2014.5.4.%20Narvanlahti%20ja%20Aseveliky

    ( valokuvain; "Siivet." )

   ... muttas kuten unelmille usein käy; ne poksahtavat rikki ja sitten sitä huomaa kuin tää maailma ei olekkaan reilu, tasapuolinen.
Huomaat kuin laivat nuo matkaavat satamasta ulapalle aavalle kukin vuorollansa lähtevät ja purjehtivat - mie vaine yssin rannalle jään ruikuttamaan. "Miksi?" "Miksi mie?" "Ainako mie - miksi?"

   No, onneksi "päivä paistaa risukasaankin" välleen - kuten tänä pänä mennehenä jo melkein.
Pilkahdus poutasäästä, tuulahdus myötätuulesta, kävi asumuksein tään Humisevanharjuin lävitse. Kohahdus vaine kuului: tuli, oli ja meni. Tuo ihanainen henkäys kaukomaiden.
Kuin kutsun, kuiskauksen korvaani henkäisi: "Tuletko mukaani, sie iha-nainen...?"

   Niinpä - on se ihanaa kun on unelmia, pieniä - suuria, muttas toinen juttu onkin sit et toteutuvatko ne?
Toiset kyllä, toiset eivät, muttas usein sitä havahdumme sitten vasta jälkikäteen hereille ja huomaamme et se olikin siinä, täsä näin - juuri tää olikin miulle, vaikken nyt juuri tätä vuottanutkaan.
"Katsoppas vaine - mikä ihanainen."