Breikki ja sitten taasen monoksi, biitsille käppäilemään.
   Huomasin tuolla satamalla, aallonmurtajalla ja biitsillä stallatessa et nyt oli jotahin "ilmassasi", sillä en halunutkaan valokuvata ihmisiä vaikka hyviä kohteita tulikin vastaan, herkullisia kohtia olisi ollut esillä.
Ei vain, ei jostahin syystä nyt. Otin vain kävelyn kantilta ja kannalta. Steppasin ja katselin, katselin ja steppasin. Käväisin taasen tuolla aivan biitsin päässä ja sitten takaisin tullen. Ja tuumasin et ei, ei varmaan olisi enää tästä Mummelista lenkkeilijäksi, sillä lonkat, polvet, eivät vaine periksi antaisi.
Nytkin tiedän ja tiedostin et ehtoon korva otetaan sit hissukseen jo. Enää ei olla nuoria flikkoja, ei kirmata, ei laukata. Nyt kuljetaan hitaasti, hiljalleen ja harkiten jokahinen askellus....



   "Lähtevien laivojen satama."








   "Katamari."




   "Odotus."








   "Seuraavaksi - Ruotsi."




   Marjaniemen Jussi; yllä ja alla.







   "Sillalla."




   "Toivo."




   "Unelma."

-----------------------------------------------------------

   Ehtoolla käppäilyllä rantamilla:



   "Kyytiläiset."; yllä ja alla - kuvasin tämän, ja tuon, rannan, varmaan kuvatuimman venhon kyydissä.
Se vaine et Armahat Lukijain miun, näättekö te ne, onkin sitten toinen jutska? Jos suurentaa taidatte kuvasein nää, niin hyvällä onnella hoksaatte ne kyllä venhon kyydistä tään.
Ovat nimittäin piskuisen piskuisia säärkejä, hyttysiä, itikoiden inisiöitä, jotka parvena tuossa Aurinko Armahan kilossa hyörivät ja pyörivät.







   Kohti Äärettömyyttä ja sen taaksekkin...




   "Aurinkokukka."




    "Lähtevien laivojen satama." ja sen ihanan kaunista tyventä, hiljaisuutta, rauhaa.




   "Kongi." - viel kerran mie tään kesytän....




   Kuvauskalusto toisessa ja helmat toisessa kädessä.... sattuivat tirrijäiset samoille huudeille kanssain, niin kysäisin et nappaisivatko miustahin joskus jonkusen kuvasen. No kuviahan sit tuli - ei kameralla; "En osaa kuvata.", vaan kännykällä ja hivenen "sinne päin"-mentaliteetillä.
Kiitos kuitenkin. Ajatushan se on tärkein. Avunanto, ja halua auttaa, tehdä kuten toinen kysyy.




   Aallonmurtajan liepeillä Meri eilen raivonnut opetteli tyyntymään ja luomaan "Ääretäntä" ulapalle kaukaiselle.




   Sarjassamme "Epä-onnistuneet luontokuvat": Sääsken-pirulaiset änkiämässä jokahiseen kohtaan ja vasiten Linssi-Luteiksi!




   "Jing ja Jang." - tuli tään kuva ottamain nimeksi.
   Ettikäätte tästä nyt sitten ne Jing ja Jang jos löydätte. Tuo nimike vaine taasen putkahti mielehein kun valokuvaani tätä olimma ottamassa. "Jing" ja "Jang" - kaksi puolta...




   Kyl se viel siitä, kussa vaine malttaa viel tovisen harjoitella....




   Kuulin matkailuvaunualueella liikkuessain huhua, ettäs "ne meinaavat sytyttää kokon", "tuolla on kokkotarpeet jo....".
Mietin et näinköhän? Ei nävy kokkoa, eikää kukaan ollut tuolla netti-saitilla, paikallisella Naamataululla, vastannut jonkun esittämään kymysykseen mitään; misä olisi, ja onkoo edes, mitään kokkoa johka voisi mennä?
Kunne hokasin auttamattoman piskuisen "räpsyn" rannan santamilla, kun kokkain kotia kohden jo käänsin.
"Tuon sen täytyy olla." ; jäin maleksimaan, jäin vuottamaan - kerrankos sitä täsäkin iässä Yötöntä Yötä eletään.... "Joutaahan täsä vuottaa - eivät muksut tahi muksuin mukelotkaan paljoa kaipaile enää...."
Näinpä huomasin sit et ihmiset alkoivat kokoontumaan kyseiseen piskuiseen niemekkeeseen, kyseisen kasan tiemeelle ja vihdoin viimein näytti kuin jotkut sille tulta persuuksien alla olisivat lykkäämässä - jos syttymään saavat....?



   "ME kokkolaiset."



  



   "Pieni Merenneito.", joka myöskin näin istuin kokon polttoa tuota oli tullut seuraamaan.




   Kokkolaiset edestä, kokkolaiset takaa.... siis takaa ja edestä päin kuvattuina;













   Näin tuli sitten tämäkin, täälläkin, nähtä ja koettua.
Ei, ei tätä ollut esim. viime vuonna olleskana tahi mie en vaine ainakaan sitä silloin nähnyt.
Kuulin kuiskeen, puheen pulinan papatuksen, et ei sitä todellakaan olisi nyt muutamiin vuosiin ollut olleskana; tää ( tahi se ) pahuksen Koronan-virus sen varmaan aiheuttanut on; näin itse ajatteleisin - kysellyt en.
Olin vaine tuolla muiden mukana seurassa "tummien" ja elin hetkessä kii... Tunnelmoin, kuuntelin, aistin, katselin, koin sen minkä voin.
   Kiertelin, kaartelin ja valokuvasin eri kuvakulmista. Kysyi muutama ottamiain kuvia itsellensä; lähettelen niitä heille täsä kussa kerkiän... Pyysin myöskin mie itse jolta-kulta kuvia itsellein kun hän mainitsi et oli kuvanut kännykällään miuta kun mie tuolla kokon takaisilla iljakkeisilla isommilla kivikkoisilla kivillä taiteilein mennä kokon takaista kuvaamaan, mm. tuota kuvaa josa kokkolaiset ovat edestä päin kuvatut.

   Loppu yö, tahi sit tuon iltaman loppu, menikin kuvia koneelle tälle laitellessa sekä päätä tyynyllein paimentaissa.
Muttas se olisikin sit aivan kokonaan toinen tarina se....
"Öitä.": näin aamu tuimaan sanoen kun tään tekstini tähän seuraavana aamuna skriivailen näin.