin viel itsenikin? Töiden saanti vaine olisi aikas mahdottomuus. Ehken. En tiedä.
   Etenkin kun nyt sit sain eläkepaprut itsellein. Sellaiset et voin tehdä tietyn määrän tunteja per kuukausi/viikko, tietyn palkan puitteissa.
Pikkasen helpottaa kiputiloihini. Se vain et kun ne ovat per/viikko, niin jos niitä sit laitetaankin yhteen päivään useampi tunteroinen perätysten kuin jotahin muutama vaine, niin onpahan hiinä ja hiinä et jaksanko - en. Kyllä alkaa olla päivä paketissa kun hipotaan noin viittä tunteroista.
   Älytöntä miten sitä on tää ihminen mennyt "kasaan" näinkin päin?! Mitenkä sitä viel viime kesänä jaksoin. Tähän verraten todellakin hyvin! Näin noin vuodessa mennyt olen alaspäin huminalla, ja ryminällä!
Nyt onneksi sitten tään päätöksen kera on elppasu-päiviä, voimautumisaikaa enempi. Se avittaa osaltansa, työpäivien lyhyempien ( kuin mitä ennen ) osan lisäksi.
   Kuin myöskin "onneva tää on" kun käväisin loppulitviikin teossa simmuin osalta. Taasen pääsi lekuri siellä loineh lausumahan et on siul kauniit simmut! Ja et todella hyvä näkö - kyky! "Jos ei tietäisi milloin leikattu on, niin ei arvaisi, jotta vasta vajaa kaksi kuukautta sitten."
Niin ettäs - miussahin jotahin hyvää löytyy sentäs?
    Vaik kuin yksin oloain, tätä puoliskon puutetta, valittelen ja mm. värssyilen taasen:
Juusto ilman reikiä - ei ole juusto vaan klöntti jotain.
Uudet perunat ilman voita - ei ole uudet perunat vaan vanhat potut!
Kesä ilman itikoita - ei ole kesä vaan talvi.
Karkkipäivä ilman suklaata - ei ole karkkipäivä vaan pelkkää mättöä.
Mie ilman siuta en ole mie - vaan ISO IKÄVÄ! ...
   ... niin siltikin tuollahin kun stalladen elokuvaa tuota katsomahan, niin mikäs oli ollessain, sinne tassutellessain - yksinäin. Se onnevan tunne kun ei, en, ole kenestäkään millähän tapaa riippuvainen. Olen vaine mie, päällä tään maan... Vaine mie joka olen vastuussa vaine itsestäin ( jos ei oteta huomioon ja laskuihin esim. 24/7-muksuain, muita muksujain, muksuin mukeloita.... onhan näitä ).
Ei se kellekkään kuulu mihkä menen, vahi enkö mene? Ei kellekkään kuulu mitä teen - vahi enkö tee? Ei kellehän kuulu kuin olen, kuin elän. Ei kellehän kuulu se et - joku kaipaisi miuta kotiin tulemaan...